Mä tarvisin huomiselle voimia

Eli laittakaa positiivisia puhalluksia mulle tulemaan =)
Täytyy riiviö viedä silmäpolille ja tippojen laitto on edessä Poika uhoaa jo valmiiksi, ettei avaa silmiään tai ota koko silmälaseja päästä pois. Tiedän, että käynnistä tulee äärettömän vaikea tahtojen taistelu. Ja mua hirvittää valmiiksi. Eikä nämä vastukset huomiseen lopu. Ens viikolla on edessä hammaslääkäri, joka tulee olemaan vielä vaikeampi, jos vain on mahdollista.
No, jos mä näistä selviän kunnialla, niin uusia aikoja ei ole onneksi vielä odottamassa kumpaankaan paikkaan. Tai no hammaslääkäriin varmasti joudutaan vielä aika nopeasti uudestaan, kun täytyy hampaita alkaa hoitaan.
Miten ihmeessä mä saan puhuttua järkeä tuommoiselle 6veelle, joka pistää hanttiin koko pienen kroppansa voimalla???

 

Joko palkitseminen on kokeiltu, eli onnistuneesta käynnistä jotain mukavaa pojulle?

 

Joko palkitseminen on kokeiltu, eli onnistuneesta käynnistä jotain mukavaa pojulle?

Juu, esim. kunnon jätskiannokset. Toimii meitin ipanoihin.

 

Joko palkitseminen on kokeiltu, eli onnistuneesta käynnistä jotain mukavaa pojulle?

On yritetty edellisillä kerroilla se koko kategoria: lahjonta, uhkailu, kiristys

Eikä mikään noista tehoa.
Poika vois luopua varmaan koko loppuelämänsä jouluista, synttäreistä, karkeista, kaikesta, kunhan vaan ei tarvis lääkäreihin mennä.

 

Rajua lahjontaa kehiin. Ja voimia äidille.

Meillä on huomenna tulisieluisen 8,5-kiloisen 1v 3kk ikäisen tytön verikokeet. Taistelua tulossa siis meilläkin. Pimulla on uskomattomat voimat, tarvitaan mun itseni lisäksi ainakin yksi hoitaja pitämään kiinni. :/ Mutta ostin kissatarroja palkinnoksi, tyttö rakastaa niitä.

 

onko pojalla oikeasti uhon takana suuri pelko?? juttele lapsen kanssa ja yritä selvittää mikä on taustalla... Jos tosiaan vain uhmaa, niin sitten ota käyttöön lahjonta tai peräti uhkailu... tai jätä menemätää kokonaan hammaslääkärin vastaanotolle..ehkä poika paremmin avaa suunsa jos ei olekaan äitiä paikalla. Mutta tietenkin vain jos poika ei pelkää käyntiä....

Tuon ikäiselle jo uppoaa järkipuhekin, eli jos hampaita ei hoideta niin miten käy isompana.

Mulla itselläni ollut pienestä asti hammaslääkärikammo ja jouduttu antamaan puudutusaineita melkein aina.. :ashamed:

 

Rajua lahjontaa kehiin. Ja voimia äidille.

Meillä on huomenna tulisieluisen 8,5-kiloisen 1v 3kk ikäisen tytön verikokeet. Taistelua tulossa siis meilläkin. Pimulla on uskomattomat voimat, tarvitaan mun itseni lisäksi ainakin yksi hoitaja pitämään kiinni. :/ Mutta ostin kissatarroja palkinnoksi, tyttö rakastaa niitä.

Mä viimevuonna "painin" tuon lapsen kans siellä silmälääkärillä. Siis se pisti niin lujaa hanttiin, että kaatoi minutkin lattialle. Oli aika nolo tapaus, vaikka lääkäri on meidän lapsilla ollut sama jo 11vuotta ja on varmaan nähnyt vaikka ja minkälaisia reaktioita lapsilla. Mutta mua hävetti suunnattomasti :|

 

onko pojalla oikeasti uhon takana suuri pelko?? juttele lapsen kanssa ja yritä selvittää mikä on taustalla... Jos tosiaan vain uhmaa, niin sitten ota käyttöön lahjonta tai peräti uhkailu... tai jätä menemätää kokonaan hammaslääkärin vastaanotolle..ehkä poika paremmin avaa suunsa jos ei olekaan äitiä paikalla. Mutta tietenkin vain jos poika ei pelkää käyntiä....

Tuon ikäiselle jo uppoaa järkipuhekin, eli jos hampaita ei hoideta niin miten käy isompana.

Mulla itselläni ollut pienestä asti hammaslääkärikammo ja jouduttu antamaan puudutusaineita melkein aina.. :ashamed:

Siis hammaslääkäriä se pelkää ihan tosissaan, vaikkei sille ole koskaan siellä mitään edes tehty. Silmäpoliakin se pelkää, koska tipat kirvelee, jos eka tipat ei mene oikein. Me ollaan puhuttu niin paljon kuin voi olla mahdollista ja yritetty selittää, miten käy jos näistä asioista ei huolehdi ja niitä kuntoon hoida. Mutta ei ole tulosta ollut tähän asti.
Luulen että korvatulehduskierre tämän kammon takana on.

 

Ei auta aina järkipuhe/ei lahjonta/ei uhkailu eikä kiristys. Ei puhe hyvällä/"pahalla". Mutta tietyt toimenpiteet vaan pitää tehdä. Kiinnipito-apua saanette varmaan. Tsemppiä ja voimia, ja pojalle rohkeusannos ja vähemmän tahtoa pistää hanttiin

Minua joskus otti kuuppaan tällä palstalla, kun kerroin samantyyppisestä asiasta: Meilläkin 6.v tyttö. Pistää TOSI kovaa hanttiin, varsinkin tuollaisiin tilanteisiin mennessä, tuolla lääkäreissä, tms paikoissa. Nyt hiukan helpannut. Hällä EI asiaan auttanut kuin aika. Jotkin asiat tehtiin, joko hänen "hyväksynnällään" tai sitten ns. väkisin. Siis ne, mitkä esim. terveyden takia oli pakko tehdä. Kun ne kuitenkin tehtiin hänen parhaakseen.
Minä sain täältä kommentteja tyyliin: "pitää vanhemmilla olla senverran otetta lapsesta, että tuollaiset terveystarkastukset/verikokeet ja muut saa ammatti-ihmiset suoritettua" Ei minusta ihan kivaa kommenttia. No, oli siellä ihan hyväätarkoittaviakin, meitä ymmärtäviä kommentteja onneksi joukossa. Mutta EI se vanhemman vika ole, jos lapsi "päättää", että jotain toimenpidettä ei sitten tehdä. Takana voi olla pelkoa/uhmaa/itsepäisyyttä, ihan mitä vaan.

 

Pelko taustalla mullekin tuli mieleen. Olen joutunut lasteni kanssa käymään lääkärillä ja sairaalassa. Väkisin ei ole tarvinnut kiinni pitää mutta olen jo aiemmin rauhassa selittänyt mitä tehdään, miksi ja koska. Ja päälle tietysti sitten se palkkio

 

Lähetän voimapuhalluksia ja toivotan onnea matkaan. :wave:
Nuo lääkärireissut ja etenkin erilaiset toimenpiteet ovat välillä aika kamalia.Toivotaan, että siellä olisi huomenna paikalla sellaisia ihmisiä, jotka osaavat käsitellä lapsia, silloinkin kun he eivät halua jotain toimenpidettä tehtävän heille.

 

Meillä oli tosi hyvä ja järkevä hammaslääkäri, kun poikaa käytettiin noin 5-vuotiaana hammaslääkärissä. Oli pieni reikä, joka olis pitäny korjata. Poika ei suostunu edes tuoliin istumaan...

Hammaslääkäri sano heti, että eipä tehä mitään väkisin, koska ei ole pakko. =) Poika pyrki mun syliin ja itkeskeli siinä, koitti olla oikein huippusäälittävä, eli kerjäs multa huomiota ja jonkinlaista hyväksyntää tempaukselleen. Hammaslääkäri sano, että äläpä ota syliin, älä nyt edes huomioi, koska huomioimalla hyväksyt käytöksen.

Sitten sovittiin siinä, että tullaan seuraavan kerran kolmen kuukauden päästä uudestaan ja tän kolmen kuukauden aikana poika ei saa syödä yhtään karkkia, keksejä yms herkkuja. Jäätelön kuulemma voi antaa pari kertaa kuussa. Lääkäri korosti, että älkää puhuko kotona koko asiasta, älkää muistutelko, mutta herkut vaan kylmästi pois. Poika kuulemma itse huomaa, muistaa ja tietää, vaikka ei sitä näytä.

Kolmen kuukauden päästä mentiin uudestaan, poika marssi huoneeseen, sano kaikille päivää ja meni ite siihen tuoliin, avasi suun ja antoi korjata inahtamatta kertaakaan. Sai tarran palkaksi ja hirvittävän hyvän mielen ja kokemuksen. =)

 

Kolmen kuukauden päästä mentiin uudestaan, poika marssi huoneeseen, sano kaikille päivää ja meni ite siihen tuoliin, avasi suun ja antoi korjata inahtamatta kertaakaan. Sai tarran palkaksi ja hirvittävän hyvän mielen ja kokemuksen. =)

hieno juttu
=)

 

mie sanosin suoraan että jos ei tippoja laiteta ja tutkimaan päästä niin sitten lähtee näkö, että valitse itte.

 

Kolmen kuukauden päästä mentiin uudestaan, poika marssi huoneeseen, sano kaikille päivää ja meni ite siihen tuoliin, avasi suun ja antoi korjata inahtamatta kertaakaan. Sai tarran palkaksi ja hirvittävän hyvän mielen ja kokemuksen. =)

hieno juttu
=)

Eikös. Mää oikeesti hämmästelin sen hammaslääkärin viisautta ja kykyä joustaa. Halus vaan, että yksi pieni ihminen sais hyvän kokemuksen, eikä jäis mitään kammoa. Ja tää lapsi on kyllä niin monesti ollu väkisin kiinni pidettynä ties missä koitoksissa. Nyt ku ei ollu oikeesti pakko tehä mitään, niin ei tehty.

Sattu hammaslääkärinä olemaan Ihminen, joka osasi kohdata pienen pelkäävän ihmisen ja tehä asialle jotain. Olen todella kiitollinen. =)

 

Meillä on ainakin toiminut sellainen, että ollaan kotona leikitty jotain esim. hammaslääkäriä ja kun tyttö on tiennyt mitä on edessä, niin aina on mennyt hienosti.. Mutta meillä neiti ei kyllä varmaan muutenkaan laittais kovin hirveesti hanttiin, ku tuntuu, että aina oikeen odottaa, että pääsee lääkäriin.. Ja voi olla hieman eri asia leikkiä 6 v:n kans ku 3 v:n kans.. Mutta eihän sitä ikinä tiedä.. Tsemppiä teille!

Silloinko minä olin pieni ja isä lähti yhden ainoan kerran käyttään mua hammaslääkärissä ja minä en edes hirveesti pelännyt sitä, mutta jostain syystä en halunnut mennä siihen tuoliin ja roikuin kaikin voimin siinä tuolin jalassa ja tein kaikki maholiset ja mahottomat temput ja niin isällä meni hermot ja lähdettiin kotiin.. Eikä isä sen jälkeen käyttänyt mua missään vastaavassa paikassa.. Niin ja ala-asteella, ku piti laittaa kaikille joku rokote peppuun (tai siis pakaraan), niin minä en olis sitäkään millään halunnut ja odotushuoneessa istuttiin ja kun tuli mun vuoro, niin minä sanoin, että mullehan ei mitään piikkejä laiteta ja koulun terkka yritti, että sun äiti on antanut meille luvan laittaa, niin minä huusin, että meidän äiti ei oo ennenkään mun persettä määrännyt.. Kovis...

 

Tiedän niin tarkkaan ap, mistä puhut. Meillä on sama edessä parin viikon päästä. Ja vaikkei likka varsianisesti pelkää tippojen laittoa niin pistää hanttiin koska ne tuntuu inhottavalta, kirvelee ja näkö sumenee.
Voimia :hug: