MARRASKUUN 2012 masuasukit <3 *huhtikuussa*
- Viestiketjun aloittaja Micaela
- Ensimmäinen viesti
Ultrassa käyty ja niin siellä näkyi pikkuinen jonka syke oli vahva ja vastasi juuri neuvolan laskuja eli rv7+2 oli nyt.. 
OLO on niiin niin helpottunut vaikka voihan tässä viellä vaikka mitä käydä mutta toivottavasti kaikki menis vaan hyvin<3<3
JOten LA MUUTTUI.. 18.11 :heart:
Kultakimpale2 ja pieni rv7+2
OLO on niiin niin helpottunut vaikka voihan tässä viellä vaikka mitä käydä mutta toivottavasti kaikki menis vaan hyvin<3<3
JOten LA MUUTTUI.. 18.11 :heart:
Kultakimpale2 ja pieni rv7+2
käynnistyksestä hyvin paljon on sairaalakohtaista.... itselläni edellisessä oli iso vauva tiedossa, ja mitään käynnistyksiä ei edes luvattu. melkein kilon pieleen ennustivat... ja vaikka RD oli odotusaikanakin todettu niin kovan taiston jälkeen pääsin viikolla 36 kontrolli-ultraankin. ja niin todella paljon riippuu siitä terkkaristakin...puolensa kannattaa pitää ehdottomasti!
ihanaa, edessä pitkä viikonloppu
ihanaa, edessä pitkä viikonloppu
Ultrassa käyty ja yksi pieni sydän siellä sykki:heart:
Pikkuinen vastasi viikkoja, mutta liikkui aika niukasti vaikka lääkäri tökki ja heilutteli mahaa, joten siitä nyt jäi kova huoli. :/
Ja munasarjakysta löytyi kans :| Yritin siitä kysellä lääkäriltä tarkemmin, niin se tokaisi vain "se todennäkösesti häviää itestään, ja sullahan on kohta käynti siellä äitiyspolilla, ne varmaan kattoo tarkemmin jos on aihetta".. Huoh!
Nyt täytyy mennää, kun tuo esikoinen tuossa huutelee...
Kiukuttelija 9+1
Pikkuinen vastasi viikkoja, mutta liikkui aika niukasti vaikka lääkäri tökki ja heilutteli mahaa, joten siitä nyt jäi kova huoli. :/
Ja munasarjakysta löytyi kans :| Yritin siitä kysellä lääkäriltä tarkemmin, niin se tokaisi vain "se todennäkösesti häviää itestään, ja sullahan on kohta käynti siellä äitiyspolilla, ne varmaan kattoo tarkemmin jos on aihetta".. Huoh!
Nyt täytyy mennää, kun tuo esikoinen tuossa huutelee...
Kiukuttelija 9+1
Sitä vaan että miten voikin keitetty parsakaali haista niin kuvottavalle. Ei muuta, illalla lisää.
*metsätähti* ja masuasukki 8+6
*metsätähti* ja masuasukki 8+6
Kiitoksia Micelalle uudesta pinosta
Niin se vaan aika menee uusi pinokin jo tässä kuussa porukka käy neuvolassa ekoja kertoja osa käy jo np-ultrassakin.
Olitte miehen osallistumisesta kotitöihin jutellut, meillä osallistuu kyllä pienellä painostuksella mutta osallistuu meillä on molemmilla vuorotyö joten se tekee jolla on aikaa enemmän. No nyt kämppä on päässyt aika sotkuiseen kuntoon kun itse olen niin väsynyt, että ei jaksa. Kerkiäähän sitä siivota sitten vähän myöhemminkin kun jaksaa
Oireita Eilinen oli kyllä joku ihan hirvee päivä semmoinen hormoonimyrsky että huhhuh : / se itkuilu vaan jatku ja jatku sitten koko päivä ilman mitään järkevää syytä kaverin kanssa sitä illalla analysoitiin vähän ja se tuumas että on ihan normaalia, että tämmösiä päiviä nyt vaan tulee ja ne voi laukasta sitten ihan mikä vaan mulla se nyt vaan oli aamulla tuo lumen tulo ja auton kaivaminen hangesta ja siitä sitten kaikki oli vaan huonosti tai vastaavasti niin ihanasti, että piti vähän itkeskellä. :stick: Hullua.
Pahoinvointi on hellittänyt ainakaan pariin päivään ei ole ollut semmosia kunnon oksetuksia tietenkin vieläkin välttelen kuvottavia ruokia. Uutena "ihanana" oireena olen saanut ystäväkseni ummetuksen kovasti koitan juoda ja syödä kuitupitoista ruokaa mutta aika epätoivoista on vielä toistaiseksi.
Kertomisesta olen nyt vähän pehmennyt noiden tulevien isovanhempien suhteen ja varmaan huomisen jälkeen kerrotaan mikäli lääkäri sais sydänäänet kuuluviin
jos ei saa niin sitten ei kerrota. Meillä kun on tuota välimatkaa tuleviin mummuloihin n. 600km/suunta joten ei ihan joka viikko eikä joka kuukausikaan nähdä.
Ruokien suhteen en ole kovin tarkka pidän tietenkin normaalista ruokahygieniasta huolta ja suurin osa niistä kielletyistä ruoka-aineista ei edes ole koskaan kuulunut mun ruokavalioon suurissa määrin. Juustoista en käytä homejuustoja ollenkaan, fetaa joskus salaattiin sekin on oikeastaan aina apetinaa, mozzarellan katson että on pastoroituun maitoon tehty. Kalaa syön kunnolla kypsennettynä en ole jaksannut kysellä mistä työpaikan ruokalan lohi on peräisin kun se on kuitenkin niin pieni määrä sitä kalaa kokonaisuutena että menkööt. Vakuumipakatut kalat jätin nyt kokonaan.
Sillee tervettä järkeä käyttäen ajattelin selvitä jos joku ei maistu niin se jää syömättä.
semmosta tällä kertaa näyttäis, että taas alkaa satamaan lunta. Illalla lumitöitä tiedossa tieten itkukurkussa
iia 7+6
Niin se vaan aika menee uusi pinokin jo tässä kuussa porukka käy neuvolassa ekoja kertoja osa käy jo np-ultrassakin.
Olitte miehen osallistumisesta kotitöihin jutellut, meillä osallistuu kyllä pienellä painostuksella mutta osallistuu meillä on molemmilla vuorotyö joten se tekee jolla on aikaa enemmän. No nyt kämppä on päässyt aika sotkuiseen kuntoon kun itse olen niin väsynyt, että ei jaksa. Kerkiäähän sitä siivota sitten vähän myöhemminkin kun jaksaa
Oireita Eilinen oli kyllä joku ihan hirvee päivä semmoinen hormoonimyrsky että huhhuh : / se itkuilu vaan jatku ja jatku sitten koko päivä ilman mitään järkevää syytä kaverin kanssa sitä illalla analysoitiin vähän ja se tuumas että on ihan normaalia, että tämmösiä päiviä nyt vaan tulee ja ne voi laukasta sitten ihan mikä vaan mulla se nyt vaan oli aamulla tuo lumen tulo ja auton kaivaminen hangesta ja siitä sitten kaikki oli vaan huonosti tai vastaavasti niin ihanasti, että piti vähän itkeskellä. :stick: Hullua.
Pahoinvointi on hellittänyt ainakaan pariin päivään ei ole ollut semmosia kunnon oksetuksia tietenkin vieläkin välttelen kuvottavia ruokia. Uutena "ihanana" oireena olen saanut ystäväkseni ummetuksen kovasti koitan juoda ja syödä kuitupitoista ruokaa mutta aika epätoivoista on vielä toistaiseksi.
Kertomisesta olen nyt vähän pehmennyt noiden tulevien isovanhempien suhteen ja varmaan huomisen jälkeen kerrotaan mikäli lääkäri sais sydänäänet kuuluviin
jos ei saa niin sitten ei kerrota. Meillä kun on tuota välimatkaa tuleviin mummuloihin n. 600km/suunta joten ei ihan joka viikko eikä joka kuukausikaan nähdä.
Ruokien suhteen en ole kovin tarkka pidän tietenkin normaalista ruokahygieniasta huolta ja suurin osa niistä kielletyistä ruoka-aineista ei edes ole koskaan kuulunut mun ruokavalioon suurissa määrin. Juustoista en käytä homejuustoja ollenkaan, fetaa joskus salaattiin sekin on oikeastaan aina apetinaa, mozzarellan katson että on pastoroituun maitoon tehty. Kalaa syön kunnolla kypsennettynä en ole jaksannut kysellä mistä työpaikan ruokalan lohi on peräisin kun se on kuitenkin niin pieni määrä sitä kalaa kokonaisuutena että menkööt. Vakuumipakatut kalat jätin nyt kokonaan.
Sillee tervettä järkeä käyttäen ajattelin selvitä jos joku ei maistu niin se jää syömättä.
semmosta tällä kertaa näyttäis, että taas alkaa satamaan lunta. Illalla lumitöitä tiedossa tieten itkukurkussa
iia 7+6
Oireista: Nyt näitä sitten alkaa olemaan..
-Aamulla kuvottaa eikä oikein tee mieli syödä, mutta sitten alkaa pyörryttämään kun ei oo syönyt ja sitten on pakko syödä ja sitten oonkin pahoinvoiva.. Kaikki ruuanlaitosta syntyvät hajut inhottaa, iltaisin vain sitten helpottaa.
-Lämmöt on koholla. Normaalisti mun kehon lämpötila on noin 35,7 +/- aste. Ja nyt sitten mittari näyttää 36,5 ja 36,6.. Eli vois sanoa että asteen nousu. Mies ihmettelee iltaisin että miten kuuma mä oon, kun yleensä olen tosi viileä, etenkin mieheen verrattuna joka on tosi lämmin.
-Rinnat on suuret ja arat. Edellisen raskauden aikana ostetut liivit on taas ihan sopivat.
Hauska juttu on että mun vatsa ei oikein tiedä olisko se iso vai pieni. Joka toinen päivä mä näytän ku olisin neljännellä kuulla ja joka toinen päivä vatsa on ihan littana
Edellisistä synnytyksistä oli näköjään puhuttu..
Esikoinen syntyi sen lähes vuorokauden, epiduraali pysäytti synnytyksen etenemisen yhdeksässä sentissä, voitte arvata että oli ihan pikkusen turhauttavaa. Sitten muhun pumpattiin oksitosiinia että saatais synnytys taas etenemään ja se alkoi vaikuttaa vasta kun epiduraalin vaikutus lakkas. Mä pärjäsin ihan hyvin niiden omien luonnollisten supistusten kanssa mutta oksitosiinisupparit oli ihan karmeita. Ponnistus kesti melkein tunnin, ja lopulta poika otettiin ulos episotomian ja imukupin avulla. Tuntui kuin keilapalloa olis punkenut pihalle.. Isopäinen poika olikin ettei ihme kun oli hieman hankalaa
Sanoin jo jossain vaiheessa, kun yritin seistä lattialla ja nojailla sänkyyn ja lapsivesi mitä lorotti ihan solkenaan ympäriinsä teki lattiasta liukkaan enkä voinut siis siinäkään sitten olla, että "Mä en tätä jää tänne kattelemaan, mä lähden NYT HIMAAN!". Mies sanoi että se oli jo miettinyt valmiiksi että miten se saa varovasti mut jotenkin taklattua siitä jos ponkasen huoneesta pihalle
Esikoisen jälkeen tein sen virheen että katsoin kotona peilillä miten tikit paranevat ja voin antaa sellaisen vihjeen ettei kannata. Se oli hirveä näky, niin kamala että mä rupesin itkemään. (mutta ei huolta, paikat on palautuneet kahden synnytyksen jälkeen ihan ennalleen.... toivottavasti vielä kolmannenkin jälkeen :/ )
Kuopuksen synnytys: Taas kesti noin 6 tuntia, kolme tuntia odotin kotona ennen kuin supistukset oli niin rankat että oli pakko lähteä laitokselle. Olinkin sitten jo seitsemänköhän senttiä auki ja muutaman tunnin päästä tyttö tosiaan syntyi. Hällä oli napanuora kaulan ympärillä ja vihreää lapsivettä. Oli inhottavaa kun yritin pidätellä ponnistuksia kun kieputtivat napanuoraa pois silleen että tytyön pää oli ainoastaan ulkona. Pelkäsin ihan hysteerisenä etten pysty olemaan ponnistamatta ja itkinkin sitä myöhemmin että mitä jos olisin vahingossa ponnistanut. Kätilö sitten ihanasti lohdutteli ja sanoi että "se meni tosi hyvin ja sä olit kyllä tosi urhea". Auttoi tosi paljon Ponnistus kesti siis kaikenkaikkiaan napanuorasotkun mukaanlukien n.6 minuuttia. Ihmettelinkin kun vasta valmistauduin siihen kauheen raastavan pitkään rumbaan mikä oli esikoisen kanssa ja hups, vauva tulikin jo
Se mikä mun mielestä oli totaalisen hanurista oli että kun istukka ei lähtenyt heti syntymään ja sitä yritettiin saada ulos niin mulle annettiin vauva rinnalle ja sanottiin samalla että "yritäpä nyt sitten ponnistaa samalla kun mä painan sun vatsaa", yritin änkyttää että vauvan vois antaa isälleen että pystyn keskittymään siihen ponnistukseen mutta vauvaa ei otettu rinnan päältä pois ja mähän siis tietenkin ensisijaisesti keskityin siihen etten pudota vauvaa kun se vatsan painelu sattui niin maan perkeleesti. Sit mut tosiaan kiikutettiin leikkaussaliin ku alkoi sellanen turha verenvuoto ja vauva jäi siihen iskälle hoidettavaksi. Mitään hätä-hätätilannetta siinä ei kuulemma ollut mutta mä en ymmärrä miksi miehelle ei kerrottu mitään. Siellä se tippa linssissä oli vauvan kanssa mua vastassa sen jälkeen kun oli monta tuntia joutunut istumaan itkevän lapsen kanssa ilman että tietää mitä tapahtuu. Mä kiukustuin koko tapahtumaan epäkohdista niin paljon että voin sanoa että inhoan koko kättäriä.
Esikoiselle taas ei annettu kättärin haikaranpesässä lisämaitoa vaikka mun maito ei noussut ja kun vauva joutui lastenosastolle yhdeksi yöksi tulehduksen takia niin siellä kirottiin haikaranpesä ja kerrottiin että meidän vauva oli kuivunut kun se sinne osastolle otettiin. Aukileet oli painuneet sisään jne. Oli tosi kivaa kuulla..
Sori vuodatus :/
-Aamulla kuvottaa eikä oikein tee mieli syödä, mutta sitten alkaa pyörryttämään kun ei oo syönyt ja sitten on pakko syödä ja sitten oonkin pahoinvoiva.. Kaikki ruuanlaitosta syntyvät hajut inhottaa, iltaisin vain sitten helpottaa.
-Lämmöt on koholla. Normaalisti mun kehon lämpötila on noin 35,7 +/- aste. Ja nyt sitten mittari näyttää 36,5 ja 36,6.. Eli vois sanoa että asteen nousu. Mies ihmettelee iltaisin että miten kuuma mä oon, kun yleensä olen tosi viileä, etenkin mieheen verrattuna joka on tosi lämmin.
-Rinnat on suuret ja arat. Edellisen raskauden aikana ostetut liivit on taas ihan sopivat.
Hauska juttu on että mun vatsa ei oikein tiedä olisko se iso vai pieni. Joka toinen päivä mä näytän ku olisin neljännellä kuulla ja joka toinen päivä vatsa on ihan littana
Edellisistä synnytyksistä oli näköjään puhuttu..
Esikoinen syntyi sen lähes vuorokauden, epiduraali pysäytti synnytyksen etenemisen yhdeksässä sentissä, voitte arvata että oli ihan pikkusen turhauttavaa. Sitten muhun pumpattiin oksitosiinia että saatais synnytys taas etenemään ja se alkoi vaikuttaa vasta kun epiduraalin vaikutus lakkas. Mä pärjäsin ihan hyvin niiden omien luonnollisten supistusten kanssa mutta oksitosiinisupparit oli ihan karmeita. Ponnistus kesti melkein tunnin, ja lopulta poika otettiin ulos episotomian ja imukupin avulla. Tuntui kuin keilapalloa olis punkenut pihalle.. Isopäinen poika olikin ettei ihme kun oli hieman hankalaa
Sanoin jo jossain vaiheessa, kun yritin seistä lattialla ja nojailla sänkyyn ja lapsivesi mitä lorotti ihan solkenaan ympäriinsä teki lattiasta liukkaan enkä voinut siis siinäkään sitten olla, että "Mä en tätä jää tänne kattelemaan, mä lähden NYT HIMAAN!". Mies sanoi että se oli jo miettinyt valmiiksi että miten se saa varovasti mut jotenkin taklattua siitä jos ponkasen huoneesta pihalle
Esikoisen jälkeen tein sen virheen että katsoin kotona peilillä miten tikit paranevat ja voin antaa sellaisen vihjeen ettei kannata. Se oli hirveä näky, niin kamala että mä rupesin itkemään. (mutta ei huolta, paikat on palautuneet kahden synnytyksen jälkeen ihan ennalleen.... toivottavasti vielä kolmannenkin jälkeen :/ )
Kuopuksen synnytys: Taas kesti noin 6 tuntia, kolme tuntia odotin kotona ennen kuin supistukset oli niin rankat että oli pakko lähteä laitokselle. Olinkin sitten jo seitsemänköhän senttiä auki ja muutaman tunnin päästä tyttö tosiaan syntyi. Hällä oli napanuora kaulan ympärillä ja vihreää lapsivettä. Oli inhottavaa kun yritin pidätellä ponnistuksia kun kieputtivat napanuoraa pois silleen että tytyön pää oli ainoastaan ulkona. Pelkäsin ihan hysteerisenä etten pysty olemaan ponnistamatta ja itkinkin sitä myöhemmin että mitä jos olisin vahingossa ponnistanut. Kätilö sitten ihanasti lohdutteli ja sanoi että "se meni tosi hyvin ja sä olit kyllä tosi urhea". Auttoi tosi paljon
Ponnistus kesti siis kaikenkaikkiaan napanuorasotkun mukaanlukien n.6 minuuttia. Ihmettelinkin kun vasta valmistauduin siihen kauheen raastavan pitkään rumbaan mikä oli esikoisen kanssa ja hups, vauva tulikin jo Se mikä mun mielestä oli totaalisen hanurista oli että kun istukka ei lähtenyt heti syntymään ja sitä yritettiin saada ulos niin mulle annettiin vauva rinnalle ja sanottiin samalla että "yritäpä nyt sitten ponnistaa samalla kun mä painan sun vatsaa", yritin änkyttää että vauvan vois antaa isälleen että pystyn keskittymään siihen ponnistukseen mutta vauvaa ei otettu rinnan päältä pois ja mähän siis tietenkin ensisijaisesti keskityin siihen etten pudota vauvaa kun se vatsan painelu sattui niin maan perkeleesti. Sit mut tosiaan kiikutettiin leikkaussaliin ku alkoi sellanen turha verenvuoto ja vauva jäi siihen iskälle hoidettavaksi. Mitään hätä-hätätilannetta siinä ei kuulemma ollut mutta mä en ymmärrä miksi miehelle ei kerrottu mitään. Siellä se tippa linssissä oli vauvan kanssa mua vastassa sen jälkeen kun oli monta tuntia joutunut istumaan itkevän lapsen kanssa ilman että tietää mitä tapahtuu. Mä kiukustuin koko tapahtumaan epäkohdista niin paljon että voin sanoa että inhoan koko kättäriä.
Esikoiselle taas ei annettu kättärin haikaranpesässä lisämaitoa vaikka mun maito ei noussut ja kun vauva joutui lastenosastolle yhdeksi yöksi tulehduksen takia niin siellä kirottiin haikaranpesä ja kerrottiin että meidän vauva oli kuivunut kun se sinne osastolle otettiin. Aukileet oli painuneet sisään jne. Oli tosi kivaa kuulla..
Sori vuodatus :/
kerpele no on sulla ollu kokemuksia, huh huh ...........
synnytykset eka: 7h, ponnistusvaihe noin 15 min. toka: 5h 20 min. ponnistusvaihe: 4 min. kolmas: 4h ja ponnistusvaihe 5 min. kaikista kalvot puhkaistu ja se on menoa se.... mutta niin oon molemmat viimeiset itse halunnut, onneksi mua on kuunneltu, tärinällä tultu maailmaan mutta nopeat toipumiset myös. jälkimmäisestä tosin sain kohtutulehduksen ja vuorokauden kotona olon jälkeen muutaman lisävuorokauden tipassa.. sen jälkeen olin ekaa kertaa TOSI kipeä.
oireista itsellä tuntuu et ois koko ajan kuumetta. semmonen outo höntti nytkin. mutta välipalaa ja kahvia koneeseen, ettei tahti hyydy... ihanan raikas välipala olikin, kokeilkaas : maustamaton jogurtti ja mansikoita
ja pinna soikenee yllättävän pienistä asioista mitkä ei aiemmin ole heivauttanut tuon taivaallista... nielen kiukkuni ja toivon että aika juoksee nopsasti eteenpäin ennenkuin mä räjähdän vielä joku päivä
ultra-kuulumisia on jo niin monella mutta saas nähdä saanko peruutusaikaa... no, joka tapauksessa se voi mennä kesken vielä ennen oikeetakin ultraa, joten kuusi viikkoa itsellä vielä aikaa tuonne. silloin viikkoja ois se 12+...
ja keskenmenon suurin riski on ohitse. siitä alkaakin muuten just se nautinnollisin vaihe kuten joku jo totesikin ...
eilen kävin uimassa, teki muuten tosi hyvää, ja nytkin kun on ruokiksen taittanut, tekee mieli jo tehdäkin taas jotain. tauko ja lepo tekee hyvää. eikös joku tutkimus muuten ollut, että päiväunet työpaikalla ois terveydellisistä syistä erittäin hyvä idea kyllä mun mielestä ainakin odottajan kuuluis saada semmonen mahdollisuus
ihana pukea vaatteita päälle missä maha jo näkyy, vaikka viikkoja onkin niin vähän... mutta mihinkään piiloonkaan ei saa ja mä vihaan jotain odotuskaapuja, yök! kymmenen kiloa on täälläkin ylipainoa, mutta hei, numeroitahan ne on nekin kuten ikäkin hennesin mama-sivuja selaillen ...
ja sitten täytyy taas rientää :wave:
synnytykset eka: 7h, ponnistusvaihe noin 15 min. toka: 5h 20 min. ponnistusvaihe: 4 min. kolmas: 4h ja ponnistusvaihe 5 min. kaikista kalvot puhkaistu ja se on menoa se....
mutta niin oon molemmat viimeiset itse halunnut, onneksi mua on kuunneltu, tärinällä tultu maailmaan mutta nopeat toipumiset myös. jälkimmäisestä tosin sain kohtutulehduksen ja vuorokauden kotona olon jälkeen muutaman lisävuorokauden tipassa.. sen jälkeen olin ekaa kertaa TOSI kipeä.oireista itsellä tuntuu et ois koko ajan kuumetta. semmonen outo höntti nytkin. mutta välipalaa ja kahvia koneeseen, ettei tahti hyydy... ihanan raikas välipala olikin, kokeilkaas : maustamaton jogurtti ja mansikoita
ja pinna soikenee yllättävän pienistä asioista mitkä ei aiemmin ole heivauttanut tuon taivaallista... nielen kiukkuni ja toivon että aika juoksee nopsasti eteenpäin ennenkuin mä räjähdän vielä joku päivä
ultra-kuulumisia on jo niin monella
mutta saas nähdä saanko peruutusaikaa... no, joka tapauksessa se voi mennä kesken vielä ennen oikeetakin ultraa, joten kuusi viikkoa itsellä vielä aikaa tuonne. silloin viikkoja ois se 12+...ja keskenmenon suurin riski on ohitse. siitä alkaakin muuten just se nautinnollisin vaihe kuten joku jo totesikin ...
eilen kävin uimassa, teki muuten tosi hyvää, ja nytkin kun on ruokiksen taittanut, tekee mieli jo tehdäkin taas jotain. tauko ja lepo tekee hyvää. eikös joku tutkimus muuten ollut, että päiväunet työpaikalla ois terveydellisistä syistä erittäin hyvä idea
kyllä mun mielestä ainakin odottajan kuuluis saada semmonen mahdollisuus ihana pukea vaatteita päälle missä maha jo näkyy, vaikka viikkoja onkin niin vähän... mutta mihinkään piiloonkaan ei saa ja mä vihaan jotain odotuskaapuja, yök! kymmenen kiloa on täälläkin ylipainoa, mutta hei, numeroitahan ne on nekin kuten ikäkin
hennesin mama-sivuja selaillen ... ja sitten täytyy taas rientää :wave:
Meinannu koko pinoa enää löytää! onneks ny sentään löysin..
Täällä tänään päästy näkemään ultrassa vauveli! :heart: siellä se hienosti näkyi ja sydän sykki! nyt on vähän jo enemmän sellanen fiilis, että oon oikeesti raskaana! ja ehkä tän pahan olonkin nyt kestää paremmin, kun vatsassa todistetusti on elämää! Klexane piikit hankittuna ja tästä päivästä alkaen saa sit joka päivä laittaa raskauden loppuun saakka ja viä synnytyksen jälkeenkin 6 viikkoa.. ainoo ongelma, jota kyselin tuolla jo erikseen on, että tosiaan ollaan lähdössä miehen ja kaveripariskunnan kanssa kööpenhaminaan nyt torstaina lentokoneella ja enhän mä tajunnu ollenkaan siä lääkärissä kysyä, et mites noiden piikkien kanssa siä sit toimitaan...? et nyt sit selviteltävä, et voiko niitä laittaa ruumaan vai onko otettava käsimatkatavaroihin..ja sit tarttee varmaan jonkun todistuksenkin siitä..
Niin ja ultran mukaan pikkunen pötkö vastasi aikalailla päiviä..oli vaan päivän jäljessä..joten jatkan viikkojen laskemista normaalisti menkoista lähtien!
