Mä en ole koskaan ajatellut, ettei pieni lapsi voisi olla erossa äidistään esim. reissun ajan.

Ja siksi lapsesi ei saa koskaan lomaa sinusta?

Pieni lapsi ei tarvitse lomaa vanhemmistaan, vaan vanhemmat lapsestaan. Toki mummolassa yhden yön kyläili on ok isommille ja pienemmillekin, mikäli hyvät välit.
Ennen aikaan maalle lykättiin kesäksi lapset isovanhempien hoitoon, ei kiintymyssuhdetta vanhempiin ja mitään yhteistä hauskaa. Nykyään isovanhemmatkin töissään ja iäkkäämpiä ja haluaa omaakin aikaa omine lapsineen. Toki lapsenlapsetkin väliin tervetulleita yökylään, mutta ei aina. On oma kupusteinikin ja hänkin haluaa omaakin aikaa ja omia kavereita yökylään, kaikki eivät sovi yhtäaikaa, pieni asunto.
Sulla on mieheltä saatu iso asunto ja tilaa niin mikäs siinä nuoren miehen kanssa elellessä ja lapsenlapsia hoitaessa. Meillä pieni kaksio kuopuksen kanssa.

 

Meitä on niin erilaisia ja jokainen kai yleensä toimii kuten sydän sanoo.
Mä taas olen monen mielestä nynny kun en ole pystynyt olemaan 2,5-vuotiaastani erossa kuin 3 päivää, niin että mies hoiti ja silti teki tiukkaa.
Viikko olisi mulle aivan mahdoton ajatus. Se vaan on se tunne, ettei halua olla erossa.
Vaikka lapsi ehkä pärjäisikin. Kun ei muutakaan voisi.

 

En osaa määritellä aikoja tai kertoja.
Mielestäni kyse on enemmän asenteesta. On yksi asia jos lapselle ei ole oikeasti tarjolla muita ihmissuhteita (yökyläily ei tuossa lie se oleellinen tältä kannalta - muilta ehkä, mutta se sotkee sitten taas pakkaa turhaan) ja toinen jos siihen olisi mahdollisuus mutta sitä ei lapselle suoda, koska äidin mielestä vain ja ainoastaan hän on lapselle tarpeen.

Näin minunkin mielestäni. Jos lapsella ei ole läheisiä joiden luokse mennä niin se on surullista, mutta äiti voi kyllä selittää "voi harmi" ja keksiä jotain muuta kivaa. Ja toivottavasti yrittää kuitenkin hankkia edes jonkun lapsirakkaan perheystävän. Jos taas lapsen elämässä olisi muita rakastavia aikuisia, jotka haluaisivat lasta mukaansa ja lapsi haluaisi touhuta heidän kanssaan, niin on se melkeinpä julmaa olla esteenä noille maailmaa avartaville ihanille elämyksille.

Minusta Mummeliisa ei ole missään välissä väittänyt, että jokainen äiti joka ei "halua lapsestaan lomaa" olisi tällainen omistushaluinen tukahduttaja. Olipahan näpäytyksenä tässäkin ketjussa nähdylle muutamalle jeesustelijalle, joiden mielestä on maailman paskin äiti jos selviää tunnin hengittämättä lapsensa tukan tuoksua.

 

Pieni lapsi ei tarvitse lomaa vanhemmistaan, vaan vanhemmat lapsestaan. Toki mummolassa yhden yön kyläili on ok isommille ja pienemmillekin, mikäli hyvät välit.
Ennen aikaan maalle lykättiin kesäksi lapset isovanhempien hoitoon, ei kiintymyssuhdetta vanhempiin ja mitään yhteistä hauskaa. Nykyään isovanhemmatkin töissään ja iäkkäämpiä ja haluaa omaakin aikaa omine lapsineen. Toki lapsenlapsetkin väliin tervetulleita yökylään, mutta ei aina. On oma kupusteinikin ja hänkin haluaa omaakin aikaa ja omia kavereita yökylään, kaikki eivät sovi yhtäaikaa, pieni asunto.
Sulla on mieheltä saatu iso asunto ja tilaa niin mikäs siinä nuoren miehen kanssa elellessä ja lapsenlapsia hoitaessa. Meillä pieni kaksio kuopuksen kanssa.

Uskotko oikeasti että kun ennen oltiin kesällä/kesät isovanhemmilla, niin lapsilla ei ollut kiintymyssuhdetta vanhempiinsa?

Muuten olen ihan samaa mieltä kanssasi siinä, että elämäntilanteet vaikuttavat paljon siihen, kehen lapsella läheiset suhteet syntyvät ja missä määrin isovanhemmat voivat osallistua hänen arkeensa.

 

Niin ja lisäänpä vielä, lapseni pääsee kyllä yökylään heti kun haluaa mennä..
Vielä ei ole halunnut.

 

missä menee sitten se raja, että kuka traumatisoi lastaan hoitoon viemisellä tai viemättämättömyydellä?

on monia perheitä, joissa ei ihan oikeasti ole mahdollisuutta vanhempien kahdenkeskiseen vapaa-aikaan, miten se sitten eroaa vanhemmasta joka ei ehkä halua viedä lapsiaan hoitoon koskaan?

mulla on eräs kaveri, joka asuu kaukana minusta (en siis siksi voi lasta yökylään ottaa) ja kovasti kaipaisi sitä omaa aikaa, hällä vaan ei ole ketään kelle lapsen voisi hoitoon antaa. on myös eräs ystävä joka halutessaan saisi lapset hoitoon koska vaan, mutta käyttää tätä äärimmäisen harvoin, koska tekee vuorotyötä ja aika perheen kesken muutenkin on aika kortilla. Sitten esimerkiksi minä, jolla asuu samalla paikkakunnalla yksi mummo, joka hänkin aika kiireinen, soittelee lapsenlapsilleen usein, mutta yöhoitoon ottaa ehkä 2-4kertaa vuoteen, onko meistä nyt siis joku tai jopa me kaikki traumatisoitu lapsemme ja pidetty heitä leluinamme?

No se on niin, että jos äiti ei päästä lasta yökyläilemään, vaikka mahdollisuuksia olisi, se on pahapaha.
Jos lapsen lomattomuus vanhemmistaan johtuu siitä, että mahdollisuuksia ei ole, vaikka äiti haluaisi, niin sitten se on ihan ok.
Kyllä lapsi huomaa eron ja kehittää traumat sen mukaan

 

Ihmisillä selvästi erilaisia käsityksiä pahoinpitelystä.
On niitä joiden mielestä fyysinen ja henkinen pahoinpitely on aina väärin.
On niitä jotka hyväksyvät näistä jomman kumman jossain muodossa. Ja monia muitakin. Minä kuulun ensimmäiseen kategoriaan enkä koe sitä typeräksi.

Olen nähnyt ja kuullut tällä palstalla vaikka ja mitä mutta ikinä, koskaan en ole "tavannut" ketään noin aidosti ilkeää ja julmaa ihmistä kuin sinä. Mikä Jumala sinä kuvittelet olevasi, joka päättää että kuka pahoinpitelee lapsiaan sillä että ei vie hoitoon? Kun on ihan totta aikuisia jotka käy töissä ja lapset on kaikki päivät hoidossa jolloin minusta taas olisi jo kohtuutonta tuohon päälle hoidattaa lapsia muilla kun jo valmiiksi on se tilanne että lapset on arkipäivät hoidossa. Eikä silti tulisi ikinä mieleenkään mennä syyttämään toisin toimivia vanhempia eikä varsinkaan noin karmeilla syytöksillä mitä sinä käytät. SINUN mielestäsi tilanteet jotka ovat muista kohtuuttomia (esimerkiksi se että ajetaan autolla pitkiä matkoja hoitoon saannin vuoksi) ovat tilanteita joihin jokaisen aidosti ja terveellä tavalla lapsiaan rakastavien pitäisi ryhtyä.

Ja ei, tämä ei ole mikään "se koira älähtää" juttu vaan tuo Mummeliisan ilkeys on jotain niin kammottavaa että se jos mikä kuvottaa.

 

[QUOTE="vieras";25582966]SINUN mielestäsi tilanteet jotka ovat muista kohtuuttomia (esimerkiksi se että ajetaan autolla pitkiä matkoja hoitoon saannin vuoksi) ovat tilanteita joihin jokaisen aidosti ja terveellä tavalla lapsiaan rakastavien pitäisi ryhtyä.[/QUOTE]

Ei tietenkään ole.

 

Ei tietenkään ole.

Sitähän sitä toitotat koko ajan. Lapsiaan aidosti rakastava tekisi sitä ja tätä ja tuota ja varmasti jos kyse olisi sinusta ajaisit vaikka tuhat kilometriä joka viikonloppu ettet vaan lapsiasi pahoinpitelisi narsistisesti. Oikeasti, akateeminen nainen. Lue nuo kommenttisi ja ihmettele sitten miksi ihmiset loukkaantuu.

 

[QUOTE="vieras";25583033]Sitähän sitä toitotat koko ajan. Lapsiaan aidosti rakastava tekisi sitä ja tätä ja tuota ja varmasti jos kyse olisi sinusta ajaisit vaikka tuhat kilometriä joka viikonloppu ettet vaan lapsiasi pahoinpitelisi narsistisesti. Oikeasti, akateeminen nainen. Lue nuo kommenttisi ja ihmettele sitten miksi ihmiset loukkaantuu.[/QUOTE]

Sisälukutaito?

 

Mä en nyt jaksanu lukea kaikkia juttuja, mutta kommentoinpa silti

Mä olen eronnut lapseni isästä lapsen ollessa pieni. Heti kun oli mahdollista lapsi vietti jokatoisen viikonlopun + arki-iltoja isällään. (Ja näin jatkuu edelleen 7vuoden jälkeenkin.)

Mulla on uusi mies, lapsen isällä uusi vaimo ja heillä lapsia eli lapsellani sisaruksia.

Isovanhemmat, isoisovanhemmat, tädit ja ystävät on kaikki lähellä ja olemme "yhteisö" ja hyvin paljon tekemisissä keskenämme. Lapseni näkee mummua ja pappaa lähes päivittäin (eli mun vanhempia ja niin näen minäkin) ja toisia isovanhempia ainakin kerran viikossa. Mun miehen vanhempia kerran kuussa ja isämnsä vaimon vanhempia myös sillointällöin. (Tästäkin joku neropatti sanonut et eikö mua haittaa?! ööö jaa se, että lapsella on näin paljon rakastavia aikuisia ympärillään??!! Olkoonkin jotain exännyxänvanhempia tai mitä ikinä!) Tätejäkin perheineen näkee ainakin kerran viikossa. Mun aikuiset ystävät on myös lapselle tuttuja ihmisiä ja mun ystävien lapset mun lapselle kavereita.

Mä en tarvitse lomaa mun lapsesta eikä mun lapsi minusta -koska ollaan kuitenkin toisistamme olosuhteiden pakosta erossa ainakin jokatoinen viikonloppu, mutta mummu soittaa miten on ikävä jos on pari päivää mennyt ettei olla nähty?!
(Tästähän joku vetää johtopäätöksen et ollaan kaikki läheisriippuvaisia ongelmatapauksia )

Eli vaikka lapseni ei tarvitse äidistään lomaa, niin hän saa silti mennä mummulaan koska sekä mummu, että lapsi haluavat toisiaan nähdä. Ei mulla ole mitään sitä vastaan -vaikka useiden mielestä se onkin epänormaalia.

Me ollaan läheisiä ja aidosti yhtä suurta perhettä ja mä olen kiitollinen jokaisesta päivästä minkä saan näiden rakkaiden kanssa viettää :heart:

 

Miksi ne haluavat kavereilleen leikkimään välillä?
Eivätkö he halua olla kanssasi?

Kavereille leikkimään isommilla on eri aisa, kuin viikon hoito jossain, vaikka mummolassakin tai jatkuvasti päivittäin, viikonloppuisin. Lapset kaipaavat vanhempiaan, ainakin tässä kiihtyvässä elämänmenossa, perusturvallisuutta.

 

Yks ihannimmista asioista omassa lapsuudessa oli kyllä muidenkin kuin omien vanhempien kanssa touhuaminen. Äidin molempien sisarusten ja geidän puolisoiden matkassa olin milloin missäkin, myös suht usein isovanhemmilla yökylässä.

Luulen, että senkin takia musta kasvoi hirmu reipas ja sosiaalinen, tädin ja enon kanssa oli jotenkin "aikuismaisempi" olo joskus kolmen neljän vanhana kun sai olla mukamas "yksin" kaukana äidistä ja isästä .

 

Ja mun mielestä lapsi ei ole päivääkään hoidossa, jos on omassa kodissaan toisen vanhempansa kanssa. Noin esimerkiksi.
Ja meillä lapset haluavat mummilaan huomattavasti useammin, kuin sinne yleensä pääsevät, että sikäli en sitäkään negatiivisessa mielessä hoitoonlaittamiseksi kutsuisi.

Eli koska jotkut lapset elävät vain yhden vanhemman kanssa, niin sellainen tilanne ei voi olla kenellekään ongelma, yhtään? No mitä se ikävä sitten on, jos toinen onkin viikon pois? Väärää tietoisuutta? Eli jos otat tuon kannan, niin pitäisikö tämä asia sitten myös käsitellä?

Musta tässä keskustelussa on aika ikäviä pohjavirtoja liikkeellä. Olen vasemmistoliberaali, mutten ymmärrä sellaista että suvaitsevuutta osoittaakseen ihmisen pitäisi ajatella kaavan mukaan aina, että ääripäät ovat pahasta ja keskitieltä löytyy onni. Toki on mummeliisa oikeassa siinä, että narsistinen ripustautuminen lapsiin on muodikasta, mutta silmääni pistää tämä kyvyttömyys erotella selvemmin eri ikäiset ja -luonteiset lapset kun tarpeista puhutaan. Narsistista itsekeskeistä riippumattomuutta on ruokittu riittävän monta vuosikymmentä putkeen. Ihmiset mittaavat arvoaan sillä, sopiiko heidän lennähtää viikoksi minnehuvittaa kunhuvittaa ilman lapsia. Se on ihan yhtä sairas ilmiö kuin kainalosauvoiksi kasvatettavat lapset.

Meidän poika oli puolitoistavuotiaana liian nuori olemaan minusta yötä erossa, vaikka oli isänsä kanssa liikkeellä. Reagoi rajusti. Odottelemme vuoden verran, ennen kuin on tarkoitus kokeilla uudelleen. Eikä meillä ole tarkoitus nyt sitten isänkään lähteä edes työreissulle tuona aikana. Epäilemättä joku toinen lapsi selviäisi ihan toisella tapaa, mutta meidän ei.

Tykkään, että jokaisen olisi syytä miettiä ratkaisunsa ihan oman lapsen reaktioiden kautta. Ja mieluummin hiukan varovaisesti kuin yhtään yli. Sen sijaan että ajateltaisiin vain, että kyllähän se näin menee kuin muillakin. En minä muiden lapsia ole kasvattamassa vaan omaamme.

 

Sisälukutaito?

Ilmeisesti sitä ei sitten minulla eikä muillakaan ole. Sulta on tarkennuksia kysytty mutta mitään järkevää et ole osannut sanoa. Joskus on narsistista pahoinpitelyä pitää lapset mahdollisimman paljon kotona ja joskus taas ei, joka ilmeisesti johtuu asenteesta eli osaatko täsmentää näitä hurjia väitöksiäsi, kun ainakaan minä en langasta saanut kiinni ollenkaan?

 

Ennen aikaan maalle lykättiin kesäksi lapset isovanhempien hoitoon, ei kiintymyssuhdetta vanhempiin ja mitään yhteistä hauskaa.

Täh? Kyllä meillä vaan on kaikilla lapsilla ja serkuksilla erittäin kiinteät välin vanhempiin, mutta niin on muihinkin sukulaisiin sekä tuttavaperheisiin. Yhteistä hauskaakin on ollut ihan riittämiin ja on edelleen, vaikka ollaan kaikki aikuisia. Ihan mahtavaahan se oli, kun sukulaisten luona käytiin toisissa kaupoissa tai saatiin jopa erilaista aamupalaa. Vieläkin paahtoleivän rapina tuo mieleen tädin luona vietetyt viikonloput - hyvässä mielessä.

Ilmeisesti sitten nykyään on vain lapsia joiden maailma järkkyy, jos se äiti tai isä ei ole kyljessä kiinni koko ajan.

 

Narsistista itsekeskeistä riippumattomuutta on ruokittu riittävän monta vuosikymmentä putkeen. Ihmiset mittaavat arvoaan sillä, sopiiko heidän lennähtää viikoksi minnehuvittaa kunhuvittaa ilman lapsia. Se on ihan yhtä sairas ilmiö kuin kainalosauvoiksi kasvatettavat lapset.

:flower:

Nykytilanteeseen kantaa ottamatta minä voin ainakin sanoa että en ole enkä antaisi alle 1-vuotiasta yöhoitoon. En, en ja en. Ja ilmeisesti tämäkin asia tekee minusta narsistisen lapsiaan pahoinpitelevän ja mitä muuta niitä olikaan. Sairasta että on ihailtavaa ja siihen on pyrittävä että jos pienen, pienet lapset "ulkoistetaan" mahdollisimman aikaisin mahdollisimman monelle.

 

[QUOTE="vieras";25583093]Yks ihannimmista asioista omassa lapsuudessa oli kyllä muidenkin kuin omien vanhempien kanssa touhuaminen. Äidin molempien sisarusten ja geidän puolisoiden matkassa olin milloin missäkin, myös suht usein isovanhemmilla yökylässä.

Luulen, että senkin takia musta kasvoi hirmu reipas ja sosiaalinen, tädin ja enon kanssa oli jotenkin "aikuismaisempi" olo joskus kolmen neljän vanhana kun sai olla mukamas "yksin" kaukana äidistä ja isästä .[/QUOTE]

Samoin yksi parhaimmista muistoista omassa lapsuudessa oli viettää aikaa erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa perheissä/perhetilanteissa. En osaa sanoa varmsti, mutta tuskin se omaa sosiaalisuuttani muutti suutaan tai toiseen. Yksi parhaista tavoistase oli kuitenkin oppia elämästä ja oppia sitä että ihmisillä on vain erilaisia tapoja mikä ei tarkoita sitä että niitä tapoja pitäisi tai voisi laittaa paremmuus järjestykseen.

 

Just tänään keskustelin lastenhoitajaäitini kanssa tästä aiheesta (en ollut tästä topicista tietoinen). Äitini sanoi, ettei ymmärrä sitä kun lasta ei ikinä viedä/luoteta kenenkään hoitoon, vaan äiti on lapsen kaa 24/7. Halutaan tehdä itsestä jotenkin korvaamaton ja tärkeä. Huomautti myös et mitäs sitten, jos äiti joutuu vaikka sairaalaan? Kiva paikka lapselle, joka ei ole tottunut olemaan äidistä erossa (ja kiva myös sille joka lasta joutuu sit hoitaan).

Itse olen nyt raskaana, ja kyllä meidän poika tulee olemaan hoidossa vanhemmillani.Haluan, että poikani oppii tuntemaan isovanhempansa ja toistepäin. Muistan kuinka hienoa oli lapsena itse päästä mummulaan yökylään. ( Ja ennenkuin joku puuttuu epäolennaiseen, mieheni on ulkomaalainen jonka vuoksi puhuin vain minun vanhempieni luokse menemisestä.)

 

Just tänään keskustelin lastenhoitajaäitini kanssa tästä aiheesta (en ollut tästä topicista tietoinen). Äitini sanoi, ettei ymmärrä sitä kun lasta ei ikinä viedä/luoteta kenenkään hoitoon, vaan äiti on lapsen kaa 24/7. Halutaan tehdä itsestä jotenkin korvaamaton ja tärkeä. Huomautti myös et mitäs sitten, jos äiti joutuu vaikka sairaalaan? Kiva paikka lapselle, joka ei ole tottunut olemaan äidistä erossa (ja kiva myös sille joka lasta joutuu sit hoitaan).

Meillä ei ollut kyse siitä etteikö olisi haluttu antaa lasta hoitoon mutta ei ollut mahdollista. Toki oli isänsäkin kanssa kotona. Jouduin sairaalaan ja lapsi meni saman tien päivähoitoon ja kaikki on mennyt valtavan hienosti Lapsen sosiaalinen luonne varmasti vaikuttaa ja se että kävimme lapsen syntymästä saakka aktiivisesti kerhoissa ja hän oli myös avoimessa päiväkodissa pari kertaa viikossa. Koittakaa ymmärtää että kaikilla ei ole niitä hoitopaikkoja minne viedä!

 

Itse olen nyt raskaana, ja kyllä meidän poika tulee olemaan hoidossa vanhemmillani.Haluan, että poikani oppii tuntemaan isovanhempansa ja toistepäin. Muistan kuinka hienoa oli lapsena itse päästä mummulaan yökylään. ( Ja ennenkuin joku puuttuu epäolennaiseen, mieheni on ulkomaalainen jonka vuoksi puhuin vain minun vanhempieni luokse menemisestä.)

Entäpä jos he eivät otakaan lastanne hoitoon? JOS? Juu, minustakin oli tosi mahtava olla lapsena mummoloissa mutta omat vanhemmat ei häävejä olletkaan

 

Uskotko oikeasti että kun ennen oltiin kesällä/kesät isovanhemmilla, niin lapsilla ei ollut kiintymyssuhdetta vanhempiinsa?

Muuten olen ihan samaa mieltä kanssasi siinä, että elämäntilanteet vaikuttavat paljon siihen, kehen lapsella läheiset suhteet syntyvät ja missä määrin isovanhemmat voivat osallistua hänen arkeensa.

Läjeiset välit voi syntyä pienemmässäkin asunnossa. Lapset kyläilevät lapsineen ja väliin ovat yökylässä. Ihan pieni vauva kuuluu vanhemmilleen, vaikka on minullakin 2:kuinen ollut yökylässä.
Arjen hoitavat vanhempansa, joskus voi toki hakea hoidosta, mikäli sopii työaikaan. Viikollakin voi vapaalla jäädä yöksi.
Meillä on hyvät ja läheiset välit, vaikka lapsenlapset ja lapseni eivät täällä aina olekaan.
Viikonlopulla tulee taas poikani tyttäret yökylään yöksi, eivät he kauemmaksi aikaa raskisi antaakaan.

 

Läjeiset välit voi syntyä pienemmässäkin asunnossa. Lapset kyläilevät lapsineen ja väliin ovat yökylässä. Ihan pieni vauva kuuluu vanhemmilleen, vaikka on minullakin 2:kuinen ollut yökylässä.
Arjen hoitavat vanhempansa, joskus voi toki hakea hoidosta, mikäli sopii työaikaan. Viikollakin voi vapaalla jäädä yöksi.
Meillä on hyvät ja läheiset välit, vaikka lapsenlapset ja lapseni eivät täällä aina olekaan.
Viikonlopulla tulee taas poikani tyttäret yökylään yöksi, eivät he kauemmaksi aikaa raskisi antaakaan.

Meillä lapset ovat olleet kahdesti mummolassaan YÖkylässä, koska hoidon järjestäminen olisi kohtuuttoman hankalaa ja kallista ( 800 kilsaa ajelua kahdesti edestakaisin) mutta väitän silti että meidän muksuilla ja isovanhemmilla on läheiset välit. Siellä vietetään harvemmin (eli n. kerran kuussa) viikonloppu mutta silloin ollaankin siellä tiiviisti. Välillä parikin kertaa kuussa.

 

[QUOTE="vieras";25583215]Entäpä jos he eivät otakaan lastanne hoitoon? JOS? Juu, minustakin oli tosi mahtava olla lapsena mummoloissa mutta omat vanhemmat ei häävejä olletkaan [/QUOTE]

Jos nyt omasta tilanteestani puhutaan, niin tiedän että ottavat kyllä ja mielellään. Veljelläni on 2 lasta, ja esim viime lomallaan isäni meni JOKA päivä viemään vanhemman lapsen puistoileen jne useaksi tunniksi, jotta veljen vaimo sai hieman lepoa (oli siis sit kotona vauvan kanssa). Ymmärrän toki, ettei kaikilla tilanne ole yhtä hyvä kuin meillä ...

 

Jos nyt omasta tilanteestani puhutaan, niin tiedän että ottavat kyllä ja mielellään. Veljelläni on 2 lasta, ja esim viime lomallaan isäni meni JOKA päivä viemään vanhemman lapsen puistoileen jne useaksi tunniksi, jotta veljen vaimo sai hieman lepoa (oli siis sit kotona vauvan kanssa). Ymmärrän toki, ettei kaikilla tilanne ole yhtä hyvä kuin meillä ...

Minä kysyin että entä JOS eivät hoidakaan? Vastaa siihen.