Maksetaanko teillä kaikki puoliksi,tuloista riippumatta?

["vieras"]

[QUOTE="Neith";23857535]
mä pidän jotenkin itsestään selvänä että esim asuntolainaa maksaa molemmat koska se on puoliksi molempien. jos vain toinen maksaa niin silloinhan sen pitäisi saada isompi omistus asunnosta tai jopa kokonaan.
tosin mun ajatusmalli onkin että mua ei tarvitse elättää, enkä mä elätä puolisoani.. lapset on asia erikseen[/QUOTE]

Mekään ei "elätetä" toisiamme, vaikka mies on töissä ja mä opiskelen. Miehen tilitä on lähtenyt aina meidän asuntolaina (myös silloin kun olin töissä ), eikä KOSKAAN olla ajateltu että talo olisi silloin vain miehen. :O
Ikinä ei olla rahasta riidelty, se on meidän mielestä vain rahaa. Tässä elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita.

 

[Nalkuttava Talonmies]

[QUOTE="Neith";23857618]
meillä on itseasiassa ihan positiivista että on omat rahat, mies päätti ostaa auton johon mun mielestä ei ole varaa.. joten nyt sitten kärsii nahoissaan kun joutuu maksamaan sen yksin..[/QUOTE]
Niin meilläkin Mä en ole ostanut autoa ja kuljen bussilla. Luonnollisesti mulla ei ole sananvaltaa autoon tai en voi käyttää sitä mielinmäärin toisen kustannuksella. Toki tämä ei tarkoita sitä että sairaalloisesti tuijotamme omia rahoja ja laskemme senttejä. Saan lainata autoa ja ostan paljon asioita perheen yhteiseen käyttöön yksin. Mutta ehkäpä tässä kuvastaa se periaate, että jos haluaa käyttää omia rahoja saa käyttää vapaasti, mutta toisen ei tarvitse niihin aina osallistua ja varata omista käyttövaroistaan niihin rahaa. Talo on toki yksi niitä asioita missä yhteiset pelisäännöt tarvitaan - eihän se toimisi jos toinen antaisi omaisuuden esim rapistua. Mutta se pätee niin omilla rahoilla kuin erillisillä. Ei rahasta kannata parisuhteessa tapella.

 

["vieras"]

[QUOTE="mä";23857543]tätä en oo ikinä ymmärtäny et pitää lainata omalta puolisoltaan ja maksaa takas. iha käsittämätöntä![/QUOTE]

Mun luonne ei vaan anna periksi elää kenekään siivellä. Oli se sitten puoliso tai äiti tai kuka vaan, niin mun on pakko maksaa takaisin jos joku maksaa mun menoja.

 

[MolliMelooni]

-- Onko toi ihan idiootti vai tyypillinen mies??

Täysi idioottihan tuo on.

Meillä oli omat tilit siihen asti, kun vaihdettiin pankkia. Vaihdon yhteydessä avattiin sitten yhteiset käyttö- ja säästötili. Menot ja tulot ovat olleet täysin yhteisiä jo ennen sitä, joten tilien yhdistäminen oli vain byrokratian vähentämistä.

 

[Jennynny]

Aloittaja Mun mielestä tää menee sullakin prosenttitouhuiska.

Ilmoita sille torvimiehellesi että teille tehdään nyt yhteinen tili. Jos hän laittaa palkastaan 50% sinne, sinä laitat kodinhoitotuestasi saman verran. Jos han korottaa, korotat sinäkin. Laskette paljonko tilillä täytyy olla kuukaudessa että KAIKKI yhteiset maksut saa sieltä maksettua. Jos ei riitä, molemmat nostaa prosentteja.

Ylijäävät prosentit ovat molemmilla niihin omiin menoihin. Ja lapsilisät menee yhteiselle tietysti, ettei tule jupisemista.

Kuun lopulla voitte tiliotteesta kytätä mitä tililtä on ostettu, jos siitä tulee vääntöä.

Mun mielestä tuollainen järjestely on aukottoman reilu,kummallakaan ei ole varaa purnata. Se, paljonko tienaa ei ole olennaista vaan se että perheen menot hoidetaan tasapuolisesti yhdessä.

 

["miä"]

[QUOTE="Aloittaja";23857562]Aloittaja lainailee omalta puolisoltaan ja puoliso on erittäin tarkka milloin tulee kotihoidontuki että maksan takaisin![/QUOTE]

Eli summat ovat melkoisen pieniä, kun ne voi kotihoidon tuesta takaisin maksaa...

Ei mene homma oikein teillä, ei tosiaankaan. Vaikka vuokran (tai vastaavasti asuntolainan) kukin maksaisi omista rahoistaan, on päivittäiset kulut kuten ruoka, tms. sen maksettava kellä rahaa on.

Suosittelen, että laadit lapsen kuluista (ruoka, vaipat, vaatteet, jne.) selvän kuukausibudjetin. Tämän jälkeen laadit muun perheen peruskuluista (vuokra, ruoka, pesuaineet, jne.) kuukausibudjetin. Perustatte yhteisen tilin, jonka jälkeen kumpainenkin maksaa tulojensa suhteessa sinne lapsen kuukausibudjetin summan (eli teillä taitaa suhde olla lähes 1/10?) ja muun perheen perustuloista 50/50. Tästä järjestelystä ei edes mies voi natista, sillä lapsen elatus menee silloin täysin lain mukaan (elatusvelvollisuus on suhteessa tuloihin) ja teidän omat peruskulunne menee tasan puoliksi.

Ja alkuperäiseen kysymykseesi, meillä se maksaa kummalla rahaa on. Rahat ovat periaatteessa omia, mutta käytännössä yhteisiä. Rahasta ei meillä onneksi ole tarvinnut koskaan tapella. Mitä nyt miehen osotoksista välillä pihimpänä olen motkottanut.

 

["Neith"]

[QUOTE="vieras";23857656]Mekään ei "elätetä" toisiamme, vaikka mies on töissä ja mä opiskelen. Miehen tilitä on lähtenyt aina meidän asuntolaina (myös silloin kun olin töissä ), eikä KOSKAAN olla ajateltu että talo olisi silloin vain miehen. :O
Ikinä ei olla rahasta riidelty, se on meidän mielestä vain rahaa. Tässä elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita.[/QUOTE]

ajatellaan siis eri tavalla.
se että on erilliset rahat ja oma omaisuus helpottaa asioita myös ero ja perintö tilanteissa.
ei rahasta tarvitse riidellä, oli ne yhteisiä tai omia. kun on selvät pelisäännöt niin homma toimii
itse en halua käydä keskusteluja että voinko ostaa uuden takin tai kengät. enkä sitten taasen halua osallistua miehen hömpötyksiin tai mun mielestä järjettömiin hankintoihin.
meillä on tietyt yhteiset jutut joita yhdessä maksetaan, huonekaluja ym ostetaan sillä periaatteella että kummalla on rahaa jne. ei siis joka kk sirrellä rahaa tililtä toiselle tai hulluna lasketa että meneekö nyt varmasti tasan

 

[huih]

[QUOTE="vieras";23857663]Mun luonne ei vaan anna periksi elää kenekään siivellä. Oli se sitten puoliso tai äiti tai kuka vaan, niin mun on pakko maksaa takaisin jos joku maksaa mun menoja.[/QUOTE]

Minun mielestäni taas perheessä menot ovat yhteisiä ellei sitten toinen vanhemmista kuluta kohtuuttomasti rahaa iman omiin touhuihinsa (esim. paljon kalliimmpia vaatteita kuin muilla, kallis harrastus tms.). Voisiko sitten ajatella, että mies elää naisen siivellä niissä tilanteissa, kun äiti on esimerkiksi yhteistä lasta hoitamassa kotona? Mieshän pääsee kuin koira veräjästä ja saa tienata itselleen eläkettä sillä aikaa, kun äiti uhrautuu yhteisen lapsen vuoksi ? Eikö mies silloin itseasiassa siipeile?

 

["vieras"]

[QUOTE="Neith";23857684]ajatellaan siis eri tavalla.
se että on erilliset rahat ja oma omaisuus helpottaa asioita myös ero ja perintö tilanteissa.
ei rahasta tarvitse riidellä, oli ne yhteisiä tai omia. kun on selvät pelisäännöt niin homma toimii
itse en halua käydä keskusteluja että voinko ostaa uuden takin tai kengät. enkä sitten taasen halua osallistua miehen hömpötyksiin tai mun mielestä järjettömiin hankintoihin.
meillä on tietyt yhteiset jutut joita yhdessä maksetaan, huonekaluja ym ostetaan sillä periaatteella että kummalla on rahaa jne. ei siis joka kk sirrellä rahaa tililtä toiselle tai hulluna lasketa että meneekö nyt varmasti tasan [/QUOTE]

Niin ajatellaan. Meillä on omat tilit, eli ei mitään vaikeuksia sen enempää tulisi ero- tai perintötilaisuuksissa. (en kyllä edes ajattele noitakaan asioita, tai "varaudu" niihin mitenkään, elän elämääni erilailla).

 

[meillä]

meillä on kaikki yhteistä, siis ihan kaikki, on kyllä omat tilit edelleen kun ei olla saatu aikaseksi yhdistää, kaikki on yhteistä samoin kuten koti lapset yms!!! en osaisi mitenkään muuten edes elää!!!

 

[!!]

Meillä mies töissä ja minä toistaisesti työttömänä. Yhteinen tili, josta sitten sulassa sovussa hoidetaan perheen kaikki kulut =) Tilannehan muuttuu rahallisesti kunhan minäkin syksyllä taas palaan sorvin ääreen

 

["mimmi"]

Meillä on yhteiset rahat täysin, ihan 100% yhteinen talous jossa pankkitilejä hallitaan yhteisesti ilman mitään erottelua kenen rahat tai menot. Kaikki tulo on perheen tuloa, riippumatta siitä kuka sen työn on tehnyt.

Aika samoin täällä, tosin meillä on omat tilit. Kaikki muukin on yhteistä, siis esim auto ja koti ja päätösvalta. Joissain asioissa toista saattaa kiinnostaa enemmän kuin toista ja omiakin kuluja/menoja on, joista ei tarvitse kenellekään olla tilillä, mutta suuremmat ainakin mainitaan toiselle. Meillä on ihan ok talous, ollaan tarkkoja mutta koko ajan ei tarvi pienistä huolta kantaa, joten siinä mielessä tietty helppoa näin.

 

[täh]

[QUOTE="vieras";23857663]Mun luonne ei vaan anna periksi elää kenekään siivellä. Oli se sitten puoliso tai äiti tai kuka vaan, niin mun on pakko maksaa takaisin jos joku maksaa mun menoja.[/QUOTE]

No kuule se on eri asia siipeillä ja se että rakentaa perheen.
Esim kun mies opiskeli, minä maksoi suurimman osan kaikesta ja kun minä vuorostaan opiskelen ja olen myös kotihoidontuella, tottakai mies hoitaa enemmistön raha-asioista jos sen voi laskea yhteisestä tilistä. En elä kenekään siivellä, ihan yhtä hyvin mä voisin ajatella että nuolen miehen kenkiä kun MÄ JOUDUN HOITAA SENKI PUOLEN LAPSESTA YHYY!
Me rakennetaan perhe yhdessä, kenenkään ei siipeillä tässä tarvitse. Eri asia jos makaisin himassa toimettomana ja olettaisin miehen tuovan rahat kotiin, se on siipeilyä. Vähän eri asia ku opiskelu tai lastenhoito kun ovat pieniä. Mun mielestä ajatusmaailmasi on kauheen nöyritelevä, ja mun ajatusmaailmaan ei sovi sellanen jatkuva alistuminen ja taipuminen kaikkeen, vaan tasajako ja muiden huomioonottaminen, olen ehkä vahvempi ihminne sitten.

 

[Suzyanne]

Ei se todellakaan ole reilua jos kaikki pitäisi maksaa puoliksi, jos tulot ovat kovin erilaiset.

Meillä maksaa aina se enemmän jolla on enemmän rahaa.

 

["viekku"]

Meillä on yhteinen tili ja kaikki muukin yhteistä. Mies tienaa, minä olen kotiäiti. Joten käytännössä mies maksaa enemmän, mutta ei sitä tule koskaan edes ajateltua, koska alusta lähtien ollut selvää että rahat ovat yhteiset.

 

["vieras"]

No en kyllä peesaa tuota että erilliset rahat olis yksinkertaisempi tapa elää. Mitä monimutkaista yhteisissä rahoissa on? Jos asenne on kohdillaan ja parisuhteen ja perhe-elämän idean on ymmärtäny oikealla tavalla niin yhteiset rahat on maailman yksinkertaisin tapa elää. se on tietysti eri jos on sovittu että ollaan vain kämppäkavereita eikä perhe. Mä lasken kämppäkavereiksi kaikki ne pariskunnat jotka pitää rahat ominaan.

Jos on omat rahat ja kulut jaetaan esim tulojen suhteessa, kumpikin voi päättää itse jäljellejäävästä säästääkö vai tuhlaako. Esim. minulla ja miehelläni on hyvin erilaiset rahankäyttötavat, mies ostaa kerralla jotain todella kallista ja minä tykkään käydä kahvilla ja ostaa lapsille kivoja extravaatteita jotka ei ole niin välttämättömiä.

Siten että meillä on yhteisten rahojen lisäksi myös omat rahat, mahdollistetaan se että ihan kaikista hankinnoista ei ole tarpeellista neuvotella.

Meillä on myös kaveripariskunta joka maksaa kaiken 50/50 suhteessa. Se johtaa aivan järjettömiin asioihin missä vaimo maksaa puolet myös auton erikoisvanteista jne jutuista, jotka eivät ole hänelle tärkeitä. Tuossa pariskunnassa miehellä on AINA jokin projekti menossa mitä pitäisi ostaa ja saada.

 

["vieras"]

[QUOTE="viekku";23857886]Meillä on yhteinen tili ja kaikki muukin yhteistä. Mies tienaa, minä olen kotiäiti. Joten käytännössä mies maksaa enemmän, mutta ei sitä tule koskaan edes ajateltua, koska alusta lähtien ollut selvää että rahat ovat yhteiset.[/QUOTE]

Tää onkin sinun kannaltasi tosi hyvä järjestely, en yhtään ihmettele että sulla ei ole asiaan valittamista. Jossain olosuhteissa miehelläsi kuitenkin ehkä saattaisi olla...

 

["vieras"]

Aloittaja Mun mielestä tää menee sullakin prosenttitouhuiska.

Ilmoita sille torvimiehellesi että teille tehdään nyt yhteinen tili. Jos hän laittaa palkastaan 50% sinne, sinä laitat kodinhoitotuestasi saman verran. Jos han korottaa, korotat sinäkin. Laskette paljonko tilillä täytyy olla kuukaudessa että KAIKKI yhteiset maksut saa sieltä maksettua. Jos ei riitä, molemmat nostaa prosentteja.

Ylijäävät prosentit ovat molemmilla niihin omiin menoihin. Ja lapsilisät menee yhteiselle tietysti, ettei tule jupisemista.

Mun mielestä tuo ei kuulosta reilulta. Minimikodinhoitotuella olevalle äidille saattaisi jäädä omiin menoihinsa vaikka n. 100e ja miehelle pari tonnia. Mä esimerkiksi olen meidän yhteisestä päätöksestä nyt kotiäitinä jotta miehellä (yrittäjä) on paremmat mahdollisuudet pyörittää yritystään tehokkaammin ja kasvattaa omia tienestejään, ja ajattelen asian niin, että mä valitsin kotiäitiyden meidän moelmpien parhaaksi ja perheen yhteiseksi hyväksi, niin samalla tavalla rahat käytetään niin että molemmat hyötyy.

 

[kookosta]

Meillä on omat rahat, mutta käytetään niitä yhteiseen hyvään.
Meidän perhe on yhteinen, joten kumpikin panostaa perheeseen (vuokraan, ruokaan, laskuihin jne). vuokra maksetaan puoliksi, kaikessa muussa maksaa se kummalla on rahaa. jos kummallakin on rahaa, sovitaan että maksuja esim laskuista tulee suht tasan. Jos jommalla kummalla tili näyttää tyhjältä voi toiselta pyytää esim ruokarahaa eikä sitä tarvitse maksella takaisin.
Kumpikin saa ostella rahoillaan omiakin juttuja eikä näistä tarvitse erikseen sopia (esim harrastus juttuja), tosin kummankin pitää tahollaan miettiä mitä ostaa että pakolliset menot saadaan maksettua.

Meillä on vaihtelevasti toisella isommat tulot kun toisella ja meillä tämä järjestely toimii. ei tarvitse olla katkera jos toisella on enempi rahaa kun toisella tai toinen maksaa enempi yhteisistä menosista eikä toisella sitten olisi koskaan rahaa ostaa itselleen mitään.
Tosin tämä meidän systeemi vaatii että keskustellaan ja yhteisesti sovitaan aina uudestaan kuka maksaa ja mitä ja kenellä on rahaa, mutta se ei ole ongelma.

 

[SeInka]

Meillä mies maksaa niin kauan kun rahat riittää ja minun tilitä sitten jos ei riitä. Johtuu siitä, että miehen tilille tulee kuukausittain sitten aina uusi palkka, kun omalleni kolahtaa vain opintotuki ja loput ovat säästöjä (jotka kyllä käsitän tietysti ihan yhtä lailla miehenkin säästöiksi, vaikka ne minun aiemmasta palkastani onkin säästetty).

Mun mielestä kun kerran on perhe yhdessä perustettu tulisi rahojen olla yhteisiä ja yhdessä pitää huolta perheestä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23857913]Tää onkin sinun kannaltasi tosi hyvä järjestely, en yhtään ihmettele että sulla ei ole asiaan valittamista. Jossain olosuhteissa miehelläsi kuitenkin ehkä saattaisi olla...[/QUOTE]

Mutta tässä tapauksessa mieskään ei valita
Meillä mies on välillä opiskellut ja minä ollut töissä, silloin luonnollisesti mun tilitä on maksettu enemmän laskuja ym.
Mitä jos tulee tilanne, että toinen jää työttömäksi? Pitääkö työttömän ottaa lainaa mieheltä, kun ei rahat riitä? Sairasta.

 

[Jennynny]

[QUOTE="vieras";23858006]Mun mielestä tuo ei kuulosta reilulta. Minimikodinhoitotuella olevalle äidille saattaisi jäädä omiin menoihinsa vaikka n. 100e ja miehelle pari tonnia. Mä esimerkiksi olen meidän yhteisestä päätöksestä nyt kotiäitinä jotta miehellä (yrittäjä) on paremmat mahdollisuudet pyörittää yritystään tehokkaammin ja kasvattaa omia tienestejään, ja ajattelen asian niin, että mä valitsin kotiäitiyden meidän moelmpien parhaaksi ja perheen yhteiseksi hyväksi, niin samalla tavalla rahat käytetään niin että molemmat hyötyy.[/QUOTE]

On se näinkin, mutta nyt puhutaan siitä lähtökohdasta että ap maksamiin kotijuttuihin menee kaikki hänen rahansa, kun taas mies saa tuon pari tonnia omiin hommailuihinsa. Prosentit ovat kuitenkin tasaveroisia. Pienillä tuloilla se satanenkin "ihan omaan itseensä" kuussa voi olla aika paljon rahaa.
Mä en ainakaan tarvi itselleni enempää. Ostan sillä pari kirjaa ja työpaikkalounaat =)

 

[har mi]

Meillä on muijan kanssa vakituiset tulot suurin piirtein samalla hehtaarilla. Me tehtiin tässä joku aika sitten isojako, jossa sovittiin kuka maksaa minkäkin menon ja sen mukaan nyt mennään. Vaimo sai yhtäkkiä vakipalkan päälle aika paljon bonuksia mutta sopimusta ei ole niiden takia neuvoteltu uudelleen, bonuksista kun ei koskaan tiedä että minkäverran niitä jatkossa tulee.

 

[Nalkuttava Talonmies]

[QUOTE="vieras";23858154]Mutta tässä tapauksessa mieskään ei valita
Meillä mies on välillä opiskellut ja minä ollut töissä, silloin luonnollisesti mun tilitä on maksettu enemmän laskuja ym.
Mitä jos tulee tilanne, että toinen jää työttömäksi? Pitääkö työttömän ottaa lainaa mieheltä, kun ei rahat riitä? Sairasta.[/QUOTE]

On huvittavaa kuvitella, että kaikki on kiveen lyötyä, jos kerran niin sovitaan. Työtön toki saa rahaa kassasta, joten ilman rahaa ei tartte olla ja nykyaikana on normaalia että menot kannattaa mitoittaa niin, että muutokset rahavirroissa ei välittömästi tarkoita konkurssia. Meillä siis varmasti tilannetta arvioitaisiin työttömyyden kohdalla. On lisäksi eroa sillä, onko työtön omasta halustaan vai tahtomattaan. Ihan samalla tavalla kuin vaikkapa kotivanhemman rooli. Jos kumpikin haluaa että toinen on kotona, niin asia on ihan eri, kun vain toinen näkee sen tarpeelliseksi.

 

["mä vaan"]

Meillä menee kaikki rahat yhteiselle tilille ja sieltä myös maksetaan kaikki menot. Jos jotakin jää, niin laitamma jemmaan pihan laittoa varten tai talon kunnostukseen.

Mitäpä jos AP tekisit listan teidän kuukauden menoista, mitä menee ruokaan, asumiseen, lapsen vaippoihin, ruokiin ym ja näyttäisit sen miehelle. Näytät myös omat tulosi ja kerrot, että tiukille menee jos sinun pitää yksin maksaa ne kaikki. Ja miehen palkka myös paperille ja samoin laskut. Ja kyllä tyhmäkin näkee, jos toisella jää useita satoja euroja kuussa laskujen jälkeen ja toinen menee miinuksella ja pahasti. Ja sitten vaan kissa pöydälle ja kerrot ehdot, joko mies osallistuu yhteisiin ruokamenoihin ja lapsen hankintoihin tai alkaa katella itelle uutta osoitetta...