Marraskuussa 2011 syntyneitten elämää

Joo meillä oli samanlaista ensimmäisen hampaan tuloa ennen, ja myöskin viimeviikolla kun toinen hammas sitten lopulta puhkesi. Nyt voi jo sanoa että "pestään hampaat" Oli päivisin tosi kiukkuinen ja nukkuminen oli huonoa. Myöskään lämmin ruoka ei maistunut hyvin. Mut nyt kun toinenkin kiusankappale ilmestyi, niin on taas ollut iloinen vesseli ja yötkin menneet paremmin. Ja viime yön nukkui muuten ensimmäistä kertaa kertaakaan heräämättä, sekä äiti ja tyttö!

Tyttö on näköjään luonteeltaan sellainen että kun jotain oivaltaa, niin se pitää oppia mahdollisimman äkkiä! Viimeviikolla keksi että konttausasennosta pääsee nousemaan seisomaan, ja sitähän nyt on harjoiteltu ahkerasti siitä asti. Kun sopivan korkuinen tuki tulee eteen, niin hän ponnistaa ja vetää itsensä seisomaan. Tasapaino ei vielä pysy kehityksen perässä, joten pää on ottanut kolahduksia aika tiheään eikä kuhmuilta ja mustelmilta olla vältytty. :headwall: Mummi epäili, että tyttö tulee äitiinsä kun lähdin itse 10 kk ikäisenä juoksemaan

Nyt täytyy lähteä takaisin ulos aurinkoon!

 

Heipat!

Meillä asuukin oikein terveet tavat omaava pieni ihminen: hedelmät (banaani, päärynä, persikka) on ihan mälsiä mutta porkkana, kurkku, kesäkurpitsa ym on oikeikin maistuvaa!! Kummallinen muksu mutta hyvä että jotain menee jo alaskin opcorn: Mutta onpa pikkuisen haastavaa haeskella perunatonta.... Ajattelin koittaa kunhan tuo koivu lopettaa niin ei se ole ainakaan vahvistamassa mitään herkkyyksiä.

Viime viikolla oli taas tiheän imun pätkä ja 4 yötä meni yhdellä syötöllä pitkästä aikaa. Nyt ollaan taas palattu normaaliuomiin eli 11 tuntia ilman syöttöjä.

Kaupassa käynti on hauskaa kun mukana on perin pollea tyttö! Koska autoon vaihdettiin istuin niin tietenkin kauppareissut mennään kärryssä istuen. Onneksi paikallisessa on kaukalokärryissä kapea istuin kaukalon vieressä niin siinä on tuollaisen harjottelijan hyvä istua kun ei pääse heilumaan sivuille. Ja voi kun onkin mukavaa

Täytyy sanoa etten muista aikaa jolloin on tullut naurettua näin paljon! Toki on niitä heikompiakin hetkiä mutta onneksi ne on olleet ohimeneviä.

Mukavaa viikkoa kaikille ja uusia hauskoja juttuja pienille :heart:

 

Moikka taas!

Niinhän siinä sitten kävi, että flunssassa ollaan oltu molemmat. Ensin sairastui poika, pari päivää myöhemmin äiti. Oli aika rankkaa, kun omakin olo oli ihan hirveä ja poika itki päivät yöt omaa oloaan. Yötkin tosiaan meni niin, että enimmillään nukuttiin kaksi tuntia ja vähimmillään 15 min, kun taas poika heräsi tukkoiseen nenäänsä. Aika sitkeä oli tauti, viikon kesti. Vieläkin molemmilla on yskää.

Se 6 kk tuli meilläkin mittariin viime viikolla. Neuvolassa pituutta oli tullut 1 cm lisää, painoa vain 300 g, johtuen siitä flunssasta. Poika ei oikein tahtonut syödä sairastaessaan. Täällä ei ainakaan ole ollenkaan 7 kk iässä neuvolaa, vaan seuraava kerta olisi vasta 8 kk iässä. Sovittiin nyt kuitenkin neuvolantätin kanssa, että otetaan se 7 kk neuvolakin, että nähdään onko painoa lähtenyt tulemaan sairastelun jälkeen. Onko muualla 7 kk neuvolaa, vai vasta 8 kk?

Mites muilla, joko olette vaunuista heivanneet sen kopan pois ja kärryttelette ihan vaan rattailla? Meillä alkaa olla jo ihan siinä ja siinä, että mahtuu ylipäänsä enää vaunukoppaan. Vielä on kuitenkin menty kopalla, nostettu vaan pystympään asentoon, että näkee maisemia.

Meille ei vieläkään antanut neuvolantäti lupaa alkaa istumaan syöttötuolissa yms, kun selkä menee vielä jonkin verran köyryyn. Joten en silläkään ole vielä luopunut siitä vaunukopasta.

Pitänee mennä taas touhuamaan, nyt kun olo on jo sellainen, että jotakin jaksaa tehdä :wave:

 

Me saatiin kaikki loppuvuoden neuvola-ajat kerralla, 8, 10 ja 12 kk. Ekalla on ohjelmassa lääkäri, sitten on ryhmäneuvola (5 samanikästä yhtäaikaa) ja hammashoitajan tapaaminen ja sitten onkin taas piikkipirskeet... Onneksi ei tarvi enää joka kk käydä. Tietty jos tulee asiaa, mutta muutenhan se on sitä perushuttua.

Vaunuissa mennään päikkärit edelleen kopassa, eikä ole aikomusta ottaa poiskaan ennen kunnon helteitä. Tilaa on vielä kasvaa hyvin ainakin 10 cm, nyt pituutta on se n 70cm. Ei ainakaan vielä ole ollut hikinen tyttö, meillä on tosin mahdollisuus parkkeerata vaunut täysvarjoon tarvittaessa. Muuten on kyllä menty valvelenkit ratasosalla, mitä sitä toista makuuttamaan jos on juuri ottanut unet Neuvolassa katottiin että selkä on suoristunut istunnassa ok, seisonnassa vetää vielä vähän köyryyn. Noo, eipä meillä vielä seisoskelua harrastetakaan

Soseet alkaa pikkuhiljaa uppoamaan, huoh! Lusikallinen-kaksi kerralla mutta pysyy sisällä eikä kasaudu ruokalapun taskuun.

Alkaa taas olemaan pieneksi käyneitä vaatteita melkoinen kasa, kukahan niitä setvisi että saisi myyntiin... viikonlopuksi taisi olla sateita tulossa, eli keli ainakin suosii moista puuhaa.

 

Jäkättirastas, millainen teillä on se turvaistuin? Osaatko jo kertoa lyhyestä kokemuksesta onko hyvä? Ja miten lapsi viihtyy siinä?

Meillä jäi vaunukoppa pois käytöstä jo joku aika sitten. Ratasosassakin saa hyvin nukuttua, ja tuulisemmalla tai viileällä säällä siihenkin saa jalkapeitteen suojaksi. Ja olen pitänyt makuupussia pehmikkeenä siinä alla. Ja nykyisin tyttö herää usein kesken lenkin, joten sen kanssa on helppo nostaa loppumatkaksi istuvaan/puoli-istuvaan asentoon.

Meillä on myös seuraava neuvola 8kkiässä, sit taitaa olla 10kk ja 12kk. En ole kuullutkaan tuollaisesta ryhmäneuvolasta. Mitä siellä tehdään kun on useampi lapsi?

Meillä on myös kauppareissuista tullut paaaljon kivempia, kun tyttö saa istua siinä "isojen tyttöjen" paikalla eikä enää vauvojen kaukalossa Ja ah, kuinka ihanaa on kun tuntemattomat tädit tulee lirkuttelemaan... opcorn:

Ollaan nautiskeltu nyt viikon ajan mökkielämästä, eli päivät menee ulkona ihmetellessä. Suurimpia ihmetyksen ja ilon aiheita on tähän mennessä ollut kiikkuminen, kävyt ja kiviin loiskuvat aallot! :heart:

 

Siitä ryhmäneuvolasta en tiedä sen kummempaa, kaipa tuo on vertaistukea ja jotain kokemusten vaihtoa. Viime viikolla treffattiin yhtä samanikäistä vauvaa ja oli hauska todeta että samat on kujeet ipanoilla

Turvaistuin on 0-25 kg lapselle ja sen voi laittaa sekä naama että selkä menosuuntaan. Kätevää sitten kun on isompi tai jos ajelee autolla jossa ei ole takapenkkejä ollenkaan. Tyttö tykkää olla tosi kivasti, alussa oli vähän itkua kun kaukalo oli ollut edessä eli nähtiin toisemme. Kaukalo oli sellanen jossa asento oli melko makaava ja nyt kun pimu istuu ja korkealla niin näkee ikkunasta ulos. Ja se tuntuu olevan kiva juttu! Istuimessa on (pitäisi olla siis) säätö jolla saa pyllyä alemmas ja ylemmäs ja siten säädettyä asentoa jos lapsi vaikka nukahtaa. En kyllä ole huomannut mitään eroa vaikka veivaisi kuinka... Istuin on jo tosin jokusen vuoden vanha joten ei se säätö välttämättä edes toimi. Peili olisi kiva niin näkisi taustapeilin kautta millä naamalla siellä istuimessa mennään, mutta onpahan suolasen hintaisia!! Ainoa missä oli ihan peruspeili suht edullisesti oli Biltema ja siellä olikin sitten melkoiset postikulut! Mutta jospa sitä kuulostelemalla pärjätään

Kauppaan en enää laita sukkia vaan terälliset potkarit, kerran juoksivat myyjät perässä tuoden tippunutta sukkaa kun ne pikku kintut käy koko ajan ja kantapäät osuu yhteen. Tuskin ne töppösetkään pysyy...

Hihii, kesä tulee ja peruna on taimella

 

Iines* Ikävä kuulla että siellä(kin) on sairasteltu! Minä jos kuka tiedän, mitä nuo katkonaiset ja itkuiset yöt tukkoisen nenän kanssa on Onneksi olot siellä helpottuneet! Se on kurjaa vielä jos itsekin on kipeänä kun pitäisi jaksaa pientä hoitaa.. Meillä taas pitkästä aikaa viime yönä poika heräsi neljä tuntia nukuttuaan nenän tukkoisuuteen ja siinäpä menikin sitten yö valvoissa. Oikeastaan vasta aamulla saatiin nukuttua rauhassa kun annoin sekä astma- että avaavan lääkkeen yhtä aikaa : / Vähän mietityttää mitä tässä seuraavaksi, jos ei tuo astmalääkekkään poista tuota tukkosuutta!

Rattaissa meillä on matkattu jo hetken aikaa ihan ratasosalla. Siinä selkänoja jää pystyimmässäkin asennossa sen verran takakenoon, ettei paino ole suoraan pyllyn päällä, poika viihtyisikin vaikka miten pitkiä lenkkejä vaan maailmaa ihmetellen =)

Meidän poika harjoittelee ryömimistä kovasti ja nyt "äitiahdistuksen" myötä myös kiipeilyä :O aika näppärästi poika kiipeää lattialla istuissa (risti-istunnassa) jo syliin ja kovasti yrittää jaloilla työntää itseään ihan pystyynkin! Ja kaiken mahdollisen päälle pitää yrittää kiivetä, sitteriin, potkuautoon jne...myös sohvapöydän alahylly on mainio tuki yrittäessä pystyyn.

Meillä olisi varmaan myös edessä kohta istuimen vaihto. Huomasin yksi päivä tässä että pojan jalat ei oikein mahdu kunnolla suoraksi enää kaukalossa maatessa. onneksi on uusi istuin valmiina, kun tarvis vaatii! Mahtaisi tuo ukkokin siitä tykätä kun kovasti yrittää kaukalossakin punnertaa istuvampaan asentoon

Meille on annettu nyt vasta 8 kk neuvola-aika. 10 kk neuvola on sitten tarpeen mukaan ja seuraava vasta 12 kk. Jännä nähdä mennäänkö myös 10 kk tarkistukseen kun poika edelleen varvastaa niin voimakkaasti, ei siis laske ollenkaan koko jalkapohjaa lattiaan, ja nuo ukkovarpaatkin ovat vielä suurimman osan ajasta ihan kippurassa...

 

Meillä mennään myös ratasosalla. Meillä se kantokassi on niin ahdas, ettei sinne kyllä enää mahtuisikaan. Mutta rattaissa on tosiaan se hyvä puoli, että saa nostettua tytön istuvaan asentoon kun herää lenkillä. Tosin meillä ei kyllä pitkiä aikoja viihdy rattaissa, vaan alkaa kitinä kun ei ole mitään tekemistä. Tilasin just sellaisen rinkan, että pääsis ulkoilemaan myös metsään ja toisaalta josko siellä korkealla olis paremmat maisemat ja muksukin viihtyis lenkillä hereillä ollessaankin.

Meillä on kanssa aika tuskastuttavaa tällä hetkellä, kun tuntuu että tyttö ei oo enää tyytyväinen oikein mihinkään. Äiti ei saa poistua vierestä ollenkaan tai alkaa kitinä tai huuto. Ei tykkää olla mahallaan pitkää aikaa, kun kaikki tavarat alkaa kyllästyttää, mutta kun ei pääse eteenpäin niin alkaa taas kitinä ja valitus. Istuu kyllä varsin hyvin ja leikkii istuallaan jo lattialla ilman tukea, mutta siitä saattaa tietysti vielä kellahtaa nurin.. Tutkii kyllä kaikkea mihin suinkin vain yltää istualtaan/mahaltaan, mutta ei meillä vielä yritetä pystyyn nousta.

Nukahtaminen on myös muuttunut aika vaikeaksi, kun pitää kieriä edes takas sängyssä ja möyriä peppu pystyssä jne. Ihan unissaan myllää ja itkeskelee väsymystään mutta ei vaan asetu. No, ainahan sitä ennemmin tai myöhemmin nukahtaa, mutta illalla on itsekin jo aika väsy niin ei jaksaisi aina sitä showta

Toki paljon on kaikkea hauskaakin ja ihana seurata miten otteet kehittyy, esim. mansikoiden syönnissä meidän tyttö on jo aika haka Mutta aika kärttyinen ja kärsimätön hän on, mutta ehkä se turhautuminen on pakollista että sitten oppis sitä liikkumista ja muuta..

8kk on meilläkin seuraava neuvola, mutta just tässä tulee 7kk nyt täyteen, niin pianhan se taas on. Sen jälkeen en tiiä onko milloin..

 

Heippa,

Syömisistä tekisin vähän gallupia:
- Kuinka kauan on mennyt siihen että vaaveli on ruvennut syömään eli hoksannut homman n imen?
- Minkä kokoisia ateriat teillä on?
- Kuinka nopsaan olette ruvenneet lisäämään aterioita?

Tuolla jo aiemmin oon maininnutkin että taitaa olla maltamaton äiti puikoissa, mutta nyt kun olen surffaillut aiheen perässä niin kaikilla tuntuu olevan (tietenkin!) omat systeeminsä ja etenemisvauhtinsa. Eli sellaista tämän porukan keskiarvoa tässä siis haeskelen...

Meillä on tilanne se että kolmisen viikkoa on maisteltu ja yhden kerran päivässä. Joskus pidetään purkin tyhjennystalkoita ja syödään toisenkin kerran. Määrät on 2 teelusikallista josta osa on tietty rinnuksilla. Ja rinnuksille pöräytetään kun ei enää halua enempää, alku sujuu aina mukavasti.

Vastauksia odotellen

 

Heipparallaa, vastaillaanhan ensin Jäkkättirastaann :

Elikkä meillä poika pari ensimmäistä kertaa maisteli kummastuneen näköisenä mitä sinne suuhun oikein eksyi, mutta kolmannella kerralla jo aukoi suuta ja nielaisi kaiken mössön mitä suuhun tuli =) meillä siis lähti käyntiin yllättävän hyvin tämä syöminen!

Nyt meillä syödään lounaalla 0,5-1 dl kasvissosetta (broileri maistelussa), välipalaksi iltapäivällä enimmillään 1 dl hedelmä- tai marjasosetta ja illalla puuroa n. 1 dl. Määrät vaihtelee hirveästi päivän ja mielen mukaan, joskus söisi vaikka kuinka ja joinain päivinä ei maistu oikein mikään. Ihan lapsen ehdoille mennään, koska maitoa tulee vieläkin riittämiin.

Me alettiin maistella 5 kk jälkeen eli kohta 2 kk sitten ja noihin kolmeen ateriaan ollaan päädytty. Vähän mietin, josko alkaisi tarjoamaan vähän kasvissosetta myös päivälliseksi kun syö edelleen rintaa aika usein ja lääkärinkin mielestä syö aika tiuhaan, mikä myös puolestaan lisää tuota rohinaa pojalla. Nyt energiankulutus vielä lisääntyy kun liikkuu entistä vauhdikkaammin

Meillä harjoitellaan jo pystyyn nousemista :O mummolassa sattui sohva olemaan sen korkuinen (ja sohvanpäällinen sellainen että siitä sai pienillä nyrkeillä sopivan otteen) että poika pikkuisen kainaloista tukemalla nousi seisomaan! Syliin kiipeää lattialla ollessa jo tosi näppärästi. Jalkapohja ei vaan edelleenkään asetu lattiaa vasten, jännä nähdä mitä tuossa 8 kk neuvolassa sanovat jos nousee jo kunnolla pystyyn...Meillä siis tasan kuukauden päästä jo tuo neuvola. Ja kolmen päivän päästä ukkeli jo 7 kuukautta :heart: kyllä kuukausi hurahti taas niin nopeasti että hirvittää!!!

 

Jäkättirastaalle vastauksia ensin Meillä alotettiin 3,5 kk iässä maistelemaan. Tyttö oli heti kuin pieni linnunpoikanen ja odotteli vaan suu ammollaan lisää Taidettiin mennä pari viikkoa 1-2 teelusikallisen päiväannoksella ja sen jälkeen ruvettiin lisäämään pikkuhiljaa isommaksi. Nyt on jo tosi pitkään menty samoilla ateriamäärillä. Eli joka aterialla sosetta purkillinen ja maitoa n. 100ml. Joskus annan myös "jälkkäriksi" pikkuisen lisää sosetta jos maistuu, mutta aika harvoin. Tyttö on syönyt jo pari kuukautta 4 soseateriaa päivässä; aamupuuro, lounaalla kasvis-lihasose, välipalana hedelmä- tai marjasose, illalla puuroa. Ja sit vähän ennen nukkumaanmenoa vielä pelkkää maitoa 100-150ml. Joskus jos ateriat on koko päivän ollut tosi "aikasin" eli neljännen aterian söisi jo 5-6 aikaan, annan päivälliseksi kasvissosetta ja sit vielä illalla puuroa pienen annoksen. Meillä on tosi hienosti pysynyt ateriavälinä se 3 tuntia, eikä siinä välissä ole yhtään nälkäinen. Kysyin 5 kk-neuvolassa että onko 4 soseateriaa päivässä liikaa, mutta terkkari oli sitä mieltä että kun tyttö on täysin korvikkeella, soseet maistuu hienosti ja kasvaa hyvin niin ihan hyvin voi antaa

Viime viikkoina on ollut vähän ongelmia ruokailun kanssa. Tyttö leikki vaan kivaa tiputusleikkiä, eli kaikki heti lattialle ja jos käsissä ei ollut mitään niin tuli itku ja ei suostunut syömään. Nyt on viikon jo mennyt paremmin, kun annan jotain sormilla syötävää tytölle. Hyvin kyllä alkaa sorminäppäryys kehittyä, tänään sai mustikoita hienosti yksitellen suuhunsa

Meilläkin noustaan seisomaan heti kun joku mahdollinen tuki tulee eteen. Pahvilaatikot, lelukorit ja iso kukkaruukku on osoittaunut aika hyviksi Tasapaino on kyllä viikon nousemisen aikana kehittynyt huimasti, ja nyt jo pysyy pystyssä paljon paremmin eikä pääkään kopsahtele niin tiuhaan enää Tuohon jalan asentoon olen kiinnittänyt nyt enemmän huomiota. Kun seisoo kainaloista tuettuna tai hyppykiikussa, niin koko jalkapohja on hienosti maassa, mutta silloin kun itse seisoo tukea vasten, niin vetää toisen jalan varpailleen. Pitää yrittää aina korjata se oikein, että kitkeytyisi pois!

Mariska, teidän nukahtamispuuhat kuulostaa samalta kuin meillä! Tyttö ei yksinkertaisesti malta pysähtyä. Kun laittaa sänkyyn niin pyörii ja hyörii, yrittää nousta laitaa vasten seisomaan ja konttailee siellä vaikka on ihan väsynyt. Ja sit nukahtaa konttausasentoon pylly pystyssä kun virta lopulta loppuu. <3

Meillä tulee myös 7 kk mittariin muutaman päivän päästä aika menee tosiaan toooosi nopeasti, tätä vauhtia kohta jo juhlitaan 1-v synttäreitä! Minä vielä rohkenin viime syksynä äippäloman alussa epäillä että mitenhän hitaasti aika kuluu kun on yli vuoden lapsen kanssa kotona.. Nyt tuntuu etten halua mennä takaisin kouluun ja laittaa lasta hoitoon vielä ainakaan pariin vuoteen, mutta pakkohan se on

 

Ruokagalluppiin vastauksia:

meillä aloitettiin 4kk iässä, aluksi pari teelusikallista. Mitään kasviksia ei huolinut suuhunsa alkuun, joten harjoiteltiin päärynäsoseella Se maistui todella hienosti ja olisi syönyt vaikka kuinka paljon.

Toki sitten kun oli hoksannut, että siitä lusikasta tulee jotain syötävää, niin annoin taas niitä kasviksia ja nekin alkoi upota. Aika nopeasti kasvoi määrät niin että söi sellaisen puolikkaan pilttipurkin tai noin shottilasin verran eli n. puoli desiä kerrallaan. Meillä oli alkuun kaksi sellaista puolen desin ateriaa päivällä ja illalla vellipullo. Sitten 5kk iässä lisäsin mukaan aamupuuron.

Nyt tyttö on 7kk ja aamulla menee puuro: 1dl jotain korviketta ja siihen kaurapuuro + hedelmäsosetta pari ruokalusikallista. Lounaaksi n. 1dl kasvis-lihasosetta, päivälliseksi myös n. 1dl kasvis-lihasosetta tai osa voi olla hedelmäsosetta. Illalla toinen satsi puuroa tai reilut 2dl velliä.

Imetän edelleen aterioiden päälle ja sitten iltapäivällä usein välipalaksi Ja yöllä syö myös pari kertaa. Joskus on päiviä että nuo kiinteät ei noin hyvin maistu, mutta useimpina päivinä syö reippaasti. Meilläkin soseiden ohessa maistelee sormiruokia, koska jotain pitää saada syödä itsekin - ei halua olla vaan syötettävänä. Esim. leipäpalat, salaatinlehdet, kurkku, tomaatti, paprika, riisikakut ja maissinaksut kelpaa hyvin (ja niitä on helppo tarjota kun ei tartte mitenkään valmistaa, sen kun ottaa kaapista vaan )

Ja alkuun tosiaan annoin 3-4 päivää samaa makua, mutta kun tyttö söi ihan mielellään eikä näyttänyt reagoivan mihinkään aineisiin, niin aika nopeasti siirryin antamaan kaikkia kasvissekoituksia ja hedelmäsekoituksia ilman sen kummempia varoaikoja.

 

Kiitos ruokavastauksista =)

Meillä taitaa tuo juuresosasto upota paremmin kun niitä lämmitetään. Ihan loogista tietysti kun maitokin on lämmintä... Mutta luulin tosiaan että tämä kulkisi nopsemmin, mutta eipä meillä taida olla mitään hätää, tyty on vissiin ihan normi syömisharjottelija Olisi tietysti voinut alotella aiemminkin mutta mennään näin. Ja oon kanssa antanut montaa makua viikossa vaikka ohjeistus onkin tiukempi. Järkihän tässäkin on hyvä apu. Sormisyönnillä alotettiin ja sitä harrastetaan edelleen aina kun pöydän ääreen istutaan.

Meillä on palattu satunnaisiin yösyömisiin. 2-4 krt viikossa on yönälkä, kellonaika voi olla mitä vaan. Ja välillä menee kummastakin tissistä, eli nälkä on silloin tosi kova! Mutta ei se haittaa, ollaan päästy niin helpolla noiden öiden suhteen jo 4kk että ei auta valittaa.

 

hei kaikille!

On jäänyt vähän palstaileminen vähemmälle, kun on podettu flunssaa. Ensin tuli tyttö, sitten äiti. Aika rankkaa oli ensin hoitaa sairasta lasta, sitten sairaana lasta. Onneksi nyt näyttäisi, että tauti talttumassa.

Meillä on käytössä aina välillä vaunuissa koppa, mutta välillä lämpiminä päivinä käytin pelkkää ratasosaa. Neuvolassa puhuttiin, että vaikka muuten ei vielä saisi ístuttaa esim. syöttötuolissa, voi rattaissa istua jo huoletta jonkin aikaa, kun rattaat saa eri asentoihin, eli ei tarvitse vielä istua kokonaan suorana, vaan osittain pötkötellä. Nyt vaan on vähempi tullut ulkoitua, kun en ole jaksanut itse lähteä työntelemään. Tyttö nukkui kyllä flunssankin aikana päikkäreitä vaunuissa, kun ei kuumetta ollut.

Meillä on nyt alettu syömään 5 ateriaa päivässä, joka kerran ei mene koko satsi alas, mutta tytön paino ei ollut noussut kovin paljoa edellisestä kerrasta, joten neuvolasta suositeltiin, että kannattaa jo totutella säännölliseen ateriarytmiin. Maitoakin rinnalta menee vielä useamman kerran päivässä ja yöllä 2- 3 kertaa. Eilen mietinkin, että mihin ihmeeseen tuo pieni ihminen saa kaiken ruoan uppoamaan. Mutta hyvä, kun maistuu, kokoa kun tuolla meidän kaverilla on edelleen niin vähän ( 6,6 kg /6 kk:n neuvola) painoa, joten nyt vissiin otetaan muita kiinni kasvussa.

Flunssan aikaan ja hampaiden tulon aikoihin söi aika huonosti, varsinkaan mitään kiinteitä, joten nyt mukava, että taas eväs maistuu!

Vierasminen on edelleen aika voimakasta, myös jokin "eroahdistus" -vaihe menossa, koska saattaa leikkiä mummon sylissä ensin ihan tyytyväisenä, sitten alkaa vilkuilu, missä äiti on ja jos en ole näköpiirissa, tulee hillitön itku.

Meille ei vielä mennä eteenpäin, sylissä kyllä könyää kovasti ja lattailla kääntyillään, mutta eteenpäin ei vielä hokata ryömiä. Saas nähdä, koska liikkeelle lähtö tapahtuu. Kovin on nuo vauvat erilaisia, osa tämänkin palstan vauvoista jo menee kovaa vauhtia eteenpäin.

Äkkiä on puolivuotta hurahtanut, ja kesäkin jo "pitkällä", tulisi vaan vähän lämpimämmät kelit.

Niitä odotellessa,

Nitrodisco &tyttö 6 kk

 

Nitrodisco hyvä että teillä(kin) on flunssat helpottaneet. Se tosiaan on raskasta kun sekä äiti että lapsi sairastaa Meilläkin taas miehellä koko viikko ilta- ja aamuvuoroa vuorotellen joten välillä tulee vuorokausi aina ettei mies ehdi olla apuna ollenkaan, välillä aika uuvuttavaa mutta onneksi olen sieltä ekavauva-kerhosta saanut monta arvokasta äiti-ystävää niin on aika usein kuitenkin seuraa.

Onko kellään teillä ongelmia vauvan nukutuksen/nukkumisen kanssa? Meillä lääkkeiden aloituksen jälkeen poika nukkui taas entiseen malliinsa, koko yön heräämättä tai heräsi kerran syömään. Nyt taas muutaman viikon ajan nukkumaan käyminen on yhtä huutoa. Poika on selvästi väsynyt, mutta huutaa vaan ihan hysteerisesti jos häntä yrittää nukuttaa syliin. Omassa sängyssä viuhtoo ja rällää tyytyväisenä, kun alkaa hermostua, otan syliin, mutta hänpä alkaa huutaa kahta kauheammin Eilen nukuttaminen/nukahtaminen venyi taas vaille yhteentoista ja poika nousi ylös jo kuudelta (niinkuin yleensä aina 6-7). Myös yöheräily on jotain käsittämätöntä. Eräänä yönä heräsin neljä kertaa nukuttamaan pojan uudelleen ja kaksi kertaa heräsin hänen touhuamiseensa mutta nukahti kuitenkin itsestään uudelleen. Iltaisin, kun viimein saan pojan nukkumaan, on aina tooooosi hyödytön ja neuvoton olo, varsinkin jos on taas monena iltana joutunut olemaan yksin. Ja nukuttaminen on muutenkin aina vähän pakko minun tehdä kun mieheni kanssa itkee vaan minun perään.

Kaipa se on vaan taas yksi niistä loputtomista vaiheista : / Vähän välillä ahdistaa ajatus siitä, että kolmen kuukauden päästä minun pitäisi palata töihin ja joku järjestys tähän hommaan pitäisi sitä ennen saada koska puolet illoista mies on sitten yksin nukuttamassa poikaa. Myöskin rinnasta pitäisi alkaa vieroittamaan varmaan pikkuhiljaa. Ahdistavaa välillä kun kaikki tuntuu niin hemmetin vaikealta eikä oikein tiedä mitä tässä osaisi enää tehdä :headwall:

 

Napsukka, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu, usko pois! Noita hankalia vaiheita tuntuu olevan jatkuvasti, ensin tulee hampaita, sit opitaan liikkumaan ym. mutta aika moni niistä on kuitenkin jo takana

Meillä on myös varsinaista showta tuo nukahtaminen, edelleen vaan siitä syystä kun ei voi pysähtyä ennen kuin totaalisesti patterit loppuu. Ja aivan samalla tavalla kuin teillä, Napsukka, eli jos meinaa hermostua sängyssään ja nostaa syliin, niin alkaa kahta kauheampi huuto. Ei voi aina ymmärtää näitä pieniä :headwall: Yöllä heräillään pahimmillaan tunnin välein. Välillä onneksi nukahtaa heti itsekseen, ettei kokoajan tarvitse pomppia tuttia laittamaan. Mutta joskus saattaa mennä tuntikin ennen kuin rauhoittuu takaisin. Ja sit nukkuu tunnin-pari ja taas herää.. : /

Ja epäilen että lisää hampaita on tulossa. Huonosti on taas ruoka maittanut monta päivää ja muutenkin ollut kiukkuisempi. Ja kuolaa.. sitä vaan tulee ja tulee.. Kiukkuisuus saattaa tietysti johtua noista huonoista unistakin, kun päivälläkään ei nuku kunnon unia.

Meillä meni jo ohi se vaihe, että pitäisi minun olla kokoajan aivan lähellä. Välillä kun tuli huuto heti jos lähdin näköpiiristä. Mutta nyt on sitten niin, että yksin viihtyy hyvin touhuamassa vaikka olisin eri huoneessa, mutta jos jätän isälleen tai jollekin muulle ja lähden pois, niin itku tulee. Tai jos on muun sylissä ja kuljen siitä ohi.

Mutta onneksi tosiaan on niitä ihania hetkiä myös! Seisomaan nousu sujuu jo varsin vikkelästi ja tasapainokin on jo paljon parempi. Ei tarvii äitinkään olla ihan sydän sykkyrällä kun ei kokoajan ole kaatuilemassa Aiemmin riitti matalammat tuet, kuten pahvilaatikko, mutta nyt noustaan sohvapöytää ja sohvaa vasten myös. Ja voi sitä lapsen iloa kun ensin yrittää ja yrittää ja sitten lopulta pääsee pystyyn! :heart:

Teidän sairasteluista lueskellessa en voi muuta kuin todeta, että onneksi meillä on vältytty kaikilta taudeilta, ainakin toistaiseksi! *koputtaa puuta* Ei tosiaan varmaan ole helppoa hoitaa sairasta lasta ja sairastaa itsekin. Toivottavasti teiltä kaikilta on taudit jo menneet eikä lisää tule!

 

Jep, vaiheesta toiseen tosiaan mennään koko ajan. Juuri kun on joku tapa vakiintunut niin eikös veivata uutta kurssia. Ja kun sitä ei tosiaan heti tajua että lapsi muuttaa tapojaan vaan heti miettii että mikäs nyt vaivaa... Hankalaa on vaikkei meillä varsinaisia hankaluuksia olekaan.

Nukkumisessa on tapahtunut jotain; usein on iltakiukkua kun väsyttää, ei tosin tuollaisa Napsukan taisteluita ole ollut kuin pari kertaa :'( Mutta samalla on unen saanti ja salliminen muuttunut. Meillä on tyttö ruvennut nukahtelemaan välillä ihan itsekseen tai sitten kevyellä tassutuksella. Eli sekä hyvää että huonoa on tullut. Ja pieni pää on ruvennut myös painumaan olkaa tai lattiaa vasten kun uni painaa silmää, tätä ei ole tapahtunut 3-4-kuun jälkeen.

Meillä on myös listalla pullon/nokkamukin käyttöönottoa, pullosta on lyyli hörppinyt viimeksi joulukuussa ja kun pari päivää sitten kokeilin niin purulelunahan se oli tooosi kiva mutta juomisesta ei ollut elettäkään. Sama juttu nokkamukissa, sekä venttiilillä että ilman. Tutteja olen heitellyt pois, taitaa olla kohta kk kun sellainen on viimeksi suussa käynyt. Yhden jätän, ostin onnen huumassa syksyllä kuumemittarisetin jossa oli myös tuttimittari + tutti. Tutissa on kätsy suoja joten siksipä se saa jäädä Tuttimittari toimii ihme kyllä tälläkin lapsella vaikkei tutti muuten maistukaan!

Pari päivää on ollut taas vähän kärttyisämpi lapsi ja se kuolan määrä on melkoinen! Alaikenessä on helminauha kätkettynä nahkan alle, suurin osa hampaista kuultaa komeasti läpi. Jännä nähdä millä tahdilla niitä sieltä puhkeaa... Yläien on tasaisempi eikä siellä oikeastaan kuulla mitään. Jo puhjenneet 2 alahampua on jo kasvaneet komeasti ja hymy on hurmaava!!

Liikkuminen ei juuri ole edennyt, eteenpäin mennään jo jonkin verran - muutamia senttejä. Ylös ei ole vielä mitään yritystä.

Äiti ei onneksi ole sen tärkeämpi kuin isäkään, paitsi ruoan suhteen. Eikä vierastamista ole näkynyt. Meillä on tosin aika vähän ihmisiä lähipiirissä ja kaikkia nähdään vähintäänkin parin viikon välein. Tänään nähdään onko iskän ikävä illalla kun ollaan koko päivä ilman. Iltaisin on isä-tytär sylihetki lähes joka ilta ja se tuntuu olevan tärkeä juttu tytylle!

Tuhinaa pinniksessä, taitaa olla pikkuinen hereillä |O Tuli tällainen oma napa paras napa-kirjoitus!

 

Luin tuota omaa tekstiä, hirmuista valitusta vain :O siis todellakin nautin joka hetkesta vauvelin kanssa, eikä sitä hetkeäkään vaihtaisi pois vaikka välillä suututtaakin. Onhan tämä äitiys aikamosita kasvamista myös itselle joka ikinen päivä

Eilen tapahtui taas kummia! Poikaha siis kokeili tuota ylösnousemista ekan kerran mummolassa, noh, eilen oltiin taas siellä ja tälläkertaa poika päätti alkaa opettelemaan konttaamista opcorn: Nyt mennään semmosella mittarimato-tyylillä eli ensin nostetaan ittensä konttausasentoon ja siitä valuu eteenpäin ja taas uudelleen välillä meinaa jopa ihan kontata tai huojuu vähän aikaa paikallaan konttausasennossa! On se hurjaa mitä vauhtia nuo pikkuiset oppii uutta kun jotain pientä keksii! Taitaa meidän huushollissa olla kevätsiivous edessä jotta löytää kaikki "ei-niin-sallitut-tavarat" oman paikkansa pikkukätösten ulottuvilta

 

Meillä on poika pitänyt mamman niin kiireisenä, ettei tännekään tahdo ehtiä.

Joo, en mäkään siitä neuvolassa ravaamisesta muuten niin innoissani ole, mut ihan kivahan ne mitat on saada, paljonko on tullut kasvua.

Ikävä kuulla, että Nitrodiscollakin on sairasteltu. Meillä oli sama, ensin sairastui poika ja sitten äiti. Oli kyllä tosi raskasta hoitaa sairasta lasta kun itsekin oli kipeenä.

Sitten jäkättirastaan ruokagalluppiin vastausta: eli meillä kanssa alussa ihmeteltiin, että mitä suuhun tuli, mutta aika nopeasti alkoi nielasta sen. Meillä on nyt sairastelun jälkeen annokset kasvaneet entisestään, aamulla ja illalla puuroa menee sellaiset 1-1,5 dl, siihen lisäksi vielä pari-kolme lusikallista marjasosetta. Lounaaksi syödään kasvissose jollain lihalla, sitäkin menee sen 1-1,5 dl kerralla. Sitten vielä alkuillasta syödään hedelmäsose, jota menee n. yksi pilttipurkillinen. Joskus on kyllä mennyt jopa pari purkillista :O Välillä kyllä ihmetyttää, et mihin se kaikki ruoka oikein mahtuu. Eli ollaan menty nyt neljällä kiinteällä. Muistaakseni 5 kk neuvolassa meille suositeltiin tähän neljään kiinteeseen siirtymistä.

Mä oon antanut aika varovasti niitä uusia makuja, montaa uutta makua en ole viikkoon ottanut. Ihan siitä syystä, että pelkään jos tulee jotain vatsavaivoja. Meillä oli aika paljon niitä vatsavaivoja silloin 1-4 kk iässä.

Meillä oli tossa reilun pari viikkoa yöt melkomoista hulinaa. Öisin huudettiin parin tunnin välein, pienimmillään väli oli vaan vartin. Kuitenkin kun menin katsomaan, poika oli ihan unessa, mutta huusi. Sit vaan kun laittoi tutin suuhun, unia jatkettiin hiljaa, välillä tosiaan sen 15 min vaan, välillä parikin tuntia. Mä jo mietin, että pitääkö lähteä lääkäriin näyttään korvat, mutta onneksi se loppui muutama päivä sitten. Ilmeisesti johtui niistä uusista taidoista ne hulinat. Myös se nukkumaan meno oli aikamoista hulinaa, sängyssä touhuttiin vaikka mitä ennenkuin alettiin nukkumaan.

Luulisin, että Napsukan pojalla on kanssa joku tälläinen vaihe meneillään. Ja hei, kai sitä välillä saa valittaakin, vaikka kuinka nauttii pienestä. On kai kuitenkin ihan luvallista välillä olla väsynyt, täällä ainakin ollaan.

Niitä rytminmuutoksia on täälläkin nyt ihan jatkuvasti. Tämä äiti on ihan pihalla näistä jo. Silloin niiden yöhässäköiden aikaan poika nukkui yöunia 10 tuntia, niiden aiempien 7-8 tunnin sijaan. Sitten päiväunet olikin vaan pari tuntia, aiempien 3-4 tunnin sijaan. No, nyt kun yöhulinat on toistaiseksi loppuneet, nukutaan taas se 7-8 tuntia, mutta päiväunet ei olekaan pidentyneet. Eilen nukkui kuitenkin kahdet 2 tunnin päikkärit :O Ekat päivällä ja toiset vielä alkuillasta. Yöunille meni kuitenkin normaaliin aikaan illalla. Nyt sitten tänään ne päikkärit jäi alle tuntiin. Ei ymmärrä tätä.

Meillä on nyt samoissa hässäköissä alettu ottaa konttausasentoa ja siinä nytkytellään paikallaan. Varmaan pian lähdetään jo liikkeelle. Eli näyttää siltä, että se ryömiminen jätetään vallan välistä, enemmän liikkuminen on ollut sellaista kierimistä. Ja sitä konttausasentoahan on tietysti testailtava yölläkin

Nyt on jääneet ne pihahommatkin aika vähille, kun pojan päikkärit kestää vaan niin lyhyen aikaa, hyvä kun ehditään kärry/koiralenkiltä kotiin asti. Eikä poika jaksa kovin kauaa istuskella rattaissa katselemassa äidin puuhia. Viihtyykö muilla ihan vaan katselemassa? Meillä pitäisi olla koko ajan jotain äksöniä tai olla liikkeellä, mamman touhut on ihan tylsiä.

No joo, pitäisi varmaan ehtiä poiketa täällä vähän useammin, ettei tarvisi kerralla kirjoittaa hirveetä romaania. Nyt kuitenkin taas mentävä :wave:

 

Meilläkään ei tyty jaksa istuskella ja katella rattaissa, plääh. Rinkassa kyllä mutta kitkepä se rinkka selässä tai tee jotain muuta pihahommaa jossa ei seistä koko ajan. Toivottavasti tässäkin tulee uusi vaihe, heh!

Täälläkin mamma manaa joskus kunnon ärräpäillä (hiljaa itekseen!!) kun veivaa vaunuja pitkin pihaa eikä toinen suostu nukahtamaan.... sitten harmittaa kun kuorsaus alkaa kuulumaan kun tuli kiukuteltua itekseen :'( Eipä tuo pieni sitä kuitenkaan tahallaan tee. Ja nämä manaamiset on silloin kun on suunnitellut että sitten kun on päikyt niin voin tehdä sitä ja tätä ja tuota.... Plus kaikki muut tilanteet joita ei vaan jaksaisi juuri sillä hetkellä. Mutta onhan tämä ihan mieletön elämänmuutos kun on toinen vastuulla 24/7 ja sitä on nyt jatkunut sen noin 7 kk putkeen!! Ja silti on oikeasti koko kornissa kliseydessään aivan ihanaa ja uskomatonta aikaa :heart:

Nukutaan sitten kun murrosiät sun muut ohi, ehkä.....

Aurinkoista viikonloppua

 

Taitaa olla meidän naperoilla nyt puolivuotis-hulinat menossa, jokin tosiaan niistä loputtomista eri vaiheista, kun kaikilla tuntuu olevan nukkumisessa tai syömisessä meneillään joku kommervenkki Kyllä sitä voi mielestäni välillä valittaakin ja olla väsynyt, joten älä yhtään Napsukka harmittele, jos purkaudut välillä. Itsestänikin tuntuu, että usein tulee tänne sivuille kirjoittelussa harmiteltua kaikenlaista, vaikka oikeasti asiat ovat ihan mukavasti, mutta toisaalta tämähän se on hyvä paikka purkaa niitä "murheita", koska ei se elo aina vauvan kanssa pelkkää auvoa voi olla. Pääasia, että on joku kanava, missä voi ajatuksiaan tuulettaa ja sitten jaksaa taas sitä vauva-arkea paremmin.

Useimmiten se elo vauvan kanssa on onneksi mukavaa, mutta kyllä niitä huonojakin hetkiä päiviin mahtuu. Itselläni oli pitkään sellainen olo, että koska tytön saaminen ei meille todellakaan ollut itsestäänselvyys/ helppoa, niin oli tunne, että ei saa olla koskaan väsynyt, kiukkuinen tms. vaan pitää vaan olla koko ajan onnellinen ja kiitollinen terveestä vauvasta. Mutta sitten tajusin, ettei se ihmiselo oikeasti voi mennä niin, koska välillä vaan vauvankin kanssa, niin ihana kuin se onkin, tulee päiviä, jolloin kaikki ei olekaan pelkästään mukavaa ja jos sitä ei voi myöntää, on kohta itse puhki. Nyt yritän iloita hyvistä hetkistä ja nauttia vauva-arjesta, mutta myöntää kuitenkin sen, että välillä sitä on väsynyt ja uupunutkin, kun yöt ovat olleet rikkonaisia ja on itse saanut nukuttua vain muutaman tunnin. Eikä ne päivätkään, kun tyttö kitisee paljon, eikä ole kuin hetkittäin hyvällä tuulella niin hauskoja ole. Mutta sitten, kun on hyvä päivä, niin silloin on oikeasti ihanaakin!

Myös olen yrittänyt toitottaa itselleni sitä, että yrittäisin elää hetkessä ja nauttia siitä vaiheesta, mitä eletään, enkä koko ajan odottaisi seuraavaa vaihetta tyyliin, että sitten "kun on kevät, on pukeminen helppoa ja ulkoilu varmaan hauskempaa" tai sitten "kun on kesä, on helppo olla vaan pihalla ja imettää missä vaan" tai sitten kun vauva istuu kunnolla, on mukavampi mennä rattailla" ja "kun syö kiinteitä, on meneminen helpompaa" jne...koska se on loputon suo, kun aina on kumminkin joka vaiheessa ne omat kommervenkkinsä.

Jäkättirastas:Meillä syödään 4-5 kertaa päivässä kiinteitä: aamulla 1 dl puuroa, lounaalla 1 dl kasvissosetta (lisänä maisteltu nyt broileria), noin 0,5 dl hedelmää/ marjaa välipalana ja illalla 1 dl kasvisosetta ja illalla vielä mahdollisesti desi puuroa. Lisäksi rintamaitoa niin usein kuin maistuu ja yöllähän tyttö syö 2-3 kertaa vielä. En tiedä, mihin se kaikki ruoka uppoaa..

Tulipas tässä taas runoiltua pitkä tovi..flunssa onneksi nyt vissiin selätetty,mutta yöt edelleen hulinaa, tyttö heräilee monta kertaa yössä. Välillä riittää, kun laittaa tutin, välillä pitää syöttää, ja väliin nukuttaa. Muutamana yönä olen ottanut suosiolla viereen nukkumaan, en ole kertakaikkiaan jaksanut mitään nukutuseremonioita. Todettiin miehen kanssa, että kaipa se vissiin viimeistään kahdeksantoistavuotiaana suostuu sitten nukkumaan omassa sängyssään, ehkä sitten jo omassa kodissaankin puolisonsa vieressä

Mukavaa viikonloppua kaikille mammoille!

 

Meillä on vieläkin yöt yhtä hyppimistä. Nykyään oon iloinen jos tyttö herättää vaan 3-4 kertaa yössä. Alkaa jo yleisempää olla se, että pompin 1-2 tunnin välein tutin laittamaan. Ja levottomuus alkaa heti muutaman tunnin päästä nukahtamisesta illalla. Aiemmin kun nukkui melkein aina heräämättä johonkin klo 2-3 asti, ja loppuyö oli rikkonaisempi. Voi niitä aikoja kun nukuttiin pitkiä pätkiä ja nousin vaan 1-2 kertaa yössä.. Alkaa jo vähän mammassakin tuntua väsymystä, kun päiväunia en uskalla nukkua ettei ne vähäisetkin yöunet kaikkoonnu.

Lyyli oli päivän hoidossa lauantaina mummolassa, ja hienosti oli päivä mennyt. Mummi kehui että tyttö on ihanan aurinkoinen ja touhukas, eikä ikävoinnistä ollut merkkiäkään Sit tietysti loppuilta menikin niin, että äiti ei saanut lähteä silmistä pois, ettei vaan taas häviä Mutta oli kyllä mukava viettää päivä miehen kanssa kaksin, kun tiesi että lapsi on hyvässä hoidossa. Ajeltiin vähän isompaan kaupunkiin shoppailemaan (mies tykkäsi! ) ja käytiin syömässä hyvin ravintolassa. :kiss:

Päiväunirytmikin on alkanut vähän muuttua. Nykyisin nukkuu aamupäivällä enää enintään puoli tuntia, ja sitten iltapäivällä pidemmät unet. Ja alkuillasta vielä pienet torkut. Jospa se alkaa pikkuhiljaa muokkautua sitä kohti, kun nukutaan enää yhdet pitkät päiväunet Nyt vaan tuntuu etten pääse missään käymään päivisin tytön kanssa. Uniaikaan ei kehtaa lähteä, kun loppuilta menee kiukutessa jos päiväunet jää rikkonaisiksi. Ja maailma on niin mielenkiintoinen paikka, että rattaissa esim. kaupungilla ei tietenkään malttaisi nukkua =)

Juteltiin eilen siskoni kanssa lapsien ikäeroista, ja siitä tuli mieleen kysyä teiltäkin. Oletteko jo miettineet missä vaiheessa haluaisitte seuraavan naperon, tietysti jos siis pikkusisarus on haaveissa?

 

Meillä lähdettiin viime sunnuntaina liikkeelle eli tytteli oppi ryömimään! Nyt tuntuukin elämä hieman helpottavan, kun tyttö leikkii välillä istualtaan ja välillä mönkii mahallaan - aika kuluu paremmin. Etenemisvauhti ei vielä ole kovin kummoinen, tekniikka on hauskan näköistä, mutta eiköhän se aika pian tuosta taas kehity. Kotihommia saan tehtyä, kun hän saa sen aikaa ajella törmäilyautollaan eli sillä ihme kävelyhärvelillä.

Meillä tämän hetken päivärytmi on sellainen, että aamupäivällä nukutaan 1,5h ja iltapäivällä n. 45min. Öiden kulku vaihtelee... Parhaimpina öinä herää vain kaksi kertaa ja syö ja nukahtaa, mutta yleensä herää ainakin sen 3-4 kertaa. Välillä otan tytön pinniksestä meidän väliin, kun en vaan jaksa nousta sängystä rauhoittelemaan.

Kaipa se pitäis jossain vaiheessa alkaa lopetella tuota yösyöttämistä, mutta kattoo nyt... Se on niin hirmu helppo tapa saada vauva nukkumaan uudestaan kunnolla. Nukahtaa se yleensä siihenkin jos silittelee ja laittaa tutin, mutta saattaa sit hetken päästä herätä taas uudelleen. Vaikka ei kai se nälkä nyt voi oikeasti montaa kertaa yön aikana enää tulla... Joo - kyllä väsyttää välillä tosi paljon, mutta silti ei illalla viitsis mennä yhdeksältä nukkumaan kun silloin on sitä omaa rauhoittumisaikaa. Mutta kyllä se välillä aika karulta tuntuu, että en oo oikeasti nukkunut yli 7kk yhtään yötä kunnolla, mut kaipa se muksu joskus alkaa nukkua.

Meillä ei kyllä oo toista vauvaa suunnitelmissa vielä vähään aikaan, en todellakaan jaksais. Yks vauva kerrallaan meille kiitos Mutta toivottavasti siis joskus vielä saadaan toinen, mutta kyllä tää esikoinen sais mielellään olla ehkä 3-vuotias tms. että osaa jo vähän toimia itsenäisesti jne. eikä tarvi vaippoja...

 

Huoh, jokohan nyt sais seinälle asti tän tekstin, ärsyttää kun tuo hymiötaulu jumittaa ja joutuu pistämään koko ikkunan kiinni :kieh: ja siis hymiöitähän ei voi olla käyttämättä vaikka niin käviskin

Eli siis, on ollut tämän äipän päivät niin täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ettei oo kerenny hirviästi kirjottelemaan! Saa nimittäin vahtia tuota sättiäistä silmä kovana KOKO AJAN sillä hän kiipeilee tosi mielellään KAIKEN päälle ja kaikkea vasten seisomaan! Hurjaa miten nopeaa tahtia tuo liikkumine on edennyt; alle kuukausi sitten poika ei edes ryöminyt vielä! Eli pidä Mariska*kin hatusta kiinni, kohta mennään ja lujaa

Meillä on yöt myöskin edelleen aikamoista hyörimistä ja heräilyä, viime yönä selvisin yhdellä varsinaisella syötöllä ja aamukuudelta äkkiä vaan tissi suuhun että uni jatkuisi pojalla vielä hetken. Ihmeitä on kylläkin tapahtunut nukahtamisen suunnalla! Nyt jo neljänä iltana poika on nukahtanut omaan sänkyyn :O Muutaman kerran häntä saa sylitellä ja laittaa sänkyyn mutta lopulta hän on sinne itsekseen sammunut. Istun aina sänkyn vieressä niin että näkee minut ja tietää että olen läsnä, oli se vaan niin hellyttävä näky kun ensimmäisen kerran itse nuupahti, molemmat jalat roikkuivat pinnojen väleistä :heart:

Meillä on ollut siskon koira hoidossa kolme päivää. Molempina öinä on poika ollut taas aika tukossa. En tiedä onko edes mahdollista, että toisen koiran lisä voisi vetää pojan niin tukkoon vai onko vaan tavallista nuhaa. Jännä nähdä, muuttuuko kunhan koira lähtee. Aika ahdistava ajatus että voisi noin vaikuttaa!

Lisää lapsia-galluppiin sanon vaan sen verran, että sovittiin miehen kanssa, ettei edes mietitä koko asiaa vielä. Odotellaan ja nautitaan rauhassa esikoisen kasvusta ja katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Toki haluaisimme molemmat lisää lapsia mutta se on niin monen asian summa että jätämme sen suuremmat suunnitelmat tekemättä.

 

Lapsiluvusta: Taitaa jäädä ainokaiseksi tämä meidän tättähäärä. Heti perään ei missään nimessa ja muutaman vuoden kuluttua paukahtaa 40 rikki ja jotenkin siinä on se raja itselläni lapsenteolle. Ja kun tämäkään ei tosiaan tullut ihan nopsaan ja näpsästi niin ..... Tikkuja on tuijoteltu ihan riittämiin!!

Voi kökkö tuon syömisen kanssa. Tänään taas ei jaksaisi tätä vajaan kahden teelusikallisen tahtia. Mikään ei ole oikeastaan muuttunut tämän kuukauden aikana mitä on soseilla reenailtu. Kurkkutikkuja ym sen sijaan menee hyvin ja osa jopa ihan mahaan asti. Sillä saralla on siis toiveita. Nyt vaan kun saisi kotimaista pöytään joko omalta maalta tai kaupasta. Luojan lykky että maito piisaa. Mutta olishan se ihan kiva jos muutakin jo alkaisi menemään :headwall: Ja kokeilin taas perunaa - ihottuman se taas teki. Seuraavaksi koitan uudella potulla jahka niitä voi ruveta nostamaan.

On se jännää kun ei koskaan tiedä mistä asennosta lapsen löytää kun menee pinnikseen kurkkaamaan Nyt ei ole enää toviin ollut yöheräilyjä vaan uni jatkuu oli asento mikä tahansa! Eilen aamulla oli tosin luuppitilanne kun tyttö oli ihan kierroksella ja oli oikeasti jumissa Illan nukutukset on toisaalta venähtäneet sinne tuntiin, ei malta ei sitten millään nukahtaa. Joskus tarvitaan tissiä ja joskun taistellaan tassuillen omassa sängyssä.

Nostin jo sängyssä laidan ylös, touhu on senverran vauhdikasta että pian tuo varmaan keksii yrittää ylöspäin. Pinnoista ei saa kiinni kun virittelin laitoihin vanhan päiväpeiton peitteeksi. pysyy sänkykin vähän hämärämpänä.

Uusia kujeita on mahdoton ma-ma-ma-maa-jutustelu Juttua tulee ja välillä tyty naurahtaa päälle, eli hauskoja on pienen asiat!

Nyt voisin ehkä pienesti heittää selälleni kun perheen pikku pomo kuorsaa vaunuissa...