"Merkille pantavaa on joka tapauksessa, että tukileikkauksissa puhe on leikkauksista kärsivien kohdekansalaisten kuukausittain käytettävissä olevien tulojen romahduksesta.
Esimerkiksi 180 euron kuukausittainen
tulonmenetys kertautuu vuoden mittaan 2 200 euron tulonmenetykseksi.
Se on sattumoisin sama summa, jonka hallituksen samaan aikaan kaavailemat ja ikään kuin itsestään toteutuvat veronkevennykset tuottavat vuodessa lisätuloja suomalaisittain suurituloiselle 14 000 euroa kuukaudessa ansaitsevalle kansalaiselle.
Tulonsiirrot ennestään köyhiltä ennestään rikkaille ovat paitsi tökeröä yhteiskuntapolitiikkaa myös tökeröä talouspolitiikkaa.
Hallituksen halu kohentaa julkisen talouden tasapainoa ei sinänsä ole välttämättä tökerö, mutta sen valitsemat keinot ovat sitäkin tökerömpiä.
Maan mahdollisesti viisain taloustieteilijä, talouden monet nousut ja laskut kokenut veteraaniekonomisti Sixten Korkman huomautti jo koronakriisin aikoihin, että suurten alijäämien jälkeen jonkinlainen ”kipuohjelma” on ennen pitkää välttämätön julkisen talouden tasapainottamiseksi.
Mutta yhtä monta kertaa hän muistutti, että julkisen talouden vyönkiristykset olisi paras toteuttaa kaikkia kansanosia tasapuolisesti rasittavalla tavalla jakamalla ”kipua” kaikelle kansalle eikä vain rajoitetuille ryhmille.
Nyt hallitus näyttää pyyhkivän pölyjä moisilla neuvoilla.
Yhteiskunnallisten vaikutustensa puolesta tökeröt toimet ovat kyseenalaisia myös talouspoliittisesti.
Leikkaukset toisin sanoen supistavat koko voimallaan talouden kokonaiskysyntää – ja heikentävät ennestään heikossa kunnossa olevaa kansantaloutta.
Samasta syystä tukileikkaukset supistavat koko voimallaan niiden kotimaisten yritysten tuloja, jotka myyvät tuotteitaan ja palveluitaan kaikelle kansalle, pienituloiset mukaan luettuna.
Hallitus kuvittelee tukileikkausten lisäävän työllisyyttä, mutta tavoitetta vastaan käyvien kysyntävaikutusten takia voikin käydä tasan päinvastoin.
Tulonsiirrot köyhiltä rikkaille ja varallisuuden kerryttäminen ennestään varakkaille on kylmäkiskoista ja tökeröä politiikkaa, mutta se ei ole kovinkaan omaperäistä.
Moinen talouslinja ei ole esimerkiksi pääministeri Orpon tai valtiovarainministeri Purran keksintöä.
Sen sijaan tällaiset linjaukset muistuttavat monilta osin 1980-luvun suurten ”talousuudistajien”, Yhdysvaltain presidentin
Ronald Reaganin ja Britannian pääministerin
Margaret Thacherin, talouslinjauksia.
Sittemmin on toki vahvistunut, että
Reaganin ja Thatcherin lupaukset lisätulojen valumisesta rikkailta köyhille olivat joko suurta harhaa tai vielä suurempaa harhautusta.
Sivullisen on mahdoton tietää, ymmärtävätkö pääministeri Orpo ja rahaministeri Purra hallituksen talouslinjan riskejä – ja että tällainen talouslinja voi synnyttää räjähdysherkkää poliittista ruutia."
Tulonsiirrot köyhiltä rikkaille ovat tökeröä politiikkaa, mutta ne eivät ole Orpon tai Purran keksintöä. Samaa kokeilivat jo 1980-luvun ”suuret talousuudistajat" Reagan ja Thatcher – surkein seurauksin, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
www.is.fi
