Helka: Kiva kuulla että siellä sektiokokemus ollut ns "hyvä". Jännä kuinka erilaisia tarinoita siitäkin kuulee. Tosin samahan se on alatiesynnytyksessäkin. Toisilla sujuu paremmin toisilla huonommin. Ja onhan sektiossa taas merkitystä kirurgilla,sillä onko se suunniteltu,kiireellinen tai hätäsektio. Leikkaustyylitkin hyvin erilaisia noilla kirurgeilla. Sitten vaikuttaa yleiskunto ja vatsalihasten kunto jne. Ja yksilöllisyyskin
. Minun 2 kaveria joutui sektioon..toinen perätilasynnytyksen vuoksi ja toinen pitkän alatiepunnerruksen jälkeen. Toisella tuli vakavaa verenhukkaa leikkauksessa ja jotain vaurioita munasarjoihin. Toisella taas leikkauksen jälkeen todella vakava infektio ja sairaalassaoloaika venyi aika pitkäksi. Oli kumpikin olleet hemmetin kipeitä monta viikkoa että eivt päässeer kävelemään kunnolla ollenkaan.Nukkuminen ja kääntyminen oli kans ollut hankalaa. Kipulääkkeitä molemmat söi 2-3 kk. Että on noita tarinoita selvästi monenmoisia.
Noh itse olen perehtynyt heidän kauttaa tuohon asiaan ja lukenut infoa. Kyseessä on isoin avoleikkaus vatsaan.Joten itse suhtaudun asiaan aika huolestuneena. En pysty ajattelemaan asiaa kevyesti mitenkään niin suurien riskien ym vuoksi. Ehkä olisikin ollut parempi että en olisi tutkinut asiaa liikaa,sillä jos joudun sektioon niin olen kyllä ihan satavarmana totaali pelko jumitilassa tai jotain. Voih. No tulipahan purettua omat ajatukset tästä.MUTTA en usko joutuvani siihen tilaan..teen kaikkeni sen eteen. Alatiesynnytyksen edut on niin isoja. Kipu helpottaa kun vauva ulkona ja toipuu heti normaali arkeen melkein. Säästyy arpikudoksilta ja kudosvaurioilta ym. Mutta jokainenhan kokee ja ajattelee asiat omanlaisesti. Ja Helka sulla on kokemus positiivinen ja onnekas että kaikki meni noin hyvin.
Meillä esikoinen oli tyttö ja raskaus oli paljon helpompi. Olin lauhkea kuin lammas ja iloinen ja mielialat oli tosi tunteelliset positiivisella tapaa. Masu oli enemmän leveämpi vaikka siro jotenkin loppuun saakka. Nyt odotamme poikaa sanoo uä:T..masu on täysin pysty ja takaapäin musta ei huomaa mitään. Henkisesti olen alusta saakka ollut todella ärtynyt, hermot kireellä ja sitä adrenaliinia siis virtaa elimistössä eri tavalla kun poikaa odottaa. Eli siinäpä syy
. Olen kuitenkin kokenut ihan ok tämän odotuksen kaikesta haastavuudesta huolimatta. Mulla kun on tässä ollut muutakin juttua kuin perusraskaus..sairaalassa saanut juosta. Eiköhän tää tästä.
)
Kropan rakenne vaikuttaa todellakin miltä näyttää masut ja ryhti ym. Liikunnallisuus taustalla antaa kyllä tosi paljon tukea odotukseen..sen huomannut itse. Onneksi on tullut liikuttua hulluna koko ikä.Mutta toki nyt esikoisen saatuamme on kaikki semmoinen hikoilu siirtynyt enemmän kotielämään
). Mutta aikansa kutakin. Joskus vielä saa sitä aikaa sitten omaankin harrastuksiin ym.
Mitäs touhuilette muuten ? Itse olen alkanut käsitöitä tekemään..kelles muullekaan kuin lapsille
. Kulutan aikaa ja lepuutan samalla aivoja
)))): Pysyn paremmin tyynenä
)). Hah.
Vähän stressaa tuo perätilakuvio nyt..ajattelen sitä melki koko ajan. Kumpa poikanen kääntyisi itsellään nyt..ei tarviisi runnomalla koittaa sitä. Infoan sitten teille kuinka kaikki menee. Loppu lähestyy kovaa vauhtia..voi ihanaa..pian on nyytti käsissä..pieni tuhisemassa taas lisää tässäkin perheessä
))
tuntu tosi selkeesti et vauva paino tonne alas ja oli sit pakko kokeilla ni tuntuhan se et sen pää oli tuol alhaal ja huomasin samal et oon ainaki sormelle auki ja kohdunkaula lyhentyny entisestään.ehkä noin 1cm enää....menis ainaki kuukaus viel eteepäin ni ei pelottais niin paljoo et jos lähtee syntyy.tuntuu taas olevan hiivakin riesana!!! vuotaax muuten kellää muulla tissit reippaasti?mä en voi olla ilman rintsikoita ku välil valuu ihan norona! 
kylläpä voiki olla hermot tiukilla...ehkä osittain ku stressaa sitä et kaikki ois valmiina jos vauva syntyy ennakkoon, vaik eihän se heti kotiin pääsis mut jotenki tuntuu et siin vaihees ei jaksais miettii mitää hankintoja.miten tästä raskaudesta pystyy nauttii ku jatkuvasti saa pelätä?