*** MARRASKUUN ODOTTAJAT 2009 - HEINÄKUUSSA ***

Taas pitkästä aikaa täällä.
G: Meillä oli niin että talvellä mieskin vihdoinkin oli valmis yrittämään vauvaa.. <3 Jota siis itse olin vinkunut jo vuosia.. No, heti kun ekaa kertaa "yrittämällä yritettiin", niin mies sanoi että "se on siinä". Tuntui kamalalta tuo lause, naureskelin kyllä ja topuuttelin että voit joutua toistamaan tuon kyllä muutamaan kertaankin ennen ku tärppää.. no siinä sitten kärsimättömänä odoteltiin menkkojen alkua ja tunsin kyllä ihme oireita, esim. että hajuaisti oli parempi. muka. Pistin kyllä kaiken ihan mielikuvituksen piikkiin vielä tossa vaiheessa. No sitten varmaan jo viikko ennen ku piti menkkojen alkaa, niin tein ekan testin ja ihan itkua väänsin ku ei ollut kahta viivaa.. Sitten päivä pari ennen menkkojen alkua testiin tuli ihan maailman haalein viiva ja sitä ihmeteltiin ja sekoiltiin ja itkettiinkin ilosta.. mutta ei silti ollut uskoa todeksi. Tein kyllä tosi monta testiä ja aina vaan se viiva tummui! Oltiin onnesta soikeina.

Alkuraskaus sitten menikin vähän kurjissa merkeissä, täälläkin olen ne munuaistutkimukset ja koepalat vuodattanut sataan kertaan. Ei voinutkaan iloita raskaudesta ja kertoa kaikille että meille tulee vauva. Kun ei lääkäritkään tienneet, että saako raskaus jatkua vai ei. Sitä yritti ajatella positiivisesti mutta oli kyllä tosi vaikeeta.
Nyt sitten kun kaikki onkin olosuhteisiin nähden hyvin, sain pari viikkoa sitten kuulla että sairastan Alportin syndroomaa, mikä on todella harvinainen munuaissairaus. On kai 50 prosentin mahdollisuus, että myös vauvalla on sama sairaus. Tulokas on ilmeisesti poika ja hän luultavasti perisi sairauden pahempana kuin tyttö. Mutta lääkärit ei vaikuttaneet kovin huolestuneilta. Jotenkin silti vaan ajatukset vilistelee mielessä, eikä tiedä mitä ajatella. Nauttia yritän nyt kovasti.

Olen myös ihan liikaa ehtinyt tässä lomalla pohtia kaikkea ja olenkin mielestäni aivan liikaa käpertynyt itseeni. Viikon päästä taas töihin, jos saisi jotain muutakin ajateltavaa kuin nämä jokapäiväiset mietteet.

Mutta nyt olis kyllä mentävä juomaan kahvit ja lukemaan lehti.
Iloista viikonloppua ja sori että oli niin itsekeskeinen kirjoitus. tämäkin.

 

aurinkoista huomenta! ja POKS POKS 23 wuhuu, aatella miten pitkällä kaikki jo ollaan vasta tyyliin hermoiltiin ekasta ultrasta yms..
huoh, siivouspäivä..

 

Pikainen tervehdys täältä siivouksen lomasta... vaatehuoneen tyhjennysurakka on käynnistetty viimeinkin, löysinpä sitten muovikassillisen jo "unohdettuja" vauvalelujakin, mitä on isommilta säästelty :heart:

Poksumisen kunniaksi masukuvaa (raidallinen peittää aika hyvin...)



Kuiskaten 23+0 *POKS*

 

G: mä olin haikaillut jo pari vuotta vauvaa mutta piti ensin saada vakipaikka töistä, oma koti jne ja oli paljon sählinkiä ja muutoksia meidän elämässä viimeisen vuoden aikana.. sitten joulukuussa mies sanoi et nyt ois taloudellinenkin tilanne semmonen et vauva ois tervetullut, niinpä jätin ehkäisyrenkaan pois joulukuussa.. kolmannes kierros tuotti tulosta, aiemmat menkka-alkamiset oli itkunpaikka vaikka tiesin ettei heti tärppää, ehkäsyrengaskin ollu käytössä monia vuosia.. niinpä sitten helmikuussa sai alkunsa meidän rakas,vieläpä lapinreissulla =) ja kun ekat testit tein,eikä näyttäny plussaa aavistin silti et voisin ollakkin raskaana,oli vaan semmonen tunne. yks aamu heräsin kahvintuoksuun,vaikken kahvista tykkää enkä ole sitä juonut kuin pari kuppia elämäni aikana,nooh,tuoksu oli ihana ja sillon jo aavisteltiin ja tein testin jossa haaleaakin haaleampi viiva..pari pvä sen jälkeen oli jo ihan selvä plussa ja itkin onnesta :heart: meille tulee vauva!! ja halusin heti kertoa äidillenikin ja hän oli riemuissaan ekasta lapsenlapsestaan =) yhteensä tein varmaan 10 testiä kun en meinannut millään uskoa tätä ihmettä todeksi, että minua siunataan lapsella :heart: :heart:

on se jokapäiväinen onnenaihe ja ihmetyksenaihe vieläkin..

ostin muuten kauppahallista tänään raskauskorun, eli pitkässä narussa koru joka kilisee ihanasti ja vauva oppii äänen tuntemaan ja se rauhoittaa häntä, ja hän tunnistaa äänen synnyttyäänkin ja saa hänet rauhoittumaan.. väsäsin ite sellasen korun kulkusesta mut kauhee meteli,ei omat korvatkaan jaksa sitä enää kuunnella, se on kuin lehmäkello

tupuna ja pokkin 23+6 :heart:

 

Taas tuli lauantai elikkäs on poksumisen aika 26+0 POKS

Galluppia: Olin pitkään jo haaveillut lapsesta. Edellisen miehen kassa sen saaminen normaalikeinoin oli kuitenkin mahdottomuus. Joten kun viimein tapasin tämän ELÄMÄNI MIEHEN jo viikon päästä tapailusta puhuttiin ekan kerran lapsista, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin ajatusmaailmamme kohtasivat täydellisesti ja reilun vuoden seurustelun jälkeen olin jo valmis lasta yrittämään. Viime syyskuussa jätin pillerit pois ja ajettelimme että lapsi tulee kun on tullakseen. Enkä todellakaan uskonut että raskautuisin heti. Kun vihdoin tein testin ku menkkoja ei ollut kuulunut reiluun en ollut uskoa silmiäni kun näin kaksi vahvaa viivaa. Olin onneni kukkuloilla ja malttamattomana odottelin miehen työreissusta kotiinpaluuta 4päivää. En halunnut asiaa kertoa puhelimessa vaan halusin nähdä omin silmin mikä on reaktio ja herkkänä miehenä kyyneleet tuli silmistä kun uutisen kerroin :heart: päätimme kuitenkin ettei puhuta asiasta vielä kellekkään kun kaikkea voi tapahtua, ehkä jotenkin alitajuisesti pelkäsin pahinta, mikä sitten tapahtuikin juuri ennen joulua. Rv 9 alkoi vuoto joka parissa päivässä paheni joten arvasin ettei kaikki ollut kunnossa. Raskaus todettiin tuulimunaksi Aluksi pelotti edes uusi yrittäminen ja ajattelin jo että aloittaisin pillereiden syönnin uudellee, kun ajattelin etten vastaavaa kestä toista kertaa. Sairaalan ohjeiden mukaan yksi kierto tyhjennyksen jälkeen odotettiin ja päätettiin että jatketaan ilman ehkäisyä ja katsotaan mitä tuleman pitää.. No hetihän se taas tärppäs. Pitkään kuitenkin odottelin, ajttelin että kyllä ne menkat sieltä tulee. Yhtäkkia alkoi hirvittävä pahoinvointi ja arvelin että kyllä sitä taas raskaana taidetaan olla joten ostin testin ja erittäin vahvat viivat siihen piirtyi. Olimme lähdössä parin viikon reissuun Miamiin ja mietin että uskallanko mennä varhaisultraan katsomaan mikä tilanne on, mutta päätin kuitenkin että en mene. Pahoinvointi kuitenkin tavallaan puhui puolestaan kun tuulimunassa sitä ei ollut. Lähdettiin sitten reissuun ja kokajan pelkäsin pahinta mutta kuitenkin koko reissun kaameasta pahoinvoinnista kärsin, uskalsin luottaa että raskaana ollaan. Ja heti reissun jälkeen olikin eka neuvola josta mut ohjattiin suoraa sairaalaan tiputukseen, kuivumisen takia ja siellä lääkärin ultratessa nähtiin pieni sydämen syke ja voi sitä ilon ja onnen päivää
:heart: :heart: kyllähän siinä taas kyyneliä molemmat tirautettiin

