Mä en nyt jaksanu lukea kaikkia juttuja, mutta kommentoinpa silti
Mä olen eronnut lapseni isästä lapsen ollessa pieni. Heti kun oli mahdollista lapsi vietti jokatoisen viikonlopun + arki-iltoja isällään. (Ja näin jatkuu edelleen 7vuoden jälkeenkin.)
Mulla on uusi mies, lapsen isällä uusi vaimo ja heillä lapsia eli lapsellani sisaruksia.
Isovanhemmat, isoisovanhemmat, tädit ja ystävät on kaikki lähellä ja olemme "yhteisö" ja hyvin paljon tekemisissä keskenämme. Lapseni näkee mummua ja pappaa lähes päivittäin (eli mun vanhempia ja niin näen minäkin) ja toisia isovanhempia ainakin kerran viikossa. Mun miehen vanhempia kerran kuussa ja isämnsä vaimon vanhempia myös sillointällöin. (Tästäkin joku neropatti sanonut et eikö mua haittaa?! ööö jaa se, että lapsella on näin paljon rakastavia aikuisia ympärillään??!! Olkoonkin jotain exännyxänvanhempia tai mitä ikinä!) Tätejäkin perheineen näkee ainakin kerran viikossa. Mun aikuiset ystävät on myös lapselle tuttuja ihmisiä ja mun ystävien lapset mun lapselle kavereita.
Mä en tarvitse lomaa mun lapsesta eikä mun lapsi minusta -koska ollaan kuitenkin toisistamme olosuhteiden pakosta erossa ainakin jokatoinen viikonloppu, mutta mummu soittaa miten on ikävä jos on pari päivää mennyt ettei olla nähty?!
(Tästähän joku vetää johtopäätöksen et ollaan kaikki läheisriippuvaisia ongelmatapauksia
)
Eli vaikka lapseni ei tarvitse äidistään lomaa, niin hän saa silti mennä mummulaan koska sekä mummu, että lapsi haluavat toisiaan nähdä. Ei mulla ole mitään sitä vastaan -vaikka useiden mielestä se onkin epänormaalia.
Me ollaan läheisiä ja aidosti yhtä suurta perhettä ja mä olen kiitollinen jokaisesta päivästä minkä saan näiden rakkaiden kanssa viettää :heart: