escape tervetuloo kans munkin puolesta
vauvat yhdistää aina, sama se sit onks ne missä kuussa syntyneitä
peppi1 voimia vaan kovasti, ei varmasti ole helppoa jäädä yksin kun vielä vauvakin noin pieni... utelen hiukan mutta oliko tää odotettavissa, siis että tiesitkö että jossain vaiheessa näin käy? toivottavasti sulla on hyvä tukiverkko lähellä ja saat hyödylliset tiedot mitä tukia saat hakea mistäkin että pärjäät taloudellisesti. itehän oon aikoinaan eronnut tosin omasta aloitteestani mutta kuitenkin. surua se on niinkin päin että olisi ite halunnut liiton toimivan mutta kun toista ei kiinnostanut niin oli parempi alottaa ite kaikki alusta. tänne voit purkaa näitäkin ero-juttuja, meitä on täällä muitakin ketkä sen on kokenut :hug: yksin ei tartte :heart:
imetys no mäkin oisin halunnu olla se täydellinen imettävä äiti
mutta mun äiti sanoi aina että mitä väliä jos maitoa ei tule, ei ole hänelläkään riittänyt. ite oon saanut aikoinaan kovaakin kritiikkiä että en muka yritä tarpeeksi, mä oon vaan huono ja itsekäs... ja kun tämä kolmas syntyi, olin jo valmiiksi hampaat irvessä ja sanoin miehellekin että nyt on sit semmonen tilanne, että jos se maito EI riitä, niin se EI kans riitä! miten mä voisin joksikin meijeriksi tosta noin vaan muuttua... mies on hienosti pitänyt mun puolia sukulaisten nähden, jotka ihmetelleet että ai et sä imetä ollenkaan ???
jo synnärillä hoitajat totesi että vauva kun oli syntyessäänkin niin iso, 4590g ja 52 cm, että sillä on jo voimaa imeäkin kovempaan tahtiin ja sillä muuten oli
eli ei mun rinnoista sitten ehtinyt tulla edes tarpeeksi, ja huuto oli valtava jo viikon ikäisenä kun ruokaa ei saanut riittävästi ja riittävän NOPEASTI
mutta kun mulle on suotu kuitenkin kolme tervettä lasta, kaikki ne on ollu korvikkeella mikä minkäkin ikäisestä lähtien, niin voi kyllä olla onnellinen.
koskaan en oo muuten miettinyt edes että rinnat menettäisin, mä oon aina melkeen jopa hävennyt itseäni koska nekin on ollu aina liian pienet eksän mielestä. sen yks sukulainenkin sanoi mua laudaksi joskus. ei b-kuppi mun mielestä nyt ihan lautakaan ole
mulla on aina ollu siks tosi vaikea olla sinut itseni kanssa. kun niin paljon sai krittiikkiä aina miltä näytti, on aivan luksusta kun nykyinen mies ei arvostele mua :heart:
eikä nää kirjotelmat ole vastalauseena kenenkään aiempiin kommentteihin, kerron vaan millasia läheiset voi joissain tapauksissa olla. nyt kun ei mies välitä mun makkaroista, en välitä minäkään.
mutta siis näin korvike-äitinä huomasin itsessäni et niin, enpä ole murehtinut edes millaisiksi rinnat muuttuisi imettäessä... no, voin vaan kuvitella että jotain se voi OIKEASTI harmittaa. ja ymmärrän sen kyllä. sitä en sit enää ymmärrä että ei halua imettää ollenkaan ettei rinnat menetä muotoaan. jos lapsen haluaa niin niin se kroppakin muuttuu, se vaan kuuluu äitiyteen
kaarja meillä pimu ottaa iltatorkut kans mielellään
tosin nukkuu vain korkeentaan puoli tuntia. oon jo asennoitunut että yöunille viimestään 22. illat on semmosta kiekumista kyllä, mä kattelen telkkua siinä samalla kun neiti lukee kirjaa sylissä tai on leikkimatolla. välillä istun sen vieressä ja leikitän
mut välillä ois kyl kiva kun menis aiemmin nukkumaan, mut ei. sen rytmi vaan on semmonen. nukkuu kyl aamupäivällä korkeentaan tunnin ja iltapäivällä 2-4 tuntia. nyt sit herätään jo aamulla puol 7 maissa mutta nukkuu päivällä niin hyvin että unta ei voi millään enää riittää pidempäänkään
mies ja päikkärit mä en edes odota et jos päivän olen vauvan kanssa kotona niin tyrkkäisin sen isännälle heti sen tultua. se kuitenkin joutuu lähtemään joka aamu, kuudelta on herätys ja välillä tulee vasta kuudelta kotiinkin. jos ite oisin kellon ympäri kotoo pois niin mäkin kaipaisin hetken breikin että pää tasoittuu päivän työasioista... rankkoja päiviä on välillä itelläkin, on väsynyt eikä oo saanut levättyä päivällä.... toisen nukkuminen sieppaa kyllä, varsinkin tossa kesäloman aikaan, mutta sitten ajattelin niin et se kuitenkin tuo sen suuremman tilin kotiin et on sen saatava nukkua niin jaksaa taas olla töissä
mä ehdin kuitenkin jossain välissä lepäileen, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta ei tartte LÄHTEE kotoa mihinkään.
ja kun mies on töiden jälkeen syöny ja ottanu torkut, se monesti touhuaa vauvan kans tai jotain kotihommia mitä täällä nyt on, remppaa lähinnä
tämmösiä mietteitä tässä aamussa
kesäpäivät on menny hurjan äkkiä, mihin tää aika oikein menee??? koulutkin alkaa ihan just.... toisaalta, ihana, tuttu ja turvallinen arki palaa takas, mä tykkään
floweri ja typy