Marraskuun murut #2

Kastepisarainen pakko sanoa kateeksi käy kun saat ihanan mahdollisuuden rentoutumishetkeen. Vaihtaisin mieluusti osia...

Pikkuhiljaa rupeaa olemaan sellainen olo että pitäisi vissiin ruveta tuohon vaatekaapin valloitukseen itsekin. Vaippoja yms. saattaisi kanssa olla hyvä hankkia. Jos totta puhutaan niin enpä ole vielä juuri mitään valmistellut kun asia on tuntunut kovin kaukaiselta. Mutta ei siis enää.

Innukka ja Piskuinen 31+0

Liidu: tuliko apu hierojalta? Ei oo tosi toimista tietoa onneksi vielä.

Vähän välillä supistelee, mutta ei pahasti. Lähinnä ongelmana on nuo liitoskivut ja huonot yöt...Saatkos sä Innukka nukuttua yöllä kun päivällä väsyttää? Vähän kyllä jo varottelin meidän pomoa, että olo alkaa olla vähän siinä raukoilla rajoilla onko enää mielekästä hoitotyötä tehdä, asennot on välillä mitä on ja joudun delegoida tiettyjä hommia ja potilasryhmiä muille Ymmärsi kyllä hyvin ja Sovittiinkin että otan asian puheeksi ensi viikon neuvolassa, jospa sitä jo ansaitsisi sitten jäädä vähän kevyemmälle linjalle, viikkojakin olisi sitten jo yli 32 kuitenkin. Mites muilla töissä jaksaminen?

Mä oon tänään illan itsekseni kotona (en muista koska näin olisi päässyt käymään viimeksi ) ja mietin mietin mietin mihin mä tämän pyhän ajan käyttäisin! Ollako vaan, löhötä ja katsoa vaikka ohjelmaa samalla neuloen vai pitäiskö hyödyntää se vaikka vauvan vaatekaapin järkkäämiseen. Pitäis se tyhjätä muista tavaroista ja sit "täyttää" vauvan vaatteilla. Pari kirjallista tehtävääkin odottaisi tekemistä...

Mitäs muille kuuluu ylipäänsä?

Kastepisarainen ja Elviira 31+0

 

Iltoja Ladies!

Tänne ei kuulu mitään ihmeellistä; töitä, arjen pyörittämistä ja masun kasvattelua.

Kysynpävaan Tuli heti noista mahan kipuiluista mieleen oma odotukseni esikoisen aikaan. Mulla oli sellasta vihlovaa kipua navan kohdilla ja ihmettelin sitä kovasti, että mistä se johtuu, mutta sitten synnytyksen jälkeen unohdin koko jutun ennen kuin sit vauvan ollessa noin 4 kk yskin sängyssä ja satuin samalla katsomaan mahaa ja siinä navan kohdalla oli pieni pullistuma. Kokeilin sitten sormella ja navan kohdalla vatsakalvossa tuntu semmoinen pikkusormen mentävä aukko. No, mun napa ei sitten koskaan palautunut ennalleen ton pienen tyrän takia, mutta se jokseenkin selitti ne kipuilut silloin odotusaikana. Toki vauvakin oli iso, et en sinänsä ihmettele. Esikoinen oli kuulemma kertonut hoidossakin aikanaan, että meidän äidillä ei ole enää napaa, kun hän rikkoi sen

Kramppeja on ollut täälläkin. Voisi huvikseen kokeilla sitö magneesiumlisää, jos se auttaisi.

Liitoskivut on kyllä nyt näköjään tulleet jäädäkseen ja eipä oikeen pärjää ilman tukivyötä. Sitkeästi yritän kyllä käydä lenkillä niin kauan, kun vielä pystyy jotenkin kävelemään.

Mä oon tehnyt inventaariota vaatteista ja laittanut ihan tukkimiehen kirjanpidolla ylös, että kuinka paljon on mitäkin kokoa.
Viime viikonloppuna käytiin ostamassa vaaville uusi kaukalo ja siihen telakka. Sen pitäisi saapua tässä syyskuun alussa. Muutamat pikkututikin on jo ehtineet päätyä meille Vaippoja vois kyllä pikkuhiljaa alkaa ostelemaan. Kertiksillä mennään täällä.

Mulla on välillä ihan tosi malttamaton olo! Siitä on jo yli viisi vuotta, kun on edellisen kerran saanut kanniskella pikkunyyttiä sylissä

Lavelyn 29+1

 

Viikonloppuista huomenta! Oltiin eilen häissä ja innostuttiin ihan kokeilemaan vielä fuskua tanssahtelemaan. Pystyin sen tanssimaan, mutta kieltämättä yksi kappale riitti ja tänä aamuna nivusissa kyllä tuntuu...mutta mukavaa oli. Häissä oli myös kolmikuinen vauva, jota sain hetken höpsöttää, pian omakin sitten sylissä!

