Onnittelut myös täältä,
Lavelyn ja Kysynpävaan!
Meidänkin vauveli on syntynyt, hän tuli maailmaan 13.11 (rv 40 +3) vähän ennen klo 12 päivällä. Poika tuli, mikä siis ei ollut yllätys kun sukupuoli ei ollut etukäteen tiedossa
.
Tuo maanantaita edeltävä päivä sattui olemaan isänpäivä ja olin valitettavasti vähän huonolla tuulella iltapäivällä ja illalla ja valittelin vaan ettei tää vauva synny ilmeisesti ennen kuin käynnistetään... Aamulla sitten heräsin viiden maissa ja tuntui ettei enää edes väsytä, mutten kuitenkaan noussut ylös. Joskus ennen kuutta tunsin jonkinlaisen kipeämmän supistuksen ja puoli seiskaan mennessä supistuksia oli tullut max. neljä, mutta ei ne ollut edes niin kipeitä että ois sängystä pitänyt nousta.
Miehellä kello soi silloin 6:30 ja sanoin että mene nyt vaan töihin, soitan sitten jos tarvii tulla takaisin. Nooh, sitten suppareita alkoi tulla sen verran kipeämpinä, että sai nojailla pöytiin ja keskittyä enemmän hengittämiseen, joten soitin miehen kotiin ja hän vei lapset ysiksi päiväkotiin/eskariin. Jo sinä aikana tuntui että ääk, kiirehdi nyt ettei lapsi ihan kotiin synny
.
Meiltä ajaa n. 15 minuutissa sairalaalaan ja sinä aikana ei tullut ainuttakaan supistusta, joten arvelin että hukkareissu. Kumminkin heti autosta noustua tuli ihan kunnollinen, ja synnärille tullessa (klo 10) alkututkimuksessa kohdunsuu oli 7 cm auki. Pääsin siis suoraan synnytyssaliin ja eka tunti oli kohtuu leppoisa, en nyt muista kuinka tiheästi suppareita tuli, ehkä 5-7 min välein. Kivunlievitystä en oikeastaan kokenut siinä vielä tarvitsevani, tosin 11 jälkeen tuli muutama todella kipeä supistus ja aattelin että aivan hirveää
. Mutta mua inhottaa kaikki epiduraalit sun muut puudutteet eikä se kohdunkaulanpuudute myöskään houkutellut. Mulla ainakin on sellainen olo kun supitus tulee, että en mitenkään voi maata aloillani, vaan mieluummin nojailen sänkyyn seisaallaan. Kaikissa synnytyksissä olen seissyt ponnistusvaiheeseen asti. (Paitsi jos on jotain sisätutkimusta tehty ja supistusten välillä). Miten muilla?
Ponnistamaan pääsin puoli 12 aikaan, sitä ennen oli kyllä aiiivan järkky painontunne alapäässä ja sanoin että voitteko pliis puhkaista nuo kalvot niin vähän helpottais. Mulla on jouduttu aina puhkaiseen kalvot ja helpotus on melko valtaisa kun vedet holahtaa ulos
. Ponnistusvaihe kesti 12 min ja poika oli 4040 g ja 53 cm pitkä, yllättävän iso kun esikoispoika oli vain 2880 g. Hän tosin syntyi 3 viikkoa aiemmin kuin tämä uusin tulokas. Ei onneksi tullut mitään repeämiä ja synnytys oli kaikinpuolin oikein hyvä kokemus
. Vauva oli syntyessään tosi valmiin näköinen, kinaa ei ollut iholla oikeastaan laisinkaan, mikä tuntui hassulta. Täälläkään vauvoja ei sairaalassa kylvetetä vaan tosiaan suunnilleen heti laitetaan paidan alle lämmittelemään.
Osastolla olin kolmen hengen huoneessa, jossa oli max. 2 äitiä ja yhden yön sain olla ihan itsekseen
. Me oltiin sairaalassa kolme yötä, koska vauvan tulehdusarvot nousi vähän ja miettivät jo, että pitääkö ruveta antamaan antibioottikuuri
. Onneksi ei tarvinnut ja to-iltana päästiin kotiin.
Isosisarukset on suhtautuneet tulokkaaseen hyvin, eskarilainen haluaa pitää sylissä, 4-v ei ehkä ole niin innostunut, mutta kuitenkin.
Eka neuvola meillä oli jo tiistaina, kun vauva oli 8 pv ikäinen. Paino oli noussut syntymästä jo 300 g ! Onneksi olin ostanut vain yhden paketin niitä pienimpiä vaippoja
.
Tulipa pitkä sepustus, mutta aattelin että saan tästä samalla itselle talteen synnytyskertomuksen kun en ole aiemmista lapsista sellaista kirjoittanutkaan. Yritän vähän tiheämmin kirjoitella, mutta nyt yritän päästä itse syömään kun vauva vielä nukkuu!