Samassa tilanteessa ollaan täälläkin. En ole ehtinyt tai saanut aikaiseksi kirjoitella usein, mutta täällä tulee kyllä käytyä ja luettua juttuja useampi kerta päivässä. Ihanaa vertaistukea. Kiitos teille!! En oikeastaan jaksa muiden kanssa puhuakaan tästä tilasta ja välttelen jo itse kontaktoimista tiettyihin tahoihin...ei vaan jaksa toisten ihmettelyä, kyselyjä, neuvoja ja tarinoita tms..Tänään tuli sitten 40 viikkoa täyteen, mutta kaikki jatkuu entisellään.. Ei juurikaan mitään tuntemuksia.. viime yönä taisi pariin otteeseen supistella, mutta loppuivat lyhyeen.... Ilmaisu on siksi hieman epävarmalla tyylillä, että a) voi olla jopa toiveajattelua tai sitten b) olen nähnyt unta c) on ollut pissahätä... mutta kyllä jotain vähän enemmän taisi olla, en uskoisi niin sekaisin vielä olevani. Ei se paljon kuitenka lohduta, kun yhdessä paketissa ollaan ja vointi jatkuu samanlaisena kuin aiemmin. Tänään olin lumihommissa, kävelin neuvolaan ja takaisin, joten nyt vähä on paineen tunnetta alapäässä, muttei se ole ihme tuolla touhuamisella....ei vaikuta kuitenka synnytyksen käynnistymiseen. Se on positiivista, että pääsen äitiyspolille tsekattavaksi, koska baby oli jo viikon 36 ultran mukaan 3,3 kg ja kasvun tässä lopussa ollessa aika ripeää niin se voi olla jo aikamoinen ja omaan kokooni nähden se voi tuottaa ongelmia. Mutta ei se mitään tietty auta - vähän lohduttaa ja ehkä tuo jotain uutta faktatietoa - käynnistämistä tuskin ajatellaan enkä oikein tiedä haluaisinko sitä.. siitähän ei niin hyviä kokemuksia ole ja eihän se kuitenka luonnollista tapaa "voita". Kypsää tämä on, vaikka ei saisi valittaa.. 5 viikkoa olen jo ollut äitiyslomalla... oikeastaa oisin voinut hyvin olla pari viikkoa pidempään siis töissä... Mutta pitäis muistaa, että kaikella on tarkoituksensa ja on todella paljon niitä, jotka eivät toiveistaan ja hoidoista yms. huolimatta pääse tähän tilanteeseen. Tänään en taida pystyä enää ulkoilemaankaan, sen verran tuo päivällinen lenkkeily tuntuu.. Telkkua ja kirjan lukemista sitten vaan