Pääsinhän minäkin sitten tositoimiin... meidän ihana tyttö syntyi ke aamuna 3.12. klo 7.55... Tuskaa se synnyttäminen oli, mutta on se sen väärti. Koko tiistain jo supisteli ja käytiin kattomassa tilannetta, mutta tultiin takaisin...seuraavana yönä sitten taas jatkuin entistä pahempina ja ajattelin että käyn ainakin näyttämässä. Se ei sitten ollutkaan enää turha reissu. Varmuuden vuoksi menin silloin yksin, että ei tarvi kaikkien mahdollisesti turhaan herätä ja reissata aamuyöstä. Loppujen lopuksi kaikki meni nopeasti, sairaalassa olin puoli kuuden aikoihin ja supistelut oli järkkyjä. Sain epiduraalin, joka vähän auttoi, mutta ei onneksi vienyt ponnistamisen tarvetta... lapsivesi meni 7 jälkeen ja sitten alkoi tulla "kakkahätä"... itse ponnistaminen kesti vain 10 minuuttia ja osaavan kätilön neuvojen avulla onnistuin ponnistamaan prinsessan maailmaan aikast hyvin... tosin huusin kuin hyeena... taisi osastolla olevat muut ihmetellä ja luulla, että nyt joku äiti oikeasti kuolee synnytykseen... Tyttö on aivan ihana, häntä voisi vain katsella ja ihmetellä.
Odotuksen murheet ja huolet eivät varmaan unohdu, vaan tuovat tämän palkinnon entistä arvokkaammaksi.
Kaikki on mennyt oikein hyvin, maitoa tulee paljon..tyttö syö hyvin ja nukkuukin parin tunnin unia kerralla..kolmen päivän kokemuksella ei tietty voi paljon vielä kertoa mistään systematiikasta.
Itellä rinnat on todella arat, isot ja pinkeät..jälkisupistukset on olleet myös aikamoiset... ei tämä äidiksi tulo taitaisi olla miesten hommia
Ollaan me naiset vaan aika kovia, jaksamme nämäkin jutut turhia valittamatta
. On syytä olla ylpeä itsestään.
Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille! Onnea tuoreille äideille ja jaksamista viime metreille, joilla h-hetki vielä edessä.. Tiedän, että viimeiset päivät on tuskaa, kun synnytys ei vaan ala, mutta sitten kun tapahtuu (ja pian se aika taatusti on) niin sitten se on menoa ja sen jälkeen elämä muuttuu aikast lailla.