Ja edelleen pahoinvoinnista kärsien odotetaan pientä rakasta tänne saapuvaksi! Kumpa se marraskuu tulisi pian!!

Liikkeistä oli myös ollu puhetta. Täällä tuntuu että päivittäin liikkeet vaan lisääntyy ja iltaisin varsinkin on kovat jumppaukset.

 

Täällä on oltu taas väsyjä noitten naapureitten takia kun he jaksoivat taas melkee aamuun asti mekastaa..sanomassa kyllä käytii että voitteko olla hiljempaa kun kellokin on jo 23.00 mut vielä mitä eihän ne mitään usko ikinä,nauravat vaan päi naamaa

onnittelut kaikille poksujille,itelläkin poksuu viikot taas huomenna.

 

Gallup: Lopetin pillerit joulukuussa. Tunsin mielestäni nopeasti raskausoireita ja pettymys oli sitten tietty iso, kun menkat alkoivatkin, jo kp 21. Sitten seuraavassa kierrossa sama juttu, omasta mielestä selkeitä raskausoireita, mutta menkat alkoivatkin taas, nyt jo kp 20. Sitten seuraavassa kierrossa taas samoja tuntemuksia kuin edellisissäkin kierroissa. Vaikka edelliset kierrot olivat olleet lyhyitä, en uskaltanut testata tässä kolmannessa kuin vasta kp 30, kun menkkoja ei vielä kuulunut. Olin ostanut kaksi testiä, koska itseni tunsien tiesin, etten uskoisi ensimmäiseen kuitenkaan! Heräsin sitten ehkä kuuden maissa aamulla vessahätään ja tein testin. Vahva plussa tuli heti, kun tikun virtsaan laittoi. Oli jotenkin epätodellinen olo, kun olin ajatellut, että pitää odottaa se joku minuutin testiaika ennen kuin mitään tulosta voi näkyä. Ei muuta kuin hymyillen takaisin nukkumaan. En raaskinut herättää miestäni, kun hän oli nukkunut huonosti viime aikoina. Aamulla tein sitten uuden testin ja plussahan se tietty oli sekin. Sitten alkoikin luonteelle ominainen stressaus kaikesta mahdollisesta. :ashamed: Viikon päästä tuli hieman verta ja ajattelin, että tässä se nyt oli, mutta rauhoitun, kun luin, että kuitenkin aika yleistä. Varhaisultrassa kävin 7+5 ja sen jälkeen sitten kerrottiin lähisuvulle ja muutamille kavereille. Tuntuu, että tuosta on jo toooosi kauan aikaa ja toisaalta tuntuu, että marraskuuhunkin on ihan liian pitkä aika. Jennylin tai kenenköhän kysymykseen voisin vastata siis, että itse en erityisemmin nauti raskaana olosta, koska olen siis liian stressaava luonne, vaikka nautinkin ihan mielettömästi potkuista ja myös tästä kasvavasta masusta. Haluaisin kuitenkin mahd. pian toisen lapsen, joten odotankin innolla, mitä thor kertoo sitten marraskuun jälkeen toivottavasti täällä palstalla heidän arjestaan kahden pikkuisen kanssa. Siitä pääsenkin kysymykseen:

Kuinka moni on ajatellut jatkaa palstailua täällä vauvan syntymän jälkeen ja muodostetaanko me joku pino sitten vauvanhoidosta???

