tilannepäivitys pika pikaa puhelimella: 40+4 eikä lähdöntunnelmia. Ei kummempia kolotuksia, oireita, jomotuksia tai limatulppia. Tytsy viihtyy masussa koko rahan edestä <3 onnea jo nyytin syliin saaneille!! hevosenkenkä 40+4
Marraskuun masuasukit <3 MEIDÄN KUU!!!
- Viestiketjun aloittaja Niipa-85
- Ensimmäinen viesti
Meille syntyi tyttö 4.11. (rv 39+6) klo 3.27. mitat 3440g ja 50,5cm. :heart:
Lauantaina puolen päivän jälkeen alkoi lapsivettä lirahdella ja soittelin sitten synnärille, käskivät pikkuhiljaa lähteä ajelee sinne päin.
Siellä ottivat sitten käyrille, supistuksia ei ollu juur ollenkaan niin sanovat jot tässä voi kestää, mutta aamulla viimestään käynnistellään. Siinäpä sitten vaan maattiin salissa ja ooteltiin, ooteltiin ja ooteltiin ..... Illalla sitten alko hyvin harvakseltaan tulla pieniä supistuksia, joista ei mitään hyötyä ollut, paikat pysy edelleen kiinni.
Sitten supistukset alko koventua ja olo alko tuntua siltä että tartteis pikkuhiljaa jotain lievitystä, muutaman "huikan" otin ilokaasua, muttei siitä mitään apua ollut, joten pyysin epiduraalia -> ei voitu vielä antaa kun vasta 2,5cm auki, kätilö sanoi että ootellaan hetki ja katotaan sitten uudestaan, soita kelloa kun tuntuu siltä ettet pärjää. Noo, jonkin aikaa oottelin ja oli pakko taas soitella kun tuntu etten kestä, rupes myös vähän ponnistuttamaan jo... kätilö tuli sitten kattoo ja piiiiiitkään teki sisätutkimusta ja kiljasi "sinähän oot jo täysin auki, ei tässä enää mitään epiduraalia keritä, ala vaan ponnistaa kun siltä tuntuu". Kaikki meni ohi ihan huomaamatta ja ykskaks olikin pieni vauva sylissä <3
Synnytys oli tosi helppo ja nopea, kokonaiskesto 2h 49min (avautuminen 2h25min, ponnistus 17min).
Kohtutulehdus iski vielä kiusaksi, mutta antibiootit on helpottanu ja nyt on jo ihan hyvä olo. Kotiinkin jo päästiin, isoveli on niiiin ihastunut uuteen siskoon, koko ajan käy halimassa ja pusimassa :heart:
Onnea myös kaikille muille vauvan saaneille ja tsemppiä muille! =)
Lauantaina puolen päivän jälkeen alkoi lapsivettä lirahdella ja soittelin sitten synnärille, käskivät pikkuhiljaa lähteä ajelee sinne päin.
Siellä ottivat sitten käyrille, supistuksia ei ollu juur ollenkaan niin sanovat jot tässä voi kestää, mutta aamulla viimestään käynnistellään. Siinäpä sitten vaan maattiin salissa ja ooteltiin, ooteltiin ja ooteltiin ..... Illalla sitten alko hyvin harvakseltaan tulla pieniä supistuksia, joista ei mitään hyötyä ollut, paikat pysy edelleen kiinni.
Sitten supistukset alko koventua ja olo alko tuntua siltä että tartteis pikkuhiljaa jotain lievitystä, muutaman "huikan" otin ilokaasua, muttei siitä mitään apua ollut, joten pyysin epiduraalia -> ei voitu vielä antaa kun vasta 2,5cm auki, kätilö sanoi että ootellaan hetki ja katotaan sitten uudestaan, soita kelloa kun tuntuu siltä ettet pärjää. Noo, jonkin aikaa oottelin ja oli pakko taas soitella kun tuntu etten kestä, rupes myös vähän ponnistuttamaan jo... kätilö tuli sitten kattoo ja piiiiiitkään teki sisätutkimusta ja kiljasi "sinähän oot jo täysin auki, ei tässä enää mitään epiduraalia keritä, ala vaan ponnistaa kun siltä tuntuu". Kaikki meni ohi ihan huomaamatta ja ykskaks olikin pieni vauva sylissä <3
Synnytys oli tosi helppo ja nopea, kokonaiskesto 2h 49min (avautuminen 2h25min, ponnistus 17min).
Kohtutulehdus iski vielä kiusaksi, mutta antibiootit on helpottanu ja nyt on jo ihan hyvä olo. Kotiinkin jo päästiin, isoveli on niiiin ihastunut uuteen siskoon, koko ajan käy halimassa ja pusimassa :heart:
Onnea myös kaikille muille vauvan saaneille ja tsemppiä muille! =)
Onnea kaikille vauvan saaneille, nythän niitä näyttäis tulevan monellakin.
Ja toivottavasti muillakin pian syntyisi, jotka jo sitä odottelevat. Kurjaa kun ei sitten oteta tosissaan sitä että lapsi on jo iso.
Itseänikin jo vähän alkaa hirvittämään, että minkäkokoisen vauvan sitä joutuu sitten synnyttämään, mitä pidemmälle tää menee. Kokoarvio viimeksi tehty viikolla 34 ja silloin oli keskikäyrällä, eli nyt n. 3,2 kg. Laskettuna aikana suunnilleen 3,6kg, eli ei nyt mikään jättiläinen, mutta silti vähän mietityttää, kun eka kyseessä ja ei tiedä miten hyvin mahtuu tulemaan. Kun en tiedä ovatko miten edes katsoneet noita minun paikkoja, että minkäkokoinen sieltä mahtuu. Mitään eivät ole sanoneet asiasta. Ulkoisesti kyllä näyttää lantio siltä ettei ongelmia olis, mutta mistä sitä taas tietää.
Omaan oloon ei juurikaan uutta. Välillä on kivuliaampia supistuksia, mutta ei säännöllisesti. Huomaa kyllä ettei kovin paljon tarvitse tehdä mitään, kun niitä aikaan saisi, joten pitänee ensi viikolla taas kokeilla vauvan savustusta.
Mies asentelee parhaillaan isäpuolen kanssa ilmalämpöpumppua, saa sitten lämpöä talvella ja kesällä vähän viilennystä.
Lauantain kunniaksi taas poksutaan ja ollaankin jo viikoilla millä suurin osa vauvoista syntyy (38-42)
Tirppana 38+0
Ja toivottavasti muillakin pian syntyisi, jotka jo sitä odottelevat. Kurjaa kun ei sitten oteta tosissaan sitä että lapsi on jo iso.
Itseänikin jo vähän alkaa hirvittämään, että minkäkokoisen vauvan sitä joutuu sitten synnyttämään, mitä pidemmälle tää menee. Kokoarvio viimeksi tehty viikolla 34 ja silloin oli keskikäyrällä, eli nyt n. 3,2 kg. Laskettuna aikana suunnilleen 3,6kg, eli ei nyt mikään jättiläinen, mutta silti vähän mietityttää, kun eka kyseessä ja ei tiedä miten hyvin mahtuu tulemaan. Kun en tiedä ovatko miten edes katsoneet noita minun paikkoja, että minkäkokoinen sieltä mahtuu. Mitään eivät ole sanoneet asiasta. Ulkoisesti kyllä näyttää lantio siltä ettei ongelmia olis, mutta mistä sitä taas tietää.
Omaan oloon ei juurikaan uutta. Välillä on kivuliaampia supistuksia, mutta ei säännöllisesti. Huomaa kyllä ettei kovin paljon tarvitse tehdä mitään, kun niitä aikaan saisi, joten pitänee ensi viikolla taas kokeilla vauvan savustusta.
Mies asentelee parhaillaan isäpuolen kanssa ilmalämpöpumppua, saa sitten lämpöä talvella ja kesällä vähän viilennystä.
Lauantain kunniaksi taas poksutaan ja ollaankin jo viikoilla millä suurin osa vauvoista syntyy (38-42)
Tirppana 38+0
Onnea Kiukuttelija pikku prinsessasta :flower::heart:
eilinen siivous+sauna ei aiheuttanut mitään tuntemuksia 2 sukkapuikko kipua tuntui nukkumaan mennessä ja se siitä.
Tänään yritetään houkutella Anselmia pihalle pullan leivonnalla ja jos sitten illalla yhtä S vielä lisäksi.
Todella ikävää, että teitä joilla on suuri vauva tulossa ei oteta vakavasti varsinkin kun siellä on vielä RD osalla taustalla. Mutta niinhän sille mun kaverille kävi tuossa syyskuulla, että punnersi pihalle sen melkein 5kg (4980g) vauvan. Oli "vähän" painoarvio heittänyt ja ei oltu uskottu th:ta tai äidin omia tuntemuksia että se lapsi on oikeasti ISO.
Eipä tässä tämän kummallisempia ole tapahtunut. Sairaalakassi on nyt lähes pakattu vielä pitää nuo hygienia tavarat tuupata sinne ja se olis sitte valmis.
Unet mulla on nyt unet kadonneet totaalisesti, mutta mies se vaan näkee synnytys unia vieläkin. Toissa yönä oltiin jo synnyttämässä ja se oli sitten herännyt siinä vaiheessa kun päälaki jo näkyi. Ilmeisesti jokin itsesuojeluvaisto oli herättänyt siinä vaiheessa
Koitetaan jaksaa vielä vaivoistamme huolimatta
iia ja Anselmi 39+2
eilinen siivous+sauna ei aiheuttanut mitään tuntemuksia 2 sukkapuikko kipua tuntui nukkumaan mennessä ja se siitä.
Tänään yritetään houkutella Anselmia pihalle pullan leivonnalla ja jos sitten illalla yhtä S vielä lisäksi.
Todella ikävää, että teitä joilla on suuri vauva tulossa ei oteta vakavasti varsinkin kun siellä on vielä RD osalla taustalla. Mutta niinhän sille mun kaverille kävi tuossa syyskuulla, että punnersi pihalle sen melkein 5kg (4980g) vauvan. Oli "vähän" painoarvio heittänyt ja ei oltu uskottu th:ta tai äidin omia tuntemuksia että se lapsi on oikeasti ISO.
Eipä tässä tämän kummallisempia ole tapahtunut. Sairaalakassi on nyt lähes pakattu vielä pitää nuo hygienia tavarat tuupata sinne ja se olis sitte valmis.
Unet mulla on nyt unet kadonneet totaalisesti, mutta mies se vaan näkee synnytys unia vieläkin. Toissa yönä oltiin jo synnyttämässä ja se oli sitten herännyt siinä vaiheessa kun päälaki jo näkyi. Ilmeisesti jokin itsesuojeluvaisto oli herättänyt siinä vaiheessa
Koitetaan jaksaa vielä vaivoistamme huolimatta
iia ja Anselmi 39+2
VAUVAUTUNEILLE ONNITTELUT! Niitä tulee niin urakalla nyt ettei ehdi mukana
Täällä voinnissa ei uutta. Yöt mennyt paremmin, ei ole supistuksiin ainakin tarvinnut herätä / valvota. Katsottiin just kalenteria miehen kanssa että marraskuun viimeisellä viikolla, rv 41+5-6 sopisi syntyä, niin mies sais olla kotona 3.1 saakka Saa nähdä pysyykö niin kauan masussa...
Jaksamista kaikille!!
IIA Juu meillä päin ei käynnistellä koon takia, kaveri synnyttyi kesällä 5kg ja sen sisko muutama vuosi sitten 5,7kg eikä lääkärit nähnyt syytä käynnistää vaikka tiedossa tasan tarkkaan miten isot lapset tulossa... :/
Täällä voinnissa ei uutta. Yöt mennyt paremmin, ei ole supistuksiin ainakin tarvinnut herätä / valvota. Katsottiin just kalenteria miehen kanssa että marraskuun viimeisellä viikolla, rv 41+5-6 sopisi syntyä, niin mies sais olla kotona 3.1 saakka
Saa nähdä pysyykö niin kauan masussa...Jaksamista kaikille!!
IIA Juu meillä päin ei käynnistellä koon takia, kaveri synnyttyi kesällä 5kg ja sen sisko muutama vuosi sitten 5,7kg eikä lääkärit nähnyt syytä käynnistää vaikka tiedossa tasan tarkkaan miten isot lapset tulossa... :/
Paljon onnea miraaz, Micaela, sisunen ja kiukuttelija!!! :heart: :flower::flower::flower:
Viime yön tuli nukuttua tooosi hyvin, kyllä on heti parempi fiilis ja jaksaa olla vielä raskaana kun saa nukuttua yöt kunnolla.
Eilen illalla tuli jonkun verran noita sukkapuikkosupistuksia(?) tai semmosia vihlasuja kohdunsuulla.. Tiedä sitten saako noi mitään aikaseks tuolla alakerrassa..
Unista sen verran, että toissa yönä näin ensimmäisen synnytys unen, tai ei synnyttämään asti päästy mutta lapsivettä rupes tulemaan ja limatulppaa, oli niin todentuntuinen uni ja olin ihan fiiliksissä että nytkö sitä pääsee vihdoin synnyttämään! Mut sitten mä heräsin....
Lily_ 38+5
Viime yön tuli nukuttua tooosi hyvin, kyllä on heti parempi fiilis ja jaksaa olla vielä raskaana kun saa nukuttua yöt kunnolla.
Eilen illalla tuli jonkun verran noita sukkapuikkosupistuksia(?) tai semmosia vihlasuja kohdunsuulla.. Tiedä sitten saako noi mitään aikaseks tuolla alakerrassa..
Unista sen verran, että toissa yönä näin ensimmäisen synnytys unen, tai ei synnyttämään asti päästy mutta lapsivettä rupes tulemaan ja limatulppaa, oli niin todentuntuinen uni ja olin ihan fiiliksissä että nytkö sitä pääsee vihdoin synnyttämään!
Mut sitten mä heräsin....Lily_ 38+5
Limatulppa tuli just vähän aikaa sitten, eli nyt sitten saa jännäillä miten käy. Tuli kerralla ilmeisesti kokonaan tai melkein. Sen verran paljon tuli ja kyllä sen tosiaan sit tunnistaa, just tosiaan sellaista limaista. Joillakin kait kestää pidempääkin ennenkuin sitten mitään tapahtuu, mutta nyt alkoi jo tosissaan vähän jännittää. Välillä tulee noita pikkuisen kipeitä supistuksia, mutta ei toistaiseksi sen enempää. Sais nyt sitten viikonlopun aikana tulla, kun mieskin kotona. Ja olis töissä aikaa hänelle tuuraaja etsiä.
Onnea kiukuttelija! Uskomattoman nopea synnytys! Nauti nyt pikkuisesta!
Kumisaapas 39+0
Kumisaapas 39+0
Hyvää isänpäivä-huomenta naiset!
Onnea paljon kaikille vauvan saaneille! :flower: Olisi kiva lukea synnytyskertomuksia, jos vain jaksaisitte niitä tänne kirjoitella. Erityisesti kiinnostaa Taysissa synnyttäneiden kokemukset, kun sinne olen itse suuntaamassa. Ja Miraaz, ei tainnut synnytyksessä enää olla huolta vähäisestä lapsivedestä?
Kirjoittelin viimeksi vajaa viikko sitten, koska terveydenhoitaja patisti yllättäen ultraan vatsan oudon pinkeyden vuoksi. Ekassa ultrassa lääkäri sitten manasi huonoilla vehkeillään syyksi liian vähäisen lapsiveden. Kalkkeutunut istukkakin löytyi. Tietysti sitten masennuin uutisista ja googletin kotona kauhukuvia, kun lääkäri ei suostunut sanomaan sen kummempaa huonojen laitteidensa takia. Terveydenhoitaja manasi sitten käynnistystä, koska yhdistelmää korkea verenpaine-kalkkeutunut istukka-vähäinen lapsivesi ei päästettäisi yliajalle.
Pääsin kuitenkin peruutusajalla tutkittavaksi Taysiin äitiyspolille, ja kaikki olikin kunnossa! Napavirtaukset olivat ok, verenpaine ei ole ollut kotiseurannassa liian korkea (arvot pääsääntöisesti alle 150/90), vauvan syke oli hyvä, liikkuu paljon yms. Lapsivettä oli normaalin alarajoissa, mutta tilanne ei ollut kuulemma huolestuttava, kuten ekassa ultrassa oli näyttänyt. Sain kontrolliajan parin viikon päähän, jos vielä silloin olen yhdessä koossa. Oli huojentava käynti! Sekin selvisi, että ekan ultran jälkeen tuntunut kova möyriminen alakerrassa oli aiheuttanut jo jotain, pää on kuulema tukevasti laskeutunut alas, mutta kohdunkaulassa ei edelleenkään ole juuri muutoksia tapahtunut. Istukka oli kalkkeutunut, mutta normaalilla tavalla.
Lääkäreiden tekemät painoarviotkin näyttävät olevan aika millipeliä ja tulkinnanvaraisia. Eka lekuri teki arvion, että lapsi olisi täysiaikaisena max 3300 g, mutta nyt ennuste oli 3800 g. Painoa oli tullut lisää mittauksien perusteella kolmessa päivässä yli 300 g! En oikein jaksa uskoa... Mutta ilmoittavathan ne jotain 15 prosentin painoheittoja. Mites synnyttäneet, ovatko painoennusteet pitäneet paikkaansa?
Nyt on sitten ollut tunne, että kaikenlaista on ehdittävä tehdä ennen vauvan syntymää. Miehen kanssa ollaan "käyty treffeillä" elokuvissa, syömässä, pelaamassa snookeria yms. Kavereita olen moikkailtu jaksamisen rajoissa, ja ostettu viimeiset tarvikkeet, mitä on tullut mieleen. Tänään lähdetään vielä käymään anoppilassa ja koiraa näyttelyissä. Josko kaikki tämä aiheuttaisi sen, että vauva ymmärtäisi syntyä ennen kuun vaihdetta!
Ainiin, nukkumisesta... Aika kamalaa hommaa. Nytkin heräsin jo neljän tunnin unien jälkeen, eilen sain unta vasta aamuseiskalta koko yön valvottuani. Univajeet on hankittu jo ennen vauvan syntymää.. Mielenkiintoista sopeumaa havaittavissa tulevaan muutokseen, kun nukun ja valvon miten sattuun, vähänlaisesti sitä nukkumista vain tapahtuu.
Nynaeve ja Pp 38!
Onnea paljon kaikille vauvan saaneille! :flower: Olisi kiva lukea synnytyskertomuksia, jos vain jaksaisitte niitä tänne kirjoitella.
Erityisesti kiinnostaa Taysissa synnyttäneiden kokemukset, kun sinne olen itse suuntaamassa. Ja Miraaz, ei tainnut synnytyksessä enää olla huolta vähäisestä lapsivedestä?Kirjoittelin viimeksi vajaa viikko sitten, koska terveydenhoitaja patisti yllättäen ultraan vatsan oudon pinkeyden vuoksi. Ekassa ultrassa lääkäri sitten manasi huonoilla vehkeillään syyksi liian vähäisen lapsiveden. Kalkkeutunut istukkakin löytyi. Tietysti sitten masennuin uutisista ja googletin kotona kauhukuvia, kun lääkäri ei suostunut sanomaan sen kummempaa huonojen laitteidensa takia. Terveydenhoitaja manasi sitten käynnistystä, koska yhdistelmää korkea verenpaine-kalkkeutunut istukka-vähäinen lapsivesi ei päästettäisi yliajalle.
Pääsin kuitenkin peruutusajalla tutkittavaksi Taysiin äitiyspolille, ja kaikki olikin kunnossa! Napavirtaukset olivat ok, verenpaine ei ole ollut kotiseurannassa liian korkea (arvot pääsääntöisesti alle 150/90), vauvan syke oli hyvä, liikkuu paljon yms. Lapsivettä oli normaalin alarajoissa, mutta tilanne ei ollut kuulemma huolestuttava, kuten ekassa ultrassa oli näyttänyt. Sain kontrolliajan parin viikon päähän, jos vielä silloin olen yhdessä koossa. Oli huojentava käynti! Sekin selvisi, että ekan ultran jälkeen tuntunut kova möyriminen alakerrassa oli aiheuttanut jo jotain, pää on kuulema tukevasti laskeutunut alas, mutta kohdunkaulassa ei edelleenkään ole juuri muutoksia tapahtunut. Istukka oli kalkkeutunut, mutta normaalilla tavalla.
Lääkäreiden tekemät painoarviotkin näyttävät olevan aika millipeliä ja tulkinnanvaraisia. Eka lekuri teki arvion, että lapsi olisi täysiaikaisena max 3300 g, mutta nyt ennuste oli 3800 g. Painoa oli tullut lisää mittauksien perusteella kolmessa päivässä yli 300 g! En oikein jaksa uskoa... Mutta ilmoittavathan ne jotain 15 prosentin painoheittoja. Mites synnyttäneet, ovatko painoennusteet pitäneet paikkaansa?
Nyt on sitten ollut tunne, että kaikenlaista on ehdittävä tehdä ennen vauvan syntymää. Miehen kanssa ollaan "käyty treffeillä" elokuvissa, syömässä, pelaamassa snookeria yms. Kavereita olen moikkailtu jaksamisen rajoissa, ja ostettu viimeiset tarvikkeet, mitä on tullut mieleen. Tänään lähdetään vielä käymään anoppilassa ja koiraa näyttelyissä. Josko kaikki tämä aiheuttaisi sen, että vauva ymmärtäisi syntyä ennen kuun vaihdetta!
Ainiin, nukkumisesta... Aika kamalaa hommaa. Nytkin heräsin jo neljän tunnin unien jälkeen, eilen sain unta vasta aamuseiskalta koko yön valvottuani. Univajeet on hankittu jo ennen vauvan syntymää.. Mielenkiintoista sopeumaa havaittavissa tulevaan muutokseen, kun nukun ja valvon miten sattuun, vähänlaisesti sitä nukkumista vain tapahtuu.
Nynaeve ja Pp 38!
Heippa! Nynaeve synnytyksessä ei ollut mitään huolta vähäisestä lapsivedestä, siihen kontrolliin en äitipolille tosiaan kerennyt kun syntyi ennen kuin kontorolli olisi ollut. Mulla tuli vedet kotona ja kyllä sitä kiitettävästi lorisi ja synnytykseen asti sitä tuli.
Mutta nyt koitan rustata jotain nopeasti tiivistettynä siitä synnytyksestä.
Tosiaan 6.11 klo 01 alkoi kipeät supistukset 3 min välein. Lapsivedet meni 01.45 ja lapsivesi oli ruskeaa/vihreää ja kun supistukset oli jo heti niin kipeitä niin lähdettiin sairaalaan niin, että oltiin siellä n. 02.45. En tiiä tarkkoja aikoja kun en oo saanut vielä epikriisiä synnytyksestä itselleni. Sairaalassa laittoivat sitten heti käyrille ja tekivät sisätutkimuksen, olin 4cm auki. Supistukset oli ihan siedettäviä, mutta makuuasennossa oli tuskaa olla, joten sanoin että haluan olla pystyasennossa. Tuossa vastaanottohuoneessa oltiin ehkä n. puoli tuntia kunnes päästiin synnytyssaliin. Istuin jumppapallon päällä ja hytkyttelin itseäni ees takasin, supistukset kävi kipeää mutta hengittelemällä ne kesti ihan hyvin. Aattelin että menee vielä pitkään.... Kysyin spinaalia, ja anestesialääkäri oli juuri viereisessä salissa laittamassa jollekin toiselle sitä ja tulee kuulemma kohta laittamaan sen minulle. Kätilö käski minut jumppapallon päältä valmiiksi pois sängylle spinaalin laittoa varten. Sitten tuli yksi tosi tosi kipeä supistus, voihkin vain että en voi olla kylkiasennossa(asento spinaalin laittoa varten) ja vääntelin siinä sängyllä edestakaisin. Sitten tulikin anestesialääkäri ja alkoi kokeilemaan selkää spinaalin laittoa varten, kunnes tuli yksi helvetinmoinen supistus ja aloin tuntemaan painetta ja tarvetta ponnistaa. Kätilö teki pikaisen tutkimuksen, olin 10cm auki ja pää jo tuloillaan. Siinä vaiheessa meinasi iskeä pikku paniikki kun en kerennyt mitään kivunlievitystä saada. Seuraavalla supistuksella ponnistin pari kertaa niin kovaa kun pystyin, kipu lähti parhaiten pois ponnistamalla. Ensimmäisellä ponnistuksella syntyi pää ja toisella vartalo. Ja niin syntyi meidän poika, klo 03.43, 3175g ja 49,5cm täyttä rakkautta :heart: Itkuhan siinä heti pääsi, ja hoin vaan monta kertaa että tuliko se jo, miten se noin helpolla, yms sekavia siinä herkistynessä tilassa Vauva nostettiin rinnalle ja se oli ihan uskomaton tunne, ei sitä voi sanoin kuvailla vaikka toista kertaa tuon hetken sain kokea. Jälkeiset tulivat suht helposti kun kätilö vähän veti napanuorasta ja painoi mahasta. Vauva sai rauhassa olla rinnalla jonkun aikaa, sitten kätilö kysyi että käykö jos isä ja kätilö nyt mittaa ja punnitsee vauvan. Kävihän se minulle ja sitten alettiin katsomaan tuliko repeämiä. Ei onneksi tullut ,yksi ommel laitettiin johonkin kosmeettisten syiden vuoksi ilmeisesti. Sitten kävelinkin heti omin jaloin vessaan pesulle ja vaihtamaan puhtaat vaatteet. Vauva oli tällä aikaa saatu kapaloitua ja tuotiin mulle sitten uudestaan sängylle rinnalle ja se alkoi heti imeä, sekin tunne oli ihana Saatiin rauhassa olla pari tuntia synnytyssalissa ja sitten päästiin osastolle huoneeseen, oli hiljaista tuolloin synnärillä niin sain olla vauvan kans kahestaan huoneessa, viimeisenä päivänä tuli huonekaveri. Synnytys oli tällä kertaa helppo ja ihana kokemus, en uskonut että tällaista voi kokea viime kerran rankan synnytyksen jälkeen. Kivunlievitystä en tosiaan kerennyt saada, mutta se oli mielestäni hyvä tällä kertaa, sillä tunsin selvästi miten vauva eteni koko ajan eteenpäin ja se kannusti ponnistamaan toosi kovaa.
Kestot : avautumisvaihe 2h41min
ponnistusvaihe 2 min
jälkeisvaihe 7 min
kokonaiskesto 2h 50 min.
Siinä aika sekavaa tekstiä, mutta niin oli nopea synnytys ettei siinä paljoa kerennyt mitään miettiä ja nyt koitan vaan äkkiä jotakin kirjottaa
Poitsu on aivan ihana, nukkuu ja syö tietenkin vain näin aluksi. Isosisko käy halaamassa ja pussaamassa "minu pikkuveljeä" ja on ahkera apuri vaipanvaihdossa. Ite olen toipunut hyvin synnytyksestä, ainoa harmi on eilen alkanut rintatulehdus johon syön nyt antibioottikuuria ja tissejä tyhjentelen. Olo on huomattavasti parempi jo kuin eilen, eilen oli kuumetta 39-40 astetta. Onneksi on mies apuna täällä kotona.
Mutta paljon onnea kaikille muillekin jotka olette vauvan jo mahan ulkopuolelle saaneet ja tsemppiä vielä teille, joiden vauva ei ole vielä halunnut poistua yksiöstään
miraaz ja poitsu 5vrk
Mutta nyt koitan rustata jotain nopeasti tiivistettynä siitä synnytyksestä.
Tosiaan 6.11 klo 01 alkoi kipeät supistukset 3 min välein. Lapsivedet meni 01.45 ja lapsivesi oli ruskeaa/vihreää ja kun supistukset oli jo heti niin kipeitä niin lähdettiin sairaalaan niin, että oltiin siellä n. 02.45. En tiiä tarkkoja aikoja kun en oo saanut vielä epikriisiä synnytyksestä itselleni. Sairaalassa laittoivat sitten heti käyrille ja tekivät sisätutkimuksen, olin 4cm auki. Supistukset oli ihan siedettäviä, mutta makuuasennossa oli tuskaa olla, joten sanoin että haluan olla pystyasennossa. Tuossa vastaanottohuoneessa oltiin ehkä n. puoli tuntia kunnes päästiin synnytyssaliin. Istuin jumppapallon päällä ja hytkyttelin itseäni ees takasin, supistukset kävi kipeää mutta hengittelemällä ne kesti ihan hyvin. Aattelin että menee vielä pitkään.... Kysyin spinaalia, ja anestesialääkäri oli juuri viereisessä salissa laittamassa jollekin toiselle sitä ja tulee kuulemma kohta laittamaan sen minulle. Kätilö käski minut jumppapallon päältä valmiiksi pois sängylle spinaalin laittoa varten. Sitten tuli yksi tosi tosi kipeä supistus, voihkin vain että en voi olla kylkiasennossa(asento spinaalin laittoa varten) ja vääntelin siinä sängyllä edestakaisin. Sitten tulikin anestesialääkäri ja alkoi kokeilemaan selkää spinaalin laittoa varten, kunnes tuli yksi helvetinmoinen supistus ja aloin tuntemaan painetta ja tarvetta ponnistaa. Kätilö teki pikaisen tutkimuksen, olin 10cm auki ja pää jo tuloillaan. Siinä vaiheessa meinasi iskeä pikku paniikki kun en kerennyt mitään kivunlievitystä saada. Seuraavalla supistuksella ponnistin pari kertaa niin kovaa kun pystyin, kipu lähti parhaiten pois ponnistamalla. Ensimmäisellä ponnistuksella syntyi pää ja toisella vartalo. Ja niin syntyi meidän poika, klo 03.43, 3175g ja 49,5cm täyttä rakkautta :heart: Itkuhan siinä heti pääsi, ja hoin vaan monta kertaa että tuliko se jo, miten se noin helpolla, yms sekavia siinä herkistynessä tilassa
Vauva nostettiin rinnalle ja se oli ihan uskomaton tunne, ei sitä voi sanoin kuvailla vaikka toista kertaa tuon hetken sain kokea. Jälkeiset tulivat suht helposti kun kätilö vähän veti napanuorasta ja painoi mahasta. Vauva sai rauhassa olla rinnalla jonkun aikaa, sitten kätilö kysyi että käykö jos isä ja kätilö nyt mittaa ja punnitsee vauvan. Kävihän se minulle ja sitten alettiin katsomaan tuliko repeämiä. Ei onneksi tullut ,yksi ommel laitettiin johonkin kosmeettisten syiden vuoksi ilmeisesti. Sitten kävelinkin heti omin jaloin vessaan pesulle ja vaihtamaan puhtaat vaatteet. Vauva oli tällä aikaa saatu kapaloitua ja tuotiin mulle sitten uudestaan sängylle rinnalle ja se alkoi heti imeä, sekin tunne oli ihana Saatiin rauhassa olla pari tuntia synnytyssalissa ja sitten päästiin osastolle huoneeseen, oli hiljaista tuolloin synnärillä niin sain olla vauvan kans kahestaan huoneessa, viimeisenä päivänä tuli huonekaveri. Synnytys oli tällä kertaa helppo ja ihana kokemus, en uskonut että tällaista voi kokea viime kerran rankan synnytyksen jälkeen. Kivunlievitystä en tosiaan kerennyt saada, mutta se oli mielestäni hyvä tällä kertaa, sillä tunsin selvästi miten vauva eteni koko ajan eteenpäin ja se kannusti ponnistamaan toosi kovaa. Kestot : avautumisvaihe 2h41min
ponnistusvaihe 2 min
jälkeisvaihe 7 min
kokonaiskesto 2h 50 min.
Siinä aika sekavaa tekstiä, mutta niin oli nopea synnytys ettei siinä paljoa kerennyt mitään miettiä ja nyt koitan vaan äkkiä jotakin kirjottaa
Poitsu on aivan ihana, nukkuu ja syö tietenkin vain näin aluksi. Isosisko käy halaamassa ja pussaamassa "minu pikkuveljeä" ja on ahkera apuri vaipanvaihdossa. Ite olen toipunut hyvin synnytyksestä, ainoa harmi on eilen alkanut rintatulehdus johon syön nyt antibioottikuuria ja tissejä tyhjentelen. Olo on huomattavasti parempi jo kuin eilen, eilen oli kuumetta 39-40 astetta. Onneksi on mies apuna täällä kotona.
Mutta paljon onnea kaikille muillekin jotka olette vauvan jo mahan ulkopuolelle saaneet ja tsemppiä vielä teille, joiden vauva ei ole vielä halunnut poistua yksiöstään
miraaz ja poitsu 5vrk
Viimeksi muokattu:
Meille syntyi poika 4.11. eli rv40+1. Pituutta oli 50cm ja painoa 3300g. Synnytys käynnistyi yllättäen ilman ennakkotuntemuksia lapsivesien menolla ja 8 tuntia myöhemmin oli poika sylissä. Synnytys oli helppo ja kivuton, jäi todella positiivinen muisto. Kotona ollaan oltu jo tiistaista lähtien. Koneelle en ole juuri ehtinyt enkä malttanut tulla, kun onnellisena ollaan vain hämmästelty uutta elämää.
idylli ja rakas viikon vanhan poika
idylli ja rakas viikon vanhan poika
Synnärillä ollaan oltu seurannassa aamusta asti, koska yhdeksältä alkoi verta vuotamaan. Istukka kunnossa ja ilmeisesti kohdunsuun kypsymistä, vaikka oudolla tavalla kypsyykin. Käyriä otettu nyt pitkin päivää ja vauvalla kaikki kunnossa. Kokoarvio nyt 39+1 3300g. Supparit muuttuneet epämukaviksi, vaikkakin niitä tulee epäsäännöllisen säännöllisesti. Kohdunsuu auki kahdelle sormelle ja kaulaa jäljellää 1-1.5cm. Haluavat pitää täällä yön, koska verenvuoto epätavallista , mistään verestävästä limatulpasta ei ole siis kyse. Katsotaan miten tässä käy, vuoto lähes loppunut ja nukkuisin mieluummin, vaikka supparit jo poltteleekin...
Kumisaapas 39+1
Kumisaapas 39+1
Moikka!!! Täällä on suuria tunteita kun meidän pikkuinen poikamme syntyi melko yllättäen <3!!! 9.11.12 klo 15:36 ja painoa 3060g ja pituutta 52cm (rv38+3)
Tohkeissaan ja sanattomia lahjastaan<3!!!!!!!!
Uskoa täynnä ja Muru 2vrk
Tohkeissaan ja sanattomia lahjastaan<3!!!!!!!!
Uskoa täynnä ja Muru 2vrk
Viimeksi muokattu:
Moikka vaan kaikille, olen pitkään pysynyt taustalla hiljiasena äänenä kun saatiin netti kotiin käyttöön vasta muutama päivä sitten ja olen äitiysloman ajan käynyt vain lukemassa kuulumisianne.
Onnea kaikille vauvan saaneille, suurimmalla osalla on onneksi mennyt synnytykset tosi hyvin eikä ikäviä muistoja ole jäänyt.
Mulla poksahti tänään 40+0 ja kylläpä olo on sen mukainen kun vauvan pää on ollut kiinnittyneenä jo pari viikkoa ja kävely on kuin ankalla. Välillä tuntuu että itku pääsee kun yrittää tuon 1v2kk perässä pysyä, onneksi tuo 3v on tosi reipas äidin pikku apuri.
Onko kenelläkään muulla tullut viiltävää kipua jalkoihin? Mulla kaksi raskaustta ja synnytystä takana ja ei ole aiemmin moista tunnetta ollut, aivan kuin joku viiltäisi puukolla jalan nivusesta irti. Tuskallista.
Toivottavasti huomisessa neuvolassa saisin jo kuulla toiveita käynnistys ajasta tai katsoissivat etes alapään tilanteen kun supistuksia on kuitenkin jo jonkin verran ollut.
Pitkää pinnaa ja hyvää huumoria kaikille vielä odottaville mammoille!!! Kyllä ne vielä joskus kaikki vauvat syntyy, en ole kenenkään kuullut mahaankaan jäävän
-marizella ja paapa 40+0
Onnea kaikille vauvan saaneille, suurimmalla osalla on onneksi mennyt synnytykset tosi hyvin eikä ikäviä muistoja ole jäänyt.
Mulla poksahti tänään 40+0 ja kylläpä olo on sen mukainen kun vauvan pää on ollut kiinnittyneenä jo pari viikkoa ja kävely on kuin ankalla. Välillä tuntuu että itku pääsee kun yrittää tuon 1v2kk perässä pysyä, onneksi tuo 3v on tosi reipas äidin pikku apuri.
Onko kenelläkään muulla tullut viiltävää kipua jalkoihin? Mulla kaksi raskaustta ja synnytystä takana ja ei ole aiemmin moista tunnetta ollut, aivan kuin joku viiltäisi puukolla jalan nivusesta irti. Tuskallista.
Toivottavasti huomisessa neuvolassa saisin jo kuulla toiveita käynnistys ajasta tai katsoissivat etes alapään tilanteen kun supistuksia on kuitenkin jo jonkin verran ollut.
Pitkää pinnaa ja hyvää huumoria kaikille vielä odottaville mammoille!!! Kyllä ne vielä joskus kaikki vauvat syntyy, en ole kenenkään kuullut mahaankaan jäävän
-marizella ja paapa 40+0
Onnea Uskoa Täynnä :flower::heart:
Jokos teille muille on alkanut sukulaiset ja tuttavat soitella "jokojokojoko" puheluita. Mulle soitteli mummo jo ekan tuommoisen tiedustelu puhelun tänään ja vaikka ne vain hyvää tarkottaa niin silti...vielä ei olla edes lasketussa ajassa ja tarttee sitte alkaa soittelemaan isäinpäivänä tuommoisen asian perään.
No joo mummolla on ollut aina vähän huono tuo tilannetaju vaikka eihän me täällä miehen kanssa kahdestaan mitään isäinpäivää juhlita kunhan vietetään normaalia sunnuntaita
Toinen mikä noissa kysely puheluissa on myös rasittavaa on sitten ne omien synnytysten muistelut. Jep vaikka mä todellakin olen niin kypsä tätä olotilaa, että haluan tämän lapsen pihalle mahdollisimman nopeasti, niin se ei helpota mun oloa kuulla tässä vaiheessa kaikki mahdolliset kauhutarinat synnyttämisestä 50-60-lukujen taitteesta. Mikä tuossa vanhemmassa väessä on, että just nyt loppumetreillä pitää alkaa kertoilemaan niitä kauhutarinoita miksi niitä ei voi kertoa vaikka siellä puolenvälin paikkeilla.
Nää painii ihan samassa sarjassa kun muiden naisten vähättelyt tai liioittelut omien olojensa suhteen. Jos menet sanomaan että ei ole ollut raskausaikana mitään ongelmia niin kysyjä on ollut vähintään neliraaja halvaantunut. Jos taas sulla on ollut paljon vaivoja ja olet joutunut saikulle tai jopa sairaalaan asti niin sitten vähätellään että ei voi olla mahdollista kun itse ei ole samaa kokenut...
Nainen on naiselle susi se on tullut tässä raskausaikana opittua aika perusteellisesti. (toivottavasti en itse sorru samaan vuosien varrella :ashamed: )
iia ja Anselmi 39+3 eikä merkkiäkään että tulis pihalle
Jokos teille muille on alkanut sukulaiset ja tuttavat soitella "jokojokojoko" puheluita. Mulle soitteli mummo jo ekan tuommoisen tiedustelu puhelun tänään ja vaikka ne vain hyvää tarkottaa niin silti...vielä ei olla edes lasketussa ajassa ja tarttee sitte alkaa soittelemaan isäinpäivänä tuommoisen asian perään.
No joo mummolla on ollut aina vähän huono tuo tilannetaju vaikka eihän me täällä miehen kanssa kahdestaan mitään isäinpäivää juhlita kunhan vietetään normaalia sunnuntaita
Toinen mikä noissa kysely puheluissa on myös rasittavaa on sitten ne omien synnytysten muistelut. Jep vaikka mä todellakin olen niin kypsä tätä olotilaa, että haluan tämän lapsen pihalle mahdollisimman nopeasti, niin se ei helpota mun oloa kuulla tässä vaiheessa kaikki mahdolliset kauhutarinat synnyttämisestä 50-60-lukujen taitteesta. Mikä tuossa vanhemmassa väessä on, että just nyt loppumetreillä pitää alkaa kertoilemaan niitä kauhutarinoita miksi niitä ei voi kertoa vaikka siellä puolenvälin paikkeilla.
Nää painii ihan samassa sarjassa kun muiden naisten vähättelyt tai liioittelut omien olojensa suhteen. Jos menet sanomaan että ei ole ollut raskausaikana mitään ongelmia niin kysyjä on ollut vähintään neliraaja halvaantunut. Jos taas sulla on ollut paljon vaivoja ja olet joutunut saikulle tai jopa sairaalaan asti niin sitten vähätellään että ei voi olla mahdollista kun itse ei ole samaa kokenut...
Nainen on naiselle susi se on tullut tässä raskausaikana opittua aika perusteellisesti. (toivottavasti en itse sorru samaan vuosien varrella :ashamed: )
iia ja Anselmi 39+3 eikä merkkiäkään että tulis pihalle