Kirjoittelin tänne pitkät stoorit eilen iltapäivällä. Istunto kuitenkin vanheni, kun tein siinä sivussa tuhat ja yksi asiaa ja koko tarina hävisi.
Täytyisi aina copy-pastetata juttu ennen kuin lähettää, varmuuden vuoksi... Mitähän sitä tulikaan kirjoiteltua.
Little death: sulla ainakin :hug: Niin kurjaa, kun yöt menee repaleisiksi. Syitäkin voi olla niin monta, että arvuuttelu on loputonta: hampaat, tietoisuus ympäristöstä / motorinen kehitys joka menee uniin, kiinteiden vaikutus ruuansulatukseen, masuvaivat, allergiat tai vain lapsen temperamentti. Toisilla vain on paremmat unenlahjat kuin toisilla. Tärkeää on pitää jollain konstilla omasta jaksamisesta huolta. Jos vaikka pystyy jotenkin nipistämään itselleen päikkärit tai saada apua yöaikaan ainakin osittain, niin voi hyvinkin päästä pahimman yli.
Meillä esikoinen alkoi nukkua
täysiä öitä vasta 1v9kk:n iässä.
Siihen saakka oli herätty 5-15 kertaa JOKA yö. Välillä meinasi kyllä järki lähteä. Lopulta vieroitettiin tutista ja homma raukesi. Ehdin nukkua öisin 2,5 kk ennen kuin vauva tuli taloon.
Onko kellään
unipussi käytössä? Itse olen harkinnut sellaisen ostoa. Vauva on välillä ihan mytyssä peiton kanssa ja nyrkkeilee sitä pois päältään. Niitä pusseja taitaa olla sellaisia 6-12-kuukautisille. Voitteko suositella jotain merkkiä, materiaalia tms., mitä tulisi ottaa ostossa huomioon? Kapalo tuntuu meikäläiselle vieraalta. Mäkin vaihdan vauvalle vielä vaipan aina öisin, kun pissaa niin paljon, etten millään viitsisi alkaa liinan kanssa säätämään.
LD: toivottavasti pääsette viemään asiaa eteenpäin ja saatte selvyyden - ja avun pian!
Välillä tuntuu, että tuo neuvola on pelkkä
mittalaitos. Osaaminen riittää valitettavan monilla tädeillä vain mittojen ottamiseen, rokottamiseen ja käppyröiden tuijottamiseen. Näkemystä ja sitä kautta ammattitaitoa olen saanut todella harvoin, vaikka tätejä olen kohdannut varmaan sen 20-30. Täällä Tampereella on käytössä sijaisen sijaiset ja aina tuntuu, että on eri täti vastassa... Ei mitään jatkuvuutta.
Täällä on aiemmin ollut puhetta
raskauskiloista. Tänään kävin puntarissa ja ilokseni huomasin, että alle 1kg enää lähtöpainoon.
No, esikoisen osalta lähtöpainoon olisi vielä viitisen kiloa ja siitä vielä 6-7kg tavoitteeseen. Kyllä tässä vielä tekemistä on!
omaa napaa: esikoisen vesirokko näkyy menevän lievänä ohi. Tasan seitsemän pientä näppylää, jotka on mennyt ruvelle jo toissapäivänä. Nyt toivotaan, ettei vauvalle tulisi näin pienenä. Olin kyllä vauvallakin huomaavinani muutaman pilkun jo aiemmin, mutta voihan ne olla jotain muutakin.
Eka loman jälkeinen viikko takana ja tuntuu ihan voittajafiilikseltä!
Tosi hienosti päivät menivät. Miehen ansiota, että vauvakin nukahtaa parissa minuutissa vaunuihin, kun itse monesti hyysään liikaa ja mies hoiteli hommaa pitkälti kesäloman aikana.
Päikkärit tuottivat tuskaa muutenkin ennen lomia, kun vauvan rytmi oli useamman viikon sellainen, että kolme varttia unessa, kolme hereillä ja nukahtamiseen tarvitsi apua, kun meni vain itkemiseksi. Päikkäreitä oli seitsemät päivässä.:O No, homma olisi ollut helpompaa, jos olisi voinut keskittyä vain vauvaan, mutta kun on vielä lisänä 2,5v isoveikka, joka kaipaa äidin huomiota, niin helppoa se ei ollut. Nyt loman aikana asia näyttää vakiintuneen, mikä helpottaa kummasti. Päikkäreitä on nyt enää kolmet, vaikka lyhyenpuoleisia ovatkin (alle 1h).
Toiset päivät menee hienosti, toiset erittäin huonosti. Sitähän tämä on. Nyt on usko omiin kykyihin selkeästi vahvistunut, että mähän PÄRJÄÄN. Vauva kun nukkui ekat kolme kuukautta yli 20h/vrk ihan ilman apuja, niin haasteet on tulleet meille vasta vähän jälkijunassa. Kunnes tulee taas uusia haasteita ja vaiheita...