huomenet, varastin aikaisen aamukahvin, vartin aiemmin... niin jospa nytkin jäis hetki aikaa tänne nousen kuudelta joka aamu siis, nyt vaan vauva heräili vaan jatkoikin uniaan varttia vailla kuusi.. en mä sitten semmosen vartin takia malta sänkyyn jäädä en ikinä oo ollu torkuttaja, kello kun soi niin samantien ylös... lapsesta saakka on tottunut aikaisiin aamuihin myös viikonloppuisin...
joskus ois kyllä kiva nukkua jos siltä tuntuu, mutta se ei ole käytännössä lainkaan mahdollista... mies inhoaa aikaisin heräämistä, joten viikonloput on hälle mun taholtani aivan rauhassa nukkumista... herää sit kun herää.. mä sitten viikonloppuisin koitan jos siltä tuntuu niin ottaa pitkät päikkärit ja mies on vahtina sitten
miedoin sose lienee päärynä. tai sillä mä olen ainakin kaikilla aloittanut. joku antaa heti tuoretta banaania, mutta päärynä on sellainen luontainen laksatiivikin, eikä koveta vatsaa. banaani taas kovettaa.
meidän vauvan herkkua on mango <3
syöttötuoli on ikean musta puinen.... siihen tarttee sen pehmusteen, mä en keltaista laita pojalle... haluan jonkun muun...
musta on muutenkin kiva pukea tytölle tytön värisiä ja pojalle pojan värisiä...
rokotteista vaikutukset oli kitinää ja vitinää koko ilan, päikkäreitä ei nukkunut juuri lainkaan... sen verran levottomuutta aiheutti... illalla ripuloi hiukan, yön piereskeli, ja nyt aamuyöstä vaikeroinut unissaan ... annoin panadolia ennen nukkumaan menoa, oli kuumeinen ihan selvästi.. voi reppana pieni se on kamalaa kun toiselle tarttee tollasia aiheuttaa, mutta luotan siihen että suomessa rokotus-systeemit on pelastus kuitenkin... mikä kauhea se olisi jos noista vakavimmista, mitä vastaan rokotteet on, tulisi omalle vauvalle... joissain maissa lapset kuolee käsiin kun ei ole taitoa-tietoa-varoja....huoh
oma väsymys ja stressi se on kauheeta kuinka on vaikuttanut omaan jaksamiseen tuo keli!! luulen että talvi oli niiiiiin pitkä, ja kun oli pimeää, niin oli myös mielialalle hallaa tämä pitkittynyt kevät... muutama aurinkoinen päivä tossa teki hyvää, mutta nää sadepäivät on latistaneet mua todella paljon!! nytkin kuuluu kauhea myräkkä olevan, tuulee rajusti puuskissa... sada onneks just nyt ei...
mä niin tykkäisin jo lekotella auringossa lasten leikkiessä pihalla...tai kun pääsisi pihalle edes niin ettei KASTU
kotihommat on muuttuneet pakkopullaksi, ihan alakulo meinasi vallata kokonaan... mutta kyllä se niin on että jos neljä lasta on, ei kaikki VOI olla äidin tehtävä, vaikka kotona olenkin...
joku sitten väläytti, että mieti, saat kuitenkin OLLA kotona... ahaaaaaaaaaaaa että näin... mähän vaan voin maata sohvalla ja sylkeä kattoon koko päivän kun ei tartte tehdä mitään.......
noh, aina näitä pieniä ilottomia päiviä on, aika kovilla kuitenkin ollut joten mäkin saan väsyä
mies on tullut tueksi mukaan, huomasi tilanteen ja hyvä niin. ei tarvinnut riitaa eikä huutoa, ihmettelin itekin että stressaantuneena sitä voi näköjään silti sanoa toiselle nätistikin: mä en nyt jaksa...
eniten kaipaan kahdenkeskistä aikaa... ja että mullakin voisi ola joskus esim vapaa-viikonloppu ruuan laitosta, vauvan hoidosta.... kaikesta mitä teen kaiket päivät..