Sanoin avaavani vähän tuota hypnosynnytysajatusta myöhemmin ja nyt on sen aika. Olen tekemässä siis itselleni sertifikointia valmentajaksi ja tietenki myös itse aion hypnolla synnyttää. Mitä enemmän paneudun asiaan, sitä ihanammalta asia kuulostaa, jopa mullistavalta! Kukapa ei haluaisi ihanan rauhallista synnytystä/syntymää? Onhan se periaatteessa aika epäloogista että synnytys olisi kipeä vain ihmisellä ja muutenkin, miksi se olisi kipeä, kipuhan kertoo meille, että jokin elimistössä on vaarassa tai pielessä. Kun ymmärtää kuinka kehon tulisi toimia synnytksen aikana, se vähentää pelkoa, hävittää ennakkoasenteita ja luo luottamusta oman kehon toimintaan. Pelko ja asenteet siirtävät ensimmäisen palikan ja blokkaavat elimistön omat endorfiinit, jäykistävät lihakset jne, tämä aiheuttaa sarjan, josta muodostuu "normaali" kivulias synnyts. Ja ettei kukaan ymmärrä väärin, en väitä että tällä tekniikalla synnytys ei olisi koettelemus, kyllähän synnytys oman aikansa aina vie ja vaatii keskittymistä, mutta kokemuksien mukaan hypnosynnytys on pääsääntöisesti sujuvampi, kivuttomampi ja jättää paremman synnytyskokemuksen sekä äidille että vauvalle. Olen tästä tosi innoissani ja odotan synnytystä malttamattomana! Jos joku muu kiinnostuu asiasta niin valmennuksia on eri puolella suomea, googleen hypnosynnytys niin eiköhän sillä löydy. Kerron vielä että hypnosynnytyshän ei siis sulje pois tarvittaessa kivunlievityksiä ja tottakai sairaalassa on aina ammattitaitoinen henkilökunta apuna, jos todella tulee komplikaatioita. Hypnolla synnyttäneet vain useammin välttyvät näiltä, koska synnytys etenee luonnostaan.

Tänään on se päivä kun vihdoin pääsen käsiksi meidän vaatekaappeihin! Vauvalle siis omat hyllyt ja pesen pieniä vaatteita sain muutaman kestovaipankin kaverilta ja niitä voin käyttääkin, kolmannesta kestoilin päivisin kotona, mutta ehdin jo myydä kaikki kestovaipat pois...ja nyt kun vaipat menee poltettavaksi niin ei tunnu ihan niin pahalta laittaa niitä kertiksiä kun aiemmin haudattiin maahan ja siellä olivat het vuoskymmeniä... Öisin ja muualla en koskaan alkanut kestoileen.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Tänään jo 31+4!

 

Mitäs muille kuuluu? mulla huomenna neuvola, pitää sitten tulla kertomaan neuvolakuulumiset

 

Hei kaikille!

Mulla oli kanssa eilen neuvola. Verenpaineet oli koholla, mutta takana oli tosi rauhaton yö. Flunssa vaivaa vähän koko perhettä ja sen seurauksena kaikki pitää yöllä jotain ääntä. Ja tämä raskaus herkistää kuulemaan kaikki poikkeavat äänet, joten minä sitten valvoin ja kuuntelin miehen pörinää ja esikoisen suhinaa. Painoa oli kanssa tullut kolme kiloa lisää kuukaudessa. Just sitä en olis halunnut. Mutta muuten vointi ihan hyvä. Sain lähetteet jo kaikkiin mahdollisiin kokeisiin loppuraskautta ajatellen. Näytteitä otetaan niin emättimestä, verestä kuin nielustakin. Kiva labrakeikka siis tiedossa.

Pakaran ja takareiden kireydet on onneksi helpottaneet. Hieronta ei suoranaisesti auttanut, mutta hyvää se teki. Täytyy ihan hemmottelumielessä mennä vielä uudestaan. Olen nyt nukkunut tyyny polvien välissä, joka on auttanut tuohon pakaravaivaan.

Tuleva synnytys alkaa pikkuhiljaa valtaamaan mieltä. Ei minulla mitään erityistoiveita ole mietittynä. Epiduraali toimi ekalla kerralla ja synnytys oli tosi helppo. Toivon samanlaista täksi kerraksi. Meidän lapsiluku on varmaan tämän vauvan jälkeen täynnä, joten synnytyksestä olis kiva saada hyvä muisto, kun sitä ei enää tule kokemaan.

Ajattelin kestovaippailla päivisin tämänkin vauvan kanssa. Yöllä oli esikoisella käytössä kertakäyttövaipat ja samaa systeemiä ajattelin nytkin harrastaa. Ja ihan ekat päivät kanssa kaupan vaipoilla, kun toinen on vielä niin pieni. Mutta sitten kokeillaan kestoja niin kauan kun sopivat iholle ja homma tuntuu mieleiselle.

Vaatteita inventoin muutama viikko sitten. Huomasin, että bodeja kyllä löytyy, mutta housuja ei niinkään. Niitä voisi koettaa jostain kirppikseltä tai kaupasta löytää. Samoin vähän lämpimämpää vaatetta, kun meillä ei ihan pelkällä bodylla kotona tarkene. Sen verran viileä asunto on talvella.

Vähän omanapainen kirjoitus, mutta toivottavasti ei haittaa.

Liidu ja valtava maha 32 + 0

 

Nyt sain aikaiseksi kirjottaa!
Mullakin oli maanantaina neuvola. Vaavilla oli kaikki hyvin; viistossa/poikittain majailee edelleen masussa. Välillä kiristää ihan kauheesti vatsan ihoa ja vanhat raskausarvet kutisee. Toivoisinkin, että tyyppi vaihtais asentonsa pää alaspäin.
Omatkin arvot oli hyvät, mutta eivät sitten olleetkaan tehneet mulle lähetettä labraan, millä oltais pystytty määrittämään vaavin rheesustekijä. Siitä oli kyllä puhetta, mutta jostain syystä sitä ei nyt sit oltu otettu, kun kävin viimeksi labrassa otattamassa muut verikokeet, mitkä liittyy tohon omaan negatiiviseen rhesustekijään.. Nyt ne otolliset raskausviikot on sit tietty menneet ja terkkari pohti, että annetaanko anti-d-piikki vai ei. Eilen aamulla jouduin sit ennen työpäivää raahautumaan piikille, kun konsultoinnin tulos oli, että olisi hyvä kuitenkin varmuudeksi antaa.

Maanantaisessa neuvolassa kyselin itse sitäkin, että pääsisinkö taas kokoarvio-ultraan, kun esikoinen oli sen 56cm ja 4900g syntyessään. Terkkari oli ensin sitä mieltä, että en pääse, kun ei mitään syytä lähettää sinne nyt. Olin itse ihan, että what?! Eikö viisikiloisen vauvan synnyttäminen oo ihan tarpeeksi hyvä syy?! Varsinkin, kun esikoisestakin sf-mitta meni keskikäyrällä ja ei ollut mitään muitakaan merkkejä, että olisi isoa vaavia tulossa. Meillä on molempien suvuissa ihan geneettisistä syistä isokokoisempia vauvoja, et veikkaan ettei tämäkään sitä klassista 3,5kg ole. Esikoinen on edelleen pitkä ikäisekseen ja ihmettelisin, jollei hänestä pitkää miestä tule aikuisenakin.
Noh, terkka kuitenkin mun argumenttejen perusteella lattoi tästäkin konsultaation ja ylläri, nyt kun sitten eilen siinä käväsin, niin lääkärikin on sitä mieltä, että on hyvä tarkistaa koko ultralla.
Olo on huojentunut, koska en erityisemmin haluaisi noin kookasta vauvaa enää alateitse synnyttää. Järjetön tuuri kävi kyllä silloin ekalla kerralla sekä vauvalle että mulle, että säästyttiin pahimmilta osumilta.

Apua, enää neljä työviikkoa jäljellä ennen äitiyslomaa! Mihin aika katoaa?
Nyt näköjään tuli multakin omanapainen tilitys... sorry!

Lavelyn ja vaavi 30+3 (uusi kymppi!!)

 

Liidu: Toivottavasti olette jo parantunut!
Mullakin edessä labra keikka lokakuulla. Otetaan kilppariarvot ja vasta-aineet "aiemman lapsen keltaisuuden vuoksi". Rh-tekijältä olen + ja tuo keltaisuus nyt varmaan johtui siitä että vauva syntyi 29 viikolla...mutta otetaan nyt kuitenkin...Täysiaikaisilla ei oo ollut mitään ongelmaa asian kanssa.

Lavelyn: Jos sulla jo ensarina mahtui melkein 5 kiloinen, niin eiköhän toinenkin luulisi mahtuvan vaikka ei ihan keskiverron kokoinen olisi Mutta hyvä siis että pääsit arvioon! onhan se ihan jo omankin mielenrauhan takia helpompi varautua. Mutta ajatelkaa miten ihmeellinen tämä ihmiskeho on? Se venyy ja paukkuu ja hoitaa homman kotiin. En vaan osaa lopettaa ihmiskehon ihailua Mulle sanottiin jo esikoisesta joka syntyi avosuisena ja paino vajaa 3,7kg, että tän jälkeen täältä tulee vaikka höyryveturi... Keskimmäinen jouduttiin leikkaamaan kun alkoi syntyä (keskosena kun oli perätilassa) niin lääkäri testas lantioo ja ruikutti ettei haluis leikata ollenkaan kun mahtuis ihan hyvin normikokonenkin perätilassa, mutta nyt ei tietenkään riskattu keskosen niskaa sellaisella koetuksella. Lantio on ihmeellinen palapeli kyllä. Täytyy vielä kertoa, että minut ja kaikki sisareni on sektiolla synnytetty äitini ahtaan lantion vuoksi. Ei se ainakaan mulle sitten periytynyt ja hyvä tietty niin.

Niin, ne mun neuvolakuulumiset siis myös Meillä terkka arvioi että siron puoleinen vauva tulossa. Täysiaikaiset mulla on olleet kutakuinkin 3,7kg, tää kyllä vaikuttaa nyt ainakin pienemmältä kun muut vastaavaan aikaan. Mutta tiedä häntä, aika voi tehdä tepposen, ehkä olin varautunut että maha oli muistaakseni ihan valtava! Muuten hb oli vähän matalan puoleinen. Äänet kuunneltiin ja vähän synnytyksestä jutskailtiin. Parin viikon päästä jo uusi aika. Kävin samalla neuvolalääkärillä ja saikun kautta siirryin nyt äippälomalle Pari päivää ehtinyt tässä siis olla ja kieltämättä ratkaisu on ollut tosi hyvä. Eihän siinä nyt hirveästi olisi ollut jäljellä, mutta eipä siitä kruunua saa että kitkutellen sitkutellen olisin siellä väkisin kituuttanut. Nyt on voinut mennä voinnin mukaan. Jos yöllä nukkuu huonosti voi päivän ottaa vähän iisimmin. Samoin nuo liitoskivut vaihtelee varmaan vauvan asennon mukaan, välillä niitä on kovastikin, välillä ei juuri mitään