 

Gallup: Lopetin pillerit joulukuussa. Tunsin mielestäni nopeasti raskausoireita ja pettymys oli sitten tietty iso, kun menkat alkoivatkin, jo kp 21. Sitten seuraavassa kierrossa sama juttu, omasta mielestä selkeitä raskausoireita, mutta menkat alkoivatkin taas, nyt jo kp 20. Sitten seuraavassa kierrossa taas samoja tuntemuksia kuin edellisissäkin kierroissa. Vaikka edelliset kierrot olivat olleet lyhyitä, en uskaltanut testata tässä kolmannessa kuin vasta kp 30, kun menkkoja ei vielä kuulunut. Olin ostanut kaksi testiä, koska itseni tunsien tiesin, etten uskoisi ensimmäiseen kuitenkaan! Heräsin sitten ehkä kuuden maissa aamulla vessahätään ja tein testin. Vahva plussa tuli heti, kun tikun virtsaan laittoi. Oli jotenkin epätodellinen olo, kun olin ajatellut, että pitää odottaa se joku minuutin testiaika ennen kuin mitään tulosta voi näkyä. Ei muuta kuin hymyillen takaisin nukkumaan. En raaskinut herättää miestäni, kun hän oli nukkunut huonosti viime aikoina. Aamulla tein sitten uuden testin ja plussahan se tietty oli sekin. Sitten alkoikin luonteelle ominainen stressaus kaikesta mahdollisesta. :ashamed: Viikon päästä tuli hieman verta ja ajattelin, että tässä se nyt oli, mutta rauhoitun, kun luin, että kuitenkin aika yleistä. Varhaisultrassa kävin 7+5 ja sen jälkeen sitten kerrottiin lähisuvulle ja muutamille kavereille. Tuntuu, että tuosta on jo toooosi kauan aikaa ja toisaalta tuntuu, että marraskuuhunkin on ihan liian pitkä aika. Jennylin tai kenenköhän kysymykseen voisin vastata siis, että itse en erityisemmin nauti raskaana olosta, koska olen siis liian stressaava luonne, vaikka nautinkin ihan mielettömästi potkuista ja myös tästä kasvavasta masusta. Haluaisin kuitenkin mahd. pian toisen lapsen, joten odotankin innolla, mitä thor kertoo sitten marraskuun jälkeen toivottavasti täällä palstalla heidän arjestaan kahden pikkuisen kanssa. Siitä pääsenkin kysymykseen:

Kuinka moni on ajatellut jatkaa palstailua täällä vauvan syntymän jälkeen ja muodostetaanko me joku pino sitten vauvanhoidosta???

mä aattelin ainaki jatkaa vielä kun vauva on syntyny,mutta sitä en tiiä kuinka usein sitä sitte ehtii koneelle istahtaa

 

Voisihan sitä vaikka jatkaa tuolla VAUVAT 0-2kk osiossa, sitä mukaa kun vauvoja alkaa syntyä, jos joku perustaisi sinne uuden pinon niille, joilla jo syntyneet? Tai sitten, jos meitä on vain vähän, niin kerhonpuolella voitaisiin jatkaa?

 

eikö sitä vois porukat aktivoitua tuonne kerhon puolelle sitte vauvojen synnyttyä, meillä on esikoisen ajalta vielä ihan aktiivinen kerho johon on kyllä mukava kirjotella kun voi kirjotella kaikesta ja se ei oo kuin kerholaisten silmissä ja sinne on kiva laittaa kuviaki vauveleista. minä kun en ainakaan tänne julkiselle puollelle laita lapsista taikka ihtestäni... sinne kerhon puolelle voi laittaakki.

täälä ollaan ihan väsyneitä. miten sitä pystyy hellittään kun on jo yks lapsi.. monellahan on vieläki useempi. miten te jaksatta joilla on jo lapsi/lapsia? mulla ainaki on jo voimat ihan kaikki, miten sitä jaksaa loppuun asti


täälä on ens keskiviikkona neuvola ja viimeksi on ollu joskus juhannuksen tienoilla.

nyt kohta saunaan ja nukkumaan.

 

Moikka!
Nyt pääsen vastaamaan galluppiin ku eilen en päässy kirjautumaan..

