Kiitos onnitteluista.
Lyhyt synnytyskertomus:
Eilen aamulla tultiin 7.30 käynnistykseen ja periaatteessa juur mitään ei tapahtunu ennenkuin 10.30 laitettiin käynnistystippa, tabletilla ei voinu käynnistää ku mulla astma ja toi tippa siis lievempi keino.
Tipan piti kestää 5 tuntia, mutta käytännössä kesti paljo kauemmin... no joka tapauksessa 16.50 lääkäri päätti puhkaista kalvot, vaikka vauva oli aika ylhäällä. Supistukset voimistuivat hurjasti ja kohta jo pääsin sit synnytyssaliin kärvistelemään.
Sain paraservikaalipuudutteet ( ei kovin kivaa ) ja rukoilin ilokaasua, mutta meidän sairaalassa ilokaasuja tasan 1kpl ja varattu :O uskomatonta eikö totta...
no ei kauaakaan niin olin valmis jo ottamaan spinaalin ( jota en koskaan aikonut ottaa.. ) ja lääkäri tuli sitä laittamaan. 10 neulaa ja lopputulos ei puudutusta -> soitto anestesialääkärille että tulee laittamaan epiduraalin ku synnytys ei ollu kauheesti edenny ja spinaalin vaikutus saattas loppua just h-hetkellä.
Pitkän odottelun jälkeen sain oikean lääkärin paikalle, epiduraalin ja autuuden tunteen =)
Sitten kätilö sanoi, että nyt tuntua saattaa tuolla peräpään puolella noi supparit ja näinhän siinä kävi... seuraavana vuorossa pudendaali puudutteet ( ei tuntuneet miltään ku alapää turrana
) ja hups, reunatkin oli tässä vaiheessa jo kadonneet ja eiku ponnistamaan.
Ei hajuakaan kauanko ponnistusvaihe kesti, mutta jotain 3-4 supistuksen verran ponnistelin. Vauvan pää jäi viimesten suppareiden välissä tohon puoliväliin.. ja uskotte varmaan et se sattu. No yksi ponnistus ja se meidän odottama Lotta sit oliki jo siinä 9/10 pisteillä. Itkettiin sitten miehen kanssa kilpaa
Saimme sit rauhassa vauva rintani päällä olla vielä salissa parisen tuntia ku toisessa salissa oli kiire päällänsä. erittäin herkkää ja antoisaa oli nuo ensimmäiset hetket pienen kanssa. Kaiken kivun arvoista kuten jokainen meistä tulee vielä tietämään kun vauvat päivänvaloon putkahtelevat =)
Nyt sit seurattu vauvan sokereita eli ei ollu yöllä mun vieressä ku koitin nukkua ( jälkisuppareiden ansiosta en juurikaan torkkunut ennenkuin hain panacodin kipuihin ) edes vähän ennen aamua.
No sokerit on tosi matalalla ollu koko ajan lisäruoasta huolimatta ja tässä nyt odottanut 2 tuntia tietoa et onko laitettu tippa vai ei ja missä mennään.. mikään täällä ei tapahdu kohta vaikka niin sanovat..
Vauvan isommat sisaruksetkin kävivät jo tädin ja mummun kanssa vauvaa katsomassa ja pojalla tuli niin kova ikävä, että tuntui et mun sydän irtoo rinnasta...
itsellä vatsa kipee ja selälläänkään ei voi olla ku noi pistosjäljet hellänä ja odotan et mies tulis pitään mua kädestä.. perhehuoneesta ei toivoakaan ja mul hajoo pää ku en saa edes vauvaa viereen...
hormoonit jyllää ja kaikki tuntuu paskalta, paitsi toi vauvan maailmaan tulo =) Koittakaa kestää vuodatus ja kaikki on kuitenki ihan hyvin ja maanantaina sit varmaan kotiin ( pitää olla 3vrk vanha lapsi ennenku lekuri tekee lähtötarkastuksen.. ) .
piprane ema ja Lotta vajaa vrk