Kastepisarainen ja Elviira 32+4

 

Onko teillä ollu "ongelmia" rauta-arvon, hemoglobiinin ym.muitten kanssa.
Itellä ollu hemppari aika matala ja rautavarastot vain 5!! Pitäis vissiin olla yli 100. Mikähän olisi hyvä rautalisä. Obsidania olen syönyt.
Rv 29+3

 

Mulla ei oo katsottu missään kohdassa tuota rautavarastoa, mutta koko raskausajan pyörinyt hemoglobiini 96-110...nyt oon alkanut syödä vähän tuollaista makean veden spirulinaa, jossa ei pitäisi raskasmetalleja siis olla. Maha eio tahdo mulla kestää obsidaneja jne... Tuo 5 rautavarastot on kyllä matala, vaikkakin skaalakin näkyi olevan iso...10-150 mikrog/l. Imeytyykö sulla rauta sitten, jos oot sitä syönyt jo pidempään? Raudan imeytymistä tehostaa ainakin c-vitamiini ja kupari. Sen imeytymistä taas estää jotkut lääkkeet ja kalsium. Ja mikä sulla on olo? Mä en oo ollut huolissani noista mun arvoista kun ei oo mitään jatkuvaa väsymystä tai pyörtyilyn tuntua (ehkä saunan jälkeen voi vähän huipata jos oon liian kauan ollut siellä )

Olittekos muuten kuullut että viimeisen raskauskuukauden aikana olisi hyvä syödä kuulemma taateleita n.3kpl /pv, siitä saa ravinteita (myös rautaa) ja jonkun tutkimuksen mukaankin edistää synnytyksen sujuvuutta ja sen käynnistymistä oikeaan aikaan. Aina oppii uutta

 

Huomenta!

Mulle noi hemppa-asiat on aina jääneet jotenkin mysteeriksi, kun raskaana tai ei raskaana, arvot on olleet aina yli 130. Yleensä jotakin 140 luokkaa. Meillä on ilmeisesti "sukurasitteena" paksu veri. Mun siskolla oli joskus joku tosi korkea lukema, et saattais jopa hiihtokisat jäädä väliin sellaisella arvolla

Kastepisarainen Kyllä mulle tosiaan sanottiin jo ekassa synnytystapa-arviossa, että 5kg mahtuis tulemaan. En sit ihan arvannut, että heti pääsen sen kokemaan. Pikkukakkonen tuli sit parilla työnnöllä; eka pää ja sit loput eli tosi helposti, kun tilaa oli hyvin raivattu se 20kk aikaisemmin

Oman tuntemukset on semmoset, että juurikin tosta "ylimääräisestä" tilasta johtuen tää kolmaskin mahtuu vielä pitkään mylläämään ihan oman mielensä mukaan. Melkein joka päivä ollaan eri asennossa; lemppari tuntuu kyllä edelleen olevan viistosti tai kokonaan poikittain.

Kävin eilen pitkästä aikaa jumpassa! Näköjään sitä pystyy tän mahan kanssa edelleen tekemään vaikka mitä. Trampoliini-osuuden jätin kyllä ihan suosiolla pois

Lavelyn ja bebe 31+2

 

Huomenta!

Tuli tässä mieleen kysellä, että ootteko saaneet raskausarpia? Mä ajattelin jo, et ei tohon arpien sekamelskaan voi enää tulla lisää, mutta olin ilmeisesti väärässä

Yllättäen ensisynnyttäjän vatsanahka ei kestänyt ehjänä ja vatsanahka sekä napa oli tosi surullisen näköisiä ekan raskauden jälkeen. Tokassa raskaudessa muutamat arvet jatkoivat vielä matkaansa. Nyt tosiaan mietin, et mikä siellä enää voi revetä, kun koko vatsan keskiosa on pelkkää arpea, mutta nyt on sit kuitenkin ilmestynyt sinne tänne muutamia punaisia pilkkuja vanhojen arpien juureen. En kyl tykkää!
Btw, tiedättekö, kun lapset ihanasti jakaa kaikki asiat hoidossa/koulussa? Meidän pojat on hoidossa pitkään jo kertoneet tarinaa siitä, kuinka äidillä ei ole enää napaa, kun he tuhosivat sen

Ootteko myös törmänneet tähän ilmiöön, että teidän ajatellaan synnyttävän minä hetkenä hyvänsä? Mä en tiedä, et mikä siinä on, kun koskaan aiemmin ei oo multa yhtä aikaisin ja useaan kyselty ja kommentoitu, et "sä varmaan poksahdat ihan just" tai "nyt on varmaan jo synnytys lähellä".
Omasta mielestä mun maha ei oo mitenkään erityisen suuri ja sf-mitta on keskikäyrällä. En tiedä, onko sitten tää mahan malli, joka on ns. "torpedo", et selän puolelta ei ollenkaan nää, et olisin raskaana ja kaikki tulee vaan tohon eteen. Kummaa, joka tapauksessa ja on jotenkin noloa itsellekin niiden kyselijöiden puolesta vastata, et ei tässä vielä synnytetä, et 2kk vielä edessä...