Eli, Meillähän on ennestään 6v tyttö, ja 4,5v poika. Vauvakuume on ollut kova jo monta vuotta, mutta nuiden sectioiden takia lääkäri oli sitä mieltä, että on liian riskaabelia enää tehdä lapsia.. Oltiin siis pari vuotta aivan murheen murtamia, kun ei uskallettu ottaa riskiä, ja vauvankaipuu kuitenkin aivan älyttömän kova.. :'(
Joulukuussa kuitenkin otin asiakseni selvitellä asiaa, eli tilasin sairaalasta kaikki raskauksiani/synnytyksiäni koskevat paperit, ja kävin kahdella eri lääkärillä juttelemassa asiasta. Toinen lääkäri teki sitten lähetteen naist.tautien polille, jossa lääkäri ultrasi kohdun, ja luki tarkkaan kaikki paperini.
Tämä käynti oli siis 22.1.2009 :heart:
Lääkäri antoi "luvan" uuteen raskauteen, kunhan seurataan hieman tarkemmin raskautta, ja leikataan ennen lask.aikaa. :heart:
Olin aivan onneni kukkuloilla, voitte arvata!! =)
No ehkäisy jätettiin tietty heti pois, vaikka tiesin että ovulaatio oli jo mennyt..
Hommailua jatkettiin ahkerasti koko helmikuu, ja 25.2.2009 raskaustesti näyttikin jo positiivista! :heart: mies ei tietty vielä nähnyt testissä viivaa, mutta minä näin
Tein vielä varmuudeksi ainaki 4 testiä :ashamed: , kun en meinannut uskoa asiaa.. :heart:
Ja tässä sitä nyt ollaan, ma poksuu viikot 26, voi miten menee aika nopsaan!
Tää vauveli jää varmaan sitte viimeiseksi, koska aika varmaan kohtuni ei kestä enää uusia raskauksia.. Mutta nyt nautin tästä hetkestä, ja kaikista tulevista vuosista jota saan viettää perheeni kanssa
UUh, sorry pitkä sepustus.. :ashamed:
Nyt iltapalan laittoon!
:wave: Pikkuruinen+ poitsu 25+5

 

g: mie tein plussatestin terveydenhoitajalla verenpainekontrollin yhteydessä ku menkat oli viikon myöhässä.. olo oli aika vaikka tjottailtiinki, meillä oli ollu makkarin puolella nimittäin hiljasempaa siinä kierrossa, mutta kyllähän se kertakin riittää

jatkamisesta sen verran, et meillä on huhtikuussa 06 syntyneiden kanssa jääny semmonen pieni tiivis ryhmä jonka kanssa ollaan siis alusta asti kirjoteltu.. et mulla ainaki tällä hetkellä kiinnostais jatkaa sit myöhemminki tätä kirjoittelua

tt ja pömppis 24+5

 

Niin, lisään vielä että mulla on maanantaina ylimääräinen kontrolli tuon ison sf mitan takia, joka oli siis viime käynnillä 25cm , toivottavasti on tasoittunut tuo kasvu nyt..
Joku muukin tuntee itsensä jo valaaksi..?
Mulla on tullu kohta 10kg painoa tän raskauden aikana, kun aikasemmissa raskauksissa on tullu ehkä koko aikana tuon verran.. :xmas:
Mutta aikasemmissa rask. painon nousu on loppu rask. pysähtynyt kokonaan, ja jopa
laskenut, ehkäpä nyt käy taas niin..?
No, jospa ne kilot sais taas pois..

 

Etna, täällä toinen joka on tosi väsynyt ja mietin että miten tuon esikon kanssa jaksaa tän loppuajan. vielä kun käskettiin levätä mutta missäs välissä sitä kerkii kun tuo 1,5v pitää kyllä todella tehokkaasti liikkeessä koko päivän ja pakkohan se on päivittäiset askareetkin hoitaa, iltaisin onkin sit niin väsyny että meinaa jo pystyyn nukahtaa. onneks ei sentään enää kovin pitkälti ole odotusta jäljellä

 

täälä kanssa yksi väsynyt mamma,huh huh,esikoisella on taas joku ihme vaihe menossa,nukuttamiseen menee niin päiväunille kuin yöunillekkin ainakin tunti..kädestä kiinni ja kiehnaa vaan,töissä pitäisi jaksaa ja ja ja.. anteeksi purkaus :/

ensi viikolla on sokerirasitus ja neuvola samassa,pääsee mittaamaan sf mittaa kun siitä niin kovin ollut täälä puhetta.
galluppiinkin vastaan myöhemmin,nyt ei yksinkertaisesti jaksa,voikaahan hyvin masut :hug:
rv23+6

 

pikkuruinen Mulla ei edes riitä tuo 10kg painon nousu :| taitaa olla joku n.14kg...eli hirvee valas!!!

