Marraskuun muruset *MEIDÄN KUU!* <3

pikkumies syntyi 3.11 klo 23.11. Mittaa miehellä oli 53,5cm ja 3713g. Synnytys oli tosi rankka ja kesti 17h. Poikakin oli lastenosastolla toipumassa 3 päivää ja maanantaina päästiin kotiin nyt kuitenkin kaikki hyvin ja täällä harjoitellaan perhe-elämää kun isukkikin tän viikon lomalla
synnytyskertomusta sitte myöhemmin...

yritin tossa selata läpi mut en nähny et mikä on liirahin ja sissin tilanne?????

 

Meille syntyi potra neiti viikoilla 40+5, perjantaina 5.11, klo.21.44. Tytön mitat oli 4200g ja 54cm pituutta, pipo oli 35.

Synnytys oli tosi rankka. Synnytys alkoi lapsiveden menolla 4.11 noin yhdentoista aikoihin. Soitin sairaalaan, niin sanoivat, että niin pitkään kotona, kun pystyy olemaan. No seitsemän aikaan aamulla mentiin sitten sairaalaan ja silloin oli jo muutaman tunnin tullut todella kipeitä supistuksia. Kohdun suu oli auki vain 1 cm, joten päätimme lähteä kävelemään kätilön kehoituksesta. Kävely oli kyllä ihan yhtä tuskaa ja tultiin sairaalaan takaisin yhdentoista maissa. Supistukset ottivat alamahaan sekä selkään. Kävelin tuskissani pitkin sairaalan käytäviä, pidellen kaurapussia selässä. Muistaakseni kolmen aikaan istuin pallon päällä suihkussa, joka hetkeksi helpotti oloa ja sitten taisin olla viiden aikaan uudelleen.. Kätilö kävi jo aikaisemmin ehdottomassa epiduraalia, mutta sanoin, että kokeilen suihkua ensin. Tuskat oli kyllä niin kovia, etten pystynyt kunnolla puhumaan. Kuuden aikaan mentiin sitten synnytyssaliin ja sain ilokaasua ja hieman ennen puolta seitsemää laitettiin epiduraali, joka vei suurimman osan kivuista ilokaasun avulla. Tällöin olin n. 5cm auki. Siinä ne tunnit sitten vieri ja ennen yhdeksää kätilön kurkattua kohdunsuuta olin kokonaan auki ja sain rueta työntämään, epiduraalin vaikutus oli tietenkin lakannut ja uutta ei keretty antamaan. Ponnistusvaihe kesti vajaan tunnin, noin 45 min. Ja töitä siinä tehtiinkin. Mulla kramppas molemmat reidet/lonkat ponnistuksissa, mikä teki tapahtumasta erittäin tuskasta ja epämiellyttävää. Viimein tyttö sitten saatiin maailmaan ja olo oli aikas helpottunut 4 tikkiä tuli, repesin siis jonkun verran ja sitten sain tämmösen hematooman eli verenpurkauman vasemmalle puolelle. Se on muuten aika kivulias vieläkin. Käveleminen on erittäin hankalaa.. Mutta kyllä se tästä lähtee taas elämä voittamaan. Kotiin muuten päästiin maanantaina ja tässä on nyt pari päivää keretty uudenlaista arkea harjoittelemaan kotona with dogs.

On se niin ihana ja suloinen, tuo pikku neiti <3

Onnea kaikille vauvansa saaneille, yritän ehtiä jossain välissä lukea kaikki kirjoitukset monelta päivältä

Ainiin, tuosta painosta vielä, että aamulla käsituntumalla kätilö arvioi, että noin 3,4 kiloa korkeintaan, heh tuli vähän isompi Mutta niinkuin on puhuttu, niin painoarviot voivat todellakin heittää aika paljon.

 

Kokoarvio/synnytystapa-arvio takana. Vauvan kokoarvio tällä hetkellä n. 3500-3600g, jos syntyy laskettuna aikana niin reilut 4 kiloa olis odotettava syntymäpaino. Ei syytä miettiä käynnistyksiä, eikä kuulemma mitään syytä huoleen koska mulla oli loistava lantio x) Ja lantion se kyllä tutki ilmeisen perusteellisesti, hä...ntäluut sun muut. Kohdunsuu kiinni ja napakka, mutta niin se oli muistaakseni esikoisestakin. Kohdunkaulan pituudesta ei sanottu mitään. Eikä halunnut kommentoida mitään , kun kysyin että onko pää kiinnittynyt. Ja sanoi vaan, ettei sillä ole mitään merkitystä. Semmonen juro ultraaja meillä Turussa

 

onnittelut neppulainen tytöstä ja hattivatille pojasta :flower:

liirahin kuulumisia kaipailen kanssa, toivottavasti kaikki on hyvin!!

 

Onnea vauvoista! :flower:

Onko jollain tullut pahoinvointi takas kunnolla? Ja millä lailla? Vai oonkohan jo kysyny...
Ite oon tänään 2 kertaa oksentanu ja muuten ei oo mitenkää huono olo, yhtäkkiä vaan tullu aina sellanen olo et saanu saman tien juosta vessaan. Ja alamahassa tuntunu aamusta asti sellasta menkkakipua, joka välillä tulee ja menee. Otin panacodin korvakipuun pari tuntia sitte ja tuntuu etttä toi mahakipu alkaa vähän koventua, että saa nyt nähä koveneeko se hirveestikki sit kun vaikutus loppuu. Ei kuitenkaa joka kerta edes maha kovetu samalla kun on "menkkakipua" joten en usko että on mitään supistuksia.

Ei oo kuumetta joten en oikeen tiiä voisko olla mahatautia vai ei..

Noh, ei kai tässä auta kun ootella että tuleeko huono olo takas.. Toisaalta toivottavasti ei oo mahatauti, mutta toivottavasti tässä ei nyt käy niinkään että saan koko loppuajan kärsiä pahoinvoinnista :/

 

Onnittelut hattivatille ja Neppulaiselle vauveleista!! =)

Synnytystapa-arvio takana päin täälläkin. Kuulumisia sieltä:

Vauva rt:ssa, lantio kuulemma hyvä ja tilava ja vauvan painoarvio tänään oli 2,9kg. Laskettuna aikana olisi siinä 3,5 kilon tienoilla. Pitkä poika on, niinkuin esikoinenkin oli. Ei estettä alatiesynnytykselle.

Mä oon niiiiiin iloinen, kun mun kohdunkaulalla on jopa tapahtunut edistystä! Kaksi viikkoa sitten oli vielä 3 cm, kiinteä/pehmeä ja kiinni. Nyt oli lyhentynyt 2 senttiin, ulkosuu sormelle auki ja sisäsuu "niukasti sormen kärjelle auki". Kuitenkin pääsi kuulemma kutittelemaan päätä Mutta voi hitsit, kun se sattu!! Olot onkin ollut nyt tuon sisätutkimuksen jälkeen jomotusten ja supistusten puolesta sellaiset, että tää syntyy viel tällä viikolla tätä menoa... Ja mä kun haluisin ne synttärit poitsulle isäinpäivänä vielä pitää. Mutta jospa tää tästä taas rauhoittuisi.

Lapsiveden määrä oli ilmeisesti normaalin alarajoilla. Kuulemma vauva ja istukkakin alkavat näyttämään jo suht "valmiilta". Käski mun muistaa juoda paljon vettä ja tarkkailla vauvan liikkeitä, ettei ala vähenemään. Nyt kyl liikkuu erinomaisesti päivittäin. Mutta tuon lapsiveden määrän ja istukan vuoksi mulle varattiin ns. yliaikaisultra jo viikolle 40+4 (3.12.), vaikka se normaalisti olisi siellä 41+6 tienoilla. Mutta meinaili kyllä varovaisesti ettei varmaan sinne saakka päästä =) Anyway, tällä kertaa mulla taitaa joka tapauksessa ehkä olla vauva sylissä jo ennen itsenäisyyspäivää eli viikkoa 41, jes!

Lääkäriltä muuten kysyin tuosta ambulanssilla sairaalaan menosta jos vauvan pää ei oo kiinnittynyt ja synnytys käynnistyy lapsivesien menolla. Oli sitä mieltä, että oma autokyyti kelpaa vallan mainiosti, voihan sielläkin halutessaan olla kyljellään. Kuulemma tuolla merkitystä eniten silloin, jos näin käy ja vauvan tiedetään olevan perätilassa. Piti ehkä vähän ylivarovaisuutena tuollaista ohjetta...

vaimo ja vaavi 37+2

 

Heippa!

Onnea kaikille vauvansa saaneille ja suuret tsempit vielä masuaan kantaville!

Nopeasti synnytyskertomusta ennen kuin esikoinen herää päikkäreiltä..

eli to-pe yönä vessaan herätessä oli limatulppaa hieman tullut ja sitten huomasin, että jotain nestemäisempääkin oli valunut sänkyyn saakka. pe aamuna kuitenkin neuvola, joten en huolestunut. alaselkää oli oli tässä vaiheessa jomotellut 2vrk.

Aamulla sama meno limatulpan kanssa, paperiin jäi aina pyyhkiessä. Ja neuvolassa sitä meni vähän pissanäytteeseenkin. Neuvolassa oli kaikki kunnossa, mutta th oli vahvasti sitä mieltä, että lähtö oli käsillä, kun verenpainekin tehnyt hurjan nousun. Itse meinasin vetää häntä turpaan, koska en halunnut kuulla tollasia juttuja, jos ei lähtöä tuliskaan. ja itse en siihen ollenkaan uskonut.

Kotona menin esikoisen unien ainaka huilaamaan ja jossain vaiheessa masussa napsahti niin että tuntui. noh, jatkoin huilia. hetken kuluttua menin vessaan ja noustessa ei tapahtunut mitään. mutta pytyllä ihmettelin, että ohhoh, tulipa paljon pissaa ja hulahtamalla. mutta siis pissaksi luulin. tästä meni noin 30min. kun supistukset alkoivat kerrasta kipeinä ja äkäsinä ja heti 3-4min välein. soitin miehen töistä kotiin, että nyt mennään (synnärille matkaa 100km) näytille. ilmoitin myös synnärille, että lähdimme. miehelle manasin matkalla, että vitsi jos mennäänkin turhaa... mutta supistukset jatkui noin.3min välein ja kipeytyivät koko ajan ja matkan puolen välin jälkeen sanoin, että nyt saa jo painaa kaasua ja viimeiset 15km on matkattu 190km/h. ihan vaan, kun kipu niin sietämätön.
synnärillä hetkeksi käyrille ja siinä 4cm auki ja heti pian saliin. aika nopeasti sain kohdunkaulanpuudutteen, joka auttoikin loistavasti noin 40min, mutta sitten alkoi ponnistussupistukset kerrasta ja niitä se ei enää pois pitänytkään. siinä vaiheessa olinkin sit kokonaan auki, ainoastaan sitkeä reuna teki lopusta helvetin...kiljahdin miehelle itkien "ei, en taaskaan ehdi saada kivunlievitystä!". valtava ponnistustarve oli noin 15min ennen pojan syntymää, mutta jouduin pidätellä 11min (tuntui ikuisuudelta). Pihalle olis poika tullut kerta ponnistuksella, mutta en saanut ponnistaa täysiä, etten repeä pahoin. tämä hidastelu oli synnytyksen pahin kohta... pää puoliksi ulkona, mutta sen oli annettava olla siinä.. jep, mutta 4min ponnistuksella poika oli ulkona. tuloksena 4 tikkiä. oli siis kamala kokemus, mutta onneksi palkinto on parasta <3
Ja jos jotain hyvää pitää hakea, niin kaikki oli ohi 4tunnissa, ja se oli huomattavasti mukavempi juttu kuin esikoisen 14h synnytys.

Niin joo, ja se kotona tullut "helppo pissa" oli siis lapsivedet. se tajuttiin vasta, kun lääkäri oli puudutetta varten puhkaisemassa kalvoja, mutta vesiä ei sitten enää ollutkaan. ja todettiin niiden menneen tuolla vessareissulla. ja se selitti myös supistusten yhtäkkisen alkamisen ja äkäisyyden.

tuli vähän nopeasti näpytelty juttu, mutta toivottavasti saa selkoa... paljon jäi kirjoittamattakin, mutta tässä nyt lyhykäisyydessään.

Viikonjatkoja ja tsemppiä kaikille!

suhveli ja pikkuherra kohta 6vrk

 

Paljon onnea kaikille vauvautuneille:flower: Ja supparituulia kaikille masun kanssa vielä matkaaville!!!

En ole paljoa jaksanut kommentoida kun tuntuu aika menevän tuon vauvan kanssa aika täysin Lueskellut olen kyllä lähes päivittäin ja kunhan saadaan arki rullaamaan niin varmaan ehtii taas joskus koneellekkin taas...

Tuntuu että olen yhtä rintaa tätä nykyä 24/7. Tosin poika nukkuu onneksi yöt vain kahdella syönnillä, mutta päivät ja illat syökin sitten tooooosi usein! Koitan nyt tuota tuttia vähän enemmän tarjota, kun ei tuo taida enää vain nälkäänsä olla tissiä vailla? Onko muilla kokemusta näistä tissitakiaisista, kuinka paljon sitä tissiä oikeesti pitää antaa! Poitsu on tyytyväinen ja kasvaa hyvin (puoli kiloa viikossa nousi paino...) joten olen yrittänyt tätä lapsen tahtista imetystä pitää yllä. Alkaa vain synnytyksen jäljiltä ylikierroksilla olleet hormonit nyt vähetä ja tulee tämä pudotus vaihe, jossa oma jaksaminen on vähemmillä! En ole ollut pojasta erossa kuin korkeintaan puoliska tuntia, eli sen kun kaupassa olen käynyt. Eikähän tässä nyt kiire olekkaan mihinkään päästä, kunhan mietin että jos poitsu on syönyt molemmat tissit niin ei se taida olla tunnin päästä nälkäinen vaikka tissille tahtookin! Huoh, en tiiä, tänään tällanen päivä... Huomenna ehkä jaksaa taas paremmin olla ruokinta automaattina koko päivän. Toisaalta oon kyllä hoikistunut super nopeesti kun tuo syö mut kuiviin

Tulipahan taas omaa napaa. Piti kommentoida vaikka ja mitä mutta en nyt enää muista mitä ja kenelle...

Zaijuska ja poitsu 2vko ja 1pvä

 

Enpä ole täällä käynytkään hetkeen ja ihan pihalla olen tämän puolen kirjoituksista:ashamed: Mutta vauvoja ainakin tullut,mutta onkos tuo nyt ihme kun marraskuu jo hyvässä vauhdissa! Onnea siis kaikille vauvautuneille=)

Me saatiin muutto suoritettua ja nettipimennossa oltiin viikko. Mutta elämä on lähtenyt oikein mukavasti uudessa kodissa vauhtiin ja mua ei stressaa enää yhtään pienet remontit mitä täällä on vielä tekemättä! Mä nimittäin sain laitettua mantelia varten kaikki vaatteet ym jutut valmiiksi. Mulla oli ihan kamala stressi niistäkin tämän muuton lisäksi,mutta nyt näyttää hyvältä=) Sairaalalaukkuja en ole vielä pakannut,mutta ajattelin viikonloppuna sen tehdä ja katsella jostain itselleni laukun. Siis jostain pahvilaatikosta

Täytyy yrittää perehtyä mitä olette kirjoitelleet!

 

Kiitos kaikille vinkeistä imettämisen kanssa! Mä tosiaan yritän imettää kolmen tunnin välein, mutta maitoa ei vaan tunnu tulevan joka kerta joudutaan antamaan lisämaitoa kun vauva jää nälkäiseksi. Neuvolassa sanottiin että tässä vaiheessa tärkeintä on saada vauvan paino nousemaan, vaikka sitten korvikkeilla. Sitten kun vauveli painaa sen kolme kiloa, voi keskittyä imettämisen treenaamiseen. Turhauttaa, kun olin ajatellut imettää sen puoli vuotta, mutta ei kyllä tätä tissi-pullo rumbaa taida niin kauaa jaksaa. En kyllä vielä meinaa luovuttaa, mutta en usko että hermo kestää jos parin kuukauden päästäkään maitoa ei tule tarpeeksi :headwall:

Silent ja neiti 12 vrk

 

Meille syntyi täydellinen pieni poika 3.11 rvk 36+6. :heart: Ihme on edelleen keskolassa, mä pääsin tänään kotiin. Pienen murun kotiintulosta ei vielä tietoa. Mun kohtu tulehtui ja sen takia olin sairaalassa näinkin kauan. Lisää myöhemmin ja onnea muillekin vauvaantuneille!

 

Ihanaa kuulla teistä liirah! =) Lisäkuulumisia odotellessa. Onnittelut koko perheelle sisukkaasta pojasta! :heart:

 

Onnea taasen kaikille vauvaantuneille!

 

oikein paljon onnea liirahille pienestä pojasta :flower:

 

Ihana kuulla teistä, liirah! :heart: Nyt voimia sekä sulle että täydelliselle pienelle pojalle!

 

Liirah, ihana kuulla teistä :heart:

Paranemisia tulehduksen kanssa ja Pikkuiselle Sissille terkkuja keskolaan !!

Tulehan kertomaan tarkempia kuulumisia kun jaksat/ennätät !

 

Tummatukkainen hurmuripoikamme syntyi 7.11 klo 9.17 . pituutta 52cm ja painoa 3750g.

Synnytyskertomus lyhyesti:
Alku saattaa kuulostaa siltä että jopas oli helppoa.. loppu ei sitten ollutkaan. Olisin halunnut niin kertoa nopean ensisynnyttäjän helpon synnytystarinan, mutta asiat näköjään voi muuttua hetkessä..

Sairaalaan mentiin puolenyön aikaan, kohdunkaulaa jäljellä 1,5cm ja kahdelle sormelle oltiin auki. Kävin käyrillä, lilluin ammeessa tunnin ja menin takaisin käyrille, tehokkaat ja säännölliset supistukset 5-7min välein jonka seurauksena olin 8cm auki alle 4 tunnissa!! Sain spinaalin ja seuraava askel olisi ollut oksitosiini, mutta poika ei enää laskeutunutkaan niinkuin piti, kun oli vinosti tulossa, joten jäätiin odottelemaan korjautuuko tilanne.. spinaali katosi ja oli epiduraalin vuoro.. kipu oli jo spinaalivaiheessa sietämätöntä, ja jatkuva supistelu teki puudutuksenkin laitosta jo henkisesti taistelua elämästä ja kuolemasta.. samoin kävi epiduraalin kanssa.. kipujen takia sain todella kovat annokset kipulääkkeitä, eikä nekään meinanneet auttaa. Supistukset ei meinanneet enää laueta ollenkaan. Päätös sektiosta tehtiin aamulla 8 aikaan, ja vaikka poika olisikin omin avuin alkanut laskeutumaan, mulla ei olisi ollut enää voimia mihinkään.

Eli melkonen alkuetappi ensisynnyttäjälle, itsekin ehti jo miettiä että ei tää voi mennä näin näppärästi.. eikä se mennytkään. Ilman virheasentoa poika olisi 5tunnissa ollut pihalla ja mulla takana helppo synnytys, mutta aina ei vaan onnistu.. En toivo että kukaan joutuu vastaavaan tilanteeseen puudutusten ja supistusten kanssa, sillä voisi melkeen sanoa, että kivut tästä yhdestä sektiosta voisi kuvastaa vastaamaan 3 erilaista synnytystä..

no , mutta loppu hyvin kaikki hyvin, täällä me vitsailtiin jo että seuraava lapsi jos vaan oikeassa asennossa tulee, niin voi tulla melko kiire synnytys. sen verran tiukkaa tahtia tää ensimmäinen oli tulossa. Toipuminen hyvässä vauhdissa, 2 ensimmäistä päivää meni lähes nukkuessa ja kipuillessa rankan yön jälkeen, mutta nyt alkaa elämä voittaa ja kävely onnistuu ja vessakäynnit sun muut yksin.

Maitoa tulee vaikka muille jakaa, sektiosta huolimatta. Olikohan luoja suunnitellu mun varalle suurperheen äitiä tai vastaavaa kun musta löytyy näitä poikkeavia puolia niin monia ei siinä, itseä tsemppaa kun löytyy positiivisia asioita

Eli kyllä se ammeessa lilluminen tekee ihmeitä tosiaan 14h säännöllisiä suppareita kotona, suihkut, saunat ja särkylääkkeet kokeiltu ja siinä vaiheessa oma tsemppi anto periksi yöllä että nyt lähdetään, kun kipu meni jo äärirajoilla.. (ihmekö tuo kun poika paino aina vaan yhtä kohtaa..).

Kyllä oma vaisto on paras, yhtään liian aikaisin tai myöhään en sairaalaan lähtenyt ja mielestäni sain kaiken avun minkä tarvitsin ja minua yritettiin auttaa niin hyvin kuin mahdollista. Kipua ei vähätelty missään välissä.. ilmeisesti tietokoneen ruutu kerto enemmän kun irvistelevä ja kouristeleva naama ja kroppa..

Isoin kiitos kuuluu miehelleni.. olipahan käsi jota kärsi puristaa ja joka silitteli päätä ja suuteli otsaa helpottaakseen oloani.. :heart:

 

Onnea taasen vauvautuneille!! :heart: Ainaki Hattivatti, Neppulainen ja H3idi ovat nyt nyyttinsä jo saaneet! (onnea tietty muillekkin joita en erikseen onnitellut :ashamed
Täällähän jakaannutaan kovaa kyytiä...toivottavasti en jää matkasta...

Liirahille kyllä superonnittelut! Niin kovasti täälläkin tuli pitkään jännitettyä :heart:

H3idillä oli kyllä kova päivä, onneksi kaikki meni lopulta hyvin vaikka äiti joutui vähän turhan koville!

Suuri kiitos kaikille synnytyskertomuksista, niitä on oikein mukava lukea, ihanaa ku jaksatte niitä tänne meidän iloksemme kirjoitella!

LilliM: oothan sää vielä yhdessä kasassa! Luulin jo että oot sääki päässy jo nyytinhaku-matkalle! Muistin kyllä että teillä oli se muutto eessä mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä se myös tullessaan (sisko teki aikoinaan molemmat melkeinpä yhtäaikaa ) niin ja onnea nyt uuteen kotiin!

Elinalla on kyllä lupaavan oloinen tilanne! Oisitkohan jo nyytti kainalossa, jaksuja kuitenki noitten jatkuvien suppareiden kans! Täällä yks joka niitten kans kärvistelee ja lähtöä ei näytä tulevan sitte millään vaikka kuinka siltä aina välillä tuntuu että "joko nyt?"

Kultapossu, jokohan sääki oot synnärille lähteny? Aika kivalta nuo oireet kyllä kuulostaa eli kyllä vaan tuo pahoivointiki on yhenlainen "oire" tulevasta synnytyksestä! Mulla ajoittain tulee kova pahanolon tunne mutta oksentaa ei oo tarttenu, vielä..

SW: Tsempit sinne! Imettäminen ei oikeesti oo niin helppoa ku monet sanoo, joten et oo huono äiti vaikkei se onnistukkaan heti tai hetken päästä! Mulla se onnistu vasta kolmannella lapsella silleen miten olin haaveillu jo ekan kans! Ja kyllähän se on hienoa jos kaikki menee lopulta putkeen vaikka alku on vaikeaa, tärkeää tietty on että vauva saa tarpeeksi apetta ja kasvaa! Jaksuja kuitenki!

Zaijuskalle tsempit taas maitobaarina olemisesta, vitsit ku kuulosti hyvältä että oot päässy jo kuosiin...niiiiin kateellinen että!

( . ) Juu, edelleen siis yhessä kasassa, vaikka niin lupaavia juttuja on ollu ja MENNY! Viime yönä ois ollu niin hyvä lähteä ku isä oli läpikulkumatkalla 5h:n päästä mutta ei niin ei...nyt sitte saa taas miettiä että mitäs sitte tehdään...? En siis oota enää mitään, yli kait tää menee, siltä alkanu vaikuttaa..vaikka eilen nlassa vanhempi täti sanoi että vauva on lähtövalmis...no niin minäki! RR oli noussu ja sano että heti jos tulee huono olo niin soittoa sinne tai äippäpolille ku tuo äksytoksemia on mulla taustalla, saattaa kuulemma näin lopussa tulla aika kiiruusti tuo huono olo eikä sen kans saa jäädä yksin kotia..

Onko teillä muilla muuten ihmepuudoksia?? Mullaku on ihan uutena oireena tässä raskaudessa tullu nyt parin viikon sisään nuo ihme puutumiset raajoihin! Nytki ku kirjotan niin mun oikea käden peukku on jo tunnoton ja etusormesta tunto hyvässä vaiheessa katoamassa...(tosi helppo muuten kirjoittaa!), eilen oikean jalan pottuvarvas oli pitkään puutunut/kokonaan tunnoton ja toissa yönä heräsin siihen että oikeaa kättä ei tunnu ollenkaan vaikken ees ollu nukkunu sen päällä..Osaako joku viisaampi sanoa että mistä johtuu??

Ei kait tässä muuta, pitää kattoa että tuo keskimmäinen ehtii bussiin ja taidan sitte painua takasi pehkuihin!

Jaksuja siis meille kaikille ja niitä oikeita suppareita KIITOS!

 

Paljon onnea kaikille vauvansa jo syliin saaneille =)
Ja kyllähän teitä onkin monta, alkaa varmaan täältä kohta väki vähetä mut onneksi vielä piisaa meitä loppukuun odottajiakin! Oletteko muuten jatkaneet juttua vauvapuolella?

SW:lle tsemppiä imetyksen kanssa, hienoa kun jaksat yrittää vaikka tuo painotavoite varmasti tuo oman rasituksensa asiaan. Toivottavasti pääsisitte pian tuon maagisen painorajan yli ja helpottaisi vähän stressiä. Sitä jäin vähän miettimään kun sanoit tuosta 3 tunnin välistä niin mun korvaan se kuulostaa päivisin aika pitkältä? Siis ihan vaan omasta kokemuksesta esikoisen kanssa muistelen että alussa kun "tilasi" lisää maitoa niin tuohan imi suunnilleen puolen tunnin välein jollei tiheämminkin, toisaalta meidän tyttö oli sen verran lyhytjänteinen imijä ettei viihtynyt yleensä yli varttia tissillä yhteen mittaan. Mutta siis melkein koko ajan oli tissillä ja nukkui melkein pelkästään lyhyitä pätkiä.

Toisaalta tuo teidän yömeno kuulostaa kyllä tarpeeksi rankalle jo nytkin ja eikös pitkän kertaimetyksen pitäisi olla lyhyitä pätkiä parempi sen puolesta että siinä vauva saa rasvaisempaa takamaitoa... joten enpä osaa sanoa onko tihentämiselle tarvetta. Ja itse kyllä taisin olla sellainen hössö joka oli heti tissiä tyrkyttämässä kun vauva inahtikin Saa nähdä miten nyt sitten tämän toisen kohdalla käy ja miten jaksaa jos alkutahti on samaa ja mustasukkainen esikoinenmyös huolehdittavana, hui!

 

Ai niin, mun piti kertoa myös mainio synnytysuni jonka näin viime yönä
Menin äitiyspolille ilmeisesti ihan vaan omia aikojani valittamaan että tahtoisin vauvan jo syntyvän. No, lääkäri ja kätilö siinä alkoivat mittaamaan SF-mittaa ja kauhistuivat että kamala kun tämä on jo iso, eiköhän käynnistetä saman tien. Käynnistys tehtiin pienellä partakoneen näköisellä laitteella jota painettiin mahaan, se piippasi ja tuntui ihan pieni pistos mahassa. Lääkäri sanoi että tämä on uusi keino ja paljon tehokkaampi kuin Cytotec. No, sen jälkeen ne mittasivat vielä uudelleen ja tajusivat että mitta olikin ihan normaali ja lääkäri oli pitänyt mittanauhaa väärinpäin! Totesivat vaan että käynnistetty mikä käynnistetty, ja alkoivat saman tien laittaa ponnistusvaiheen settiä pöydälle valmiiksi. Katselin vähän ihmeissäni kunnes tajusin että mullahan on tosi kovia supistuksia joskin täysin kivuttomia, ja lääkäri sanoi "niin, unohdin kertoa että tossa tulee puudutus samalla" Ja sitten vauva jo syntyikin muutamalla ponnistuksella, unelmasynnytys siis kaiken kaikkiaan Tuollaisen laitteen kun saisi!

Sokeripala rv 37+5

 

Sokeripala, mainio uni!

 

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa! Musta on tullut niiiiin laiska!!! En jaksa edes palstalle kirjoitella, vaikka joka päivä teidän viestejä seurailenkin...

Onnittelut kaikille vauvelinsa jo saaneille, ihanaa lukea kokemuksia synnytyksistä, jokaisella solulla elelen täällä mukana teidän tapahtumissa.

Omalta kohdalta ei vauveli vielä tee elettäkään syntyäkseen. Meillä on kokeiltu kaikki mahdolliset S-kostit ja sen lisäksi puiden kantoa, remonttia, lumitöitä, autoilua (1000 kilometriä) ja kaikkea mahdollista, mutta ei YHDEN YHTÄ SUPISTUSTA!! Hermothan tässä menee, olen ihan varma, että kun te muut jo sovittelette vauveleille päälle tonttupukuja, niin meikäläinen vieläläkin odottelee maha pystyssä ensimmäisiä merkkejä synnytyksen alkamisesta..

Meillähän synnytystapa-arviossa vauvan kooksi arvioitiin vain 2600g, eli pikaista käynnistystä on kuulemma turha odotella, kun äitilläkään ei tunnu olevan mitään hätää (paitsi hermoja raastava odottelu)... Mutta siis, viikkoja on kasassa jo 40+1, joten ei kait se auta kun yrittää unohtaa koko juttu, jos se vaikka avittaisi asiaa eteenpäin.. ;-)

BTW arvon ladyt, kun olette kokeneempia ja viisaampia näissä odotus- ja synnytysasioissa. Onko mahdollista, että lapsivettä voisi sillä tavalla "lirahdella" välillä, vaikka yhtään supistuksia yms ei olekaan havaittavissa? Muutamana aamuna ylösnoustessa on tapahtunut niin, ensin luulin, että pissaan housuihin, mutta kun neste on ihan väritöntä ja hajutonta... (anteeksi yksityiskohtainen selvitys ;-)). Tuota lirahtelua ei kyllä tapahdu kuin aamuisin ja silloin tällöin ylösnoustessa, ja määrä on tosi pieni. Mutta siis, kun synnytysvalmennuksessa sanottiin, että soitella synnärille vasta kun supistelee ja säännöllisesti, niin pitävätköhän ne meikäläistä ihan hysteerisenä, jos tämän takia sinne soittelen?

Alex ja piskuinen 40+1

 

Suuresti onnea taas vauvan saaneille ja erityisesti Liirahille onnea ja kaikkea hyvää tulevaan

Ritu taisi olla Kys:ssä synnyttäjä, oletko saanut sieltä A4 ohjelappusen milloin mennä sairaalaan? Siinä oli nimittäin näin: lapsivedenmeno tai epäily:jos äiti tietää, että sikiön pää on vielä liikkuvana lantiossa tai sikiö on perä-tai poikkitilassa, on hänen tultava ambulanssilla eikä lapsivedenmenon jälkeen saa nousta enää pystyyn (kylkiasennossa odotettava ambulanssia). Mietinpä itsekin mitenkä monella on edes mahd. tuota toteuttaa jos esim. muita lapsia on jo olemassa, mutta tämmöiset ohjeet olen minä saanut.

Joku kyseli lapsivedentihkumisesta, tulin juuri neuvolasta ja siellä oli puhetta tuosta. Terkka sanoi että voi loppuajasta olla hyvinkin mahdollista ja jos epäilee tuota niin soitto vaan synnytyssaliin, siellä voivat asian tarkistaa tai puhelimessa neuvoa. Antoi minulle myös nuita virtsan testiliuskoja siinä kuulema menee kaikki värit sekaisin jos on lapsivettä tullut eikä valkovuotoa/virtsaa.

(.) Nlo käynti viikot 37+5
turvotus:++
prot:+/-
painonnousu: 500g/vko
rr: 117/76
sf:33cm
vauva ed.rt sekä laskeutunut ei vielä ihan kiinnittynyt
syke:140

itsellä alkaa olemaan jo aikalailla kypsä olo, yöt menee todella huonosti nukkuessa kun lonkkiin ja selkään koskee, mitenkään ei hyvää asentoa enää löydä. Saisi edes tuon vauvan yöksi kaveriksi valvomaan
kauheesti olisi menoja ja synttäreitä ja vaikka mitä juhlia tiedossa, mutta ei itseä huvita enää yhtään mieluiten vaan kotona odottelee tulevaa lähtöä. Parina yönä ja viime viikonloppuna illalla jo supisteli lupaavasti, mutta sittenpä ne loppuivat. Terkka näihin sanoi että kyllä ne siellä jo työtään tekevät, toivotaan näin. Nyt on ruennut täälläkin jo kyselyitä tulemaan, että etkö vielä ole tehnyt ja millonka meinasit... Ihan kuin se olis minusta kiinni :stick: ärsyttää!!!
Mutta kaikille tsemppejä loppumetreille ja supistustuulia niitä haluaville!!

Liongirl 37+5

 

Paljon onnea vauvoista kaikille!! Teitä oli ainakin liirah, neppulainen ja hattivatti! :flower:

H3idi, onnea poikavauvasta ja kiitos synnytyskertomuksesta! Oli tosiaan alku tosi nopea ja sit rankempi osio lopussa, onneks kaikki meni lopulta hyvin! :heart:

Neuvolassa taasen käyty, painoa tullu 800 g/viikko, 66,6 kg, 11,6 kg kokonaisuudessaan.
Pissa OK, verenpaine OK, sf-mitta 35 cm, vauva vieläkin aika ylhäällä, mutta pää melko hyvin alhaalla, mutta ei kiinnittynyt... Ja raskausarpia tulee joka päivä lisää :kieh: Prkl, jos ois syntyny 38+jotain, niin nahka ois säilyny lähes ehjänä. No, elämä on...

Ja uusi neuvola-aika jo 4 päivän päähän maanantaille 41+2, jos en oo synnyttämässä siihen mennessä. Ja 41+5 sitten KYSille tarkastukseen/käynnistykseen, jos edelleen yhtenä kappaleena.

Ja huomenna ois työpaikan pikkujoulut, alkaa jännittää, että miten tässä oikeen käy... Pahimmassa tapauksessa mies siellä kaataa olan takaa viinaa kurkkuunsa ja mulla alkaa synnytys äkkiarvaamatta kesken pippaloitten ja lähen kiireellä synnyttämään, eikä humalaista miestä kuulemma päästetä synnytykseen mukaan. Toisaalta ois karua kieltää yhtään juomasta, kun kuitenkin vuoden ainoot oikeet firman bileet kyseessä. Pitää keskustella...

Ritu ja pomppiainen 40+5

 

Liongirl, käytiin KYSin synnytysvalmennuksessa ja sain sieltä värillisen "tervetuloa synnyttämään" A5-ohjekirjasen ja oon lukenu sen suurennuslasin kanssa läpi moneen kertaan, kun on ollu puhetta tuosta ambulanssikyydistä. Ja ei mainita mitään tuosta ambulanssista, jos pää ei kiinnittynyt! Perätila, keskosuus ja kaksoset mainitaan ambulanssin kutsuperusteeksi. En oo kyl saanu mitään A4-lappusta, johtuiskohan siitä? Tosin tänään neuvolassa täti sanoi, että hän kutsuisi ambulanssin, jos ei aivan täysin kiinnittynyt pää, kuten minulla tilanne.

Hehee, en siis yhtään tiedä, miten oikeesti teen, jos nyt hulahtais vedet... Soittaisin varmaan KYSille ja kysyisin mielipiteen.

Ritu