Hauskaa sunnuntaita!
Lavelyn 31+5

 

Tervehdys!

Raskausarvista: Mulla on ollut noiden arpien suhteen kyllä niin hyvä tuuri, että vaikka tämä on neljäs raskaus, niin mulla ei ole yhtäkään raskausarpea vatsalla (koputtaa puuta). Rinnoissa on vanhat arvet, mutta ne tuli kun rinnat kasvo teininä. Ja edellisen raskauden aikana huomasin että tohon lonkan seudulle tuli yksi pienen pieni arpi. En oo sen kummemmin rasvaillut mahaa, satunnaisesti. Yksi sektioarpihan mulla kyllä on tuossa alavatsalla. Niiden tuloon vaikuttaa niin hirveästi kuitenkin kudostyyppi. Napa mullakin kyllä "ratkeaa" joka raskaudessa

Mullakin on maha ihan suoraan eteenpäin, takaapäin ei erota (paitsi kävelystä) että olisin raskaana. Mulla on kyllä maha tällä kertaa vähän pienempi kuin aiemmista. Ennen on aina menty keski ja yläkäyrän välissä, nyt ala- ja keskikäyrän. Saa nähdä minkä kokoinen vauva sitten on kun muut on ollut tasasesti liki 3,7kg.

Oon kohta menossa epätoivoissani taas kiropraktikolle. Sillon puolivälissä autto niin hyvin issias kipuun, vei sen pois. Nyt ei oo issias kipua, en oikeastaan tiedä mitä kipua tää on...sisäreidessä ihan kun joku jänne vetäis...ehkä liitoskipua? Sille nyt ei taida voida muuta kun synnytys sitten lopulta. Mutta toivon että oliskin joku lihasjumi ja saisi sen pois, alaselästä sätii välillä nimittäin. Ei oo enää kovin kauaa, mutta ei tätä tieten tahtoen jaksa kestää tämmösellä kipuilulla. Mietinkin että varmaan vauva painaa johonkin kun alko tosi äkkisiltään toissapäivänä! Joku päiväon helpompi kuin toinen.

Saatteko muut nukuttua?! Vitsi mä valvoin viime yön. Mä en vaan saanut unta, sit kun sain niin heräsin parin tunnin päästä ihan pirteänä siihen kun lantioon särki (ne on ne perus liitoskivut jotka mua on aina vaivannut lähinnä öisin). No nukahdin vielä hetkeksi, mutta miehen kello kun soi kuudelta niin olin jo hereillä, Eikä edes väsyttäny vaikka en oo nukkunut kuin pari tuntia! Nousin sitten ylös...

Mutta, jos jotain kremppaa niin jotain hyvääkin! Mun jalkakrampit on loppunut! Luulen että johtuu siitä kun oon alkanut juomaan vettä ihan urakalla ja olen myös vetänyt magnesium tabletteja kaksin käsin.

Ihanaa päivänjatkoa!
Kastepisarainen ja Elviira 33+5

 

Heips !

Nukkumisesta puheenollen eipä täälläkään öitä juurikaan saada nukutuksi. Päivällä väsyttäisi kyllä enemmänkin. Rytmi on siis mukavasti sopeutunut jo vaavia ajatellen, muttei niinkään isompia sisaruksia varten. Koita tässä nyt sitten levätä jossain välissä

Innukka ja Piskuinen 33+5

 

Mulla oli taas neuvola...edellisestä vajaa kaks viikkoa ja taas sano että kahden viikon päästä. Aika tiuha tahti, mutta mikäs tässä käydessä...
Hb oli noussut kohisten, viimeksi 109, nyt 120. Olen syönyt spirulinaa (makean veden) ja niitä taateleita Paino oli vähän laskenut...tyyliin 200g. Mutta sf-kasvanut ihan normisti käyrän mukaan.

Kävin myös eilen siellä kiropraktikolla ja kyllä se tuolta selästä sätii jalkaan. Alaselkä on ollut niiiiiiiiiin paljon parempi eilisestä ja jalkaan vielä vähän sätii, mutta pystyn jo kävellä ilman vaappumista. Kannatti taas käydä

Tänään olin sitten tuollaisessa "koulutus" illassa,. siellä kerrottiin siis raskaana oleville vähän babyspinningistä, että vauvat asettuisivat hyvään asentoon, belly bindingistä ja vatsalihasten erkaumasta. Tuo belly binding kuulostaa kyllä hyvältä...onko joku jo hommannut liinaa? Aika kalliita nuo liinat vaan, en oo vielä ainakaan hennonut ostaa...
Ops, Huomenna POKS 34!

 

Hei taas kaikille!

Mulla on ollut ihan yllättävän hyvät hemoglobiinit taas tässä raskaudessa. En ole tarvinnut lisärautaa. Tosin olen koettanut syödä Ladyvitan Mamaa koko raskauden ajan ja siinä taisi rauta olla jo mukana. Se siis saattaa selittää noita hyviä arvoja.

Raskausarvista en oikein osaa sanoa. Maha on nyt paljon isompi kuin viimeksi, mutta sellainen olo, ettei vielä ole kamalasti tullut uusia arpia. Viime raskaudesta tuli rintoihinkin ja mahaan. Katsotaan vielä viimeiset viikot, että miten tässä käy.

Ja nukkuminen on yhtä pätkää koko ajan. Ehkä elimistö tosiaan harjoittelee vauvantahtisuutta, kun minäkin heräilen yöllä ihan pirteänä ja sitten ei uni tule silmään seuraavaan tuntiin-kahteen. Aamulla kyllä taas väsyttäisi, kun herätyskello soi. No mulla on enää viikko töitä ja sitten koittaa äippäloma. Esikoinen on päivät tarhassa, niin voin vedellä päivätorkkuja tarpeen vaatiessa päivisin kotona.

Mun verenpaineet on hypänneet koholle viime viikkoina. Kaksi viikkoa sitten kävin neuvolassa ja sen jälkeen on paineet nousseet. Tänään olis taas neuvola. Saa nähdä passitetaanko minut jo Taysiin tarkastukseen. Kunhan vaan ei vielä osastolle lepäilemään. Tulee turhan pitkä aika siellä sitten. Ja kotona olis vaikka mitä hommia vielä tekemättä. Olen jotenkin turvautunut ajatukseen, että ehdin äippälomalla hoidella vielä juttuja. Noi verenpaineet on vielä siitä kimurantti juttu, että mitä enemmän niitä miettii ja pohtii, sitä korkeammaksi ne siitä nousee. Saa nähdä mitkä lukemat täräytän mittariin tänään neuvolassa. Minä olen jo lietsonut itseni ihan lähes hysteeriseksi aiheeseen liittyen. No jos pelkällä tarkastuskäynnillä Taysista selviäisi ja pääsisi vielä kotiin vaikka sitten verenpainelääkkeiden kanssa, niin hyvä.

Joko teillä muilla on sairaalakassia pakattuna ja vauvan tavarat valmiina? Meille ei ole mitään. Sekin vähän stressaa.

Liidu ja kovat paineet

 

Huomenta!

Täälläkin on uni pätkittäistä ja yöllistä elämää on paljonkin! Toisaalta, mua ei kyllä aamulla väsytä yhtään, et jotkut hormonit selkeästi jo jeesii. Tässä raskaudessa tää yöunien pätkittäisyys on ollut jostain syystä läsnä melkein alusta lähtien. Edellisissä raskauksissa oli lähinnä just loppuraskauden ilmiö.

Millaista liikuntaa harrastatte, jos siis edelleen pystytte? Mä oon kesällä lähinnä käynyt kävelyllä, mut nyt sitten aktivoiduin taas jumppaan; eilen olin mm. stepissä. Mietiskelinkin just noita syke-juttuja, et pitääkö kaivaa sykemittari naftaliinista, kun kyllä tossa eilen varmaan sykkeet nousi mukavasti ja jos tässä vaiheessa ei hirveästi kovilla sykkeillä saisi pitkään urheilla.

Liidu mulla nousi myös paineet jostain syystä, itse veikkaan stressiä ja turhautumista, ekan raskauden ihan loppuvaiheilla. Jännitti ja odotti niin kovasti silloin sitä vauvan syntymää ja odotus tosiaan meni ihan turhautumisen puolelle, kun tyyppi antoi odottaa itseään yhdeksän päivää vielä lasketun ajan jälkeen. Mut oot varmasti oikeassa siitä, että paineet saa nousuun varmimmin just sillä, että kovasti yrittää olla niitä nostattamatta

 

Huomenta!

Täällä elellään tokavikaa viikkoa ennen äitiysloman alkamista. Hassua, miten vielä muutama viikko sitten olin sitä mieltä, että ihan tyhmää jäädä äitiyslomalle, kun siinäpähän vaan sit pyörittelee peukaloita viisi viikkoa, mutta nyt kun se jo siintää ihan lähitulevaisuudessa, niin oonkin huomannut odottavani loman alkamista kovasti!

Oma olo tietty myös vaikuttaa siihen, että loma alkaa kuulostaa jo aika mukavalta ajatukselta. Yöunet on kyllä ihan farssi nykyään Su-ma välisenä yönä olin hereillä sellaiset kolmisen tuntia, kun olo oli pirteä kuin peipposella. Kelloa katsoin siinä kotvan pyörittyäni ja optimistisesti akattelin, et jos voisi vaikka jo nousta ylös. Nope! Kello oli puoli viisi.

Mulla on myös tietyissä asennoissa vaikea istua, kun jostain syystä mun jalkoja alkaa jännästi nykiä ja tulee sellasia säpsyjä. Kumma ilmiö, mitä ei kyllä edellisissä raskauksissa ollut... Tän torpedo-masun joutuu myös nykyään ns. asettelemaan tohon reisien päälle, kun lähtee esim. autolla ajamaan.

Maanantaina oli neuvola, jossa oli kaikki hyvin. Sf-mitta oli tippunut hiven keskikäyrän alle, kun asukas oli nyt sitten löytänyt tiensä raivotarjontaan. Se osittain selittää tota tarvetta asetella masua reisien päälle, jos on jo hivenen laskeutunut

Varattiin myös aikaa kokoarvioultraan rv 38. Käsikopelolla terkka kyllä totesi, että ei tyyppi kyllä erityisen kookkaalta tunnu. Vastaa hyvin myös omia tuntemuksia, mutta oli se esikoinenkin päivä ennen syntymäänsä neuvolassa käsikopelolla sen "noin neljä kiloa". Eli better safe than sorry. Oon tyytyväinen, että varmistetaan vielä ultralla. Ja onhan se kiva vielä päästä kurkkaamaan asukasta hetki ennen syntymää

Mitä teille muille kuuluu?

Lavelyn 33+1

 

Täällä ollaan ja ähistään. Mulla on viimeinen työpäivä tänään. Just noiden yöunien takia minäkin alan olla jo ihan loman tarpeessa. Ja ne verenpaineet. Joskos niitä saisi vähän laantumaan, kun voi pötkötellä pitkin päivää aina tarvittaessa, kun äippälomalla olen. Sairaalassa makoilua koetan välttää viimeiseen asti.

Mulla on tänään ultratarkistus pienelle. Siitä saa vähän kokoarviota. Kiva kun saa taas vähän lisätietoa tulevasta pikkuisesta. Mulla ei ole mitään virallista synnytystapa-arviota tai kokoarvioultraa määritetty. Tämä tarkastus liittyy enemmän noihin kohonneisiin verenpaineisiin, mutta tuleehan siinä samalla sitten kokoarviotakin. Sitten iskeekin paniikki, jos joudun osastolle jo pötköttelemään. Meillä kun ei ole mitään vielä valmiina tulevalle vauvalle. Tai on valmiina, mutta ei pestynä ja paikalleen laitettuna. Mun täytyy kaivella kaikki esikoisesta jemmaan laitetut kätköt esiin ja pestä ne tätä kakkosta varten. Samoin pinnasängyn palaset voisi kantaa makuuhuoneeseen ja mies voisi sen sängyn kasata. Vaippoja vois paketillisen ostaa ja korviketta ihan varuiksi ostaa pari purkkia kotiin. Jos niitä ei tarvitsekkaan käyttää, niin se ei kyllä haittaa yhtään.

Mulla on kaikki liikunta jäänyt koko tässä raskaudessa. Mun maha kasvoi heti paljon suurempiin mittoihin kuin esikoisesta ja kaikki liikunta tuntui hankalalta. Kävelytkin jäi, kun maha alkoi pienestäkin matkasta kovettua heti kovaksi palloksi. Mun kunto on romahtanyt ihan kunnolla tässä viimeisten kuukausien aikana. No onpahan sitten jotain tehtävää, kun pääsee vaunulenkeille uuden tulokkaan kanssa. Kateellisena luen Lavelynin jumppatunnista. Ei ole onnistunut enää multa moneen kuukauteen. Synnytyksestä vois toipua vähän paremmin, jos olisin voinut ja jaksanut kuntoilla vähän enemmän.

Mutta voikaahan hyvin ja kirjoitelkaa kuulumisia,

Liidu 34+6

 

Heissuli hei!
Joo... nyt vasta älyny täällä käydä pitkästä aikaa... ja ilmoittaudun myös siis 12.11/toinen/TerskuMama93/HUS
Siit onki yli 2 vuotta ku on osallistunu keskusteluun....
Tässä sängyllä makoillen ja joo oli tarkoitus oli päiväunet esikoisen kaa nukkua, mut lopputulos on, et näprään kännykkää... "hups" ja on mukavaa tässä makoilessa seurata ku pikku "pomon" liikkeitä ja hikoilla samalla, ku possu.... aamupäivällä tuli herättyä hikisenä kui possu joka ei oo mukavaa ja tiiän johtuvan hormooneista, et saa "kestää" tätä hikoilua sitten, ku tää pikkuinen on syntynyt ja onneks siihen ei oo enää pitkää aikaa.
Nyt toisenkin raskauden aikana todennu, et aika kuluu hurjan nopeasti vaikken työelämässä oo ollu koko tän raskauden aikana, et kotona lasta hoitanu tähänkin mennessä ja onneks äiti on apuna, ku poikaystävä on töissä ja sitten ku on aika lähteä synnyttämään nii äiti vahtii esikoista.
Joo... mitäs muuta...
Toinen raskaus on sujunu sen verran paremmin, et paino ja hemoglobiini arvo on pysyny hyvänä toki yhdessä vaiheessa oli aika matala mut raudalla ja ruoalla mikä on sisältäny rautaa oli auttanu nostamaan hemoglobiinia. Ehkä vois seuraavalla neuvola käynnillä tarkistaa taas varmuuden vuoksi, ku edellisellä käynnillä ei tullu tarkistettua.... välillä tuntuu aika uupuneelta eikä hirveesti ulkonakaan jaksa enää ulkoilla, mut on kyl sen verran happihyppelyä tullu tehtyy, et raitista ilmaa hengitettyä välillä joka on tärkeää myös.
Hankinnat ja semmoiset on tullu tehtyä,
et ollaan valmiina lapsen synnytykseen, mut
ei ihan viel tarvis tulla vaikka välillä on olo, et saisi tulla jo mut kyl nää loppu viikot kuluu nopeaan, et sitten "kohta" lapsi onkin syntynyt ...
Tämänkään alkuraskaudessa eikä missään vaiheessa oo ollu pahoinvointia mut vähän kuvottavaa oloa oli alkuraskauden puolella ja nyt keski ja loppuraskauden puolella hyvin vähän närästystä ollu, et hyvin vähällä päässyt noiden vaivojen suhteen onneksi kaikkea hyvää, jaksamisia loppu odotukseen
TerskuMama93 rv 33+3

 

Moi vaan kaikille!

Tervetuloa Terhuska93 porukkaan. Meillä täällä mennään aika hiljaiseloa. Neuvolassa ei ole tullut käytyä vähään aikaan, kun käynnit ei ole vielä tiivistyneet. Kaitpa kohta sekin aika koittaa. Piskuinen pyörii kuin hyrrä vieläkin joka jo rupeaa stressaamaan ihan kiitettävästi, lempiasentoja tuntuu nimittäin olevan poikittain . Mutta ehkäpä tämä tässä lähiaikoina oivaltaa miten pitäisi olla...

Innukka ja piskuinen 35+2

 

Tervehdys, kyllä tämä kun ei ehdi viikkoon lukea niin on keskusteluakin ehtinyt tulla ihan mukava!

Tervetuloa Terhuska! Päivitin tiedot en huomannut sinulta mainintaa onko sukupuolta arvailtu tai oletteko kysyneetkään?

Itselläkin yöunet edelleen pätkittäisiä, mutta aika hauskaa kun aamulla herätessä ei tosiaan juuri väsytä
Mulla on taas ens viikolla jo neuvola. Mulla ei oo ollut kyllä mitään puhetta mistään lääkärineuvolasta tässä loppuraskaudessa...kävin sillon joskus 28-30 viikolla, mutta ei oo siis koko raskausaikana Muuten ollut. Ja nyt mulla on varattu neuvolatkin jo laskettuun aikaan asti.

Mun liikunta on kyllä jäänyt ihan pois kun jäin noiden liitoskipujen takia kotiin pari viikkoa sitten...vaikea liikkua kun kävelykin sattuu...mutta yritän kyllä liikkeellä pysyä, liitoskipu ei äiy ihan niin pahaksi, liitoskipuksetvaatiikset vaatii sopivasti liikettä niin no paras. ja turvotukset pysyy kurissa.

Mulla ei oo tää äippäloma ollut kyllä yhtään nyt lomaa eikä ole tarvinnut pyöritellä peukaloita. Oon vähän järkkäillyt viimeisiä juttuja ja lapset on vuoronperään sairastellut. Löytyy korvatulehdusta, silmätulehdusta, yskää ja kuumetta. Onneksi jakautunut kuitenkin kolmelle lapselle, ettei yhden tarvi kaikista noista kärsiä. Nyt pitääkin alkaa etsiä silmätippoja kun nuorimmainen kuskas ne eilen johonkin eikä löydetty niitä ...murr.

Mun ystävä piti mulle eilen babyshowerit ihan sellaiset mun näköiset, ihanasti kahden kesken illanviettoa. Istuttiin, rupateltiin, se teki mulle käsihoidon ja syötiin hyvin. Mulla on ekasta tehrynä mahakipsi, ja sanoin heti nyt että ei sit mitään kipsailuja lasten annoin kyllä päivällä maalata mahaan vauvalle terveiset, oli muuten värikäs maha

Eilen meille tuli myös auto, vw caddy max. Seitsemän paikkaa ja punainen, eikös siinä ole olennaisimmat tiedot

Onko teille tullut mahaan hormooniviivaa? Mulla on kaikista muista ollut, nyt ei ole mietinkin liittyykö sukupuoleen...mun oma olo on poika, niin on sanonut myös meedio, ja kaks vyöhyketerapeuttia ja raskaus ollut tosi eri kuin tytöistä. Ultrassa kuitenkin huonolla näkyvyydellä veikattiin tyttöä, joten vaaleanpunaiseen olen nyt varustautunut...saa nähdä

Kastepisarainen ja elviira 35+3.

 

Täältä löytyy haalea hormooniviiva
Muutes, saako täällä kysellä mitä vain noh kysyn kuitenkin. Onko täälä jyväskylässä synnyttäneitä? Onko siellä mahdollisuus vesisynnytykseen?

 

Kysynpä vaan: mä oon kans jyväskylään menossa synnyttämään ja kaksi siellä jo aiemmin synnyttänyt. Valitettavasti tällä hetkellä ei ole vesisynnytysmahdollisuutta, uuteen sairaalaan on tulossa hienot tilat altaineen päivineen. Vesisynnytysmahiksia ei taida kovin monessa paikassa suomessa vielä vaikka olis allaskin. Se on kyllä tulossa

 

Tuo vesisynnytys olisi minunkin mielivaihtoehto. Harmi vain ettei sitä voi juuri missään sairaalassa kokeilla. Tammisaaressa aikoinaan se oli mahdollista, mutta en tiedä onko jossain muualla vielä.

Oletteko menossa innolla synnyttämään? Minä kärsin synnytyspelosta enkä todellakaan odota riemulla kohta edessä olevaa koitosta...

Innukka ja piskuinen 36+2 (ultrassa eilen 2 kg 300g)

 

Se on vietävä semmonen puhallettava uima-allas mukana synnärille
Mäkin pelkään synnytystä, tää mun ensimmäinen.. oletko innukka käynyt pelkopolilla puhumassa. Mulla aika parin viikon päästä.