marraskuun odottajat 2011

[tiukku]

Nel: kyyneleet valuvat luettuani kirjoituksesi. Myös samalla pystyn jakamaan osan tunteistasi. Tavallaan. Tai ehkä myös siskosi tunteista. Nimittäin kun viime vuonna oma tyttöni syntyi olin samaan aikaan menettää oman isäni. Pelkäsin että joudun kokemaan maailman iloisimman ja rakkaimman asian eli oman esikoisen ihanan syntymän ja samaan aikaan maailman pahimman menetyksen,oman rakkaan vanhempani. Mietin tuolloin kuinka pystyisin käsittelemään kaksi niin äärilaidassa olevaa tunnetta yhtäaikaa. Molemmat ovat elämän tosiasioita. Syntymä ja kuolema mutta että yhtä aikaa. Noh kävi kuitenkin onni,että isäni on edelleen täällä.Mutta en tiedä kuinka kauan. Hänen tilanne terveydessä on vaikea vaikka nuori vielä onkin. Voih. Noh surullista aihetta nyt meillä,mutta toisaalta kaikki tämä on osa elämää. Iloinen ja suruineen tämä elämä juuri onkin niin rikasta.

Teillä on todella rankkaa ollut ja on. Ikävä ja rakkaus kun ei koskaan katoa! Mutta jotenkin on porskuteltava aina eteenpäin. Onneksi sinulla on tukipylväitä ja voitte siskon kanssa jakaa tunteita keskenään. Ne on isoja asioita käydä läpi. Niin..tuo oli hyvin sanottu..että äitis sormet on pelissä kun saatte nyt tytön--siinä jatkuu se äiti tytär suhde sillä tapaa sitten. Sinulla on upea asenne ja tapa puhua tuosta arasta suuresta asiasta. Yritä jaksaa eteenkinpäin ja jos on paha päivä niin sekin hyvä kokea. Tärkeää on oman jaksamisen kannalta käsitellä kaikki tunteet. Ja kohdata ne kuin ne tulevat. Jaksamisia kaikessa sinne teille!!

Juu masu on tosiaan jo aika suuri..ja näkyy väkisinkin. Paitsi jos löysempi pusero. Minulla masu on nyt tosi siro ja pieni siihen verrattuna mitä eka oli. Ja paino ei ole noussut yhtä rajusti.Tosin ekasta jäi raskauskilojakin muutama. Täytyy sitten jossain kohtaa elämää koettaa laihduttaa.Mitenhän senkin teen kun en koskaan ole laihduttanut. Imettäessä ei saa mutta kun se on ohi,niin sitten yritän. En mahdu mihinkään entisiin vaatteisiin.Pieni murhe kylläkin, erittäin. Tässä maailmassa.

Mulla on ollut tosi paha olla tuon Norjan tragedian vuoksi. Sitä tuskaa ja tunteiden voimakkuutta ei voi edes käsittää jota nuo nuorten vanhemmat ovat joutuneet kokemaan. Ja niin turhia kaikki ne kuolemat. Nuoria...((! Kaikki sairaat hullut ovat irti maailmassa. Pelkään oman ja toisten lasten puolesta hurjasti. Mihin tämä kaikki menee. Ja omat lapset kasvavat tällaiseen hulluuteen. En enää usko tippaakaan luojaan,jumalaan..joka antaa tapahtua kaiken sen mitä maailmassa tapahtuu. Sanotaan että kaikella tarkoituksensa luojan mukaan,mutta myöskin kyllä ajattelen että miksi näitä tapahtumia täytyy silti tapahtua kokoa ajan ja niistä ei seuraa kuin entistä pahempaa. Noh synkät ajatukset syrjään. Koitan nyt juoda rauhassa kupposen teetä ja sympatiaa))..korvapuustin kera. Pienen kanssa ulkoiltiin pitkään.Itsekin nyt aika puhki. Kivaa päivää kaikille.

ps. muuten onko muut käyneet sokerirasituskokeissa? Itselläni on se edessä..

 

[Nel.]

Mun maha on jo niin iso että jotkut luulee mun synnyttävän kuukauden päästä. En ole kyllä muuten paisunut mihinkään suuntaan, ja olin nyt raskauden alettua jopa 2kg hoikempi kuin ekan raskaudessa. Kohdun korkein kohta vähän navan yläpuolella, siksi ihmettelen että miten niitä potkuja ja liikkeitä tuntuu välillä reippaastikin navan yläpuolella. Lääkärin näkökulmasta ihan viikkoihin sopiva kohdun korkeus. Aikamoisen paljon tuntuu olevan neidillä siellä uiskentelutilaa, kun tuntuu välillä toisessa kyljessä sit taas toisessa... jossain alhaalla, ja välillä ylhäällä. Liikkeet myös näkyy ihossa koholla... Yhden kalenterin mukaan pituus ois jotain 29cm näillä viikoilla.....

Torstaina sokerirasitus, ja kolmen viikon päästä extraultraus istukan takia.

Ihmeen vähän mulla on tänään täällä töissä tullut niitä suppareita. Pahimmillaan ne kohdunkovettumiset tuntuu silleen pissattava tuntemuksena alapäässä.... ja tosiaan jos niitä tulee useampia, vessaan täytyykin lähteä.

Nel.

 

[Tiukku]

Supistelee supistelee..ja masussa kovia kipujakin. Yöt pikkuinen elelee lujaa elämää myös. Tää mamma ei siis juur nuku ja esikoinenkin herättelee aika tiuhaan välillä.
Nyt on kaapissa uudelle vauvalle paljon vaatetta ja talveksi lämmintä. Olen ajatellut nukkua vauvan kanssa ekat kuukaudet samassa sängyssä. Kuten esikoisenkin kanssa. Meillä se toimi ja oli helppoa imetyksenkin kannalta. Ja pinnasänkyyn siirtyminen ei tuottanut mitään ongelmaa meillä. Tosin kaikki vauvat yksilöitä,joten saas nähdä kuinka kaikki menee. Monenmoisia mietteitä.

Sitä miettii myös että hurjaa kun kaksi vaippaikäistä sitten. Toinen vipeltää koko ajan ja toinen on ihan pieni reppana monta kuukautta. Saattaa olla aikamoinen härdelliolo aluksi kahden kanssa sit jäädä yksin kotia kun esikoinenkin on niin pieni ja vaatii kovasti.

Masu näyttää aika samankokoiselta kuin muutama vko sitten. Hiljaa mun masu nyt muuttunut. Onhan siinä kokoa jonkin verran mullakin,muttei se iso vielä ole sinänsä. Pystymasu täysin ja aivan erilainen kuin ensimmäisessä. Tänään teetin valokuvia..ihanaa ajankulua oli valkata ja liikuttua esikoisen kuvista. Äkkiä menee aika..täytyy nauttia joka hetkestä!!Lapset kasvaa ja vuodet vierii.

Nel: onko sulla yhä istukka edessä, siirtynyt yhtään? Miten ovat edenneet sun kanssa? Voivoi. Tosi kurja tilanne. Stressiä piisaa ,mutta koita olla pahasti murehtimatta.

Hyviä vointeja kaikille

 

[Nel.]

Mun istukka todettiin rakenneultrassa rvkolla20 olevan osittain kohdun suulla, eli liian alhaalla, muuten kohdun takaseinässä. Sitä ei ole täsä välissä seurattu, joten sitten vasta runsaan parin viikon päästä tietää. Ja voihan se kuulemma siirtyä ihan vielä siinä loppuvaiheessakin.

Eilen oli sokeritesti, en oksentanut enkä pyörtynyt, tuli vaan tosi väsynyt olo, mikä jatkui koko päivän. Ei siis kannata aloittaa aamua sokerilla. Pitäiskin tuloksista soittaa....

Mun maha on kuin oisin rantapallon nielaissu. Työkaverikin sanoi ettei hänellä ollut tuon kokoista edes viimeisillään, mutta hän onkin tosi pieni ihminen. Olen mäkin isoja mahoja nähnyt, mutta lähinnä sellaisilla joilla on painoa kertynyt muutenkin. Noh, jospa tää kasvu tästä tasaantuu, ja melskaavalla pikku Neidillä vaan tulee ahtaammaksi paikat.

Esikoinen on kyllä niin ihana, kun käy masua halailemassa, ja kyttää joko se ois tarpeeksi kasvanut. Yks päivä totesi, että: pitäiskö jo sinne sairaalaan lähteä, jotta se vauva saatais nopeemmin syntymään?! ....Ei nyt sentään vielä. Oon ajatellut että esikoinen olisi tän vuoden loppuun päiväkodissa osa-aikaisena, ja sitten mahd tammikuusta eteenpäin enimmäkseen kotona ja kävisi vaan kerhossa. Tästä voi olla montaa mieltä. Mutta missään tapauksessa en täyspäiväisesti hoidossa pitäis jos mä kuitenkin kotona. Saa nähdä miten arki sitten luistaa. Tiedän olevani aika ikävä ihminen jos joudun paljon valvomaan. Onneksi jäljellä olevista isovanhemmista on apua.

 

[Tiukku]

Nel: Mullahan oli myös istukka edessä kohdunsuulla,itseasiassa muistaakseni täysin.Mutta siirtyi viikolla 32 muistaakseni pois. Oli melkoinen huokaus. Toivotaan sinnekin onnea tuon suhteen! Iso asia. Mutta ei auta, se tulee mikä eteen aina tulee. Ja sen mukaan elettävä. Onneksi terveydenhuolto sen verran toimii,että nykyisin kaikkea seurataan ja apukeinoja löytyy.
Minä myös kävin sen sokerilitkun vetäsemässä. Olipa melkoinen reissu tyhjään paastomahaan se juoda. Tuli tosi heikko olo hetkeksi ja huiputti oikein, todellinen sokerishokki sanoisin. Noh makailin sitten lavetilla ensiavun edessä ja odottelin että piina on ohi. Kädestä verisuoni hemskatin kipeenä kun 3 kertaa ne verinäytteet siinä testissä. Ompahan tuokin koettu. Testituloksia en ole soitellut. Tosi normaali olo,että en usko.
Mulla oli myös tosi väsynyt olo sen testin jälkeen..ja koko illan tosi paha olo. Karmeen makuinen juoma kyllä! Että sokerihumalakin nyt koettu!

