Kerrankin hetkinen aikaa istahtaa koneelle, vaikka tosiasiassa pitäneisi alkaa lypsylle jälleen kerran, mutta lykkään sitä nyt hetkisen, että ehdin kirjoitella kuulumisiani, teidän juttujanne tuossa jo selaillen lueskelinkin.
Ninnille ekana :hug: !
iinux, tervetuloa minunkin puolestani, vaikka itse olenkin jo "tervemenoa-osastolta"
Minäkin olen btw Kainuusta; oletko ihan tästä maakunnan pääkaupungista vai jostain toisesta kunnasta?
Meillä ei sinänsä ole tilanne muuttunut miksikään, tyttö on edelleen keskolassa, mutta tämän viikon loppua on väläytelty, että josko pääsisi jo kotiin. Mikään muu ei kotiinlähtöä enää estä, kuin bilirubiiniarvot. Neiti on ollut nyt vissiin 3 vai 4 kertaa sinivalossa, mutta aina arvot on pompsahtaneet nopeasti takaisin ylös ja on pitänyt laittaa aina uudelleen valoon. Tänään arvo oli 215, eli pudonnut hyvin, joten nyt jännätään, pysyykö kurissa, vai vieläkö nousee.. Kuulo tutkittiin tänään, se oli ok =) Verikokeet otettiin myös tänään, semmoiset isommat, ja ne oli myös ok. Paino on noussut hyvin, 2870g oli se syntymäpaino, ja alaspäinhän se aluksi lähtee, jossain 2600 grammassa se kävi, mutta nyt on jo 2820 g taas, joten hyvin on noussut! Mahottomia määriä maitoa kiskoo, eilenkin yhdellä syötöllä tissistä söi 95 g, kun eilinen "annoskoko" oli 65 g. Siis se 65 "pitäisi" syödä, ni hän veteli ruhtinaallisesti yli sen! Ja pullostakin oli yöllä pistellyt 70 g, 80 g.. reiluja annoksia. Eipä siis ihme että paino nousee hienosti.
Joten eipä tässä siis hätiä mitiä, muuta kuin ne bilit, niitä nyt jännätään, että vieläkö ne nousee. Ihana olisi kyllä saada pikkuinen jo kotiin, peti tuolla jo valmiina odottaisi ja vaippapakettikin on jo haettu.
Oma mieli on vähän matala ajoittain, sitä tahtoo syyllistää itseään, että teinkö jotain väärin, olisinko voinut estää tapahtuneen jotenkin. Mikä meni pieleen, miksi en voinut suojella tyttöä tältä.. miksi en saanut pidettyä häntä sisälläni, mikä sai aikaan kalvojen puhkeamisen... tulehdushan mulla oli, kohdussa ilmeisesti.. en tiedä. Ni että olisinko vaikkapa paremmalla hygienialla voinut estää tulehduksen? Turhaa miettiä, tiedän, mutta ajatuksia ei oikein voi estääkään, niitä vaan tulee.
Semmoista pohdin tässä, että
missä minä jatkossa kirjoittelen vauvakuulumisiani..? Maalisvauvoissa, vai helmikuisissa, kun neiti syntyi helmikuussa..?
En nyt suuremmin osaa kenellekään mitään kommentoida, kun niin ylimalkaisesti pikaseen luin pari viimeistä sivua kirjoituksianne :ashamed: . Toivotan kuitenkin kaikille ihanaa loppuodotusta, ja yrittäkää nauttia niistäkin vaivoista, mikä tahansa on kuitenkin parempaa kuin tämä; ikävöidä vauvaa kotona, kun hän on sairaalassa. Pohtia, koska hänet saa kotiin. Itkeä väsymystä, kun pitää jaksaa painaltaa pää kolmantena jalkana sairaalan ja kodin ja huomiota kaipaavan esikoisen väliä. Teillä on vauvat masussa hyvässä tallessa, ihan siinä teidän lähellä, turvassa teidän sisällänne. Nauttikaa siitä, vaikka loppusuora onkin vaivoja pullollaan. Parempi se kuitenkin on niin, kuin näin kun meillä nyt. Siis en tarkoita silleen katkeralla sävyllä tätä, ei-ei-ei =) , vaan niin, että vaikka hankalaa välillä olisikin, niin vauvalle ja äidille on kuitenkin parempi viihtyä sisätysten nämä viimeiset tukalatkin viikot. Nauttikaa niistä, ne hujahtaa ohi nopeammin kuin uskoisikaan! =)
Teitä vähän kadehtien, mutta toisaalta ihanasta pikku tyttärestä ihan mielettömän hurjasti ylpeänä,
Ippu :heart: neiti 12 pv
muoks:
Laitan vielä kuvia =)
Tästä näkyy silmätkin, meni aika kauan että saatiin kuva jossa silmät oli auki =)
Ihanat hörhelöpöksyt piti saada kuvaan
Tässä hän on jo ihan tavallisessa sairaalan vauvakopassa, joten voi vähän päätellä neidin kokoa; ei hän siis mikään ihan mini-mini ole! =)
Kylvyn jälkeen
Tämä kuva ihan tuon tukan takia, kun tästä hyvin näkyy, miten tuuhea tumma tukka neitokaisella on. Ihana :heart: