Marraskuun inseminaatio hoidot!

Testin eilinen tulos kertoi samaa, mitä kuukautiset tänä aamuna. Negatiivinen tulos. Sitähän se lääkäri sanoi jo ennen inssiä.

Ihan #&%?$!*. Mieheni ehkä vielä enemmän. Jäin aamuksi kotiin - kun mun työssä se on mahdollista. Silmät ihan turvonneet eilisestä itkemisestä. Istuttiin koko ilta sohvalla. Puhuttiin huomisesta, ensi viikosta, keväästä, siitä miten meidän suhde tulee kestämään tämän kaiken. No, kuten olen kertonut: meillä on seuraavaksi tiedossa taukoa huhtikuulle. Ellei sitten vaihdeta yksityiselle tässä välissä.

Mieheni kiteytti meidän molempien tunteet, kun puhuttiin eräästä hänelle tärkeästä, odotetusta työjutusta, johon hänen pitää itsensä repiä tänä iltana: "Ei vois oikeesti vähempää kiinnostaa lähteä sinne esittämään kovaa jätkää, esiintymään vahvana. Kukaan siellä ei voi tietää kuinka paljon sattuu, kun ei voi saada vauvaa."

 

Siili: Voihan :'( :hug: :hug: :hug:

Tiedän, että näihin tilanteisiin ei auta mikään. Mutta sanon kuitenkin: Sinulla on selvästikkin mies, josta monet naiset vain unelmoivat! Te ansaitsisitte oman nyyttinne. Jos tästä lapsettomuudesta voi löytää mitään hyvää niin sen, että vaikka parisuhde on todellakin koetuksella niin tässä hyvät miehet erottuu huonoista.
Koeta jaksaa :heart:

 

Allekirjoitan sen, mitä Vinita kirjoitti.

Minultakin siili iso :hug: ja voimia jatkoon.

 

:hug: Siili minunkin puolestani. Osaan kyllä ajatella tunteen, kun olen itsekin pari inssipettymystä kokenut.

Itselläni on siis kolmas ja vika inssi torstaina ja siitä alkaa jälleen piinikset. Tänään laitetaan pregnyl. En kyllä oikein jaksa enää uskoa inssien onnaamiseen vaikka toki pitäisi.. katotaan nyt tämä kuitenkin. Ajatuksissa on kyllä vahvasti ollu jo seuraavat hoidot.

 

... Eipäs täälläkään mitkään juhlatunnelmat ole. Eilen oli ultra (kp10) takana 5* 50 iu puregonia. Mutta eipä löytynyt kuin pieniä rakkuloita munasarjoista... Edellisen inssin pohjilta löytyi kaksi senttinen kysta, eli eipä tuo ihme jos ei tulosta tullut, kun mitään ei irronnut. Tosin sitä kyllä epäilinkin jo muutama päivä pregnylistä. No nyt sitten pistelen vielä keskiviikkoon ja sitten torstaina uusi ultra.. Vähän kyllä siltä vaikuttaa, että eipä taida tästäkään kierrosta mitään tulla...

Siilille :hug: ja plussaonnea piinailijoille...!!

 

Kiitos kullannuput!

Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Niin itseä kuin parisuhdettakin. Keräilen itseäni - sisäisesti - kokoon. Onneksi mulla on sellaiset näyttelijälahjat, että ulkopuoliset tuskaani tuskin huomaavat. En jaksais nyt puhua aiheesta. Kirjoittaminen helpottaa. Sitä paitsi joka kerta, kun puhun jollekin ystävälle tai perheelleni ylipäänsä koko tästä lapsettomuus-teemasta, niin huomaan alkavani tärisemään. Kummallista.

 

Heippa!!!
mun piti vaan purkaa omaa stressiä tänne,anteeks jo valmiiks...
mutta huomenna mun ekasta inssistä kulunut tasan 2 vkoa ja tein testin tänään kun en pystynyt enää odottaa,tuli kaks viivaa,toinen kylläkin haalee viiva,tietääkö kukaan mitä tarkottaa,voiko se olla totta????
-minttu-

 

Voi siili :hug: Jaksamisia!
Täytyy kyl yhtyä edellisien kirjoittajien kans siihen et sun mies on kyl just sellainen mistä monet unelmoivat! Ja jos jotain niin tosiaan ehkä kaikki vahvistaa parisuhdetta, tämä jatkuva pettyminen kuukaudesta toiseen..en tiedä.. voimia sinne!

ON: tänään on ollut niin tunne et nyt ne alkaa.. mut epäilen et tää tunne kestää sinne torstaille, jolloin ne sit alkaa.. Kuhan taas kiusaa mua tää olo.. Mut oon kyl noin 99%sen varma et sieltä ne menkat tulee... ihan on siis jotenki kaikki "oireet" kadonnu ja samat fiilikset kuin ennenkin juuri ku ne alkaa..Kun vaan sais tuon jatkuvan toivomisen et jospa jospa ja jospa.. loppumaan ja kuuntelis omaa järkeä..

 

Minttu, kyl toi mun mielestä tarkoittaa et olet onnellisesti raskaana jos kerran kaksi viivaa oot saanu! ONNEA MILJOONASTI!!!!!!!!!

:heart: :heart: :heart:

Oliko sul mitä oireita?

 

no se fiilis on edelleen et menkat alkaa mut en sit tiiä,rinnat on kipeet ei paljoo muita oireita,siis sen tärinän lisäks....
ne sano mulle sairaalasta ettäse raskaustesti tulos viiva tulee ainoastaan jos elimistössä on raskaushormoonia,muuten ei tuu yhtikäs mitään,ja kyl se viiva haaleena on...
tietty tää ei oo edes viel se pvä ku ois saanu testata,mut en malttanu oottaa...
siilille mäkin toivotan jaksamista,tää on meille kaikille kauheeta piinaa,jännitystä ja pelkoa.... :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
-minttu-

 

JUST SRIIVASIN pitkät tekstit ja taas ne hävis, pakko alkaa tallentamaan ennen ku lähettää :'(


SIILI: Olen tosi pahoillani sun puolesta...tää asia satuttaa aina yhtä paljon vaikka kuinka luulee tottuneensa noihin pettymyksiin :'( Mutta en voi kun yhtyä noihin muihin, että sä oot näyttänyt löytäneen miehen joka on aarre, mielestäni siinä on asia josta tulee olla ikionnellinen!!!

Mun mies ei paljon näistä asioista puhu, ja ymmärsi ekan kerran mun tuskan 1,5 vuotta kaiken alusta, ku mulla alko menkat ekan clomikierron jälkeen ja tipahdin ihan täysin. Sen ei tarvinnu ku avata suunsa ku repesin itkemään, ja sen illan itkin (sillon just vein sitä illan viettoon, ni sain itkeä yksin kotona). Mut siis niin harvoin löytää oikeet sanat, ja yleensä sanoo vaan että kyl me onnistutaan ja et älä mieti niin paljon. Voi v että ärsyttäö välillä. No mutta, kaikki ollaan erilaisia...
Voimia sulle :hug:


MIELETTÖMÄSTI ONNEA MINTTU PLUSSASTA :flower:

Niinhän se on, että ei se viiva tule ilman raskaushormoneja! Nyt peukut pystyssä täällä B)

Huomenna mulla toka inssi siis edessä ja taas jännittää kun olis ensitreffeille menossa...mitäköhän lääkäri tosta vertauksesta tykkäis

-Nea :heart:

 

Nyt ei voi muuta kuin itkeä tihuuttaa tätä lukiessaan. Muutenkin oon eilis illan ja aamun itkenyt vähän väliä.

Siilille voimia! Mä yhdyn kyllä Vinitaan siitä että sulla on upea mies rinnallasi. Yhdessä jaksatte. :hug:
Tässä kohtaa tuli eka itku kun luin siilin viestiä.

Itsellä myös tunne että menkat alkaa ihan justiinsa. Ei jaksa uskoa, ei enää millään. Huomenna pitäisikin tulla ja nyt jo itken tulevaa. Niin paljon mahassa tuntuu. Harmittaa ja surettaa niin vietävästi. Ei löydy uskoa tulevaan.

No sitten sain taas itkut aikaiseksi, onnen itkut tällä kertaa! MINTTU!!!
Aivan ihanaa! :heart: Niin kun yhdessä pohdittiin ja inssiä ooteltiin.
Nyt vaan kovasti toivomme että kaikki jatkuu yhtä ihanasti teillä!

Mä en vielä testiä oo tehnyt, enkä tee. Kyllä ne sieltä tulee, sen uskon.
Toisaalta vaikkei uskoa löydy itseäni kohtaan, niin Mintun uutinen antaa voimaa.

Joten yhä täällä punaisin silmin toivotan kaikille vielä piinaaville plussatuulia! Mintulle iso :hug: sekä siilille vielä suurempi jaksamis :hug:

 

NAMPULA:

Jaksamista sulle kanssa...oot nyt tosi ikävässä tilanteessa kun et voi ku odottaa. Pidä itses kasassa äläkä vaivu epätoivoon, vaikka välillä se tuntuuki ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta...olis niin kiva jättä kaikki muu, kääriytyä peiton alle ja itkeä itsensä uneen :hug:

Sitä haluaisin kysyä, kun kirjotit tossa toisessa ketjussa et tiedät et seuraava suunniteltu inssi ajoittuu sunnuntaille??? Onx sulla niin säännöllinen kierto vai miten nyt jo tiedät??


-Nea :heart:

 

Nea! Se oli sellainen tuntuma, jos ovuloin niin mulla on säännöllinen kierto. Mutta mähän ovuloin ehkä kerran sadassa vuodessa, niin kuin ilman lääkkeitä. Mutta nyt kun kuulemma seuraava inssi jatketaan samalla meiningillä ja lääkkeillä. Niin jos kulkee samanlailla, niin inssi menee sunnuntaille. Tai siis jos inssi tehtäs su. Lääkäri vaan totes että se tehdään sitten kotihommina.

Eli varmahan tämä tieto ei ole, ainahan kroppa voi tehdä omiaan eikä homma toimi. Mutta näin oli alustava suunnitelma.

Kiitoksia tuesta! Juu tää on niin kurjaa kun ei oi kuin odotella. Mutta huomenna sekin loppuu. Eli täti tulee, sellaiset on tuntumat ja näin on aina oviksen tapahduttua.

 

Nampula, tiedän tunteen ku vaan ei voi mitään muuta ku odottaa.. Mulla tunne myöskin et menkat alkaa justiinsa, ravannu olen vessassaki kattomas, vaan ei näy vielä punaista ei.. torstaina sit tiputaan, taas lujaa ja korkeelta.. Pidän kyl kaikki sormet ja varpaat sulle vielä pystyssä et täti jättää tulematta huomenna! Tsemppiä!!

Nea, mun mies on just samanlainen. Ei puhu näistä asioista paljo mitään ja sen minäki kuulen et kyl se vielä onnistuu ja et älä mieti asiaa niin paljon.. Ja noita sitä ei vaan jaksa aina kuulla.. Mut siis ihana mies on muuten :heart:

 

Niin eihän tätä rumbaa jaksaiskaan jos mies olis läpimätä...eli kyllä munkin mies ihana kuitenkin on. Ja ku toisen tuntee, ni tietää että turha odottaa mitään tunteenpurkauksia tästä asiasta

Kyllä se yks ilta tossa kysy, et mitä sa taas koneella istut. Vastasin siihen et oon tällasella keskustelupalstalla. Sit se oli heti et onx siel joku vai chattaamassa mun kanssa, ni kerroin että ei, vaan että täällä vaan keskustellaan eri jutuista. Sit kyl aika suoraan sanoin, että tää on mun henkireikä saada keskustella ihmisten kanssa, jotka on justiinsa samassa elämäntilanteessa ku minä, ja että ei ihmiset ymmärrä jos eivät ole kokenu tätä. Ja ettei siis todellakaan ole ketään jolle voi kaikki tunteet purkaa.
Tiedän meinaa sen asenteen näitä keskustelupalstoja kohtaan (joista se ei tiedä mitään kun ei sitä ylipäänsä koneet kiinnosta)! Mut kyl se ilmeisesti ymmärsi, että jonnekki on pakko purkaa paineet ja uskon että on ilonen vaan siitä etten pura kaikkea siihen

Kyl tää on palsta on henkireikä mulle ainakin, toivottavasti muutkin saa edes jotain apua täältä B)

Haleja kaikille :hug:

-Nea :heart:

 

Viivero ja Nea!

Mulla kans mies joka ei asiasta puhu, jos ei varta vasten aleta jutella. Taannoin sit möksähdin kun se ei mun mielestä ollut kiinnostunut näistä jutuista. Sillon sit juteltiin ja mä tajusin että kova paikka sillekin. Se on sellanen realisti, et on suoraan sanonut et saattaahan olla ettei ikinä onnistukaan. Juteltiin sit siitäkin et jos näin käy. Mä sit vaan sanoin et kaikki keinot eka haluan koittaa ennen kuin siihen alistun. Ymmärsi kyllä. Tänään se sit sai mut taas kyyneliin, kun tuli töistä. Toi mukanaan pienen ruukkukukan ja kortin jossa oli ihan vain teksti että hyvää tiistaita rakkaalle. Oli eilen katsellut illalla mun suruttelua sängyssä maatessani (näin siis ite päättelin). On se vaan niin ihana. Vaikkei asiasta puhukaan.

Tämä palsta on mulle myös äärettömän tärkeä henkireikä. Kun tiedän että te kaikki täysillä mukana ja varmasti ymmärrätte tuskan. Kiitos jälleen kerran teille rakkaat ystävät! :flower:

 

Helluo kaikille!!!!
kiitos kaikille jotka tsemppiä toivotteli...olo on tosi epäuskonen,on niin vahva tunne niistä menkoista,ei niin pahat kivut ku normisti mutta kipuja kuitenkuin on...
mietin vaan vieläkin sitä haaleeta viivaa,mutta naistenklinikalta täti sano kyl että mitään ei tuu jos ei raskaana ole,silti epäilen,varsinkin kun on masu pipi....
rinnatkin kyl tosi arat mut kai tää tästä selkii,perjantaina pitäs tehä uus testi ja sit soittaa naikkarille ja varata eka ultra,niin siis jos testi yhä positiivinen...
Nampula,älä säkään oo varma miten on asian laita,enhä mäkään usko mut jotenki silt nyt näyttäs....huomennahan sunkin menkat jo pitäs alkaa...
-minttu-

 

Isot onnittelut mintulle plussasta! :heart:

Neldreamille haleja :hug: Voimia!

--

ON: Täällä vatsaa juilii yhä vaan.. Yleensä viikkoa ennen menkkoja alkaa jo ilmoittelemaan ja olo on varsin väsynyt sekä ehkä vähän kiukustunut. Sama fiilis tälläkin hetkellä :/ Ei vain jaksa uskoa, että kävisi yhtä hyvä tuuri kuin viime inssissä.. Saati sitten, että pysyisi matkassa, jos tuuri olisikin yhtä hyvä :\| Blaaah...

Onko miten monella muuten tullut näiden hoitojen myötä seksihaluihin muutoksia? Ja mihin suuntaan, jos on? Minä tässä totesin, että voisin muhinoida koko ajan :snotty: Ja piru vie mies yövuorossa :headwall: En muista, että edellisessä inssikierrossa olisi tällaista ollut :/ :ashamed: \|O

 

OHO!Täälähän on sattunut ja tapahtunut tänään!

Ensiksikin Siilille iso :hug: ja jaksamista.Tuli oikein tippa linssiin tekstistäsi :'( Muillekkin tippuneille voimia jatkaa eteenpäin,vaikkei sitä voimaa ehkä tällä hetkellä löydykkään.

Mintulle tarrasukkia ja onnea,toivotaan pikkuisen pysyvän kyydissä =) :hug:

Pietu!Täälä ei erikoisia tuntemuksia.Vatsa on vähän "hellä",ehkä juuri samalla tavalla kipristää niinkuin kuvailit (kuin olisi vähän vessahätä).Rinnat ei ole vielään kipeytyneet *koputtaa puuhun*,koska yleensä AINA 10 päivää ennen menkkoja rinnat tulevat kipeiksi.Tuosta muuten kun kerroit että tekee mieli miestä koko ajan...se voi ennustaa myös raskautta.Aika monella ystävälläni oli niin että teki koko ajan mieli puuhata sängyssä. =) Miula on aika pienet halut tällä hetkellä kun yököttää luget.Onks siula ollu hirveen kovaa väsymystä?Miusta tuntuu et nukahan pystyyn.Aamuisin on tosi kovasti oksettanut (mutta miula tulee normaalistikkin pahaolokohtauksia)

Palaan taas pian,tuli pika kirjoitus (oli pakko päästä purkaa päivän asiat ja katsomaan miten muilla menee)...Nyt katsomaan "Pakoa" =)

 

Kone pyyhkii mun viestit, arggh \|O

Aiheutit Pietu kunnon naurut Meilläkin on aviollisia velvollisuuksia jostain syystä hoideltu tiheään viime päivinä. Mä luulen, että meillä se johtuu siitä, että tässä kuussa muhinoimme vain toisiamme varten kun lapsen teko on ammattilaisten käsissä.

Minttu: Loistavia uutisia! Ei muuta kuin Onnea :flower: ja kerro kuulumisia.

Tiedän Nampula tunteesi, mutta älä luovuta vielä! Toivotaan, että elämä yllättää ihanalla tavalla!

