Kiitos tuesta teille :heart: ja Kojootille tsempit, hurja tarina sulla! Toivon mukaan jatkossa menee kaikki hyvin, eikä pelot nouse liikaa tollaisten kokemusten jälkeen esille. Voin kanssa vaan kuvitella miten tommoinen loukkaa omaa yksityisyyttä ja luottamustakin, kun ei uskota ja sitten tuijotellaan kun jotain näyttelyesinettä. Itsellä vähän vastaavanlainen kokemus ihan muusta sairaudesta, kun oli niin harvinainen, että sairaalassa sitten ramppas yks jos toinenkin lääkäri ja hoitaja asiaa ihmettelemässä ja sai itseään esitellä ihan yli oman tarpeen..
Tosiaan pääsin onneks lääkärin vastaanotolle ja se teki sisätutkimuksen, otti verenpaineet, sf-mitat ja kuunteli vielä sydänääniäkin. Kohdunsuu oli 2,5 cm pitkä, mutta ihan tiukasti kiinni. Ei ollut onneksi pehmennyt tai avautunut, vaan lääkäri sanoi, että on ihan niin kuin pitääkin, ettei siitä ole huolta. Kuunteli kyllä tosi tarkkaan sydänääniä, ja sanoi, että selvästi meidän öttis häiriintyi sisätutkimuksesta ja vatsan painelusta, kun sen pulssi oli aluksi tosi korkea, 170 huitteilla, ja yritti hirveästi väistellä doppleria. Onneksi kuitenkin pulssi laski vähän päälle 160 paikkeille ja oli sitten ihan tasainen, ei kuulema ollut mitään rytmihäiriöitä tms. Lääkäri vaan sanoi, että ilmeisesti vauva hermostuu liiasta käsittelystä ja menosta, ja määräsi mulle reilun viikon sairasloman nyt sitten. Pissanäytteet pitää huomenna viedä ja pitää tän viikon ajan kirjaa tuntemuksista ja supistuksista yms. Sitten kun mulla on viikon päästä tiistaina se neuvolalääkärikerta tuolla samalla lääkärillä, niin katsotaan uudelleen nuo paikat, että ovatko pysyneet kiinni, ja mitä nuo näytteet ja oma olo sanoo, ja katsotaan jatkoa sen mukaan. Vähän varoitteli , että saattaa saikulle tulla jatkoa, mutta mä kyllä toivon, että tää supistelu asettuisi tästä ja saisin varovasti palata töihin sitten tiistaina. Onneksi teen ihan toimistohommia ettei ainakaan kauhean fyysistä ole tuo työni.
Mutta siis tavallaan loppu hyvin kaikki hyvin, pääasia oli, että kohdunsuu oli kiinni ja niin kuin pitää vaikka supparit on jatkuneet kauan. Nyt vaan sitten intensiivistä lepoa ja toipuilua, ja toivon mukaan saan sitten palata töihin. Pelkään niin kovin noiden tulojen kanssa että siksi menisin mieluusti töihin, vielä kun olen projektissa mukana, niin tosi noloa on jotenkin olla poissa, vaikka tää on eka virallinen sairasloma sen jälkeen kun duunit toukokuussa aloitin.
Onneksi meidän öttis on niin kova liikkumaan, ettei ole nyt ollut huolta muuten hyvinvoinnistaan. Yöllä rummutteli niin kovasti, että välillä jo mietin, onko sellainen tärinä ihan normaalia, mutta onneksi rauhoittui sitten välillä. Tosiaan yöllä potki vielä tuonne ihan alakertaan eli vahvasti oltiin perätilassa, mutta nyt lääkärin mukaan oli kääntynyt raivotarjontaan aamun aikana. Potkut onkin tuntuneet nyt ihan tuossa masun yläosassa.
Siilinlapsi ja öttis 26+4
:heart: kuitenkin pari vuotta on jo kierrelty näytöissä, niin olisi mukava vihdoin asettua aloilleen OMAAN kotiin.. 
