:wave: Hei ja hyvää joulun jälkeistä aikaa!
Uudesta vauvasta ja ikäerosta oli kysytty, nyt pääsen vihdoin vastaamaan... :ashamed:
Meillähän ikäeroa on lapsosilla 11 kuukautta ja ainakin nämä kaksi kuukautta ovat menneet todella hyvin! Oltiin varauduttu pahimpiin skenaarioihin; koliikkivauva, 1 vuotiaan uhma, unettomat yöt vauvan kanssa ja päiväunettomat vanhemman kanssa yms, mutta mikään näistä ei onneksi toteutunut. Theo ei ole mustasukkainen, kun ei sellaista vielä tajua ja osaa todella hienosti malttaa mielensä kun äiti hoitaa pikkusiskoa. Aika suloisesti antaa pusujakin välillä Idalle ja menee heti tämän viereen kun alkaa kuulua kitinää. :heart: Toki sitten nappaa tutin tai tuttipullon heti siskoltaan, kun silmä välttää ja välillä meinaa jyrätä pikkuisen, mutta se on ihan vahtimisesta kiinni.
Koska Ida nukkuu hyvin ja poika on ollut alusta saakka hyväuninen myös, niin olo ja hoitaminen ei minullakaan ole käynyt liian raskaaksi. Lisäksi mies on pitänyt runsaasti vapaita ja ollut tosi paljon apuna ja se on helpottanut ihmeesti. Eniten riesaa on ihan käytännön asioissa; kahden vauvan vaipan vaihdoissa, syöttämisissä, leikittämisissä ja ulos lähtemisissä. Ei vaan meinaa kädet riittää ja organisaatioita (ja priorisointia) tarvitaan. :saint:
Me tehtiin tämä päätös miehen kanssa ihan suunnitelmallisesti, jos nyt vauvoja "tehdään" koskaan, ja mullehan tosiaan tehtiin sterilisaatio heti Idan synnytyksen yhteydessä, joten vauvat olivat tässä. Raskausaika oli todella raskasta kun ne vetivät perätysten ja se olikin isoin miinus tähän asti. Elimistö ja pääkoppa olivat kovilla, mutta sekin varmasti on yksilöllistä.
Summasummarum, voin lämpimästi suositella eikä tarvitse pelätä pientä ikäeroa, kunhan on itse valmistautunut ottamaan vastaan mitä vain ja mies on projektissa vahvasti tukena. :heart:
Tässä olisi pari kuvaa kullanmuruista jouluna:
Mites teillä on joulut menneet? Toiko pukki paljon lahjoja? :xmas:
Meillä tuli kyllä kummallekin niin paljon paketteja, että päätettiin miehen kanssa varsinkin Theolle antaa leluja pikkuhiljaa käyttöön, eihän pikkuinen edes osaa nauttia yli kahdestakymmenestä eri soivasta vekottimesta, autosta, kirjasta, pelistä, radasta ja muusta hilavitkuttimesta samaan aikaan...
Mites muuten karhunpentujen masut ja voinnit, joko alkaa hymyjä näkymään ja olo tasaantumaan?
Meillä Ida on aivan älyttömän ihana ja aktiivinen, ottaa hienosti kontaktia ja hymyilee aina vastaan, kun hänelle juttelee! :heart: :heart: :heart: Kummisetäkin oli tunnin verran rupatellut kummitytölleen, kun me oltiin miehen kanssa vähän omaa aikaa viettämässä joulun pyhinä ja Ida oli vaarilla veljensä kanssa hoidossa. Ja tosiaan tyttö nukkuu ihan mukavasti ja on muutenkin hyvävointinen, mitä nyt on melkoisen kiinni äidissä, mutta eiköhän me siitä selvitä.
thor ja Ida - pian 2kk!