Moikka,
Niin se vaan kesä tässä vierähtää. Yhdyn
Marsun huomioon siitä, että milloin lie konetta aukaissutkaan.
Mutta ensinnäkin onnea mutylle ja Kaalle, ihanaa että tekin olette nyyttinne saaneet ja kaikki meni hienosti. <3
Mutylle paljon jaksuja koliikin kanssa: meillä aivan sama juttu. Välillä on päiviä, että vauva huutaa vain valveilla ollessaan, mutta onneksi sitten nukkuu sekä päivällä että yöllä pitkiä pätkiä. Sitten, kun vihdoin saadaan se nukkumaan. On nimittäin joka suhteessa aivan erilainen kuin isoveljensä: temperamentti sen kuin kasvaa vaan ja nukuttaminen on edelleen hankalaa. Viereen pitäis päästä ja siinä nukkua vaan, silmät aukeaa heti kun laskee omaan. Ihan uutta meillä on tissiraivarit ja niitäkin tietenkin vedetään kovalla temperamentilla. Johtunee varmaan pullottelusta, jonka jouduin helteiden ja reissun takia aloittamaan. Noo, onneksi itsellä riittää sinniä jatkaa imetystä ainakin toistaiseksi. Kyllä se aina lopulta. Niin ja koliikin kanssa jaksetaan ihmeen hyvin, kun kuitenkin saadaan pääsääntöisesti nukuttua. Niin ja koska kyseessä on toinen lapsi niin tietää, ettei hoidon laadussa tms. pitäisi olla mitään vikaa. Samanlailla ollaan esikoinen hoidettu ja hyvin menee
Ja ensimmäisestä viisastuneena tietää, että kaikki kestää vain hetken. Kohta ollaan jo seuraavassa vaiheessa. Sitä paitsi parin kuukauden sisään tulee kiinteätkin kuvioihin, joten eiköhän se viimeistään sitten helpota. Oletko muty kokeillut Cuplatonia tai KuplaStoppia? Me kokeiltiin molempia, ei auttanut mutta voihan sitä kokeilla.
No sitten, meidän peikkopoika sai ennen juhannusta nimekseen Oliver Eliel. <3 Juhlat meni hyvin kotona pienellä porukalla (pienellä ja pienellä, n. 25 juhlijaa, mistä niitä oikein tuleekaan?
). Kaste oli hyvin lastennäköinen, Anton pärisytteli autoilla kesken tilaisuuden ja Oliverin piti käydä äidin sylkyssä rauhoittumassa välillä, kun sylikummi ei saanut rauhoittumaan. Oli oikein massukipuinen koko päivän, mutta onneksi sitten rauhoittui vihdoin. Kiva video tuli, oikein kotikutoinen mutta mitäs siitä
Ja pääosin papin puhe kuuluu kuitenkin ja lapsi saatiin kastettua, joten kaikki meni nappiin. Tarjottavaa oli taas ihan hugena (äiti, anoppi ja oma äitini ja mummoni kaikki kovia leipojia), ihmiset viihtyivät iltaan asti, paljon lahjoja, väsyneet mutta onnelliset vanhemmat jne jne.
Sitten oltiin reilu viikko reissussa, kierrettiin ympäri Suomea ja oli yhdet häät. Helteet koetteli aika lailla, mutta lapset oli tosi reippaita. Ainut että äitiä meinasi välillä huolestuttaa, kun piti nesteyttää koko ajan. Käytiin jopa ABC:n hoitohuoneessa kylvettämässä välillä molempia poikia, niin kuuma tahtoi olla.
Ajettiin pitkiä pätkiä kerralla, pari yötä hotellissa ja sitten oli melkein viikoksi vuokrattu porukalla huvila Keski-Suomesta. Oli ihanaa kyllä, mutta vielä parempaa on olla taas kotona. <3 Ajettiin yksi yö pois, se oli viisainta ja nopeinta lasten kannalta. Kotona oltiin n. puoli kuusi, jolloin isompi ei millään meinannut ymmärtää, että nyt äiti ja isä ja kaikki laitetaan nukkumaan.
Nyt on ihana suunnitella syksyksi uutta sisustusta ja kaikkea. Aika aikansa kutakin, kiva kun on pitkä ja lämmin kesä. Sitten joutaa syksykin tulla. Sisustuksen vaihtaminen on meillä helppoa, kun kaikki suuret pinnat on eri valkoisen sävyjä ja huonekaluista osa vaaleaa pähkinää. Ei tarvitse vaihtaa kuin verhot ja muut tekstiilit, niin on taas ihan uusi koti. <3 Ostettiin keväällä aivan lumivalkoinen sohva, mikä on kyllä paras ostos ikinä. Äidin silmä lepää ja on se lapsiystävällinenkin: yksikään tahra ei ole siihen jäänyt.
Mitäs vielä tästä meidän maalisvauvasta, esikoisesta siis. Kävely on vaihtunut juoksuksi ja äidin sydän on aina syrjällään. Varsinkin ulkona pihalaatoilla kaatuminen aiheuttaa sydämen ajoittaista pysähtymistä. Mutta tätä se vissiin sitten on
. Onneksi mitään isompaa ei ole sattunut. Kaikki menee hienosti ja poika on niin helppo kuin olla ja voi. Oppii koko ajan uusia sanoja, matkii ja toistaa melkein kaiken mitä itse sanoo. Ihan omiakin sanoja löytyy, kun äiti sanoo esim. huhhuh, poika toistaa että hahhuh. Kielen asiantuntijana muistan joskus lukeneeni, että lapsi kehittelee paljon omia sanoja ja usein juuri eka tavu saattaa heittäytyä vimeiseksi tavuksi tai toisin päin. Ihana seurata oman lapsen kehitystä, mutta ammattimaisemmat aivoni ovat kyllä niin lomalla kuin olla ja voi. Parempi vaan niin, kyllä sitä sitten taas ehtii.
Muuten, vaikka tämä on välillä tosi raskastakin, niin teille voin paljastaa, että me haaveillaan jo kolmannesta. <3 Ei siis vielä mitään yritystäkään asian suhteen, mutta saa se kolmaskin jossakin vaiheessa tulla jos on tullakseen. Sen verran edistystä siitä ajatuksesta, kun tokassa raskaudessa ajateltiin, että kyllä se nyt on tässä. Ainut dilemma on se, että laittaako tilaus hetimiten vai odottaa pari vuotta ja pyörähtää töissä. Toisaalta tiedän itsestä, että työelämä voi sitten viedä menneessään ja ja ... no, enpä tiedä. Menisiköhän kolmas tässä samoilla tulilla, mitä mieltä on
esim. marza? Ja kenellä täällä olikaan muilla kolme tai kolmas tuloillaan?
Miten
Zoen työhommassa kävi? Tiedän hyvin tuon ajatusdilemmasi, itse pohdin aikaisemmin ihan samaa. Aikaa ennen Oliveria siis. Ja varsinkin, kun töitä niin tiuhaan tarjottiin. Onko siinä mahdollisuutta esim. osa-aikaiseen, jos kokoaikainen tuntuu sinusta kerralla liian pahalta? Toisaalta onhan nämä maalislapsemme jo sen verran isoja, että varmasti pärjäävät hoidossa. Meilläkin Anton selvästi kaipaa ikäistään ja sen takia paljon yritetään ollakin omanikäisten kanssa, kun ei vielä hoitoon mene.
kaatjuska: ihanalta minilomalta kuulostaa. Toivottavasti Siiri on jo kokonaan parantunut.
Kivoja kesäkuvia
Danjuskalla. Joko työkuviot selvisivät?
Mukavaa loppukesää, nautitaan vielä kun voi.