Ja olis kiva jatkaa kirjoittelua.Kerhon puoli olis kans musta parempi juurikin kuvien ym.kannalta.

 

mua ei muuten väsytä pahemmin paitti sillon kyllä jos nuo naapurit ei anna meluamisen takia nukkua rauhassa..tänääkin oltii muksujen kaa jo 7.00 pystyssä ja nukkumaan meen yleensä vasta puolilta öin ja nukunki sitte tosi hyvin ja jaksan päivät noitten muksujen kaa hyvin peuhata ja hoitaa kotiaskareet siinä sivussa.

 

Juuh, minä oon kans innokas jatkamaan palstailua vaavin syntymänkin jälkeen :wave: Teistä on tullu kuitenkin niin tärkee osa tätä odotusta että ikävähän tässä tulee jos enää ei mitään kenestäkään kuule Ja varmasti monenlaisia kysymyksiä tulee eteen sitten vauvojen synnyttyä eli vertaistuki on aina tervetullut!!

Mä kirjoittelin täällä myös poikien odotusaikana ja keskusteluja jatkettiin sitten kerhon puolella (elokuiset- 06 ) mutta koska meille syntyi kaksoset niin mulla oikeestaan kirjoittelu lopahti ja siirryin suljetulle kaksosfoorumille mutta nyt tilanne on eri ja mielelläni jatkan teidän seurassa

Jaksuhalituksia väsymyksen kanssa kamppaileville :hug:
Mä kuulun kans näihin energisiin odottajiin...tuntuu että virtaa riittää vähän liikaakin Nyt tosiaan on joku suursiivousvimma menossa! Poikien kanssa oon jaksanu kans ihan hyvin tosin tulevathan jo 3-vuotta mutta vaativat kyllä vielä omansa! Syksy kyllä hieman mietityttää ja se kuinka arkirutiinit sitten lähtee pyörimään ja kuinka pojat ottaa pikkuveljen vastaan. Mutta turhahan tuota etukäteen murehtia

 

:hug:

minä kans innokas palstailija jatkossakin, vauvan synnyttyä, ja ehkä se kerhon puoli ois kivempi koska mäkään en halua kuvia kaikille näytellä.. =)

eip oo miehestä 1,5viikkoon kuulunut mitään, alkaa olla aika selvä homma mulle ainakin.. kuulin vaan että aika rietasta elämää on elänyt nää 1,5viikkoa nii antaapi olla vaan, kyllä mä pärjään hyvin yksinkin!! B) ja ei tartte paskan osallistua mihkään!! minä aikuinen

muuten oiskin kaikki hyvin ellei kroppa stressais tän tilanteen takia näin paljon, huomenna töihin, toisaalta tosi kiva nii saa muutakin ajateltavaa sitten.

tupuna ja pokkin 24+0 :heart:

 

poksuu 25 :heart:
ihanaa enää ei ole kauaa aikaa kun saadaan nyytit syliin :heart:
työt kutsuu tänäänkin,kumpa jaksaisi hyvin töissä ihan mammalomalle asti nyt ainakin on vielä jaksamista ollut.
jaksamista tupunalle,yksin tosissaan voi joskus olla parempi :hug:
mukavaa sunnuntaita
rv 24+0

muoks =) olipas se kovin JAKSAMISPITOINEN teksti :snotty:

 

poksuu täälläkin 23+0 :heart:

 

Tupunalle ensinnäkin tsemppiä kurjaan tilanteeseen. Toivottavasti löytyy muuta tukiverkkoa, jos miehestä ei siihen ole.

Minäkin kirjoittelisin mielelläni kerhon puolella jatkossa. Kun vaan kaivasin aiemmista keskusteluista tiedon keneltä salasana pitikään pyytää

Täällä jaksetaan muuten ihan kohtuullisesti, mutta sikaflunssastressi vie voimia tosi paljon (ilmisesti kaksi suurinta riskitekijää ylipaino ja raskaus ja minullahan napsahtaa molemmat) ja siksi toivoisin ajan kuluvan nopeasti. Muutenkin kyllä meinaa välillä väsyttää, kun varsinkin isompi lapseni on melkoisen vaativa tapaus. Mutta mitään isompia vaivoja ei ole, joten kyllä tämä varmasti on raskauden parasta aikaa.

Olisi kyllä ihana jäädä suoraan äitiyslomalle nyt lomalta, mutta vielä 7 viikkoa töitä. Eli 35 päivää... hmmm.... kohta voisi jo löytyä riittävän piikikäs aamukampa

Emmama 25+5

 

Huomenta!

Sonispherestä selvitty, kotona oltiin yöllä kahden jälkeen. Hyvä, että enää silmät pysyi loppumatkasta auki.

Ja nyt olo on kuin krapulassa. Melko rankka oli päivä autossa ja jalkojen päällä. Alkoi tuolla kohdunsuulla tuikkia ihan kiitettävästi loppuillasta, jalat väsyi ja supistuksia tuli. Kunnialla kuitenkin selvittiin! Festarijärjestäjille pitäisi kyllä antaa vähän kritiikkiä pieleen menneistä järjestelyistä, vessajonot oli pitkät kuin nälkävuosi, samoin sapuskaa olisi saanut jonottaa tunti tolkulla. :kieh: Onneksi ei möykeröiset monottaneet vessajonossa rakkoon ja jaksoin pysyä tolpillani ilman ruokaa ensimmäiselle kotimatkan huoltoasemalle. :/ Mutta onneksi Metallica veti sen verran hyvän setin, ettei jäänyt kovin huono maku suuhun koko kekkereistä.

Ja heti kun siitä selvittiin, alettiin suunnitella ensi viikonlopulle reissua suurajoihin. Nyt pitää kaikki mahdolliset käydä, kun ei sitten hetkeen tule lähdettyä.

Tupunalle iso rutistus ja jaksamista stressin keskelle. :hug:

 

Emmama, mua kyllä helpottaa tämä alla oleva STT:n uutinen. Jos sikainfluenssa kohdalle osuu, niin sitten vaan äkkiä lääkettä (ilm. tamiflu tai relenza), jota luulisi riskiryhmäläisille annettavan, kuten on luvattu, ja sitten pitää uskoa siihen, ettei tule jälkitauteja. Ilman jälkitauteja ko. tauti tuskin on vaarallinen. Tähän ainakin tuudittaudun toistaiseksi. En ole itse vielä päättänyt, uskallanko rokotetta ottaa, kun sitä ei ehditä testaamaan ilmeisesti oikein kunnolla ennen kuin se on pistettävä jakoon. MItes muut? Toisaalta saattaa olla, ettei sitä rokotetta edes saada ennen marraskuuta.

Tupunalle voimia ja halauksia.

Taidan muuten kanssa vihdoin pyytää sitä kerhon salasanaa. Eikun selaamaan ketjua, kun ei pysty muistamaan, keneltä piti pyytää, vaikka se on sata kertaa täällä kerrottu! :ashamed:

"Raskaana olevia kehotetaan ottamaan yhteyttä heti terveyskeskukseen, jos he potevat influenssan kaltaisia oireita.

Ajoissa aloitetulla lääkityksellä voidaan varmistaa, ettei viruksesta seuraa jälkitauteja. Sikainfluenssan yleisin jälkitauti on keuhkokuume.

Suomessa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietoon tullut yksi sikainfluenssaan sairastunut odottava äiti. Hän on jo toipunut."

STT

 

Emmama, salasanan kerhoon saa Chiralta. Oli jotenkin takaraivossa, että hän taisi sen antaa, joten ei tarvinnut ihan kauheasti kahlata ketjuja