eiköhän se tästä, koko ajan tämä arki kuitenkin helpottuu, kun nää pienet kasvaa koko ajan
isommatkin lapset hoksaa fiksusti, kun oon sanonut että vaikka tää on raskasta jaksaa välillä, vallankin silloin kun molemmat itkee yhtä aikaa, mutta rakkaita ovat kaikki, ja pienten lasten kanssa se vaan on semmosta joskus
välillä tuntuu että muistikin on hapertunut ihan onnettomaksi... jonkun asian kun muistaa nyt, sit aloittaa sen tekemään... sitten tulee joku keskeytys, niin voi mennä parikin päivää et sen muistaa et JAAA tämäkin oli kesken mitä piti tehdä
hohhoi
noh, tänään on jälleen päivä uusi taapero alkaa heräilemään, joten nyt loppui tämä aika, mutta kerkesimpäs
fg ja pikkupalleroinen 5kk ja 4 päivää <3
joskus ois kyllä kiva nukkua jos siltä tuntuu, mutta se ei ole käytännössä lainkaan mahdollista... mies inhoaa aikaisin heräämistä, joten viikonloput on hälle mun taholtani aivan rauhassa nukkumista... herää sit kun herää.. mä sitten viikonloppuisin koitan jos siltä tuntuu niin ottaa pitkät päikkärit ja mies on vahtina sitten
miedoin sose lienee päärynä. tai sillä mä olen ainakin kaikilla aloittanut. joku antaa heti tuoretta banaania, mutta päärynä on sellainen luontainen laksatiivikin, eikä koveta vatsaa. banaani taas kovettaa.
meidän vauvan herkkua on mango <3
syöttötuoli on ikean musta puinen.... siihen tarttee sen pehmusteen, mä en keltaista laita pojalle... haluan jonkun muun...
musta on muutenkin kiva pukea tytölle tytön värisiä ja pojalle pojan värisiä...
rokotteista vaikutukset oli kitinää ja vitinää koko ilan, päikkäreitä ei nukkunut juuri lainkaan... sen verran levottomuutta aiheutti... illalla ripuloi hiukan, yön piereskeli, ja nyt aamuyöstä vaikeroinut unissaan ... annoin panadolia ennen nukkumaan menoa, oli kuumeinen ihan selvästi.. voi reppana pieni se on kamalaa kun toiselle tarttee tollasia aiheuttaa, mutta luotan siihen että suomessa rokotus-systeemit on pelastus kuitenkin... mikä kauhea se olisi jos noista vakavimmista, mitä vastaan rokotteet on, tulisi omalle vauvalle... joissain maissa lapset kuolee käsiin kun ei ole taitoa-tietoa-varoja....huoh
oma väsymys ja stressi se on kauheeta kuinka on vaikuttanut omaan jaksamiseen tuo keli!! luulen että talvi oli niiiiiin pitkä, ja kun oli pimeää, niin oli myös mielialalle hallaa tämä pitkittynyt kevät... muutama aurinkoinen päivä tossa teki hyvää, mutta nää sadepäivät on latistaneet mua todella paljon!! nytkin kuuluu kauhea myräkkä olevan, tuulee rajusti puuskissa... sada onneks just nyt ei...
mä niin tykkäisin jo lekotella auringossa lasten leikkiessä pihalla...tai kun pääsisi pihalle edes niin ettei KASTU
kotihommat on muuttuneet pakkopullaksi, ihan alakulo meinasi vallata kokonaan... mutta kyllä se niin on että jos neljä lasta on, ei kaikki VOI olla äidin tehtävä, vaikka kotona olenkin...
joku sitten väläytti, että mieti, saat kuitenkin OLLA kotona... ahaaaaaaaaaaaa että näin... mähän vaan voin maata sohvalla ja sylkeä kattoon koko päivän kun ei tartte tehdä mitään.......
noh, aina näitä pieniä ilottomia päiviä on, aika kovilla kuitenkin ollut joten mäkin saan väsyä
mies on tullut tueksi mukaan, huomasi tilanteen ja hyvä niin. ei tarvinnut riitaa eikä huutoa, ihmettelin itekin että stressaantuneena sitä voi näköjään silti sanoa toiselle nätistikin: mä en nyt jaksa...
eniten kaipaan kahdenkeskistä aikaa... ja että mullakin voisi ola joskus esim vapaa-viikonloppu ruuan laitosta, vauvan hoidosta.... kaikesta mitä teen kaiket päivät..
eiköhän se tästä, koko ajan tämä arki kuitenkin helpottuu, kun nää pienet kasvaa koko ajan
isommatkin lapset hoksaa fiksusti, kun oon sanonut että vaikka tää on raskasta jaksaa välillä, vallankin silloin kun molemmat itkee yhtä aikaa, mutta rakkaita ovat kaikki, ja pienten lasten kanssa se vaan on semmosta joskus
välillä tuntuu että muistikin on hapertunut ihan onnettomaksi... jonkun asian kun muistaa nyt, sit aloittaa sen tekemään... sitten tulee joku keskeytys, niin voi mennä parikin päivää et sen muistaa et JAAA tämäkin oli kesken mitä piti tehdä
hohhoi
noh, tänään on jälleen päivä uusi taapero alkaa heräilemään, joten nyt loppui tämä aika, mutta kerkesimpäs
fg ja pikkupalleroinen 5kk ja 4 päivää <3
Viimeksi muokattu: