Sen takia että ne pienet lapsoset vastaavat meille. Niiden silmistä näkee että se pöljän kuuloinen höpötys ja kommunikointi on tärkeääAlkuperäinen kirjoittaja onneksi valitsin toisin...:
Alkuperäinen kirjoittaja onneksi valitsin toisin...:
Mä olin tuon ikäisen esikoisen kanssa aivan samanlainen. En vaan osannut. Leikkiminen tuntui hölmöltä, kun en yksinkertaisesti tiennyt mitä leikkiä. Tyhmältähän se tuntuu heiluttaa jotain nukkea yksinään kun toinen taapertaa jo toiseen suuntaan? Jotenkin sitten vaan lopetin sen varsinaisen leikkimisen. Mä laitoin lapsen kanssa ruokaa, järkkäilin tavaroita, pyykkiä, oltiin paljon kävelyillä, kyläiltiin, kerhoiltiin ja höpöttelin jatkuvasti ja paljon.Alkuperäinen kirjoittaja 1v:n yh:
Isot legot ja pinkka piirustuspaperia+vahaliidut pelasti monta päivää. Jos ei muuta, niin tenava syöttötuoliin, maissinaksuja ja pari kauhaa käteen ja sinä kokkaamaan tms. En mä ainakaan jaksaAlkuperäinen kirjoittaja onneksi valitsin toisin...:
Siksi teenkin itse usein niin että annan lapsen vain "leikkiä minulla". Olen passiivinen osallistuja hänen leikkeihinsä; ojentaa mulle palikoita ja ottaa niitä takaisin, tulee näyttämään kirjoja, katsellaan niitä hetki kunnes lapsi kyllästyy ja haluaa tehdä jotain muuta. Tulee esittelemään lelujaan tai haluaa että kasataan ja irrotetaan legoja, äitihän auttaa vaikkei välttämättä jaksa sen aktiivisemmin osallistua. En mä ainakaan ole kolmen lapsen äitinä ikinä noin tehnyt. Kutittanut varmaan kyllä, leikittänytkin joskus mutta nuo muut on kyllä taas jotain mainosutopioita sulta.Alkuperäinen kirjoittaja onneksi valitsin toisin...:
Kaikki poimittu tästä ketjusta, joten ei utopiaa laisinkaan...Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
sillä väsyttää itsensä, just niinkuin Chala tuossa ed neuvoi niin passiivinen mukanaoleminen ja lapsen aktivointi kehittää lapsen omaakin leikkimistä ja keksimistä. Vastasin tuossa 00.21; nykyään kolme lasta enkä vieläkään ole tuollainen kuvaamasi äiti. Jotkut on mutta ei ole mun juttuni. Mä kyllä piirrän, ulkoilen, rakennan legoilla, pelaan, luen ja vastaan miljooniin kysymyksiin mutta en osaa noita lällättelyjuttuja tai nukkejen heilutteluja. Tyytyväistä jälkikasvua, ja ilmeisen tervepäistä mun vajavaisuuksistani huolimatta näyttäisi olevan.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meitä on moneksi.. Ap ehkä luulee että tuo em on ainoa muotti mihin pitäisi kaikkien mammojen sopia ja sitä mielikuvaa mielelläni yritän rikkoa. on kyllä liikuttavaa.. ja tykkää kun kehutaan. Vaarana on tietty että kehuu tilanteissa liikaa ja lapsi oppii sen mutta en mä näe sitä vielä 1-2-3 vuotiaana vakavana, kyllä se lapsikin oppii erottaan, milloi kehutaan oikeasti ja milloin höpöhöpö asiasta...näin pienellä iällä en usko et lapsi oppisi että aina pitää kehua kun tekee oikein ja olettaa saavansa kehut sit äjoka helkkarin asiasta ja pettyy kun ei kehuja tulekaan joka ikiseltä ihmiseltä. Mutta kannustaminen ja positiivinen lähestymistapa on aina jees...Meilläkin taapero taputtaa itselleen ylpeänä kun tekee jotain hienoaAlkuperäinen kirjoittaja tsemit ap:lle:ja se kehuminen ja voi että se on pienenkin itsetunnolla tärkeetä, olkoon se käsienkuivaamista, kengän poisottamista ja pään paidanreiästä laittamista ymsyms ! siitä se pieni saa semmoisia kiksejä että oksat pois, oma on oppinut "palkitsemaan itsensä" taputtamalla että kun hän mielestään suoriutuu hyvin ja on kiltti niin "taputtelee" silloin tällöin
Sori jaarittelut
Niin suloinen :heart: ja tottakai saa aina aplodit muiltakin ainakin omani kaksi vielä toistaiseksi sitten kun eivät halua olla niin voin olla huolissani.. uhmis taas vinkuu leikkiseuraa ja minä kannustan no ehkäpä joskus itsekkäästi leikkimään hieman omatoimisemmin, voi parkaa siitä se huonoäiti fiilis iskeekin mutta ei sitä aina voi vaan jaksaa !! tähän taas voi sit joku heittää synkiustelyks että pitääkö niitä lapsia tehdä jos ei niiden kanssa jaksa olla niin vastaan että pitää !! koska myös on lapsen hyvä oppia itsenäistä leikkiä ja sitä että äiti voi joskus olla varattuna :saint:No sen autopilotin säännöstelyllä tietty, koska muutenhan aikuinen turhautuu jossain vaiheessa siihen hieman alempitasoisen jälkeläisensä kanssa seurusteluun. Mä osaan lukea lapselle kirjoja vaikka kuinka teatraalisesti ja ilmeikkäästi ja suunnitella samalla ensi viikon ruokalistaa. Samoin perushöpöttely onnistuu automaattisesti, vaikka en syvällä sisimmässäni olisikaan ihan tajuttoman onnessani siitä, että traktori on vihreä, ja voi ihmettä, sen peräkärry on vihreä myös! Ja punaiset renkaat, vau!Alkuperäinen kirjoittaja onneksi valitsin toisin...:
Paikallaan istuminen ja koneellaolo ovat varmimpia kiukunaiheuttajia, ympäri huushollia liikkuva kotityö-leikki-kotityö-leikki yhdistelmä toimii hyvin. Siis tyyliin täytän astianpesukoneen osittain, sitten mennään laittaa pyykkiä kuivumaan, sitten mennään sängylle peuhaamaan hetkeksi, sitten vähän pyykkiä koneeseen, sitten olkkarin lattialle lukemaan pariksi minuutiksi, sitten taas keittiöön... Näin kummallakaan ei mene hermot ja huusholli kiiltää, eikä tunnu siltä, että olis tullu tehtyä mitään.En minäkään. Joskus nauretaan kuopusmurkun kanssa että jutellaankohan liian vähän kun välillä ei osaa puhua vaan sönköttää. Viihdytään omissa oloissa. Nyt syö tuossa nuudeleita. 24.00 tuli kotiin jonkun tytön skootterin kyydissä. Kävi tyttökin illalla esittäytymässä, antoi kättä ja sanoi nimensä. Fiksu tyttö.Alkuperäinen kirjoittaja 1v:n yh:
