mä en osaa olla lapseni kanssa

Kun se oli vauva ja hereillä ja tyytyväinen annoin olla sitterissä ja olin koneella. Nyt se on isompi, ja tietty me ulkoillaan jne. Mutta mä en osaa olla sen kanssa kotona. Ulkona on helpompaa.
Kotona mä aina jumahdan koneelle, tai haluan tehdä rauhassa omia juttuja.
Lapselle olen yrittänyt puhua, mutta se kuulostaa omiin korviin aivan tyhmältä. Ja jutut loppuu kesken. Menee änkyttämiseksi.
Olen yrittänyt lukea, muttei siitäkään oikein mitään tahdo tulla.
Mitä ihmettä mä voisin tehdä tuon kanssa.
Mä vaan ohjaan sitä koko ajan pois häiritsemästä kun mä teen kotitöitä tai istun koneella. Ja hän vastaa siihen tekemällä pahojaan, ja mä vastaan siihen huutamalla.
mä en jaksa. Miten me voitaisiin nauttia toisistamme.
Tuo lapsi on aivan kiinni mussa ja perhetyöntekijä sanoi että voi johtua siitä että lapsi pelkää että milloin äiti taas huutaa ja lapsi koittaa antaa haleja jne olla kiva ettei äiti huutaisi. Mutta tää liika haliminenki vituttaa, koko ajan koittaa syliin. :/

 

mahtoko olla vahinkolapsi? vaikea kuvitella että sunkaltaisella ihmisellä olis ikinä ollu kamalaa vauvakuumetta ja odotuksen iloa.

 

asennemuutos olis paikallaan. kun lapsi on hereillä et mene koneelle. teet vaikka kotihommia..

 

jätä ne omat touhuumiset pois ja keskity lapseen!

 

Ihan ekana voisit pitää koneen kiinni aina, kun lapsi on hereillä. Et menetä mitään tärkeää, vaikka hoitaisit surffailusi päiväuniaikaan ja iltaisin.

 

jätä ne omat touhuumiset pois ja keskity lapseen!

Mutta mitä sen kanssa tehdään? Kun ei vaan osaa niin on vaikea keskittyä. Mä vaan vajoan ajatuksiini silloinkin kun yritetään leikkiä yhdessä.

 

Jos alottaisit sillä että joku päivä vaikka lapsen päikkäreiden jälkeen otat ihan kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan, suljet koneen ja jätät kotityöt sikseen. Menet mukaan lapsen leikkeihin lattialle vaikka ihan seuraamaan, tai jos haluaa syliin, yrität hakea siitä sitä hyvää, miten ihana on kun pieni lapsesi haluaa olla lähelläsi. Katselette kirjasta vaikka vaan kuvia jos lukeminen tuntuu vaikealta, katselette leluja, annat lapsen enemmänkin leikkiä ja olet itse vain mukana. Jos se pikkuhiljaa alkaisi tuntua luonnollisemmalta ja löydätte jotain yhteistä säveltä.

 

avata saa vasta kun lapsi nukahtanut...tottakai se hakeee sun huomiota kun olet koneella.
Vaikka sun pitäis halia ja leikkiä,piirtää,lukea tehdä lapsen kanssa kotitöitä.Ja juttele ei se sun lapsesta kuulostatyhmältä,jos meinaat ,että se oppii puhumaan niin sun on puhuttava,puhuttava,loruteltava,laulettava.Ei 1v vielä edes tee asioita joiden takia pitäis huutaa....

SIIS KOTITYÖT JA KONEAIKA lapsen nukkuessa. Ruoan voitte tehdä yhdessä... toki selität lapsellemitä teette,vähän kun kokkiohjelmassa....

 

Mä oon koneella kun poitsu nukkuu. Poika osaa myös touhuta omiaan, jos olen leikkihuoneessa, yksin ei viihdy. Me tavataan paljon ystäviä joilla on myös lapsia, ihan vaan kotona tulisin hulluksi. Jos ,meillä ei ole mitään tekemistä, niin me lähetään HopLopiin, kahvilaan tai vaikka pyöräilemään.

 

Leiki lapsen kanssa, kasaatte vaikka palikoita ämpäriin ja kaadatte pois. Olet vain läsnä. Lapsi selvästi kaipaa seuraasi, ja luulen, että halitarve on kova siksi, koska et ole henkisesti läsnä ja lapsi aistii sen. Aluksi sinusta voi tuntua hankalalta puuhailla lapsen kanssa yksinkertaisia juttuja, mutta siinä se suhde syntyy ja kehittyy. Veikkaan, että opit nauttimaan lapsen kanssa olemisesta ihan vaan olemalla. Katselkaa kirjoja. Kysy "missä pupu?" tms. ja kun lapsi löytää sen, kehu häntä. Ihan pieniä juttuja - siitä se lähtee. Teille molemmille nämä hetket on tärkeitä, ja lapsesta tulee sitä helpommin käsiteltävä, mitä turvallisemmaksi hän kokee olonsa ja luottaa sinuun. Äidin henkinen poissaolo voi olla pitkän päälle lapselle melko musertavaa. Hienoa, että tiedostat asian. Tsemppiä!

 

jätä ne omat touhuumiset pois ja keskity lapseen!

Mutta mitä sen kanssa tehdään? Kun ei vaan osaa niin on vaikea keskittyä. Mä vaan vajoan ajatuksiini silloinkin kun yritetään leikkiä yhdessä.

Tuskin kukaan jaksaa ihan ajatus kirkkaana tunnista toiseen "joo, koira siinä, on koira juu, mitä koira sanoo?" -juttelua, joten anna mennä vaan ihan autopilotilla. Pääasia, että juttelet edes jotain ja olet lähellä, vaikka sitten lukisit lehteä matolla lapsen vieressä.

 

Pienen lapsen kanssa voi:
Kotitöitä tehdessä laittaa istumaan syöttötuoliin, antaa paperia ja kynän, hän saa piirtää rauhassa kun äiti laittaa ruokaa tms. Välillä voi antaa porkkanaa tms naposteltavaksi.
Yhdessä voi laulaa, loruilla:
Me riimitellään nykyisin yhdessä lapsen kanssa, mut vaikka näin:
Voi sua lasta, älä nenää kiisseliin kasta,
shh.. hiljaa tuleeko kohta Asta, se nimittäin on aika nasta...

Eli siis ihan mitä vaan....
Älä ajattele kuulostavasi "tyhmältä" sä kuulostat lapsesi äidiltä.
Lapsen kielellinen kehitys ja aivot saavat jumppaa jos höliset lapsesi kanssa.
Laula, anna lutratapunkassa ja istut vieressä vaikka kirjan kanssa, piirtäminen on hyvä...
Tutustu siihen tyyppiin.

 

Kun muksut on ollu tuon ikäisiä, niin ollaan oltu paljon ulkona. sisällä on tullut tehtyä aika paljon kotihommia ja lapset on sitten pyörineet siinä mukana. tietysti aina välillä kitisseetkin ja narisseetkin. Mun mielestä tuon ikäisien arkea rytmittää niin selkeästi syömiset, ulkoilut ja unet, että ei siinä edes hirveästi ole aikaa sisäpuuhille. Huonolla ilmalla voi kieltämättä olla vaikeaa keksiä yhteistä mielenkiintoista tekemistä. Ehdottaisin: lukemista/kirjojen selaamista/kirjastoretkiä, palapelejä, legoja, piirtämistä, laulamista.
Ja kannattaa oikeasti pitää kone kiinni, kun lapsi on hereillä.

 

Mene makaamaan vaikka olohuoneen lattialle, ota tyyny siihen niin et on mukava asento. Sitten vaan odotat ja katsot miten lapsi alkaa ottaa kontaktia. Vastaat lapsen hymyihin ja vähitellen otat mukaan sanoja, älä ota paineita. Kohta lapsi mönkii sun päällä ja tulee kainaloon, ja voitte kikattaa yhdessä. Siitä se vähitellen lähtee. Mutta ei pidä ottaa paineita. Keskityt vaan lapseen, ei sun silti tarvi puhua tai muuta, jos ei se tunnu luontevalta.

 

kone kiinni ekaksi,
sitten meet makaan lattialle sen lapsesi viereen ja annat sen vaikka aluksi puristella sua namasta ja pöristelet sen ihanaan massuun j höpöttelet sen ppikku sormille ja laskette yhdessä, onko kaikki sormet tallella. sitten vaikka konttaatte ja rapsuttelette toisianne mahasta, kattelette kuvia kirjasta, helistelette helsitintä...siis iahn mitä vaan! Nauti lapsestasi, kaikki ei ikinä pääse sitä tekemään, etkä sinäkään kauaa, aika oikeesti menee tosi nopeesti ja yhtäkkiä se on iso, eikä halua enää tulla sun syliin.
kasva jo siihen äitiyteen!

 

jätä ne omat touhuumiset pois ja keskity lapseen!

Mutta mitä sen kanssa tehdään? Kun ei vaan osaa niin on vaikea keskittyä. Mä vaan vajoan ajatuksiini silloinkin kun yritetään leikkiä yhdessä.

Kuulostaa siltä että sulla on "yhteys" lapseen kateissa. Voisiko esim. tällainen touhuaminen auttaa sen yhteyden löytymisessä?

Juttele lapselle, sanoita lapsen touhuja.
"Sinä hait pallon, katsopas, se on punainen pallo, osaatko heittää sitä? Äiti auttaa" "Pallo meni tuolin alle, haetaanko se sieltä? Kylläpäs sinä hienosti kurkottelet. Tuo pallo äidille" jne.
Kotitoitä tehdessäsi voit selittää puuhiasi lapselle. Pian huomaat, että lapsi vastaa ja kommunikoi sinulle omalla tavallaan. Välillenne toivottavasti syntyy aito vuorovaikutus kun opit tulitsemaan lapsesi viestejä. Kun opit olemaan kontaktissa lapseen niin se lapsen juttuihin keskittyminenkin on helpompaa.

 

Mä ymmärrän ap:tä. kun en itsekkään koskaan ole ollut sellainen mitä muut neuvoo.

 

Kuten huomaat kaikki äidit hölöttävä turhanpäiväisyyksiä lastensa kanssa...


Mutta juuri siinä piilee yhteyden löytyminen omaan lapseen.

 

kuunnelkaa musiikkia ja tanssikaa!

 

Mä ymmärrän ap:tä. kun en itsekkään koskaan ole ollut sellainen mitä muut neuvoo.

no ei pidäkkään..pitää olla sellainen kun on luontaista olla...
mut ei lapsen kanssa voi elää kuin sitä ei oliskaan.

 

...mut ei lapsen kanssa voi elää kuin sitä ei oliskaan.

Tuon minäkin ymmärrän.
Chalan vastaus myös teki vaikutuksen.

 

Tsemppiä kovasti, toivottavasti yhteinen sävel löytyy!! <3

 

Kiitos vastauksistanne.
Huomenna aloitan yrittämisen toden teolla.

 

Mein 1v tykkää:
-rakennella legoilla, palikoilla -> voisit tehdä tornin, jota lapsi voi purkaa, aina vaan uudestaan ja uudestaan sama puu palikoilla
-Hoitaa vauvoja, juttelen sille että "ai otatko vauvan syliin, hienosti Halitko vauvaa, ai, ai." voi ohjata syöttämään vauvaa lusikalla (tykkäävät mallintamisesta- samaa mitä ite tekee) Jos on nukenvaunut, siinä voi työnnellä,
ja kaikissa puuhissa jutustelu voi olla ihan lapsen puuhailun kuvailua, kehumista, kyselyä.. ihan miltä itsestäsi tuntuu..
ei ne lapset vanhempiaan arvioi, toivovat että olisi läsnä, kiinostunut hänestä ja touhuistaan..

-leikkikeittiö, tai ruokailuvälineet on myös pop, syöttää vauvoja, pehmoleluja, äitiä, ketä nyt sattuu olemaan paikalla.. ja se vasta on hurjan hauskaa.. kun äiti maiskuttelee,ja sanoo, että teitpäs hyvää ruokaa, saanko vettä? tehdäänkö lisää.. Astiat voi olla ihan omasta keittiöstäsi, jos ei leikkiversoita ole. lusikka/kauha ja kuppi + muki riittää vallan mainiosti.

-pallon pyöritys leikki, istuvilleen pyöritellään toiselleen

-kirjan lukua, ihan vain kerrot mitä kuvissä näkyy (nalle), kyselet missä nalle, Missä kukka? ei kannata liikaa yhdeltä sivulta selitellä, menee kiinnostus helposti, yhden kuvan/sivu kirjat on hyviä.

-kukkuu leikit

-yhdessä laulaminen laululeikkiminen, Muskarista, tai kirjaston kirjoista voit saada vinkkiä, taikka laulaminen lasten cd.n mukanakin onnistuu.. sylikkäin, istuen, seisoen, tanssien..

On myös olemassa ryhmiä, perheneuvolan kautta, joihin juuri näiden asioiden takia mennään.

On hienoa, että myönnät, että tämä on sinulle ongelmallista, ja silloin voit siihen saada apua, jos niin todella haluat. Mutta se vaatii sitä tahtoa, ja läsnä oloa, ja suosittelen minäkin, että et vain avaa sitä konetta ennen kuin vasta päikkäriajaksi, ja kun lapsi herää-> kone kiinni.

koti töille voit varata vaikka illasta aikaa, kun lapsi on nukahtanut, tai teet pyrähdyksissä, leikit vaikka puoli tuntia muksun kanssa, sitten laitatte pyykit vaikka yhdessä, tai ohjeistat leikkimään.. ->jätät tietyt lelut esille, tutkailet itse eka niitä ja jutustelet uksulle niistä, ja sitten hetken kuluttua, kun lasta ne alkavat kiinnostaa, voi tehdä tiskikoneen täyttöä tms.. tai sitten jos muksu ei malta, niin otan vain mukaan hommiin, aikaa menee tuplaten, mutta oppii samalla, ja sekin on hyvää yhdessä tekemistä. Kunhan muistaa pyykkiaineet yms laittaa ihan itse, eikä jätä lapsen ulottuville.. Hommat jotka ei onnistu muksun kanssa, kannattaa jättää ajalle, kun muksu nukkuu.

Jos teillä käy perhetyö, heidän työhönsä kuuluu nimen omaan tämän kaltainen ohjaus. Kannattaa keskustella, ja pyytää mukaan avuksi leikkipuuhiin, näet miten joku toinen tekee, josko saisit myös omaa rohkeutta siitä.

Yritin kuvailla yksityiskohtaisesti, kertoakseni, miten meillä, ja vinkkiä antaakseni, toivottavasti näistä apua, eikä kuulosta kovin tyhmältä... Tsemppiä, pienin askelin

 

niin, ja muista että sulla ei ole kiire! ja jos ruoanlaito tuntuu mahdottomalta. laita lapsi toiselle työtasolle ja anna parit purnukat käteen, ja vaikka vispilä. saat ethtyä ruoan rauhassa, ja kuitenki lätiset sille kun kokkaat, ja lapsi tuntee olevansa mukana.