Kyllä on tosiaan ihanaa kun täällä saa avautua! Reaalimaailmassa tuntee olevansa ainoa. Vaikka mistä sitä tietää, vaikka istuttais samassa kahvipöydässäkin joka päivä

 

VIP1: Juu.. Täälläkin uuvuttaa ihan pirusti. Voikohan Luget aiheuttaa tällaista väsymystä.. tai Pregnyl?! Ihan ku ei mikään uni riittäs =) Toivotaan, että nymfon oireet liittyisivät raskautumiseen

Vinita: Hih.. Onneks joku muukin yhtä himokas linjoilla :ashamed: Pitänee aamulla härkätä, kun toinen tulee töistä...

 

Huomenta kaikille!

Viime yönä sitten minkäkin putosin korkeelta oksat rätisten. Kaikesta huolimatta. Kyllä sitä kuitenkin koko ajan pieni toive sisällä kytee, vaikka tietääkin menkkojen tulevan. Heräsin yöllä ja lähdin vessaan. Vessassa huomasin kun menkkakivut oikein valahtivat mahaan ja siinä ne taas olivat. Jokaisen lasta toivovan ilo, kuukautiset. Siinä sitä sitten yöllä sängyssä itkua tuhersin. Harmittaa nyt kyllä niin vietävästi.
Yöllä sain sitten itseni kasaan ja takaisin uneen. Aamulla heräsin sitten viemään miestäni töihin ja kerroin hänelle asiasta, rohkeana vailla surua (muka). Vaikka hän on kuinka realisti ja tiesi tuntemukseni, näin hänenkin harmistumisensa ja taas tuli itku.

Nyt tuntuu siltä että tuleeko tästä päivästä mitään, kun aina asiaa ajatellessa tulee suru puseroon. Oon itelleni tolkuttanut, että eihän tämä inssi ole sen kummempi kuin normaali tapakaan, että eihän normaalillakaan tavalla se aina onnistu. Siihen täytyy siis uskoa että vielä joku päivä. Vaikka nyt tuntuukin kovasti epätoivoiselta. Mutta tänään sitten taas soittelen lääkärille ja katsotaan tulevaan. Näin se elämä kulkee.

Jokaiselle vielä piinailevalle kovasti plussatuulia!

 

Voih.. Lohtuhali Nampulalle :hug: Hienolla asenteella olet liikenteessä, katse tulevaan vain Ei sitä muuten jaksa.

Täällä jätettiin aamumuhinat väliin.. En raaskinut herättää miestä, kun niin suloisen näköisenä tuhisi täydessä unessa. Huomenna sitten, kun on valvomiset ohi ellen sitten jo tänä iltana käy kimppuun ennen kuin lähtee töihin

Ihme juttu.. se vain juilii edelleen mahaa :/

EDIT. Tänään sitä vissiin pitäisi kiinnittyminen tapahtua... :snotty: <br><br>

 

Nampula

Jos voisin muuttua lämpimiksi katseiksi, halauksiksi, rutistuksiksi ja nenäliinoiksi, niin sen tekisin! Mitenkä niissä adresseissa yleensä lukee... Surussasi myötäeläen! Tai suruunne osaa ottaen!

Tää ei ehkä sua piristä, mutta kerron silti, koska haluan piristää itseänikin. Paha olo rinnassa tuntuu koko ajan. Hengittäminenkin on välillä raskasta. Kirjoittaminen auttaa. Mut siis se piristys: Mehän saimme maanantai-iltana saman suru-uutisen. Eilen illalla yksin kotona lueskelin näitä palstoja hakien toivoa, lohdutusta jne. Eksyin tonne Taysilaiset-pinoon Ja hetkeksi nousi hymy huulille. Jos jotain positiivista koetetaan hakea, niin ainakin se, että voidaan toteuttaa se suunnitelma niistä neilikoista pipossa ja tumpuissa. Jos jompaa kumpaa ois onnistanut tällä kertaa, niin koko hieno kanssaihmisten piristys- ja hämmennysoperaatio ois epäonnistunut

Meillä ei lähipiirissä ole ketään, joka painisi näiden samojen ongelmien kanssa. Tuntuu, että voihan sitä ystäville selittää, mutta ymmärtääkö ne. Jotenkin rinnassa lämmittää hassusti vähän, kun tietää, että on olemassa kuitenkin joku, joka kulkee samoissa hoidoissa samassa paikassa ja joka varmasti ymmärtää.

Itsellä ei ole ollut voimia vielä edes soittaa lääkärille "kuulumisia". Ehkä tänään - tai ensi viikolla.