Mahdanko olla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja raskaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ei mies sinua varmasti vihaa,vaikka tahdot hänen tunnustavan isyyden!!!se on jo paljon että hän sanoo että ei pysty elämään sillai et ei ole lapsen kanssa tekemisissä,hän varmasti tarvitsee nyt aikaa ja hän saattaa sanoa paljonkin mitä ei todellisuudessa tarkoita jos hän vaikka pelkää jollain tavalla tulevaa vastuuta ja kaikkea mitä lapsi tuo tullessaan!!!!Kerro neuvolassa miten asiat on niin saat varmasti myös sieltä ihan oikeaa tietoa kysymyksiin.Koita jaksaa tilanteessasi,älä ajattele mitä muut sanoo/ajattelee ajattele tilanteessa vain itseäsi ja tulevaa vauvaasi:)!!!!ja jos mies sinua jotenkin ""uhkailee"" ton isyys jutun kanssa niin älä välitä pidä pintasi ja anna lapsellesi oikeus isään!!!! Jaksamista ja zemppiä tilanteessasi!!!
 
jospa nyt hengähdät ja rauhoitut ja annat sille miehelle kans rauhassa miettimis aikaa. oli varmasti shokki kuulla sinun raskaudesta hänelle niinkuin kuullosti olevan sinullekin. eihän sitä koskaan tiedä kuin miehen mieli muuttuu. mullakin yksi tuttu koki shokin kun tuli yhdenyön jutusta isiksi ja vaikka eivät yhdessä äidin kans ole niin on varmasti parhaimpia isiä mitä tiedän kunhan sai sopeutua ajatukseen että se on ""oma tekemä"" :) pikkuinen vauva luomoaa yleensä kylmänkin sydämen. raskaana kun hormoonit jyllää niin joka asia itkettää mutta usko pois että asioilla on tapana järjestyä!
 
sanoisin vielä noista elatusmaksuista,että kelalta se elatusapu taitaa olla 118€?? en ole nyt ihan varma tarkasta summasta mutta tota luokkaa.....ja sitten se isän maksama elatusapu tulisi olemaan 150-200€ näin minulle sanottiin lastenvalvojalla että tuo summa on aika keskiverto summa mitä isät yleensä maksaa mutta jos on hulppeat tulot niin sitten saattaa mennä yli tuon 200€....
 
""Elatustukea maksetaan lapselle, jonka elatusvelvollinen vanhempi on laiminlyönyt elatusavun maksaminen tai ei pysty maksamaan sitä. Elatustukea saa myös lapsi, jolle ei ole voitu vahvistaa isää. Tukea maksetaan lisäksi silloin, kun elatusapu on määrätty pienemmäksi kuin elatustuki. Täysimääräinen elatustuki on 118,15 euroa kuukaudessa lasta kohti vuonna 2006. Sen maksaa kunta. ""

Mä kannatan ehdottomasti isyyden vahvistamista, lapsen oikeuksien takia! Eihän sun tarvii silti vastaanottaa mieheltä elatusapua jos tuntuu ilkeältä ja jos pärjäätte muutenkin. Isyyden vahvistaminen verikokeilla haasteineen on mun tietääkseni tosi kallista ja hankalaa lystiä jos haluat joskus parinkymmenen vuoden päästä haastaa miehen oikeuteen (jos lapsen isä on silloin vielä elossa ja tavoitettavissa). Lapsen syntymän jälkeen homma on yksinkertaisempi ja kustannukset maksaa kunta.
 
Kumma miten nopeesti nää asiat kääntyy päälaelleen. Eilen alkuillasta saatiin lapsen isän kanssa jo rauhallisemmin puhuttua asiasta, mies ei enää kiukunnut, ja kertoi kuinka sekava olo hänellä on... Sanoi haluavansa olla isä virallisesti, että ei tule kuuloon se valehtelu-juttu... Juteltiin niitä näitä, kerroin että todella haluan kovasti tätä lasta, mutta surettaa se hänen suhtautumisensa ja pelottaa olla yksin tässä...Tuntui, että hän olisi halunnut vielä jotakin sanoa, mutta sovittiin sitten että ilmoittelen kun tiedän lisää.
No, yöllä kahden aikaan sitten heräsin miehen soittoon : ""Vieläkö sä voisit ottaa takas tämmöst äijää??"" Hän oli ajatellut asioita ja haluaa jatkaa kanssani, eikä tässä syynä kuulemma ole se, että väkisin yrittäisi lapsen takia. Hän meinasi itsekin, että näin se on sitten tarkoitettu, eikä meidän kuulunut erota. Nyt on iso kivi vierähtänyt harteilta ja uskaltaa jo hymyillä! Uskon ja toivon että kaikki tästä järjestyy. Neuvolaan varasin jo ajan. :)
 
siis on se kumma olet aivan ventovieras ihminen ja olen seuraillut kirjoitteluasi tietysti sinun puolstasi suru mielin,mutta luettuani tuon sinun 16.1 kirjoituksen tuli tippa linssiin ilosta!!! Paljon onnea teille molemmille,hiljaa hyvä tulee ja mieskin tajusi kun oli rauhassa miettinyt miten tärkeitä molemmat hänelle olettekaan:) Onnellista odotusta kantsii pitää mies mahdollisimman tärkeässä osassa raskauden aikana mukana ajan kulusta ja vauvan kasvusta ja ota hänet ihmeessä mukaan ultraan siellä hänelle valkenee PALJON PALJON enemmän!!!! Ihana kuulla että asiat järjestyy!!! Nyt vaan sitten rauhassa neuvolan odottelua:)
 
Kiitos kaikille myötäelämisestä, olette ihania!! Olen nyt aivan sanoinkuvaamattoman helpottunut, ja on ihanaa voida hyvillä mielin keskittyä nyt ""olennaiseen"" :)! Ihmeellisiä nuo miesten reaktiot tällasissa jännittävissä asioissa...Mies sanoi, että pelästyi aluksi kauheasti, mutta rupesi sitten ""funtsimaan asioita""... Nyt huomaan hänessä jo pieniä innostumisen merkkejä; hellii minua ja silittelee mahaani, kyselee kovasti kaikenlaista raskauteen ja tutkimuksiin liittyvää, hymyilee itsekseen (!) ja menipä vielä ja kertoi uutisen heti äidilleen! :) Nyt sitten toivotaan, että kaikki menee hyvin. Toivon oikein onnellista raskautta kaikille muillekin!
 
Heippa! Sinulle alkuperäinen, paljon onnea ja varmasti asiat kääntyvät parhain päin! Minkä ikäinen olet? Itselläni on osittain sama tilanne, nimittäin sain tällä viikolla tietää olevani raskaana. Menkat olivat jo kolmatta viikkoa myöhässä, joten tein testin, joka oli positiivinen. Mutta raskauden kestoa epäilen minäkin, koska peräti kahdet edelliset menkat olivat minulla parin päivän epämääräiset ""tuhrut""! Joten pelkään todella, että raskaus on pitkällä, koska pikkujouluaikana ja uutenavuotena tuli juotua aika reippaasti... Eka neuvola on ensi viikolla ja sitten joskus pääsen ultraan, jossa LA selviää. Miehen kanssa ollaan kihloissa, mutta kumpikaan emme hyppineet riemusta tästä asiasta. Oli niiiin paljon kaikkia muita suunnitelmia elämälle ennen kuin lasten hankinta olisi ollut ajankohtaista... mutta tässä sitä nyt ollaan, maha ja tissit turvonneina ja pelko siitä, että on elämäntavoillaan vahingoittanut sikiötä.
 
Siis olette olleet 3 vuotta ilman ehkäsyä...Olisitte siinä vaiheessa miettineet mitä seurauksia kyseisestä hommasta voi olla...ja luulisi miehenkin ottavan pikkasen vastuuta asiasta,vaikka ette enää olisikaan yhdessä..itsehän se on sua pannu ilman ehkäsyä ja on varmaan varsin tietoinen mitä siitä voi seurata..vai onko hän itsekkäästi kuvitellut että jos muija tulee paksux niin kyllähän sitä voi aina abortin tehdä??? Zsiisus!!! Mutta kuitenkin onnex olkoon sinulle ja etköhän sinä pärjää sen vaavin kanssa. :-)
 
""Näen jo miten hänen ja hänen kavereittensa ja perheensä syyttävät katseet katsoisivat minua, joka nyhdän rahaa ""viattomalta miesparalta"".

Ai,viattomalta!!!! Muistuttaisin vielä että te olitte yhdynnässä ilman ehkäsyä molempien tahdosta!!! Miehesi olisi sitten viaton tossa asiassa jos sinä olisit esim. salaa jättänyt pilerit pois ja salaa hankkiutunut raskaaksi!!!!! HALOO!!!!
 
Tuskimpa ne miehesi ryyppyreissut kavereiden kanssa loppuvat lapsen synnyttyä?
Kirjoituksestasi sai kuvan, että olet todella nuori tai sitten sinulla ei ole muuten elämänkokemusta tai ylpeyttä itseäsi kohtaan, lapsi havoin muuttaa huonon parisuhteen kuntoon. Elatusapua ei muuten maksa Kela vaan kaupunki/kunta!
 
Alkuperäiselle onnea miljoonasti matkaan! elämällä on tapana olla hieman ongelmaista. Osat saamasi viestit näyttävät tulleen ""täydellisiltä naisilta"", joilla on täydelliset suhteet. On mielestäni aika rohkeaa kirjoittaa tuollaisia elmäntilanteita, kun tietää saavansa paskaa niskaan.Moni nauttii toisten ihmisten pahalla ololla ja perimmäinen syy siihen on oma paha olo. yleensä ihmiset kuitenkin hakevat apua ja tukea näiltä palstoilta, eivät moraalisia saarnoja. Seuraavaksi saan vastineen viestiini, että tämä on keskustelupalsta, jossa kaikki saavat sanoa sanottavansa. Blaa blaa, kaikki me se tiedetään! Mutta kuinka moni haluaa negatiivisen viestin positiivisen sijaan?
Ihanaa, että miehesi on tullut järkiinsä=) Vaikka sanoikin pahasti, niin itse sinä tiedät, mitä kestät ja ymmärrät.Varmasti moni meistä on sanonut vihaisena asioita, joita on katunut myöhemmin. Tuskin miehesi kuitenkaan ihan renttu on, koska saa lainaa asuntoon ja autoon... Miettii asioita ja keskustelee kanssasi.
Hirmuisen paljon onnea teille matkaan!
 
Kirjoitukseni pohjautui oman elämäni kokemuksiin, itse vastaavanlaisen tilanteen kokeneena en voi ""suositella"" sitä kenellekkään, elämään kuuluu myös negatiivisia asioita ja ne on pakko ottaa myös huomioon, eikä niitä voi vain sutaista maton alle, kuten minä erehdyin tekemään. Luulin mieheni muuttuvan lapsen myötä, mutta lopulta peittelin mieheni juomista ja kotona riehumista sukulaisiltani ja ystäviltäni kunnes uskaltauduin ottamaan pikkuisen ja jättämään hänet, joten minä en ainakaan ollut mikään täydellisessä parisuhteessa eläjä.
Toivon toki alkup. kirjoittajalle onnea, mutta negatiivinenkin mahdollisuus täytyy ottaa huomioon!
 

Yhteistyössä