En pelleile.
Palsta-aktiivit varmaan tietää että oon sairastanut koko viikonlopun tortai illasta ruveten.
Mies tietää kuinka vetämättömiin ja paniikkiin menen aina kun on mahataudeista kyse mutta ei silti pyynnöstä huolimatta voinut olla töistä pois perjantaina vaikka olin ihan petipotilaana, lapsenkaitisijoita ei tällä kertaa ollut kun mun vanhemmat ja siskot on reissussa ja anoppi kieltäytyi jyrkästi ottamasta lapsia edes pariksi tunniksi kun oma äitinsä makaa huonona vanhainkodilla. Ymmärrän täysin ettei ottanutkaan.
No minä oksennan ja paskannan ja hoidan lapsia.
Eilen meillä olis ollut yhdet 30 juhlat joihin mies sitten lähti yksinään luvaten mulle että käy pikaseen, koska ei tosiaan tiedä menenkö huonompaan kuntoon ja kun tässä on näitä elukoitakin huollettavana. Ja lapset pitäis saada kotiin aamusta (anoppi otti ne nyt yöksi että poikakulta pääsee juhliin) No veti sitten perskännit aamuviiteen saakka. Konttien kotiin typerä virne naamalla että sori, mä en yhtään huomannu paljon kello on...
Eikä oo eka kerta kun joku tämmöinen mulle luvattu asia on ihan tuuleen huudettu juttu vaan.
Pitäiskö tässä sitten uskoa avioliittovalaan kun kerran kaikki muu mikä luvataan on ihan turhaa?
Pois mun näkyvistäni |O