Nellielli ja pötkö 9+2
onneks ny sentään löysin.. Täällä tänään päästy näkemään ultrassa vauveli! :heart: siellä se hienosti näkyi ja sydän sykki! nyt on vähän jo enemmän sellanen fiilis, että oon oikeesti raskaana!
ja ehkä tän pahan olonkin nyt kestää paremmin, kun vatsassa todistetusti on elämää! Klexane piikit hankittuna ja tästä päivästä alkaen saa sit joka päivä laittaa raskauden loppuun saakka ja viä synnytyksen jälkeenkin 6 viikkoa.. ainoo ongelma, jota kyselin tuolla jo erikseen on, että tosiaan ollaan lähdössä miehen ja kaveripariskunnan kanssa kööpenhaminaan nyt torstaina lentokoneella ja enhän mä tajunnu ollenkaan siä lääkärissä kysyä, et mites noiden piikkien kanssa siä sit toimitaan...? et nyt sit selviteltävä, et voiko niitä laittaa ruumaan vai onko otettava käsimatkatavaroihin..ja sit tarttee varmaan jonkun todistuksenkin siitä..Niin ja ultran mukaan pikkunen pötkö vastasi aikalailla päiviä..oli vaan päivän jäljessä..joten jatkan viikkojen laskemista normaalisti menkoista lähtien!
Nellielli ja pötkö 9+2
Pitkästä aikaa jaksan kirjotella tänne.
Onnea kaikille ihania ultrakuulumisia saaneille ja paljon tsemppiä jännittäjille, toivottavasti kaikki menee hyvin! :heart:
Täällä kamalin väsymys vähän helpottanut, pahoinvointia edelleen, mutta onneksi en oo oksentanut kertaakaan, eli ei ihan hirveen pahoja oireita.
Täällä myös mies on ollut aivan superihana kaikin puolin! :heart:
Huomenna on eka neuvola ja mua jännittää aivan kamalasti jostain syystä. Vaikkei siellä varmaan edes kuunnella sydänääniä, saati sitten ultrata, koska ekaan ultraan mulle varattiin neuvolaa varatessa aika reilu viikon päähän ekasta neuvolasta. Jännittää sekin paljon ja myös pelottaa. Kauheeta jos saakin huonoja uutisia. Vaikkei ole mitään erityistä syytä niitä edes pelätä. Tällästä panikointia täällä..
Cattibrie 8+4
Onnea kaikille ihania ultrakuulumisia saaneille ja paljon tsemppiä jännittäjille, toivottavasti kaikki menee hyvin! :heart:
Täällä kamalin väsymys vähän helpottanut, pahoinvointia edelleen, mutta onneksi en oo oksentanut kertaakaan, eli ei ihan hirveen pahoja oireita.
Täällä myös mies on ollut aivan superihana kaikin puolin! :heart:
Huomenna on eka neuvola ja mua jännittää aivan kamalasti jostain syystä. Vaikkei siellä varmaan edes kuunnella sydänääniä, saati sitten ultrata, koska ekaan ultraan mulle varattiin neuvolaa varatessa aika reilu viikon päähän ekasta neuvolasta. Jännittää sekin paljon ja myös pelottaa. Kauheeta jos saakin huonoja uutisia. Vaikkei ole mitään erityistä syytä niitä edes pelätä. Tällästä panikointia täällä..
Cattibrie 8+4
Nyt tulee anteeksi vain kovasti omanapainen pikapäivitys kännykän kans. Mutta siis mä en millään voi uskoa tätä todeksi: ultrassa näkyi viikkoja suunnilleen vastaava pikkuinen sykkeen kera. Olin jo aivan toivoni menettänyt, vaikka eihän vielä mikään varmaa ole mutta lääkäri sano että enää ei ole kun se 5% keskenmenotodennäköisyys ja toisin ajateltuna 95% todennäköisyydellä normaali loppuraskaus. Oireita mulla on vaan väsymys ja menkkajuilinnan tyyliset lievät kivut. Vuodon se epäili johtuneen istukan kasvusta ja kehotti olla huolehtimatta. Onneks sekin on nyt taas loppunut. Mieskin totesi ultran jälkeen et musta tulee iskä, sekin oli niin hellyttävä. <3
Emmilotta 6+4
Emmilotta 6+4
Paljon tullut hyviä ultrakuulumisia, onnea kaikille :heart:
Oireista: Mulla pahoinvointi on alkanut helpottamaan ja vatsakin alkanut taas toimia. Myös juilinnat ja vihlaisut olleet viime päivinä poissa. Ja tissikeijua odotan edelleen saapuvaksi, niin saisi täytettä tähän pieneen rintavarustukseen Eilen ja tänään on vaivannut todella kova väsymys. Hyvä kun työpäivän sai sinniteltyä hereillä ja sitten oli pakko mennä hetkeksi pötkölleen. Ja edelleen paleltaa kovasti, etenkin iltaisin. Ylihuomenna on neuvola ja pitäisi antaa pissanäyte. Näytteen antoa ennen ei saa 4 tuntiin käydä vessassa. En tiedä pystynkö siihen, koska joudun yölläkin heräilemään vessaan.
Kotitöistä Meillä mies osallistuu enemmän ja vähemmän aktiivisesti kotitöihin. Pesee pyykkiä, siivoaa ym. ilman, että täytyy pyytää. Ruuanlaiton suhteen on vähän laiska, mutta joskus tekee jotain keittoa ym. yksinkertaista ruokaa. Mulla on lyhyet työpäivät ja mies tekee pitkää päivää, niin mulle on ihan ok, että teen enemmän kotihommia. Tärkeintä on, että pystyn luottamaan siihen, että tarpeen tullen mieskin osallistuu eikä pidä automaationa, että minä hoidan kaiken.
idylli 9+3
Oireista: Mulla pahoinvointi on alkanut helpottamaan ja vatsakin alkanut taas toimia. Myös juilinnat ja vihlaisut olleet viime päivinä poissa. Ja tissikeijua odotan edelleen saapuvaksi, niin saisi täytettä tähän pieneen rintavarustukseen
Eilen ja tänään on vaivannut todella kova väsymys. Hyvä kun työpäivän sai sinniteltyä hereillä ja sitten oli pakko mennä hetkeksi pötkölleen. Ja edelleen paleltaa kovasti, etenkin iltaisin. Ylihuomenna on neuvola ja pitäisi antaa pissanäyte. Näytteen antoa ennen ei saa 4 tuntiin käydä vessassa. En tiedä pystynkö siihen, koska joudun yölläkin heräilemään vessaan.Kotitöistä Meillä mies osallistuu enemmän ja vähemmän aktiivisesti kotitöihin. Pesee pyykkiä, siivoaa ym. ilman, että täytyy pyytää. Ruuanlaiton suhteen on vähän laiska, mutta joskus tekee jotain keittoa ym. yksinkertaista ruokaa. Mulla on lyhyet työpäivät ja mies tekee pitkää päivää, niin mulle on ihan ok, että teen enemmän kotihommia. Tärkeintä on, että pystyn luottamaan siihen, että tarpeen tullen mieskin osallistuu eikä pidä automaationa, että minä hoidan kaiken.
idylli 9+3
Hienoja ultrakuulumisia muillakin, onnittelut! :flower:
Mulla oli eilisen ultran jatkeeksi tänään jo ensimmäinen neuvola. Siellä vierähti puolitoistatuntia aivan hetkessä! Multa ei vielä otettu muuta kuin verenpaine ja paino (voi iik kiloja on tullu jo nyt!!). Idylli tuossa pohti tuota pissanäytettä. Mää kävin hakemassa labrasta purkin kotia, ja kiikutan sen täytteineen joku aamu labraan takas. Näin ei tartte ressata tuota neljän tunnin pissaamattomuutta.
Kotitöissä meillä mies mukana. Laittaa ruuan ja huolehtii muutenkin. Hieman pölyä kertyy enemmän kuin silloin kun ite olen iskussa, mutta väliäkö tuolla. Arvostan kovasti hänen huolenpitoaan.
toiveajatus 6+6
Mulla oli eilisen ultran jatkeeksi tänään jo ensimmäinen neuvola. Siellä vierähti puolitoistatuntia aivan hetkessä! Multa ei vielä otettu muuta kuin verenpaine ja paino (voi iik kiloja on tullu jo nyt!!). Idylli tuossa pohti tuota pissanäytettä. Mää kävin hakemassa labrasta purkin kotia, ja kiikutan sen täytteineen joku aamu labraan takas. Näin ei tartte ressata tuota neljän tunnin pissaamattomuutta.
Kotitöissä meillä mies mukana. Laittaa ruuan ja huolehtii muutenkin. Hieman pölyä kertyy enemmän kuin silloin kun ite olen iskussa, mutta väliäkö tuolla. Arvostan kovasti hänen huolenpitoaan.
toiveajatus 6+6
Iltoja!
Synnytyksistä:
Esikko syntyi käynnistyksellä raskausmyrkytyksen vuoksi 39+5. Kaks päivää käynnisteltiin ja loppujen lopuksi kestoksi merkittiin 10h50min. Ponnistusvaiheesta ei mitään muistikuvaa.
Keskimmäinen syntyi 40+4 veden tihkumisen ja supistuksien yhteistuloksena. Kestona oli tuolloin 10h4min. Ponnistusvaihe 3min.
Kuopus syntyi 39+6 supistuksilla. Sairaalassa oltiin tunti ja siitä salissa 15min niin poika olikin jo maailmassa. Ponnistusvaihe 2min. Kokonaiskesto 3h20min.
...pakko lähtee maate, huomanna taas pitkä työpäivä tiedossa |O Katsellaan!!
HK3 8+2
Synnytyksistä:
Esikko syntyi käynnistyksellä raskausmyrkytyksen vuoksi 39+5. Kaks päivää käynnisteltiin ja loppujen lopuksi kestoksi merkittiin 10h50min. Ponnistusvaiheesta ei mitään muistikuvaa.
Keskimmäinen syntyi 40+4 veden tihkumisen ja supistuksien yhteistuloksena. Kestona oli tuolloin 10h4min. Ponnistusvaihe 3min.
Kuopus syntyi 39+6 supistuksilla. Sairaalassa oltiin tunti ja siitä salissa 15min niin poika olikin jo maailmassa. Ponnistusvaihe 2min. Kokonaiskesto 3h20min.
...pakko lähtee maate, huomanna taas pitkä työpäivä tiedossa |O Katsellaan!!
HK3 8+2
Aika hyvin tänään saanu taisteltua pahaa oloa vastaan kun juonut aplari mehua puolen tunnin välein
Synnytyksistä ollu puhetta, niin mulla esikoisen synnytys käynnistettiin 36+4 raskausdiabeteksen vuoksi. Kolme kertaa ennättivät päivän aikana laittaa sen neljäosa tabletin ennen kuin alkoi tapahtumaan. Illalla sitten kun lääkäri oli todennut että ei tänään mitään tapahdu ja käy vaan nukkumaan ja mies lähti kotiin niin johan alkoi tapahtua, siitä eteenpäin tais mennä 9h niin sain pusattua tyttösen ulos, ponnistusvaihe kesti 9min ja minusta se oli hirveintä ja tuntui monelta tunnilta. Muuten suppareihin auttoi aika hyvin ilokaasu ja epiduraali vei kivut kokonaan.
Itse synnytyksestä jäi hyvät fiilikset, mutta se mitä tapahtui heti sen jälkeen oli jotenkin todella kamalaa (sillä hetkellä kun tunteet moninkertaistui vielä), tyttö ei hengittänyt ja vietiin elvytettäväksi ja meidät jätettiin miehen kanssa kahden synnytyssaliin, kukaan ei kertonut meille mitään pitkään aikaan kunnes hoitaja joka tuli paikkailemaan minua sanoi ensimmäiseksi että nyt se pahin tapahtui.... siinä vaiheessa olikin sitten toivo mennyt. Kunnes hoitaja korjaa että tarkoitti että tyttö joutui hengityskoneeseen...arrggg..
Loppujen lopuksi, ei ollut mitään vakavaa ja neiti pääsi parin tunnin jälkeen pois koneesta ja tarkkailuun ja neljän tunnin jälkeen mekin päästiin vauvaa vihdoin katsomaan, mutta ne ensi fiilikset oli jotain ihan järkkyä.
Tupakoinnistakin joku jutteli niin minäkin oon polttanut tässä kohta pari vuotta ja saanut nyt onneksi lopetettua. Kolmatta viikkoa tässä mennään polttamatta ja edelleen tekee päivittäin kovasti mieli. Mutta oon tosi tyytyväinen ja joka päivä ylpee itestäni että sain melkein heti plussan jälkeen jätettyä pois. Mutta mulle ei ainakaan helppoa ole.
Synnytyksistä ollu puhetta, niin mulla esikoisen synnytys käynnistettiin 36+4 raskausdiabeteksen vuoksi. Kolme kertaa ennättivät päivän aikana laittaa sen neljäosa tabletin ennen kuin alkoi tapahtumaan. Illalla sitten kun lääkäri oli todennut että ei tänään mitään tapahdu ja käy vaan nukkumaan ja mies lähti kotiin niin johan alkoi tapahtua, siitä eteenpäin tais mennä 9h niin sain pusattua tyttösen ulos, ponnistusvaihe kesti 9min ja minusta se oli hirveintä ja tuntui monelta tunnilta. Muuten suppareihin auttoi aika hyvin ilokaasu ja epiduraali vei kivut kokonaan.
Itse synnytyksestä jäi hyvät fiilikset, mutta se mitä tapahtui heti sen jälkeen oli jotenkin todella kamalaa (sillä hetkellä kun tunteet moninkertaistui vielä), tyttö ei hengittänyt ja vietiin elvytettäväksi ja meidät jätettiin miehen kanssa kahden synnytyssaliin, kukaan ei kertonut meille mitään pitkään aikaan kunnes hoitaja joka tuli paikkailemaan minua sanoi ensimmäiseksi että nyt se pahin tapahtui.... siinä vaiheessa olikin sitten toivo mennyt. Kunnes hoitaja korjaa että tarkoitti että tyttö joutui hengityskoneeseen...arrggg..
Loppujen lopuksi, ei ollut mitään vakavaa ja neiti pääsi parin tunnin jälkeen pois koneesta ja tarkkailuun ja neljän tunnin jälkeen mekin päästiin vauvaa vihdoin katsomaan, mutta ne ensi fiilikset oli jotain ihan järkkyä.
Tupakoinnistakin joku jutteli niin minäkin oon polttanut tässä kohta pari vuotta ja saanut nyt onneksi lopetettua. Kolmatta viikkoa tässä mennään polttamatta ja edelleen tekee päivittäin kovasti mieli. Mutta oon tosi tyytyväinen ja joka päivä ylpee itestäni että sain melkein heti plussan jälkeen jätettyä pois. Mutta mulle ei ainakaan helppoa ole.
Onnea kaikille ihanista ultrakuulumisista!! :flower: Ja onnea kovasti myös tupakkahimon kanssa taisteleville! Onnistutte kyllä!!!
Mä oon viettänyt taas yhden päivän sängyssä ja sohvalla, ja vessan lattialla oksentamassa. Pelistä näkyy punakirjava turvonnut naama, en tykkää :x
Olikos muuten pashassa jotain kiellettyä..? Ei kai, vai onko?
Kasvimaa 7+3
Mä oon viettänyt taas yhden päivän sängyssä ja sohvalla, ja vessan lattialla oksentamassa. Pelistä näkyy punakirjava turvonnut naama, en tykkää :x
Olikos muuten pashassa jotain kiellettyä..? Ei kai, vai onko?
Kasvimaa 7+3
Hei! Eilen käyty NEUVOLASSA! Ei siellä mitään ihmeellistä käynyt, kauan vain kesti tietojen täyttelyssä. ULTRA 25.4.! Ei pitkä aika enää. Onneksi on lyhyt viikko. Pahoinvointi on hirveetä. Raitis ilma on ainoa mikä auttaa. Täytyy varmaan vielä sitä appelsiiimehua koklata. Mä olen kyllä JÄTTÄNYT KAIKKI MAKEAT POIS. Pelottaa niin että tulee jättiläisvauva. Terkkari sanoi että vehnä on myös sellainen mikä kasvattaa vauvaa. Täytyy sekin karsia minimiin. TSEMPIT TUPAKOINNIN LOPETTANEILLE! MIES OSALLISTUU KOTITÖIHIN NYT KUN PAHOINVOINTIA. Normaalisti ei niinkään osallistu, eikä ole tarviskaan, mutta nyt ihan sanomattakin reippaasti alkaa touhuta FIRESUN: vaikuttaa tosi hölmöltä kätilöltä, vanhemmat peloissaan ja sitten menee mokaamaan noin, "pahin on tapahtunut". :/ unohdin muuten kertoa ESIKOISEN SYNNYTYKSESTÄ YHDEN HAUSKAN JUTUN. Meillä oli mukana sairaanhoitaja opiskelija, joka pyörtyi kun kätilö esitteli istukkaa synnytyksen jälkeen no joo, eihän se oikeastaan hauskaa ollut kun löi aika kovin päänsä kaappiin :/ =) Ja esikko muuten käynnistettiiin 40+6 raskausmyrkytyksen vuoksi ja tokastakin oli epäily, joten mua aletaan taas tarkkailla sen varalta, niin kuin tietysti kaikkia, mutta mulla on joku taipumus niihin. Se on kyllä ikävä olotila JOKU JUTTELI KIREÄSTÄ PINNASTA JA UMMETUKSESTA JA SYDÄMEN YLILYÖNNEISTÄ. Mulla myös niitä molempia ja terkkari suositteli ottamaan MAGNESIUM -LISÄÄ! KEROSIN TAI KERASIN NIMISTÄ, EN MUISTA, OLEN TÄNÄÄN MENOSSA OSTAMAAN. SE AUTTAA MYÖS UNIVAIVOIHIN JA MAHDOLLISIIN SUONENVETOIHIN. Niistä monivitamiinitabuista ei saa riittävästi magnesiumia joten niitä kerasineja kannattaa ottaa, se kuulemma myös takuuvarmasti imeytyy kun kaikki magnesiumtabut ei edes imeydy. Niitä otetaan ekaksi 4 tablettia ja jos vatsa menee liian löysälle niin vähentää kolmeen! TÄSSÄ PÄIVÄN VINKKI! Nyt kerhoilemaan! Lissukka ja Elmo 8+3 :heart:
Ei pitkä aika enää. Onneksi on lyhyt viikko. Pahoinvointi on hirveetä. Raitis ilma on ainoa mikä auttaa. Täytyy varmaan vielä sitä appelsiiimehua koklata. Mä olen kyllä JÄTTÄNYT KAIKKI MAKEAT POIS. Pelottaa niin että tulee jättiläisvauva. Terkkari sanoi että vehnä on myös sellainen mikä kasvattaa vauvaa. Täytyy sekin karsia minimiin. TSEMPIT TUPAKOINNIN LOPETTANEILLE! MIES OSALLISTUU KOTITÖIHIN NYT KUN PAHOINVOINTIA. Normaalisti ei niinkään osallistu, eikä ole tarviskaan, mutta nyt ihan sanomattakin reippaasti alkaa touhuta FIRESUN: vaikuttaa tosi hölmöltä kätilöltä, vanhemmat peloissaan ja sitten menee mokaamaan noin, "pahin on tapahtunut". :/ unohdin muuten kertoa ESIKOISEN SYNNYTYKSESTÄ YHDEN HAUSKAN JUTUN. Meillä oli mukana sairaanhoitaja opiskelija, joka pyörtyi kun kätilö esitteli istukkaa synnytyksen jälkeen no joo, eihän se oikeastaan hauskaa ollut kun löi aika kovin päänsä kaappiin :/ =) Ja esikko muuten käynnistettiiin 40+6 raskausmyrkytyksen vuoksi ja tokastakin oli epäily, joten mua aletaan taas tarkkailla sen varalta, niin kuin tietysti kaikkia, mutta mulla on joku taipumus niihin. Se on kyllä ikävä olotila JOKU JUTTELI KIREÄSTÄ PINNASTA JA UMMETUKSESTA JA SYDÄMEN YLILYÖNNEISTÄ. Mulla myös niitä molempia ja terkkari suositteli ottamaan MAGNESIUM -LISÄÄ! KEROSIN TAI KERASIN NIMISTÄ, EN MUISTA, OLEN TÄNÄÄN MENOSSA OSTAMAAN. SE AUTTAA MYÖS UNIVAIVOIHIN JA MAHDOLLISIIN SUONENVETOIHIN. Niistä monivitamiinitabuista ei saa riittävästi magnesiumia joten niitä kerasineja kannattaa ottaa, se kuulemma myös takuuvarmasti imeytyy kun kaikki magnesiumtabut ei edes imeydy. Niitä otetaan ekaksi 4 tablettia ja jos vatsa menee liian löysälle niin vähentää kolmeen! TÄSSÄ PÄIVÄN VINKKI! Nyt kerhoilemaan! Lissukka ja Elmo 8+3 :heart:Huomenta,
Onnea kaikille hyviä uutisia ultrassa saaneille!:heart:
Paljon olikin tullut tekstiä, kun en ole vähään aikaan käynyt lukemassa täällä... Olo on ollut niiiiiiiiiiiiin hirveä. Sairaslomalla nyt kolmatta viikkoa, kun joutuu oksentaa niin paljon:x. Välillä tuntuu miten ihmeessä tästä selviää järjissään kun missään ei voi käydä kun laatta tulee varmasti, mutta onneksi eilen saatiin ultrasta hyviä uutisia niin jaksaa taas taistella vähän paremmin tämän voinnin kanssa. Yksiössä siis pikkuisella kaikki hyvin ja :heart: siellä sykki myös vahvasti, vastaa viikkoja 9+1 mut katsotaan muuttaako ne neuvolassa sitä mitenkään.
Tupakoinnista... Ikävä kyllä olen tupakoinut, mutta jokaisen raskauden/imetyksen ajaksi olen lopettanut. Nyt ei lopetus tehnyt tiukkaa lainkaan kun on niin huono olo ettei tarvitse kuin ajatella tupakkaa niin oksu tulee, HYI!!!
nami 9+1
Onnea kaikille hyviä uutisia ultrassa saaneille!:heart:
Paljon olikin tullut tekstiä, kun en ole vähään aikaan käynyt lukemassa täällä... Olo on ollut niiiiiiiiiiiiin hirveä. Sairaslomalla nyt kolmatta viikkoa, kun joutuu oksentaa niin paljon:x. Välillä tuntuu miten ihmeessä tästä selviää järjissään kun missään ei voi käydä kun laatta tulee varmasti, mutta onneksi eilen saatiin ultrasta hyviä uutisia niin jaksaa taas taistella vähän paremmin tämän voinnin kanssa. Yksiössä siis pikkuisella kaikki hyvin ja :heart: siellä sykki myös vahvasti, vastaa viikkoja 9+1 mut katsotaan muuttaako ne neuvolassa sitä mitenkään.
Tupakoinnista... Ikävä kyllä olen tupakoinut, mutta jokaisen raskauden/imetyksen ajaksi olen lopettanut. Nyt ei lopetus tehnyt tiukkaa lainkaan kun on niin huono olo ettei tarvitse kuin ajatella tupakkaa niin oksu tulee, HYI!!!
nami 9+1
Huomenia!
Ruuasta: En edes ole muistanut tarkistaa mitä ne kielletyt ovatkaan...fetan muistan, mutta en juurikaan sitä käytä, tai muitakaan "erikoisjuustoja". Parina aamuna oon työpaikan kahvilassa syönyt aamukaffilla kananmunaleipää, jossa silliä päällä, ja vasta eilen hoksasin että saikos silliä syödä...pitänee nyt tarkistaa se lista. Kuolemanvakavasti en asiaa ota, ja muistellessani edellistä raskautta en varsinaisesti mistään joutunut väkipakolla luopumaan.
Tupakointi: Olin sosiaalipolttelija, eli lähinnä juhliessa jne., joten ei ole tehnyt yhtään tiukkaa jättää nekin vähät sauhut pois. Varsinkaan kun ei tässä nyt oikein alkoholinkaan kanssa juhlita
Synnytys: Yksi synnytys siis takana, jäi todella hyvät muistikuvat. Käynnistettiin hepatoosin vuoksi, kolme puoliskaa Cytotecia ehdin saamaan suun kautta. Avautumisvaiheeksi merkittiin 4 h, oli kyllä lopuksi aika raju tahti, 4cm:stä täysin auki n. puolessa tunnissa. Ponnistus 5 min, kätilö meinasi ettei sitäkään kestänyt. Supistusten jälkeen ponnistaminen ei tuntunut juuri miltään, pieni toki oli vauvakin. En ehtinyt saamaan kuin ilokaasua, joten oikeastaan luomuna tuli, ja tosiaan jäi niin hyvä mieli että nytkin aion yrittää mahdollisimman pitkälle ilman kivunlievityksiä. Ekassakin epiduraalia oltaisiin laitettu lopulta, mutta lääkäri ei ehtinyt ajoissa paikalle. Toiveena itsellä kuitenkin olisi luonnollisesti alkava synnytys ja myös ammetta olisin jo ekassa halunnut kokeilla, mutta sinnekään ei keretty.
Olo: Muutamina aamuina oksennettu, nopeasti pitää saada mehua suuhun ettei tule oksetusoloa. Mun pelastaja on siis appelsiinimehun ja kivennäisveden sekoitus. Järkyttävä väsy, ja rinnat kasvaneet ainakin yhden kuppikoon. Pääsiäisenä aion kaivaa äitiysvaatelaatikon esille, ja pestä vaatteet. Housut kun alkavat vähän jo kiristää.
Kerrottu ollaan miehen vanhemmille, ja pääsiäisenä myös mun puolen perheelle. Vatsa pömpöttää jo niin ettei voi erehtyä (ainakin omasta mielestä), joten varmaan pitää myös miehen isommillekin lapsille jo viikonloppuna sanoa. Neuvola vasta ensi viikolla...
Maniokki 8+5
Ruuasta: En edes ole muistanut tarkistaa mitä ne kielletyt ovatkaan...fetan muistan, mutta en juurikaan sitä käytä, tai muitakaan "erikoisjuustoja". Parina aamuna oon työpaikan kahvilassa syönyt aamukaffilla kananmunaleipää, jossa silliä päällä, ja vasta eilen hoksasin että saikos silliä syödä...pitänee nyt tarkistaa se lista. Kuolemanvakavasti en asiaa ota, ja muistellessani edellistä raskautta en varsinaisesti mistään joutunut väkipakolla luopumaan.
Tupakointi: Olin sosiaalipolttelija, eli lähinnä juhliessa jne., joten ei ole tehnyt yhtään tiukkaa jättää nekin vähät sauhut pois. Varsinkaan kun ei tässä nyt oikein alkoholinkaan kanssa juhlita
Synnytys: Yksi synnytys siis takana, jäi todella hyvät muistikuvat. Käynnistettiin hepatoosin vuoksi, kolme puoliskaa Cytotecia ehdin saamaan suun kautta. Avautumisvaiheeksi merkittiin 4 h, oli kyllä lopuksi aika raju tahti, 4cm:stä täysin auki n. puolessa tunnissa. Ponnistus 5 min, kätilö meinasi ettei sitäkään kestänyt. Supistusten jälkeen ponnistaminen ei tuntunut juuri miltään, pieni toki oli vauvakin. En ehtinyt saamaan kuin ilokaasua, joten oikeastaan luomuna tuli, ja tosiaan jäi niin hyvä mieli että nytkin aion yrittää mahdollisimman pitkälle ilman kivunlievityksiä. Ekassakin epiduraalia oltaisiin laitettu lopulta, mutta lääkäri ei ehtinyt ajoissa paikalle. Toiveena itsellä kuitenkin olisi luonnollisesti alkava synnytys ja myös ammetta olisin jo ekassa halunnut kokeilla, mutta sinnekään ei keretty.
Olo: Muutamina aamuina oksennettu, nopeasti pitää saada mehua suuhun ettei tule oksetusoloa. Mun pelastaja on siis appelsiinimehun ja kivennäisveden sekoitus. Järkyttävä väsy, ja rinnat kasvaneet ainakin yhden kuppikoon. Pääsiäisenä aion kaivaa äitiysvaatelaatikon esille, ja pestä vaatteet. Housut kun alkavat vähän jo kiristää.
Kerrottu ollaan miehen vanhemmille, ja pääsiäisenä myös mun puolen perheelle. Vatsa pömpöttää jo niin ettei voi erehtyä (ainakin omasta mielestä), joten varmaan pitää myös miehen isommillekin lapsille jo viikonloppuna sanoa. Neuvola vasta ensi viikolla...
Maniokki 8+5
Huomenta kaikille ja onnitteluja ihanista ultrauutisista ainakin emmilotalle, nelliellille ja kultakimpale2:lle! :flower: Kiukuttelijan ultrakuulumisista kyllä myös mieluusti onnittelisin, koska mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin ei se pieni vielä näillä viikoilla niin kovasti edes liiku. Esikoista odottaessa samoilla viikoilla olevalle ystävälle jouduttiin varaamaan jopa uusi nt-ultra-aika, kun toinen vaan nukku koko ultran, eikä saatu turvotusta mitattua. Eiköhän siellä siis ole kaikki ihan hyvin . :heart:
kerpeleellä oli aika hurjan kuulosia synnytyskokemuksia, toivotaanko että nyt kaikki menis kutakuinkin hyvin? Tai niin hyvin kun synnytys voi ylipäänsä mennä, ainahan niitä jotain yllätyksiä matkalle pääsee mukaan.
Firesun saanko kysyä mikä tuossa raskausdiabeteksessä aiheutti käynnistyksen tarpeen? Minullakin nimittäin oli (toivottavasti ei tulis nyt!!) viimeks rd, mutta en tienny, että käynnistykseen vois joutua muun kun kokoarvion takia ja nuo viikothan on tosi aikasia kyllä varmaan siihen syyhyn? Toki sinun ei oo oikeesti pakko asiasta yhtään enempää puhua, jos et halua.
Tupakantuskien kanssa taisteleville täältäkin isot tsempitykset! Kyllä te onnistutte, ihan oikeesti! Itse aattelin esikoisen raskausuutisen saatuani sen niin, että joskushan se on ihan oikeesti pakko lopettaa (ainakin minun mielestä), niin tämän helpommaks se ei enää koskaan tule. Tosin jokaisellahan raskaus vaikuttaa tuohon ihan eri tavalla ja voihan se joillekin olla jopa hankalampaa raskausaikana. Toivottavasti kuitenkin onnistutte lopettamaan, se on ihan oikeesti sen arvoista!
Nyt tämä lähtee yrittämään koulupäivää, josko se kunto olis jo kohdallaan.
Haavemamma 9+4
. :heart:kerpeleellä oli aika hurjan kuulosia synnytyskokemuksia, toivotaanko että nyt kaikki menis kutakuinkin hyvin? Tai niin hyvin kun synnytys voi ylipäänsä mennä, ainahan niitä jotain yllätyksiä matkalle pääsee mukaan.
Firesun saanko kysyä mikä tuossa raskausdiabeteksessä aiheutti käynnistyksen tarpeen? Minullakin nimittäin oli (toivottavasti ei tulis nyt!!) viimeks rd, mutta en tienny, että käynnistykseen vois joutua muun kun kokoarvion takia ja nuo viikothan on tosi aikasia kyllä varmaan siihen syyhyn? Toki sinun ei oo oikeesti pakko asiasta yhtään enempää puhua, jos et halua
.Tupakantuskien kanssa taisteleville täältäkin isot tsempitykset! Kyllä te onnistutte, ihan oikeesti! Itse aattelin esikoisen raskausuutisen saatuani sen niin, että joskushan se on ihan oikeesti pakko lopettaa (ainakin minun mielestä), niin tämän helpommaks se ei enää koskaan tule. Tosin jokaisellahan raskaus vaikuttaa tuohon ihan eri tavalla ja voihan se joillekin olla jopa hankalampaa raskausaikana. Toivottavasti kuitenkin onnistutte lopettamaan, se on ihan oikeesti sen arvoista!
Nyt tämä lähtee yrittämään koulupäivää, josko se kunto olis jo kohdallaan.
Haavemamma 9+4
Täällä sitten paukahti kauhea flunssa päällensä joten ulkomaan matkat pääsiäiseksi on peruttu. Vietänkin sitten pääsiäisen sängyssä peiton alla kuumeessa. Toivottavasti meidän pikkuinen ei kärsi tästä mitenkään, hirveä huoli tuli saman tien kun lämpö alkoi nousemaan
No onpahan syy kerrankin olla tekemättä lomalla yhtään mitään..
Micaela & Pompula 10+2 :heart:
No onpahan syy kerrankin olla tekemättä lomalla yhtään mitään..
Micaela & Pompula 10+2 :heart:
Ultrassa käyty ja kaikki hyvin Tyyppi heilui ja kiemurteli ja mitat vastasi viikkoja hyvin eli mun aavistus oviksesta pitänee paikkansa. Nyt vaan odotellaan np-ultraa, johon tällä kertaa toivottavasti tulee aika ihan ajallaan.
Synnytyksistä: Esikoisen synnytys kesti jotakuinkin vuorokauden. 40+2 alkoi illalla säännölliset supistukset 10 min välein ja jossain vaiheessa aamuyöllä ne sitten tiheni 5 min välein. Mullahan oli vielä 40+1 kontrolliultrassa todettu (siis ekan kerran todettu rakenneultrassa) eteisistukka joka oli 4 cm yli kohdunsuun mutta istukan reuna oli irronnut reunasta ja usemamman lääkärin pohdinnan seurauksena ohjeena oli odottaa spontaania synnytystä. Ja jos verenvuotoa tulisi, pitäisi tulla ambulanssilla heti. No tällä taustalla sitten en uskaltanut kotona kovin kauaa olla ja synnärillä oltiin samaa mieltä eli läksin sitten aamu kuudelta naistenklinikalle. Koko päivän supisteli ja lääkäri oli sitä mieltä ettei tämä täältä tänään synny, kätilö taasen oli iltapäivällä sitä mieltä että syntyy vielä hänen työvuorollaan (ja syntyikin). Ja niin sitten neljän maissa iltapäivällä päättivät siirtää synnytyssaliin koska kohdunsuu oli jo 7 cm auki. Sain epiduraalin ja siihen loppui synnytyksen eteneminen. Sain toisenkin annoksen epiduraalia ja kalvojen puhkaisu sitten vauhditti taasen asiaa. Johtuen varmaan osittain istukan sijainnista, vauva ei laskeutunut kunnolla ja ponnistusvaihe kestikin sen 1 h. Osa siitä oli ns. työntelyä kun piti saada vauva ensin alas. Oli tosiaan niin ylhäällä että kun iltapäivällä lääkäri teki sisätutkimuksen niin silloin ekan kerran ylettyi sormilla tunnustelemaan kohdunsuun, siihen saakka olivat joutuneet kurkkaamaan, onko siellä mitään tapahtunut.. No siinä sitten hikipäässä työntelin ja välillä ponnistin ja tulihan se lopulta ulos. Mulla oli hauikset seuraavana päivänä ihan kipeät siitä hommasta (oli sitä kipua kyllä muuallakin). Ponnistuksen lopussa meinasin hermostua ihan kokonaan ja sanoin kätilöälle aika tiukkaan sävyyn useamman kerran ettekö te hemmetti voi vetää kun minä työnnän. Sitten loppui uskokin jo koko hommaan ja just kun lääkäri tuli ja olis pitänyt imukuppia laittaa, niin päätin viimeisillä voimanrippeillä että helkutti kun kerran tunnin olette ponnistuttaneet niin ***tana minähän ponnistan sen ulos ja niin se sit "pienellä" raivolla tulikin ulos. Kätilö sitten siihen totesi "mä kun luulin että sä et enää suostu ponnistamaan". No istukka ei sitten syntynyt vaan se piti leikkurissa irrottaa käsin + kaavinta siihen päälle. Verenvuotoa tuli 3 l mutta muuten pääsin vähillä tikeillä. Joku tuolla kirjoittikin että sinne alapäähän ei kannata katsoa. Äitini sanoi heti samaa ja eikös sitä sitten pitänyt peili saada ja katsoa. Ei kannata katsoa, aika kamalaa jälkeä.
HilmaVilma 9+0
Tyyppi heilui ja kiemurteli ja mitat vastasi viikkoja hyvin eli mun aavistus oviksesta pitänee paikkansa. Nyt vaan odotellaan np-ultraa, johon tällä kertaa toivottavasti tulee aika ihan ajallaan.Synnytyksistä: Esikoisen synnytys kesti jotakuinkin vuorokauden. 40+2 alkoi illalla säännölliset supistukset 10 min välein ja jossain vaiheessa aamuyöllä ne sitten tiheni 5 min välein. Mullahan oli vielä 40+1 kontrolliultrassa todettu (siis ekan kerran todettu rakenneultrassa) eteisistukka joka oli 4 cm yli kohdunsuun mutta istukan reuna oli irronnut reunasta ja usemamman lääkärin pohdinnan seurauksena ohjeena oli odottaa spontaania synnytystä. Ja jos verenvuotoa tulisi, pitäisi tulla ambulanssilla heti. No tällä taustalla sitten en uskaltanut kotona kovin kauaa olla ja synnärillä oltiin samaa mieltä eli läksin sitten aamu kuudelta naistenklinikalle. Koko päivän supisteli ja lääkäri oli sitä mieltä ettei tämä täältä tänään synny, kätilö taasen oli iltapäivällä sitä mieltä että syntyy vielä hänen työvuorollaan (ja syntyikin). Ja niin sitten neljän maissa iltapäivällä päättivät siirtää synnytyssaliin koska kohdunsuu oli jo 7 cm auki. Sain epiduraalin ja siihen loppui synnytyksen eteneminen. Sain toisenkin annoksen epiduraalia ja kalvojen puhkaisu sitten vauhditti taasen asiaa. Johtuen varmaan osittain istukan sijainnista, vauva ei laskeutunut kunnolla ja ponnistusvaihe kestikin sen 1 h. Osa siitä oli ns. työntelyä kun piti saada vauva ensin alas. Oli tosiaan niin ylhäällä että kun iltapäivällä lääkäri teki sisätutkimuksen niin silloin ekan kerran ylettyi sormilla tunnustelemaan kohdunsuun, siihen saakka olivat joutuneet kurkkaamaan, onko siellä mitään tapahtunut.. No siinä sitten hikipäässä työntelin ja välillä ponnistin ja tulihan se lopulta ulos. Mulla oli hauikset seuraavana päivänä ihan kipeät siitä hommasta (oli sitä kipua kyllä muuallakin). Ponnistuksen lopussa meinasin hermostua ihan kokonaan ja sanoin kätilöälle aika tiukkaan sävyyn useamman kerran ettekö te hemmetti voi vetää kun minä työnnän. Sitten loppui uskokin jo koko hommaan ja just kun lääkäri tuli ja olis pitänyt imukuppia laittaa, niin päätin viimeisillä voimanrippeillä että helkutti kun kerran tunnin olette ponnistuttaneet niin ***tana minähän ponnistan sen ulos ja niin se sit "pienellä" raivolla tulikin ulos. Kätilö sitten siihen totesi "mä kun luulin että sä et enää suostu ponnistamaan". No istukka ei sitten syntynyt vaan se piti leikkurissa irrottaa käsin + kaavinta siihen päälle. Verenvuotoa tuli 3 l mutta muuten pääsin vähillä tikeillä. Joku tuolla kirjoittikin että sinne alapäähän ei kannata katsoa. Äitini sanoi heti samaa ja eikös sitä sitten pitänyt peili saada ja katsoa. Ei kannata katsoa, aika kamalaa jälkeä.
HilmaVilma 9+0
Mahtavia ultrauutisia monella, onneksi olkoon vain tasapuolisesti kaikille
Jännittää huominen neuvola, en edes tiedä miksi. Toivottavasti sydänäänet kuuluisi, olisi sitten kiva viettää pääsiäistä kun tietäisi että edelleen mahassa vauva on kunnossa. Oletteko muuten ottaneet miehen mukaan ekalle neuvolakäynnille? Mä ajattelin mennä yksin. Kun siellä kuitenkin enemmän keskitytään äidin asioihin niin tarviiko sitä ukkoa siellä sitten.. en tiijä
PikkuA ja työnimetön 9+4
Jännittää huominen neuvola, en edes tiedä miksi. Toivottavasti sydänäänet kuuluisi, olisi sitten kiva viettää pääsiäistä kun tietäisi että edelleen mahassa vauva on kunnossa. Oletteko muuten ottaneet miehen mukaan ekalle neuvolakäynnille? Mä ajattelin mennä yksin. Kun siellä kuitenkin enemmän keskitytään äidin asioihin niin tarviiko sitä ukkoa siellä sitten.. en tiijä
PikkuA ja työnimetön 9+4
Meillä oli eka neuvola eilen ja mies oli mukana. Sillä on nyt lomaviikko joten saatiin homma helposti onnistumaan. Muutenkin haluaa osallistua mahdollisimman monta kertaa. Mulla on ens kuussa luvassa eka sokerirasitus pco:n takia ja alkukuusta pitäs olla myös se istukkanäyte. Varsinainen np-ultra jää väliin. Neuvolassa ei oikein mitään konkreettista ollut, juttelua lähinnä. Jännä että se on nyt näin aikasin, esikoisesta kävin ekaa kertaa 11+0. Ja nyt siis eilen neuvolan laskuopin mukaan 6+2. Itse pidän la:ta päivää myöhempänä, mut katsotaan mitä ens viikon ultrassa sanotaan.
Mä en oikein osaa vielä iloita tästä raskaudesta. Oon ihan varma että jokin menee vielä pieleen. Kai se liittyy siihen kun tätä lasta on niin pitkään toivottu. Toivon että ens viikon jälkeen osaisin jo innostua.
Synnytys: Kesto papereissa 9h. mun eka käynnisty niin että kotona tuli hieman verta 41+5. Käskivät mennä sairaalaan ja sairaalaan jäin sitten yöksi ja puhuttiin että aamulla käynnistetään. Oli siis ollut tarkotus tasan 42 käynnistää. Yöllä sitten alko säännölliset supistelut ja mut siirrettiin aamulla saliin. Sain kaks annosta epiduraalia jotka autto tunnin jotta sain nukuttua hetken. (taustalla oli jo monen yön unettomuus jostain syystä) Poika synty sitten 40min ponnistelun jälkeen. Kun kätilö alkoi tutkimaan pitääkö tikata, totesin että turhaan katsot, ei siellä mitään ole tarvetta. Kätilö totes sitten että kyllä tänne varmaan kymmenen tikkiä saadaan laittaa... Mulle ei siis jääny synnytyksestä mitään traumaa. Mistään hinnasta en olis alapäätäni katsonut, jonkun aikaa kun oli parantunut, kokeilin sitä ja se riitti. Yyh. Maitoa mulla ei alkanut oikein missään vaiheessa tulla, joten en usko siihen tälläkään kerralla. Mutta toivon parasta.
oireet on tosi vähäisiä. Väsymystä lähinnä.
Mä en oikein osaa vielä iloita tästä raskaudesta. Oon ihan varma että jokin menee vielä pieleen. Kai se liittyy siihen kun tätä lasta on niin pitkään toivottu. Toivon että ens viikon jälkeen osaisin jo innostua.
Synnytys: Kesto papereissa 9h. mun eka käynnisty niin että kotona tuli hieman verta 41+5. Käskivät mennä sairaalaan ja sairaalaan jäin sitten yöksi ja puhuttiin että aamulla käynnistetään. Oli siis ollut tarkotus tasan 42 käynnistää. Yöllä sitten alko säännölliset supistelut ja mut siirrettiin aamulla saliin. Sain kaks annosta epiduraalia jotka autto tunnin jotta sain nukuttua hetken. (taustalla oli jo monen yön unettomuus jostain syystä) Poika synty sitten 40min ponnistelun jälkeen. Kun kätilö alkoi tutkimaan pitääkö tikata, totesin että turhaan katsot, ei siellä mitään ole tarvetta. Kätilö totes sitten että kyllä tänne varmaan kymmenen tikkiä saadaan laittaa...
Mulle ei siis jääny synnytyksestä mitään traumaa. Mistään hinnasta en olis alapäätäni katsonut, jonkun aikaa kun oli parantunut, kokeilin sitä ja se riitti. Yyh. Maitoa mulla ei alkanut oikein missään vaiheessa tulla, joten en usko siihen tälläkään kerralla. Mutta toivon parasta. oireet on tosi vähäisiä. Väsymystä lähinnä.
Viimeksi muokattu: