Onniteluja kaikille vauvan saaneille :flower:
Täällä alkoi raskausviikko 40 ja ei missään tunnu siltä että lähtö olis lähellä.Eilen illalla tuli saunottua , aamulla pistin miehen hommiin josko siinä isännän nesteessä olis joku taikavoima, pesin ikkunat talon alakerrasta , leivoin lasten kanssa ensimmäiset joulupiparit ja imuroin yläkerran mutta tuloksena ei ole muuta kuin vihlova lonkka, kipeä selkä ja mieletön väsymys; taitaa kääntyä jo yliväsymyksen puolelle kun vielä tulin koneelle istumaan.
Arvasinhan minä sen että yli mennään ja itse asiassa minulla ei ole kiire tästä masusta eroon; tavallaan olo on haikea kun ajattelee että tämä on nyt varmaan se viimeinen raskaus jonka elämäni aikana koen.
Taloon lapsia mahtusi vielä liuta mutta auto on täynnä ja myöskin mies on sitä mieltä että tähän jää lapsi luku - tosin sanoi noin jo kun neljäs syntyi....
Tosin koska toisiksi vanhin (- 01) on autisinen , lievästi kehitys vammainen niin kyllä se oma jaksaminenkin mietityttää aina välillä...
Minä hoidan yksin tämän kotiarjen pyörittämisen ( siivous , tiskit , pyykit , lapset) kesällä ajan nurmikon , talvella teen lumityöt ( jos sattuu lunta olemaan) ja hakkaan myös puut ja lämmitän takan.
Eilen illalla pyysin miestä laittaamaan saunan lämpiämään niin että pääsisin saunaan kun olen saanut lapset nukkumaan (puu lämmitteinen sauna).
Mies herätti minut kun olin nukahtanut autistisen poikani viereen ja ilmoitti että lähtee kohta koiran kanssa lenkille , sauna ei ollut vielä lämpeämässä.
Isäntä teki lenkin koiran kanssa ja sisälle tultuaan otti voileivän ja oluen ja kysyi
-" haluatko sä todella sinne saunaan?"
- vastasin että "kyllä" kuin ni?"
Isäntä tostesi siihen että
" kun vaan jaksais mennä alakertaan ja sytyttää sen" :headwall:
Joopa !!!! Painelin itse laittamaan saunan ja hain pihalta vielä lisää puita sisälle.
Pistin pyykit kuivumaan ja silloin isäntä tulee alas ja sanoo et " ai sä laitoit jo saunan" :saint:
Mietin myös ihan sitä samaa kuin joku muukin täällä että miehet tosiaan tarviis sen hurjan positiivisen palautteen pienistäkin ponnisteluista kotona et: "mahtavaa , kiitos kun on laittanu esim: oman lautasen tiskikoneeseen.
Tulee mieleen tuo autistinen poikani jolle ylitsevuotavat kehut aaltoliikkeineen ja taputuksineen + palkinnot ovat tapa jolla hänet saa oppimaan uusi asioita. Toimisiko sama mieheille ??
Mieskin osaa kyllä lapsilta vaatia että pitää siivota yms. mut itse ei kuitenkaan näytä mallia.
Onneksi esikoiseni nuorimies vm.-94 on minulle suureksi avuksi ja sanoo välillä että et kyllä tee tota hommaa kun esim. keikuin keittiöjakkaralla lamppua kattoon vaihtamassa.
Miehelleni ei juolahda edes mieleen että hän voisi tehdä homman puolestani edes nyt kun olen viimeisilläni.
Noh johan oli vuodatus
Pakko tässä on hiipiä nukkumaan |O
äippä- 75 ja hippu rv 40