Oho, olipas tullut paljon tekstiä "poissaollessa"...
Yöt menee edelleen miten menee. Välillä sitä nukkuu tyytyväisenä JOPA 5tuntia putkeen ja toisinaan sitä herää pienimpäänki narahdukseen, jonka takia sitä sitten nukkuu päivän kuola poskella.. Närästyksestä on päästy! Jee!
Ja mä tahdon jo nukkua mahallaan!!! Ennen tätä vauvamassua tuli aina nukuttua mahallaan. :heart: Selällään ei todellakaan voi nukkua, oikealla kylellä vaan jonkin aikaa vaan pötkötellä, joten vasemmalla kylellä sitä tulee maattua aina. Ja kun tuo sänky on oikeasti niiin persiestä että paikat menee kipeäksi jos samassa asennossa kovin kauan nukkuu. Sitten keksin heittää patjan siihen omalle puolelle sänkyä niin on paljon pehmeämpi ja parempi nukkua. Mies tykkää kun se patja vie niin paljon tilaa.
Supistuksia tulee ja menee. Kerran jo säikähdin, että nyt tuli lähtö mutta onneksi oli väärä hälytys.
Muutenkin taitaa aika aktiivinen tapaus olla tuolla mahassa, kun tuntuu ettei se kauaa malta paikoillaan olla. Nyttenki on joku jumppahetki sillä meneillään. Voi melkein tarttua sitä jalasta kiinni.
Ja välistä potkaistaan niin pontevasti kylkiluihin että ihan kipeää käy.
Liikunta. Eipä sitä enään jaksa kovin pitkiä lenkkejä käydä (jos jaksaa ylipäätänsä lähteä mihinkään). Jos mennään isompaan kauppaan ostoksille ja siellä vierähtää enemmän aikaa kuin normaalisti, niin meinaa kunto loppua kesken kaiken. Ei vaan jaksa. Jalat jumittaa, selkää särkee ja puuskuttaa. Ja ukko senkus säntäilee hyllyjen välissä hirveetä kyytiä ja minä yritän lyllertää sen perässä.
Sitten se kehtaa vielä ihmetellä kun kitisen että lähdetään jo... Oon minä sille pariin otteeseen sanonu et ota sinä tämä olotila itelles niin katotaan miten jaksaa kierrellä kaupassa.
Joten pisteet
nelliellille joka jaksaa käydä kaikenmaailman pumpeissa ja stepeissä. Itseä rupesi väsyttämään jo pelkkä ajatus
Kyllähän tuo ukkeli meinasi et lähdettäisiin Ikeassa käymään taas tässä piakkoin, mutta tuumasin sille että saa lähteä yksinään tai sitten sais työntää minua niissä kärryissä. Hulluksihan sitä tulisi jos sinne joutuis kiertelemään kun pelkkä kauppareissukin saa puhdin ihan kokonaan pois...
Meikkaamisesta, itse en ole herran aikoihin meikkiä pärstääni laittanut. Sillon tällön ehkä vähän ripsaria, mutta siihen se jääkin. Mieli kyllä tekis tälläytyä joskus ihan kunnolla (hiukset, meikit, vaatteet) ja lähteä baanalle, mutta ei taida tämän mahan kanssa enää onnistua.
Ja tuskin ne minun bilevaatteet päälle edes mahtuu. Ehkä sitten myöhemmin...
Minun mielestä tuo Saagim saisi painua sinne minne aurinko ei paista. Jotenkin koko eukko saa mun niskakarvat pystyyn jo pelkästä nimen näkemisestä/kuulemisesta. Eikä se itsekkään mikään kaunein kukkanen maailmassa ole, joten ei ole varaa muita haukkua rumaksi.. Toinen "ällötys" on kyllä se Super-Marjo... Hyhhyh.
Omaa napaa...
Täällä kärsitään
flunssasta.
Nokka vuotaa kuin seula, kurkku ja toinen korva kipeä. :/ Helpottaa tooosi paljon tää olo minun jo muutenkin niin ihania öitä... Noh, saapahan yhden syyn lisää ottaa rennosti.
Jospa tää tästä kuitenkin helpottas, ku viikon päästä ois taas neuvola-aika eikä sinne sais kipeänä mennä. Ja kuitenkin haluaisin sinne päästä. Onhan se aina yhtä jännää.
Täytyy juoda litrakaupalla lämmintä mehua / kaakaota tässä, lepäillä peiton alla ja ootella josko se äiti tulis sunnuntaina käymään ja tois mustikkasoppaa...
:heart:
Mun
sosiaalinen elämä on ihan kuollutta. Masentaa.. :/ Ukkokin on lähes aina töissä, kaverit asuu toisella paikkakunnalla eikä oikein ole muuta seuraa kuin tuo katti (onneksi, olisin tullut jo hulluksi jos se ei ois täällä). Pari kaveria onneksi kävi viime viikonloppuna täällä. Ottaen huomioon että välimatkaa on se 300km niin silti jaksoivat tänne tulla minua katsomaan vaikkei sitä normaalia baari-iltaa voinutkaan heille "tarjota".
Parhaimmasta kaverista ei ole kyllä hirveästi kuulunut kun tää mun raskaus tuli ilmi... Kyllähän se onnitteli jne. mutta siinäpä se. Ei pyydä enään kylään ja sillä aina on muuta menoa kun minä sitä tänne pyytelen tai kysyn josko itse voisin siellä lähtä käymään... No, kai se haluaa villinä ja vapaana viipottaa menemään viikonloppuisin sillä välin kun minä nysvään kotona mahani kanssa. :/
Kyllähän noita miehen kavereita käy täällä vähintään kerran kuukaudessa (ja niilläkin on se 300kilsan ajomatka tossa välissä), joka sinänsä on ihan kiva. Mutta kun ne ei pahemmin välitä minusta enkä minäkään niistä, joten mitenkään "mukavia" päiviä ne ei ole... Ja vielä kun saan "nauttia" yleensä seuraavana aamuna siitä ihanasta krapulahikip*skaviinakalja-tuoksuista. <3 Niin ja tarviiko edes kertoa kuka niiden jäljet joutuu sitten siivoamaan?! Ihmekkään kun olen aina niin "iloinen" kun ne tulee käymään... "Jaa jollakin on taas v*ttupäivä?" kuuluu monesti kun niitä joudun katteleen. Minä niille vielä joku kaunis päivä ne kunnon v*ttupäivät näytän.
Synnytys on alkanu jo vähän mietityttään. Aaapua, miten siitä selvitään?
Mitenkään isokokoinen ihminen kun en ole... Lääkäri kyllä sanoi ettei pitäisi mitään ongelmia olla. Mutta mistäs sitä ikinä tietää...
Unia en synnytyksestä itsestään ole nähnyt. Yleensä niissä olen jo synnyttänyt, mutta sitä "tulosta" en ole koskaan unissani tavannut.
Itsekkin tässä innolla seurailen, josko niitä vauvauutisia alkais putkahtelemaan tähänkin topaan.
Tavallaan ei haittais vaikka itsekkin saisin sellaisen tänne jo raapustaa (turhautuminen tämän mahan takia on päivittäistä) mutta eiköhän sitä vielä kuitenkin malteta...
- Charolina & maha-alieni (34+3) -