täällä juuri kotiuduttu sairaalasta. Univelka painaa, mutta olo on silti super onnellinen, poika on niiiiiin ihana :heart:
Tässä synnytyksestä:
Mitään merkkejä ei perjantaina vielä ollut synnytyksen alkamisesta, mutta niin sitä sitten heräsin viideltä lauantai aamuna kun pöksyt oli ihan märät. Soitin synnärille ja sanoivat että voisin vielä nukkua ja tulla sitteen 9-10 aikaan näytille. Vettä lorahteli housuun kokoajan. olimme synnärillä sitten yhdeksän aikaan, jossa mut laitettiin käyrälle. Supistukset oli noin 10 min välein mutta eivät pahemmin sattuneet vielä. Kohdunsuu oli auki kireesti kahdelle sormelle. mentiin kävelemään sairaalan pihalle, mutta siinä supistuksiin alko tulemaan tehoo ja kävely tuntu epämiellyttävältä, niimpä mentiin takas sisätiloihin. Päästiin sitten perhehuoneeseen odotteleen supituksiin tehoo. Pikkuhiljaa ne siitä voimistu ja menin suihkuun helpottamaan kipua. Suihkun jälkeen supistukset voimistuivat ja sain kipulääkettä lihakseen. Sain syötyäkin. Klo oli jotain 16.00 kun siirryttiin synnytyssaliin, supistukset alko oleen jo aika kipeitä. Menin taas suihkuun jonka jälkeen sain samanlaisen lihakseen laitettvan kipulääkkeen kun aikasemminkin. Siitä ei kuitenkaan ollu mitään hyötyä enää. kohdunsuu auki vasta kolmisen senttiä, epiduraalia ei voitu vielä laittaa. Tästä eteenpäin siihen saakka kun sain epiduraalin klo 19.30 oli yhtä tuskaa. Sitä kipua joka supistusten aikana oli ei voi sanoin kuvailla, jotain aivan järkkyä. Puol kasin aikaan kohdunsuu oli auki 4 senttiä ja epiduurali voitiin antaa (avauduin tähän asti siis aika hitaanlaisesti). Epiduraalia ei meinattu saada paikoilleen, kylkiasennossa koitettiin neljä kertaa eikä onnistunu!! |O Sitten menin istuun selkä sykkyrässä ja saatiin kerrasta paikalleen. Tosin puudutus jäi toispuoleiseksi eli toinen puoli oli hyvä mutta toiseen sattu niin saatanasti. Laitettiin sitten pumpun kautta lisää puudutetta jotta myös toinen puoli puutuisi. No siinä kävi niin että toinen puoli oli hyvä mutta toinen puutu aivan liikaa. En tuntenut toista puolta kropasta ollenkaan, mikä oli tosi pelottavan tuntusta. Jalat ei kantanu yhtään. Puoli kymmenen katottiin kohdunsuuntilanne ja yllätys: olin täysin auki! Ponnistusvaihe oli mielestäni synnytyksen helpoin vaihe, kesto 18 minuuttia. Tosin viimeinen pnnistus siinä vaiheessa kun lapsi oli j puoliksi pihalla oli aikamonen
Ihana täydellinen poika syntyi klo 22.13, tuli siinä isilläkin onnenkyyneleet <3
Yhteenvetona voisin sanoo että supistuskivut yllättivät kyllä vaikka koitinkin varautua niihin mutta n tosin uskonut että jotain niin kamalaa kipua onkaan. Vaikka epiduraali ei ollut kohdallani pelkästään myönteinen kokemus, en ilman sitä olisi pärjännyt. Hatun nosto oikeesti niille jotka kykenee ilman vahvempia lääkityksiä synnyttään. Ja tosiian ponistusvaihesta itselleni jäi varsin myönteinen mieli. Synnytyssairaalasta ja henkilökunnasta myöskin, kiitos heille!
Tässä kuva ihanasta, uskomattomasta palkinnosta jonka saimme: