Onpas ehtinyt vierähtää tovi viime kirjoittelustani, olen tainnut vaan koukuttua facebookiin niin, etten muualla juuri ehdi vierailla...
Alma kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia, ja leikkii isosiskon kanssa jo kuin isot tytöt konsanaan! Ja kyllä jaksaa keskittyä leikkeihin, välillä ei malttaisi lopettaa lainkaan. Ja samoin kirjoja (ja lelulehtiä!) "lukee" todella innokkaasti, ja on aina valmiina kuuntelemaan ja katselemaan kirjaa äitin tai isin sylissä. Touhukas tyttö. Lempileluja taitavat tällä hetkellä olla erityisesti Brion puinen liesi keittovälineineen, sekä jääkaappimagneetit. Nuket ja nukenvaunut ovat myös suosiossa, sekä kaikki millä isosisko leikkii. Usein jo tuleekin riitaa millä lelulla on kenenkin vuoro juuri sillä hetkellä leikkiä. Huh-huh...
Hampaita Almalla on nyt 9, joista 2 poskihampaita (vasemmalla puolella ylhäällä ja alhaalla) neljäs alaetuhammas loistaa edelleen poissaolollaan, saa nähdä ehtivätkö kaikki poskihampaat puhjeta ennen sitä, vielä ei ainakaan näytä edes olevan puhkeamassa... Meillä on venynyt hiukan tuo hammaslääkärissä käynti, saatiin aika lopulta vasta tämän kuun lopulle, pitänee siellä tuota hammasasiaa kysäistä, ellei ennen sitä näy.
Imetys taitaa meillä nyt sitten viimein olla ohi, nyt on meneillään jo kolmas imeskelemätön päivä, ja aika iisisti on sujunut. Joululomalla mummolassa pidettiin pientä unikoulua, ja saatiin silloin yöimetys pois, ja nyt viime päivinä ollaan sitten pikkuhiljaa jätetty pois myös illan imuhetki. Yöimetyksestä luopuminen oli Almalle aika kova pala, mutta koska jatkuva, tunnin-parin välein tapahtuva yöheräily oli meille vanhemmille jo aika rankkaa, niin pakko oli jotain tehdä. Niinpä minä joululomalla istuin mummilassa olohuoneessa ja kuuntelin kun isi ja mummi koittivat vuorotellen lohduttaa sydäntäsärkevästi itkevää Almaa. Oli aika paha paikka mulle. :'( Nyt kuitenkin yöt menevät jo hienosti, joskus täytyy käydä Almaa hiukan taputtelemassa tai hakemassa ehkä viereenkin, mutta entiseen verrattuna ihanan rauhallista!
Tätä äitiä alkaa jo hiukan kotonaolo kyllästyttää, ja olenkin kovasti miettimässä mitä sitä tekisin. Toisaalta en vielä haluaisi Almaa hoitoon laittaa, mutta katsotaanhan nyt... Isosisko Eva aloitti tällä viikolla ensimmäistä kertaa kerhossa, ja tuntuu viihtyvän siellä hienosti, varmasti viihtyisi hoidossakin. Almakin on kyllä reipas tapaus, ja taitaisikin olla niin, että äitiä hirvittäisi hoitoonmeno enemmän... No, mulla kun ei ole työpaikkaa odottamassa, niin saan tässä funtsia asiaa ihan kaikessa rauhassa.
Sen verran kuitenkin olen nyt ottanut itselleni omaa-aikaa, että aloitin pitkän jahkailun jälkeen kuntosalilla käynnin! Joskin salitreeni on niin tylsää, että mietin rinnalle jotain muutakin, ehkäpä joogaa. Hmmm...
Tosiaan, talvi otti taas takapakkia, ja lumet katosivat, tylsää. Tuolla märässä ja kuraisessa maassa ei ole yhtään kivaa leikkiä kenenkään mielestä. Almakin tykkäsi kovasti pulkkailusta, ehdittiin sitä kokeilla jo silloin edellisen lumen aikoihinkin, hirmuinen riemu on pienellä kun pääsi pulkalla pientä mäkeä alas, tai äiti veti ympyrässä pitkin pihaa.
Toivotaan, että viikonloppu toisi talven takaisin (taitaa olla turha toivo...)
Bliss