Nel sulla on hieno masu)! Täytyy nauttia tästä ajasta..vaikka rankkaakin toki on. Vai mitä. Itse tuota masua ihailen välillä,koska en enää kolmatta vauvaa usko elämääni tulevan. Raskaudet olleet liian vaikeita. Ja ekan synnytyskään ei ollut helpoin. Tosin eihän sitä koskaan tiedä vielä jos ns iltatähden elämässään haluaa. Mutta toisaalta ikääkin tulee koko ajan ja riskit aina vaan kasvaa. Nyt vielä pääsee turvallisesti raskaudet läpi.Yleensä.Yli 35 vuotiaana riskit jo suurenee kovasti. Meillä suvussakin kulkee hieman kehityshäiriöitä. Joten kaikkea miettii loppuun saakka.
Minkä ikäinen teidän esikoinen Nel onkaan? Hienosti suhtautuu ainakin. Mekin koitettu puhua pikkuiselle että kohta täällä meidän kanssa on toinen kaverus, ja pikkuinen saa sisaruksen. Kovasti epäilen että alussa tulee mustasukkaisuutta esiin.

Nel: hyvältähän sinun suunnitelmat kuulostaa hoidon suhteen. Ja tosi järkevältäkin. Kaikella tapaa. Esikoinen tykkääkin varmasti siellä hoidossa olla..monesti lapset kaipaa jo virikkeitäkin tietyssä iässä niin paljon, että ei hoidossa oleminen muiden lasten seurassa voi huono asia olla. Ja kerhoilut sitten hyvä juttu kun siirrytte koko perhe kotiin olemaan. Onko teillä esikoinen päiväkodissa? Miten sopeutui sinne? Minkä ikäisenä veitte? Meillä esikoinen ehtii kehittyä n.3 vuotiaaksi kun viedään hoitoon päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Mutta sitten tämä uusi tulokas on varmaankin vain noin vuoden ikäinen silloin. Pakko mennä töihin välillä kun elämä maksaa niin hulluna vaikka kuinka viisaasti koittasi elellä.
Onnellinen että esikoinen saa kasvaa pidempään kotihoidossa.

Onkin hyvä tiedostaa että jos väsynyt ja oma luonto hankala silloin niin ehkäistä sitä. Joten Nel kannattaa käyttää kaikki avut ja miettiä tosiaan omaa jaksamistaan. Mulla on appivanhemmat tosi iäkkäitä jotka tässä lähellä. Heitä ei voi oikein koskaan vaivata. Ja taas omat vanhempani asuvat 6 tunnin ajomatkan päässä..huokaus. Joudun selviämään täysin yksin arjesta ym. Ja mies toki auttelee milloin jaksaa ja kykenee kun tulee töistä ja harrastuksistaan kotiin. Kyllä tää on niin sitovaa kotiäidin roolia että ei muuta elämään mahdu oikein. Täytyisi kyllä kehitellä elämäänsä muutakin mutta pienten lasten luota sitä ei lähdetä noin vaan, varsinkaan vastasyntyneen luota. Mutta joskus on vielä aikaa itselleenkin sitten enemmän. Aika aikaansa. Tästä silti nautin vaikka elämä pyörii 24h vain lapsen ja lasten ehdoilla.

Täällä uuni kuumana..kauhea leipomisvimma päällä koko ajan. Lähdemme kirppiksille esikoisen kanssa seuraavaksi. Sieltä voisi löytää jotain kivaahyvässä lykyssä.

Kivaa päivää kaikille ja Nel halit sinne!

 

[HelKa]

Helou

Näin neuvolan jälkeen taas aktivoidun, muuten hiljaiseloa Vois kyllä kirjotella useemminkin nyt kun on aikaa.. Oon siis nyt työttömänä sinne äippiksen alkuun asti. Esikoisen kanssa touhutaan päivät siis kotosalla, mukavaa on Kovasti poika jo odottaa vauvaa, päivittäin käydään pitkiä keskusteluja vauvaan liittyen.

Neuvolassa kaikki hyvin, meinasin taas pökrätä selällään siinä pöydällä maatessa ja sain tietää että mua supisteleekin (en oo ite huomannu). Paino alkaa olla aikalailla lähtöpainossa, jänskättää paljonko kerkee nousta loppuraskaudessa.

On varmaan Tiukku teillä tosiaan säpinää kunhan vauva syntyy.. Olisin itekkin halunnu lapset pienellä ikäerolla, mut näillä nyt mennään ja tavallaan ihan hyvä, pääsee varmasti paljon helpomalla... Harmillisia nuo kovat kivut ja supistelut, jaksuja!

Minkälaisia tuloksia saitte sokerirasituksista? Minähän kävin siinä jo joskus reilut pari kk sitten ja narahdin paastoarvosta (5,3 joka oli eka ylittävä arvo). Nyt sitten oon kotona mittaillu arvoja ja hyviä on olleet.

Hyviä viikonloppuja kaikille!

HelKa 25+5

 

[Nel.]

Kiva kuulla susta Helka!

Ei ollu sokerirasituksen tuloksissa mitään epäilyttävää: 4.2, 7.1, 6.2 - ei sano mulle mitään.....

Meillä poika jo 4,5 vuotias. Olin hänen kanssaa kolme vuotta kotona ennen kuin siirtyi päiväkotiin, ajatus oli tietty tehdä se toinen ennen kuin menen töihin, mutta niin vaan olin yhden lapsen kanssa kolme vuotta kotona, ja nyt sitten tässä välissä oon ollu 1,5-vuotta töissä. Hyvin sopetui päiväkotiin. Olenkin aina ollut sitä mieltä että alle 3-veen paikka on kotona. Viimeks rakennettiin samalla taloa, ja siinä riitti puuhaa mullekin, ettei olut pelkkää lapsenhoitoa se kotona oleminen. Saa nähdä olenko taas sitten sen kolme vuotta kotona. Mikään kiire ei töihin varmaan ole. Esikoinen aloittelis sit eskaria vielä mun kotona ollessa.... Noh, onneksi näitä ei tarvii vielä päättää. Oon jo sen 36v, joten eiköhän lapsi luku sitten tässä. Ehkäisyä ei kyllä tee mieli käyttää enää ollenkaan, kun kerran aika hedelmättömäksi todettu. En ainakaan lähde mihinkään hormonaalisiin ehkäisyihin tämän raskauden jälkeen. Kortsulla ja varmoilla päivillä ennenkin pärjätty.

Pakko sanoa, että uskalsin harrastaa pitkästä aikaa kunnon seksiä... mutta kyllä yö meni sen jälkeen vähän huonosti, kun koko ajan supisteli, ja jäi sellainen hermostunut olo, tekikö se jotain haittaa. Ehkä siis ei sellaista usein tehdä.

Nel. 26+6

 

[HelKa]

Ai että kun tuli ihan tippa linssiin tuosta Nel.in kirjoituksesta (minäkö herkkis ;D). Kuulosti vaan niin samalta kuin meillä, että oli tarkoitus tehdä toinen perään ja että uskoo että kotihoito on parasta pienelle Meille tosin nyt ei ihan noin iso ikäero tule, vaan 3 v 4 kk ja esikko oli siis päiväkodissa nyt sen puolisen vuotta 2,5 v->3 v kun kävin töissä. Nyt on siis taas kotona, kerran viikkoon rupee käymään aamupäivän kerhossa tästä kuusta alkaen.. Sit kun käydään muskarissa ja avoimessa pk:ssa niin ihan tarpeeks on ohjelmaa Minäkin haluaisin olla ainakin siihen asti kotona kun tää kakkonen täyttä kaks, mitä pitempään sen parempi...


Oletteko jo miettineet nimiä tulokkaille? Meillä eilen mietittiin nimiä ja kun ei siis haluta tietää kumpi tämä on, niin pitää miettiä sekä tytölle että pojalle ja voi jessus että on vaikeeta, ei varmaan ikinä päästä yhteisymmärrykseen Pojalle nyt ehkä just ja just saadaan sovussa päätettyä, mutta tyttö jos tulee niin sitten pitää varmaan pitkä tikkua vetää...

Mukavaa viikon alkua kaikille

HelKa 26+1

 

[Nel.]

Meillä oli tyttölapsen nimi valmiina jo viimeksi, joten se päästään nyt käyttämään. Kylläkin toinen ja kolmas nimi hitusen vaihtuu, varsinkin kun haluan nyt nimessä muistaa myös edesmennyttä äitiäni. Musta on ollu aina ihana miettiä nimiä ja olen niitä listannu vuosia. Tää tytön nimi mulle tuli listalle jo vuosia sitten, enkä ole osannut ajatella nyt muutakaan. Musta on kiva jos nimeen liittyy joku tarina, ettei se tule ihan vaan nimipäiväkalenterista etsimällä. Kylläkin jos toinen poika ois tullut niin sen nimeen ei liittyis mitään ihmeellistä - Toiset nimet mun mielestä on kiva että tulee suvusta. Nimen on myös hyvä rimmata sukunimeen, ja että se jotenkin istuu sisaruksen nimeen. Haluan myös ettei nimi ole TOP-10 listalla, tai itse asiassa meidän lasten nimet ei ole edes TOP-50 listalla, mutta voihan ne sinne joskus pompsahtaa. Mä siis haluan tosiaan kolme nimeä lapselle - tulee vaan hauskempia kokonaisuuksia, vaikka ne voi sit pitkältä siinä kirjekuoressa ja kaikissa virallisissa paperissa näyttää. Tietty kiva jos mies on helposti samaa mieltä nimivalinnoissa. Oon aika perfektionisti tässäkin suhteessa, että välillä ihmetyttää joidenkin ihmisten nimivalinnat. Tämmöstä.

Nel.

 

[mammaksi?]

neuvolalääkärillä tuli käytyä viime viikolla. käsikopelolla kaulaa 2cm ja pehmee mut kiinni.ultra anto pituuseks n.3,5cm eli ihan hyvin viel jäljel.eilen oli taas ihan hirveesti supistuksii ja pari tuntii oli säännöllisesti mut sit taas rauhottu.rv 30 ois ylimääränen käynti lääkäris ni arvioidaa jatketaanko normaalisti vai ruvetaanko pitää tarkemmin silmäl tota kohsunkaulan tilannetta.

välil on tosi kipeen tuntunen alapää.ja tuntuu et vauva puskis alaspäin.kellään muulla sellast tunnetta???eilen oli jo hetken aikaa sellanen olo et joko tää syntyy!

rv 27+4

 

[Nel.]

Millaisia ne sun supistukset on? Vaikka mullakin tulee tosi paljon näitä harjoitussupistuksia, ja ne on tuntuviakin, niin on ne silti ihan eri luokkaa kuin ne oikeat synnytyspoltot. En edes muista liittyikö niihin oikeisin suppapreihin sitä että kohtu menee kovaksi? Enemmänkin ne oikeat tuntui poltteena jossain syvällä ja selässä.

Musta tuntuu että riippuen lääkäristä voi saada eri tuloksia. Yritän kyllä luottaa siihen että viimeksi lääkäri osasi todeta oikein kohdun suun olevan kiinteä ja kiinni.

Työkaverit pelottelee että mun maha on tosi alhaalla. Siis eihän maha voi olla ns. laskeutunut, jos lapsi ei ole asettunut lähtökuoppiin? Tää Neiti vetää ainakin vielä vaikka mitä kuperkeikkoja, ja kohdulla on hyvin tilaa kasvaa vielä navan yläpuolella.

Nel. 27+0 (Tällä viikolla sikiö voi olla jo yli 30cm ja painaa 900g)

 

[mammaksi?]

siis mulla on paljon kovettumis tuntemuksii ja sit hieman voimakkaampii jotka kestää välil minuutinkin.mut siis ei mitään verrattuna synnytys suppareihin! alavatsan polttelua ja tosi tukalaa oloo saa aikaseks.välil on sit sellasiiki mitkä vetää kumaraan ja selkä kipuna mul nää enemmänki tuntuu mut niin oli esikoisenki kans ku synnytys käynnisty.mun mielest mul ei ollu supistuksii oli vaa selkä kipee mut käyrät näytti muuta.6h ennenku esikoinen synty alko sit ne helvetin poltot.... :/ musta tuntuu et mun maha on ollu alusta asti jotenki paljon alempana ku esikon kans.kyl meilki tää poitsu on hyvää tahtii pyöriny, mut nyt viimesen viikon aikana en oo huomannu enää et ois pyörähtäny ympäri.

 

[Tiukku]

Huokaus ja helpotuksen semmoinen, eli sokerirasituskoe tulokset vois sanoa täydelliset!! 4,2 ja 4,2 ja 4,3. Jos paastoarvo on 6.1- 6,9 on se jo heikentynyt paastosokeri ja yli 7,0 mmol on merkki diabeteksesta. Onneksi tältä sentään välttyi. Raskaus kun laukaisee monilla diabeteksen ja varsinkin raskausdiabeteksen. Sekin oma haasteensa.
Täällä onneksi taitaa olla hyviä tuloksia muillakin).

Nimiä on tullut mietittyä todella. Se on mielestäni täysin jokaisen oma henkilökohtainen asia millaisen nimen haluaa antaa lapselleen ja sointuuko nimet ja sukunimet kuinka yhteen. Makuja kun on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin. Joten koskaan ei kaikkia voi miellyttää tuollakaan saralla. Toiseksi mistäs koskaan tietää mikä sukunimi tulee olemaan jos avioliittoon vaikka astelee tulevaisuudessa lapsemmeD. Ja tämä kansainvälisyyskin on melkoista jo Suomessakin. Me on mietitty nimi vasta täysin valmiiksi kun pieni syntynyt..katsottu vähän millainen persoona ja tyyppi sieltä tuleekaan taloon. Hauskaa hommaa. Hieno asia jos suvusta tai lähipiiristä voisi jonkin nimen laittaa kulkemaan.

Alapäässä on täälläkin painetta ja kipua aikalailla..peräsuolessa saakka. Ja issias ja pohkeet kramppaa hulluna. Suppareita tulee välillä ihan kivojakin,mutta ei tosin niinkuin synnärillä sitten aikanaan. Nivuset kipeenä ja toi alapään häpyluunseutu tosi ilkeä..nyt jo!! Ja pissarakkoa potkii pieni kuin jalkapalloa..on vaan vähän äipälle kurja potkukohde. Noh kaiken kestää).

Tänään muuten rv 27..jo !! Huikean hienoa olla jo näin pitkällä..!

Vointeja kaikille!!

 

[Nel.]

Mistähän ton sokeriarvotaulukon löytäis..... Jäi mietityttää kuin sulla oli Tiukku noin tasainen lukusarja, ja mulla pomppas sokerin juonnin jälkeen 7.1. Kertookohan se sit jotain? Ymmärsin että mulla kuitenkin arvot ok....

 

[Nel.]

Tällaista löysin..

Normaalisti paastoverensokeri on 3,5 - 5,5 millimoolia litrassa (mmol/l) ja ruokailun jälkeen sokeriarvo vaihtelee 5 - 8 mmol/l.

Jos paastoverensokeri on kahdesti 6,7 mmol/l tai enemmän tai 2 tuntia sokerirasituskokeen jälkeen sokeriarvo on vähintään 11 mmol/l, on kyseessä diabetes.

 

[Tiukku]

Mulla ei ole tietoa tuosta sokerirasituskokeiden analysoinnista tarkemmin. Jos Nel sinulla epäselvyyttä omista arvoista,niin kannattaa kysyä vielä asiaa neuvolalääkärikäynnillä. Heillä on oikeaa tietämystä varmasti siellä äitiysneuvolassa. Ja terkankin pitäisi kyllä osata avata nuo arvot hyviksi perusteluiksi sinulle, että mitä ne tarkoittaa ja mihin viitteisiin pitäisi osua kaikki. Itselläni vain tieto normaaleista paastoarvoista ja siitä mikä ylittää sitten jo kynnyksen tutkia kenties asiaa enemmän.
Jokainen meistä on yksilö,joten kannattaa vielä keskustella että asia ei sinua harmittaisi. Onko sinulla muuten hyvä olo ? Ei mitään ihmeellistä makua suussa tai jatkuvaa janoa, heikotusta jos syömisestä kauan aikaa jne..? Pissa normaalia?? Luulempa että sinulla kaikki hyvin kun niin ovat sanoneet.
Minunkin mielestäni arvosi olisivat ok,koska kolmas arvo kertoo siitä,että insuliinia erittyy ja elimistösi säätelee glukoositasapainoa selvästikin. Ellei se niin tekisi niin nuo arvot olisivat selvästi korkeammalla kuin alkaen 7 ylöspäin..

 

[MiniPinni]

Moikka taas!

Hiljaiseloa on mullakin ollut, viikot menee tasaiseen tahtiin kotona lasten kanssa, olen siis sairaslomalla äitiysloman alkuun. Nyt vain pitäisi saada nuo raha-asiat rullaamaan Kelan kanssa, paperisotaa käydään täällä :/ Äitiysloma- ja avustuspaperitkin sain toimitettua, en ota pakkausta vaan rahan. Sillä pitäisi saada ostettua käytetyt vaunut yms. Uusi pinnasänky ja hoitotaso on hommattu Ja vaatteita olen ostellut kirppareilta sitä mukaa kun on silmiin sattunut kivoja...

HelKa, missä te käytte avoimessa päiväkodissa, Petosella vai täällä Saaristokaupungissa? Minäkin olen ajatellut käydä siellä syksyllä näiden kahden nuoremman kanssa, esikoinen aloittaa just esikoulun.

Mun ei ole tarvinnut käydä ikinä sokerirasituksessa.

Nimiä olen miettinyt yksin, en ole miehelle vielä ehdotellut...saattaa mieli muuttua vielä monesti Kun keskimmäinen tyttö syntyi, olin miettinyt nimen valmiiksi ja kun sitten sain vauvan syliini synnärillä, eihän se yhtään näyttänyt sopivan pienelle Nimi siis vaihdettiin toiseen. Joten kyllä tässä vielä ehtii...kun vain päästäisiin miehen kanssa yhteisymmärykseen.

Kipuja on vaikka millaisia, liitoskivut kauheimpia. Ei voi istua, maata, kävellä eikä tehdä juuri mitään muutakaan. Nivusia vihloo niin että kävely on tuskaa, jopa täällä kotona :/ Supisteluja on päivittäin, ja suonenvetoja pohkeissa öisin...mitähän vielä...olo on muutenkin löllerö läski ja ulkonäkö kuin jostain horror-filmistä, kun jaksaisi edes hiukset värjätä että tulisi naamaan jotain eloa *huoh*. Purkki on rojottanut kaapissa jo viikon, ei ole ollut virtaa tarttua toimeen :/ Painoa on tullut lisää yhteensä 5kg, ihme kun ei sen enempää vielä.

Palaillaan taas!

MP 26+5

 

[Tiukku]

Minnipinni
Toivottavasti saat noi paperisotkut reilaan. Itsekin täytyisi se sota laittaa alulle. Kela se osaa tehdä kaikesta aina hankalaa. Laitos jonka kanssa ei kyllä koskaan ole yhteisymmärrystä eikä kuule koskaan järellistä perustelua tyyliin--noh josko se siitä taas!
Teeppä hei sama kuin mä, että ei muuta kuin kasvattamaan kunnon juurikasvua ja näyttää niinkin muodikkaalta kuin kaksiväriseltä tukassaan)..hah..loppuu huolet väripurkeista,mutta tosin peilikuva ei välttämättä ihan heti ole kovin kiehtova))). Olen meinaan kasvattanut jo esikoisen syntymästä juurikasvua eli omaa väriä. En uskaltanut odotusaikana värjätä ja tällä samaisella tiellä olen. Nyt alkaa hiuspehko näyttämään ihmismoiselta..ja kukaan ei ole pakoon vielä juossut).
Helppoa.

Jotenkin tämä toinen odotus mennyt tosi nopeasti kun esikoisen kanssa touhua riittää. Tuo touhuilu selvästikin vaikuttaa että supistelee, sattuu johkin peräaukon seudulle ja issias on pahana ja mullakin kramppaa jalat, etenkin pohkeet ihan hulluna. Magnesiumia täytyy ostaa kun edelliset loppui.Harmi että Minnipinni sairaslomalla..kuinka oot jaksellut ja pärjäillyt? mikä fiilis?

Maksaako teille muuten työnantaja ekoista vanhempainkuukausista vai? Mulle maksaa. Se on hieman parempi kuin kelan maksama,joten olen ihan tyytyväinen.

Ensi viikolla alkaa kerhoilut Tampereella,joten sinne mekin esikoisen kanssa suunnataan ja koitan saada masun kanssa olon sen verta virkeäksi. Esikoisen vuoksi sitä tekee parhaansa). Avoimia kerhoja ja seurakunnan kerhoja on tykätty kierrellä.

Suunnittelen nyt sisustusta pienen huoneeseen ja jotain aina tulee hankittua kun sopivaa osuu kohdille. Tällä kertaa huomaan olevani tykästynyt selvästikin niihin perinteisiin pastellisävyihin taas. Pikkusilla on sitten molemmilla omat huoneet missä vipeltää. Opetan molemmat nukkumaan heti omissaan. Paras niin mun mielestä. Mutta aika näyttää kuinka kaikki sitten sujuu.
Kauhea käsityöintokin päällä..ja pesänrakennus eikun pahenee

Hyvää yötä joka petiin

 

[mammaksi?]

hiljais eloa taasen.....
mulle on iskeny joku pesän rakennus vietti ja on ihan pakko siivoo vaatekaappeja ym!
öisin ei saa enää nukuttuu ja päiväl oonki sit tosi kiukkunen.... :/ supistukset alkaa mun mielest olee voimakkaampii mut lääkäri on vast 2.9. no, jos tuntuu tosi pahalt ni pakko soittaa sit vaa äippäpolille tai synnärille.kauhee stressi saada nopeesti hankittuu kaikki vauvan jutut kun on tuo riski et vois syntyy ennenaikojaan.....



rv 28+3

 

[Nel.]

Täällä ollaan... Oon saanu nyt kolmelta eri suunnalta pieniä vaatteita, ja muutamia ostanut itse. Ja sit on tietty kaikki esikoisen vaatteet ja tavarat - onkohan jo liikaa? Mitään en ole kyllä alkanut laittaa paikoilleen, pitäis nimittäin ensin siirtää lipasto ja vauvankoppan meidän makkariin, ja sit vasta tavarat paikoilleen. Ajattelen että onhan tässä vielä aikaa.... Edellisellä kerralla oli nimittäin aikas tylsääkin jo välillä kun loma ehti kestää 2kk ennen kuin vauva lopulta syntyi.

Välillä mahassa tuntuu tosi pahalta, mutta sit taas on parempiakin päiviä. Alkuyöstä mahassa kova myllerrys, ja ärsyttää jos joutuu yöllä käydä vessassa. Ihan joka yö en siis käy, vaan käyn pari kertaa peräkkäin ihan ennen nukkumana menoa, se auttaa.

Kävin tässä välillä myös rintojen ultrassa, kun mun pitää säännölisesti käydä. Onneksi tällä kertaa ei mitään epäilyttävää löytynyt, joten enpä mene ainakaan yli vuoteen uudelleen. huoh.

Huomenna neuvola.

Nel. 27+6

 

[tiukku]

Mammaksi: Ompas siellä tosiaan aikaisin jo rajuja suppareita. Kuinka lääkärit suhtautuneet asiaan ja mitä ohjeistaneet? Kuinka seurantaa nyt sulla? Uskon että voi stressata. Mutta onneksi lääketieteessä on jo sellaisia edistysaskeleita että tosi pienet keskosetkin selviävät. Toivotaan et pääset loppuun saakka.

Nel:Täällä sama homma..sain tosi edullisesti yhdeltä miehen tutulta vaatteita. Nyt ois kaappi kyllä niin täynnä kaikkea ekoille kuukausille että pitää vaan pestä ja silittää vielä kaikki. Aika homma siinäkin edessä. Mutta ihanaa hiplata noita pikkusia potkareita ja myssyjä ja sukkia ym)!! Hyvä hyvä Nel että kaikki ok siellä rintouä:ssä..!!! Terveys tärkeintä!!

Kauhee makean himo päällä ym. Vois syödä vaikka hevosen joka päivä. Siis suuri nälkäkin. Tänään ostin tummaa fazerin kaakaota..testaan josko se tehois tähän kaikkeen himotukseen..niin ja himotuksista puheen olleen kyllä sitä riittää taas partnerinkin kanssa..tosin hieman varovaisempaa menoa tässä kohtaa. Suhde on hyvässä mallissaan muutenkin ja ootellaan innoissaan uutta vauvaa syntymään. Helpotus myös kun helteet ohi..sain niistä jo ihan tarpeekseni tälle kesälle.

Oltiin kerhoilemassa..oli aikas kivaa siellä..pikkuinen ihmeissään katseli väenpaljoutta. Meidän esikoinen on hurjan kiltti..oikein pelottaa kuinka se pärjää joskus tuossa "kovassa maailmassa"joka vallitsee myös lasten keskuudessa. Pienestä alkaa se oman paikan etsintä ja kaiken opettelu.

 

[Nel.]

Neuvolassa oli tänään kaikki ok. Enkä joudu edes rautaa syömään. Vaikka itse sitä kyllä jo aloittelin - ehkä sit loppuvaiheessa kuitenkin hyvä ottaa. Neiti pyöri mahassa niin kovin ettei tieny mistä kohtaa sydän ääniä kuuntelisi - löytyihän ne sit kuitenkin. Painoa olikin tullu alusta jo 7 kg, vaikka itse kuvittelin että vähemmän - olikohan painavat farkut jalassa.

Viikon päästä sitten se istukan paikan kontrolli, ja se onkin monessa mielessä ratkaiseva juttu. Eiks ole törkeetä, että vauvavakuutusta ei myönnetä, jos todetaan että etinen istukka, ja joutuu sektioon. Mä olin jopa epävarma tarviiko sitä edes hakemuksessa mainita. Alkoi ihan pelottaa että vakuutusyhtiökin pitää sitä vaarallisena tilanteena. Ja muutenkin äidin pitää olla hyvä kuntoinen jne. Nyt siis vaan peukut pystyyn, ettei siitä istukasta murhetta tule.

Nel. ja tasan 28

 

[Tiukku]

Nel: Törmäsin samaan aiheeseen vakuutusyhtiöiden kanssa silloin esikoisen kohdalla. Yhtiöt ei myönnä syntymättömän lapsen vakuutusta jos synnytys tulee olemaan sektio!!! Eli silloin vasta kun pieni on 2 kk ikäinen vakuutusyhtiöt myöntää terveen lapsen papereilla vakuutuksen. Mutta onneksi itse selvisin sitten normaali synnytykseen. Ja tieto siitä että tuleeko sektio vai ei saatiin sen verran ajoissa että ehdin ottaa sit sen syntymättömän lapsen vakuutuksenkin.
Ymmärrän kyllä täysin tuon tilanteen. Toivontodella että sulle käy samoin. Ei kivoja tilanteita. Mutta kaikki hyväksyttävä. Tsemppii nyt kovasti!!

Menipä tää päivä nopeasti. Ulkoilu jäi vähän vähemmälle kun oli kerhoilua ym ohjelmaa. Kivaa iltaa kaikille!!

 

[HelKa]

Jee tämä viettää laatuaikaa ihan keskenään täällä, esikko on ekaa kertaa kerhossa

MiniPinni: Käydään avoimessa pk:ssa Petosella, on lähempänä meitä..

Jee tällä viikolla tuli äitiys- ja vanhempainrahapäätös, onneks olin just sen puol vuotta töissä, niin sain palkkatulojen perusteella.. Vielä kun tekisivät päätöksen siitä äitiysavustuksesta, tahtoo rahat tilille

Mulla on alkanu käveleminen sattua alamahaan aika kovasti, ei tunnu lyhyellä matkalla, mutta heti jos pitempi matka pitää kävellä niin sit.. En oikein osaa selittää sitä kipua, mutta supistuksia ne ei (kait) oo, jotenkin luulisin että liittyy sektioarpeen.. Pitää ens viikolla äitipolilla vähän kysellä mitä ne tuosta tuumaa, neukkutäti ei oikein osannu mitään sanoo (paitsi että voi laittaa lähetteen äitipolille, mutta mullahan on se käynti siellä enivei ens viikolla). Vähän jänskättää se äitipolikäynti, tai siis se että minkä mittanen se kohdunkaula nyt sit on. Mulla siis ollut solumuutoksia ja sitä silpastu vähän jotta saatu ne solumuutokset pois, eli on vähän lyhempi ku normisti ja on kuulemma pieni ennenaikasuuden riski olemassa... Ite kyllä oon asennoitunu siihen että marraskuun loppupuolelle mennään

Mulla on maha ottanut oikein kunnon kasvuspurtin, on paljon isompi kun esikoisesta näillä viikoilla (sillon tuli otettua mahakuvia, pitäs nytkin räpsästä kuhan muistais..) Mutta hyvin kyllä muuten voin edelleen

Joo pitää vissii sitä kerholaista lähtee hakemaan (ihana tuonne vesisateeseen lähtee polkemaan pyörällä..)

HelKa

 

[Nel.]

Hui, ajat siis pyörällä Helka? Mulla jäi pyöräilyt tänä vuonna kokonaan väliin. Ehkä ois keväällä voinu, mutta sitten kun maha alkoi kasvaa en vaan enää uskaltanutkaan, kun kerran kävelykin ollu vaivanloista.

Mulla usein aamulla repii nivusista, kai se on sitä että kohdun kannattimet taas valmistautuu tehtäväänsä yön jälkeen. Tavallaan se tuntuu kyllä sellaiselta munasarjajomotukselta. Ja sitten alkaa tulee kovettumissuppareita, varsinkin kun jotain kumartuu ottamaan, ja autolla ajaessa, ja töissä vähän väliä ihan missä vaan tilanteessa - maha menee silloin ihan muodottoman kovaksi ja kiristää, välillä jopa repii kipeästi. Ja vauva mönkii mihin aikan päivästä vaan. Joku hepuli sille iskee usein siinä nukkumaan mennessä, ja ihmettelen miten se voi tehdä niin nopeaa tärinäliikettä....

Pikkasen ollu se tunne että iskeekö flunssa...ei jaksais.

Odotan niin ensi tiistain ultrausta...se on aika ratkaiseva. Voi kun kaikki ois ok, niin voi rauhallisin mielin odottaa.

Semmosta.

Nel. 28+2