Tervehdys taas!
Nyt täällä on sitten korvatulehdus! Poika oli pari päivää aika kiukkuinen ja välillä hieroskeli korvaa. Lisäksi tuli taas sitä öistä huutelua, mitä oli aiemminkin sen flunssan aikana. Käytin sen sitten lääkärissä ja lievä tulehdushan sieltä löytyi, antibioottikuuri saatiin. Onneksi tajusin käyttää heti lääkärissä, ettei ehtinyt pahaksi.
Kyllä ne hulinat taitaa kuulua tähän ikään, kun niin monella tosiaan on jotain hulinaa meneillään.
Mä kyllä allekirjoitan ton, mitä Nitrodisco kirjoittaa. Meillä ihan sama, tän lapsen saaminen ei todellakaan ollut meille mikään itsestäänselvyys. Alussa pojalla oli sitä koliikkia ja se oli melko raskasta aikaa sen ympärivuorokautisen huudon takia. Silti vaan, vaikka olinkin tosi poikki välillä, olin vaan niin onnellinen siitä, että vaikka raskasta onkin, meillä ylipäänsä on se lapsi. Kai ne alun hormonihöyrytkin edesauttoi sitä jaksamista. Nyt kuitenkin, vaikka elämä pojan kanssa on niihin alkuaikoihin verrattuna toooosi paljon helpompaa, välillä vaan väsyy. Kai ne hormonihöyrytkin on jo kaikonneet ja järki toimii suht normaalilla tavalla. Välillä tosiaan tulee mielessään kiroiltua, vaikkapa eilen, kun pojan päiväunet kesti 45 min. Ei ehditty edes kärrylenkiltä kotiin, kun sieltä jo naureskeltiin. Olis kyllä saanut nukkua pidempään, että mamma ehtis tehdä jotain juttujaan. Eli kyllä mä olen sitä mieltä, että täällä voi ihan vapaasti tuulettaa ajatuksiaan, eiköhän me kaikki mammat tiedetä että välillä vaan on raskasta olla tollaisesta pienestä vastuussa sen 24/7.
Tintin galluppiin vastaan, että taitaapa jäädä tämä meidän ainokaiseksi. Kuten aiemmin mainitsin, meillä ei ylipäänsä lapsen saaminen ollut mikään helppo homma, vaan siinä projektissa vierähti useampia vuosia. Eli on todella ihme, että me tämä pienokainen saatiin. Ja enpä usko tähän perheeseen tosta ihmettä osuvan. Sit tässä tulee vastaan se ikäkin, kun tämänkin saamiseen meni niin kauan.
Meillä samaa kun jäkättirastaalla, lapsi löytyy mitä ihmeellisimmistä asennoista sängystään joka aamu. Myös täällä on ajatuksena ihan lähipäivinä laskea pinniksen pohja alas, ei yhtään tiedä koska sieltä keksitään lähteä kiipeämään ylöspäin, niin on vauhdikasta meno.
Nyt täällä on sitten korvatulehdus! Poika oli pari päivää aika kiukkuinen ja välillä hieroskeli korvaa. Lisäksi tuli taas sitä öistä huutelua, mitä oli aiemminkin sen flunssan aikana. Käytin sen sitten lääkärissä ja lievä tulehdushan sieltä löytyi, antibioottikuuri saatiin. Onneksi tajusin käyttää heti lääkärissä, ettei ehtinyt pahaksi.
Kyllä ne hulinat taitaa kuulua tähän ikään, kun niin monella tosiaan on jotain hulinaa meneillään.
Mä kyllä allekirjoitan ton, mitä Nitrodisco kirjoittaa. Meillä ihan sama, tän lapsen saaminen ei todellakaan ollut meille mikään itsestäänselvyys. Alussa pojalla oli sitä koliikkia ja se oli melko raskasta aikaa sen ympärivuorokautisen huudon takia. Silti vaan, vaikka olinkin tosi poikki välillä, olin vaan niin onnellinen siitä, että vaikka raskasta onkin, meillä ylipäänsä on se lapsi. Kai ne alun hormonihöyrytkin edesauttoi sitä jaksamista. Nyt kuitenkin, vaikka elämä pojan kanssa on niihin alkuaikoihin verrattuna toooosi paljon helpompaa, välillä vaan väsyy. Kai ne hormonihöyrytkin on jo kaikonneet ja järki toimii suht normaalilla tavalla. Välillä tosiaan tulee mielessään kiroiltua, vaikkapa eilen, kun pojan päiväunet kesti 45 min. Ei ehditty edes kärrylenkiltä kotiin, kun sieltä jo naureskeltiin. Olis kyllä saanut nukkua pidempään, että mamma ehtis tehdä jotain juttujaan. Eli kyllä mä olen sitä mieltä, että täällä voi ihan vapaasti tuulettaa ajatuksiaan, eiköhän me kaikki mammat tiedetä että välillä vaan on raskasta olla tollaisesta pienestä vastuussa sen 24/7.
Tintin galluppiin vastaan, että taitaapa jäädä tämä meidän ainokaiseksi. Kuten aiemmin mainitsin, meillä ei ylipäänsä lapsen saaminen ollut mikään helppo homma, vaan siinä projektissa vierähti useampia vuosia. Eli on todella ihme, että me tämä pienokainen saatiin. Ja enpä usko tähän perheeseen tosta ihmettä osuvan. Sit tässä tulee vastaan se ikäkin, kun tämänkin saamiseen meni niin kauan.
Meillä samaa kun jäkättirastaalla, lapsi löytyy mitä ihmeellisimmistä asennoista sängystään joka aamu. Myös täällä on ajatuksena ihan lähipäivinä laskea pinniksen pohja alas, ei yhtään tiedä koska sieltä keksitään lähteä kiipeämään ylöspäin, niin on vauhdikasta meno.