Mä vähän säälin maha pystyssä kulkevia pienten lasten äitejä...

  • Viestiketjun aloittaja synnytyskoneista
  • Ensimmäinen viesti
her
Se riippuu niin tosissaan siitä äidin jaksamisesta. Jos esim tuntee tällaisen pienillä ikäeroilla monta lasta synnyttäneen äidin, joka on ihan finaalissa, niin ei voi kuin sääliä ja kummastella, että miksi taas uusi vauva. Jos taas äiti on onnellisen näköinen, iloitsee lapsistaan ja perheestään ja haluaa vielä uusia vauvoja ja jaksaa hyvin ne hoitaa, niin hyvä mielihän siitä tulee tällaisen "super"äidin nähdessään.
 
"vieras"
[QUOTE="a.p";23937090]en tavannut sinua tänään. Onneksi :D enkä mä ketään mulkoile enkä varsinkaan mene sanomaan mitään. myötähäpeää tunnen silti.[/QUOTE]

Mikä tässä nyt on sulle nyt se todellinen ongelma? Miksi sun täytyy tuntea myötähäpeää, jos toiset tekevät lapsia? Miksi pitää tehdä toisten asioista omia ongelmia? Ei ymmärrä...
 
"a.p"
ei mulla varsinaista ongelmaa olekaan. vaan niillä väsyneillä ja raihnaisilla ihan lopussa olevilla synnytyskoneilla jotka edelleen tekevät lisää kakaroita.

ni ihmettelin että miksi. siksi että ollaan vaan päätetty tehdä lapsia pienillä ikäeroilla jaksamisen loputtuakin?
 
"mutsi"
[QUOTE="äiti";23937152]Olen a.pn kanssa täysin samaa mieltä, säälittäviä ovat.[/QUOTE]

Siitäkin huolimatta, että ovat itse valinneet sen tavan elää ja ovat jopa onnellisiakin? Kö? :xmas:
 
"jossu"
jos perheessä tai äidissä ei ole mitään muuta säälittävää kuin se, että on useampia lapsia pienillä ikäeroilla ja taas on uusi tulossa, kyllä silloin näyttäisi minun silmään olevan aika hyvin ko. perheen asiat.

toinen asia, mikä ihmetyttää: mistä tulee oletus, että kaikki useamman lapsen isät tekee viikot reissutöitä ja käyvän vkonloppuina vain kotona? mietin vain... minä en tunne yhtään tällaista tapausta, vaikka kuulunkin tähän pahamaineiseen vl-liikkeeseen ;) eikä mua tarvi sääliä, olen itse elämäntapani valinnut, kukaan ei voi toista pakottaa.

p.s. kyllä minäkin säälin joitakin äitejä tai joidenkin äitien lapsia, en ole siis yhtään parempi ihminen kuin ap, mutta se säälin syy ei ole siinä, että perheessä olisi useampi lapsi pienellä ikäerolla. toisen perheen lapsien säälimisen syy on yksinkertaisesti se, että vanhemmilla ei näytä kiinnostavan lasten elämä juuri ollenkaan, lapset hakevat meiltä sitten sitä turvaa, mitä eivät vanhemmilta saa (ja tuossa perheessä on vain kolme lasta, eivätkä ole vl), minun mielestä se on todella säälittävää ja surullista ;( toisen perheen lasta säälin ihan siitä syystä, että hän on perheen kuopus, perheen toinen lapsi on huom. vanhempi, eikä tällä lapsella sitten ole kotona ketään kaveria. on meillä päivät pitkät, jos ei leiki meidän lasten kanssa, saattaa seistä vain terassin ovella ja katsoa, kun teen ruokaa, leivon jne. minusta tuokin on säälittävää...

kannattee tosiaankin keskittyä elämään omaa elämää, nauttimaan kesästä ja jättämään säälimisen ja murehtimisen vähemmälle :)
 
"a.p"
[QUOTE="mutsi";23937171]Siitäkin huolimatta, että ovat itse valinneet sen tavan elää ja ovat jopa onnellisiakin? Kö? :xmas:[/QUOTE]

nyt oli kyse niistä väsyneistä, kulahtaneista, loppuun palaneista äideistä jotka varmaan näkivät unissaan että heillä on saoittain kakaroita ja ovat onnellisempia kuin ikinä. No jaksaminen loppui jo ensimmäisen tai toisen koliikkivauvan kohdalla, mutta ei... kun on päätetty saada lapsia pienellä ikäerolla.

Sinä voit olla onnellinen, mutta se ei tarkoita että kaikki olis. Tai että ne ainakaan näyttäis siltä.

ja lisäks mun mielestä on aivan täysin eri asia haluta lapset pienillä ikäeroilla kuin tehdä lapsia pienillä ikäeroilla Useita.
 
"mutsi"
[QUOTE="vieras";23937186]minkä ikäinen olet? eikö tuo ole jo hieman itsekästä haluta lisää? entä jos tärppääkin?[/QUOTE]

Niin ja itsekästä on olla haluamatta ja itsekästä on haluta vain yksi lapsi ja itsekästä on haluta viisi lasta jne. jne. :)
 
Sitä tässä mietin, että onko kyseessä KAIKKI maha pystyssä kulkevat, jolla on pieni lapsi vierellä?
Vai onko ne vaan niitä, jotka huokuvat onnellisuutta kun saavat toisen lapsen ja yksi rakas jo siunaantunut elämää ilostuttamaan ja kulkevat selkä suorana selvästi ylpeitä elämäntilanteestaan?
Vai kenties niitä, joille on käynyt vahinko ja joista näkyy, ettei osaa iloita elämän mullistuksista (sillä hetkellä/koskaan)??
Vai voikohan tuollasta ees erottaa.
 
"jossu"
[QUOTE="vieras";23937186]minkä ikäinen olet? eikö tuo ole jo hieman itsekästä haluta lisää? entä jos tärppääkin?[/QUOTE]

olen kai vähän tyhmä, mutta en ole ikinä tajunnut, mitä itsekästä on siinä, että haluaa lapsia?
 
Mäkin säälin! oikeesti on tosi tuskaista olla tälläsäällä raskaana, varsinkin jos on muitakin lapsia ettei voi linnottautua kotio ilmastoinnin eteen. tai autoon.
mä oon saanut kaikki kolme lasta kesällä joten on kokemusta viimesistä viikoista helteissä.. viimesen kohdalla tosin ei ollu näin kuuma :)
 
  • Tykkää
Reactions: PinkLily
[QUOTE="vieras";23937186]minkä ikäinen olet? eikö tuo ole jo hieman itsekästä haluta lisää? entä jos tärppääkin?[/QUOTE]

Olen 45 eli viimeisiä vuosia mahdollista tulla luomuna raskaaksi.

Ja on epäilemättä itsekästä. Niin lasten saaminen aina on. Toisaalta ei ole itsekästä siinä mielessä että tietää lapsen saavan hyvän alun elämälleen. Ihan miten tuonkin kukin tahtoo itse nähdä.

Jos tärppää olemme kovin, kovin iloisia.
:)
 
"kiia"
Olen 45 eli viimeisiä vuosia mahdollista tulla luomuna raskaaksi.

Ja on epäilemättä itsekästä. Niin lasten saaminen aina on. Toisaalta ei ole itsekästä siinä mielessä että tietää lapsen saavan hyvän alun elämälleen. Ihan miten tuonkin kukin tahtoo itse nähdä.

Jos tärppää olemme kovin, kovin iloisia.
:)
Toi "tietää lapsen saavan hyvän alun" upposi minuun siinä kohdassa jos joku lapsi jäisi silloin saamatta huonon alun. näin tuskin kuitenkaan käy.

muuten hyvin kummallinen ajatustapa.
 
kohta kaks
Mä jo luulin et oot nähnyt mut tänä aamuna esikoisen kans puistossa. Mut mulla on kyllä vaan yks lapsi (2v) ja rv 39, joten en taidakaan sopia sun määritelmään. Varsinkaan kun enempää lapsia ei ole suunnitelmissa. Peiliinkin vilkaisin aamulla ennen uloslähtöä enkä loppuraskaudesta huolimatta näytä muutenkaan sotanorsulta. Mut maha pystyssä taapersin kyllä 2-vuotiaan perässä leikkipuistossa. :D
 
"mutsi"
Jos ihan vakavasti puhutaan; ei normaali, elämäänsä tyytyväinen ihminen vaivaudu säälimään maha pystyssä kulkevaa pienten lasten äitiä. :) Ja vaikka vaivautuisikin, pohjalla tarvii olla kateutta tai jotain, jotta "säälin"tunne syntyisi.
Omaan elämäänsä tyytyväinen ihminen luultavasti ohittaa tuon katraan ihan neutraalisti, eikä välttämättä muista edes sitä enää kahden minuutin kuluttua.
Siitä syystä, että hänellä on omakin, ihana elämä elettävänään.
 
"a.p"
Mä jo luulin et oot nähnyt mut tänä aamuna esikoisen kans puistossa. Mut mulla on kyllä vaan yks lapsi (2v) ja rv 39, joten en taidakaan sopia sun määritelmään. Varsinkaan kun enempää lapsia ei ole suunnitelmissa. Peiliinkin vilkaisin aamulla ennen uloslähtöä enkä loppuraskaudesta huolimatta näytä muutenkaan sotanorsulta. Mut maha pystyssä taapersin kyllä 2-vuotiaan perässä leikkipuistossa. :D
ei. Sinä et kuulu tähän säälimisen kohteeseen ollenkaan. liian vähän kädessä roikkuvia ipanoita :D
 
"vieras"
Olen 45 eli viimeisiä vuosia mahdollista tulla luomuna raskaaksi.

Ja on epäilemättä itsekästä. Niin lasten saaminen aina on. Toisaalta ei ole itsekästä siinä mielessä että tietää lapsen saavan hyvän alun elämälleen. Ihan miten tuonkin kukin tahtoo itse nähdä.

Jos tärppää olemme kovin, kovin iloisia.
:)
entä jos sulle itselleen tapahtuu jotain kun olet riskisynnyttjä jo iän puolesta. Jäisi usea lapsi ilman sua. hmmm mietinnän paikka.
 
"mutsi"
[QUOTE="auts";23937229]No kröhön.. mulle tulee joskus ihan samanlainen olo. Tai ylipäänsä raskaana oleva on jotenkin säälittävä näky. Siis ihan kauheeta että edes ajattelen niin :D[/QUOTE]

Jos näet raskaanaolevan säälittävänä, et ole luultavasti ihan sinut itsesi kanssa. :)

Terv. keittiöpsykologi
 

Yhteistyössä