Kurpitsa Saa puhua, huolista ja kaikesta muustakin :hug: Itsekkin olin jo lähellä soittaa neuvolaan aikaa, kun Saappilla oli hiljaisempia hetkiä enemmän tässä pari päivää :| Se huolestuminen vain iskee ja siitä ei tahdo päästä yli ilman, että asian tarkistaa! Ja kyllä ne sitten neuvolasta laittaa sua eteenpäin jos siellä jotain todetaan! Jaksamisia tuskailun kanssa :hug:
Omaan napaan ei erikoisia. Saappi oli tosiaan aika hiljainen kanssa muutaman päivän ja huoli alkoi jo iskeä. Ilmeisesti oli sitten tuonne "taaksepäin" kääntyneenä, kun nyt liikkeet taas tuntuu kovasti :heart:
Muori sinulla oli kokemusta liikehälytyksestä, miten tiesit olla huolissasi? Tyhmänä kyselen kun itseäkin aina välillä tosiaan hirvittää
Sokerirasitus on viikolla 28, täälläkin iän ja painonmukaan lähes kaikki menevät mielestäni?
Huomenna pitäisi lähteä lomalle viikonlopuksi. Yhtään ei nyt tunnu inspiraatiota löytyvän siihen pakkaamis yms. hässäkkään!!! Ei muuten vissiin oltaisikaan lähdetty, mutta pojalle luvattiin kesäreissu ja onhan se niin, että lapsena pitäisi kuitenkin olla mahdollisuuksia tutustua tähän ympäröivään maailmaan... Olemme niin anakria kotihiiriä, että ilman pientä henkistä pakotusta, emme miehen kanssa oikein saa itseämme mihinkään! Sitten kun asumme maalla aikalailla metsän keskellä, ei lapsikaan oikein tahdo saada oppia muusta kuin metsän elukoista
![Nauraa :LOL: :LOL:]()
Sinänsä asia ei haittaa, mutta välillä tulee huono omatunto kun pojan luokkakaverit ja muut tutut reissaavat siellä ja täällä... Meillä sitten "reisua" on se kun menemme omalle mökille veneellä B) Nyt kuitenkin lähdemme Turkuun ja sieltä sitten laivalla käymään Ruotsin puolella. Poika on kauan jo halunnut laivalle, joten nyt sitten toteutamme tämän haaveen. Ja onhan se nyt vielä helpompaa kuin sitten pienen lapsen kanssa vaikka ensi kesänä.
Miten muilla kokemukset reissuista lapsen kanssa?
Synnytysgalluun: Supistuksilla ja limatulpan irtoamisella lähti käyntiin viikoilla 38+5. Supparit kuitenkin laitoksella loppuivat (hätäiltiin ehkä liian aikaisin, kun ensimmäisestä oli kyse...) ja jäimme pötköttelemään yöksi osastolle. Aamulla sitten laittoivat lenkille ja seurasivat ja sitten lopulta käynnistivät kun lapsivettä niin vähän ja pojan sykkeet oli liian rauhalliset. Syke kyllä laski kun sain yöksi kipulääkkeen jotta saisin nukuttua... Päivä kärvisteltiin tipan ja muitten vermeitten kanssa ja supparit oli iiiiiiihan hirveitä, kiitos oksitosiinin!!! Epiduraali oli ihana, mutta vei sitten ponnistustarpeen ja suunnan hukkaan... Ponnistusvaihe 45min ja olin jo ihan loppu valvomisen yms. kanssa... Kätilö ja mies työnsivät pojan mahanpäältä "ulos" ja ihan mukavasti sitten repesin + eppari leikattiin. Tikkejä tuli parikymmentä ja niitten ompelukin oli aika inhaa :$ Täällä siis synnytyspelko alkaa nostamaan varmaan päätään vähän... Vielä jaksan uskoa ja luottaa että kaikki menee hyvin!