Moi,
En oo kerennyt kirjoittelemaan, kun joulu meni vähän suunnitelmien vastaisesti. Mutta nyt meillä on sitten sairastettu vauvarokko, tänään ensimmäinen lähes terve päivä. Viikkoon en ole nukkunut kuin torkahduksia, kun pieni on ollut niin kovin kipeä. 23.päivä nousi neljänkympin kuume, joka kesti tapaniin asti. Joulupäivänä käytiin päivystyksessä, tulehdusarvot ei koholla. Saatiin siis kuumetta alentavaa ainoastaan. Pari päivää siitä nousi rokkomainen ihottuma vatsaan ja selkään. Kuume laski, mutta ripuli jatkui vielä eilenkin. Siksi vein taas eilen päivystykseen, kun poika oli jo tosi voimaton ja väsynyt. Ollaan juotu vaan maitoa ja vettä, kiinteät ei kelpaa. Aatelkaa, että yksityiselle lastenlääkärille olis päässyt vasta 7.1.! No, tk:ssa oli tietenkin se 30 ihmistä ennen meitä jonossa. Meni kaksi tuntia ennen kuin pääsin edes luukulle kertomaan, mikä on hätänä. Poika itki koko kaksituntisen odotuksen ajan, mutta nukahti sitten viimein syliin. No, kun pääsin luukulle, purskahdin heti itkuun. Onneksi sairaanhoitaja päästi meidät heti sairaalan puolelle omaan huoneeseen, jonne lastenlääkäri tulikin samantien! Hienoa palvelua kunnalliselta, lopultakin. No, poika tutkittiin perin pohjin. Odoteltiin päivän aikana kaikenlaisia labratuloksia, illalla päästiin kotiin. Diagnoosi edelleen vauvarokko, jonka pitäisi olla ohi muutamassa päivässä.
Ja arvatkaa mitä: nyt voidaan taas jo hienosti!
En muistanutkaan, kuinka ihanaa ja helppoa on, kun lapsi on terve (viikko on lyhyt aika, mutta niin pitkä ja piinallinen, kun se valvotaan ja huolehditaan oman lapsen jaksamisen puolesta). Tänään meinasi itku päästä, kun poika heräsi aamulla kikattelemaan omassa pinniksessään. Nyt sain jo muutaman lusikallisen kiinteääkin menemään, ja rokkokin on laskenut lähes kokonaan. Käytiin sen kunniaksi pitkä kävelylenkki ja sitten pulkkailtiin vielä.
Itse olen edelleen tosi väsynyt, mutta niin niin onnellinen. Jouduin käymään itsekin tarkistuksessa kovien suppareiden ja pienen tihuuttelun takia, mutta kaikki oli todella hyvin. Vauvan syke oli 155, joten terhakka sydän siellä pompottaa. Ihme, että matkalainen pysyy tällaisessa vauhdissa kyydissä. <3
Otin tänään kaikki joulukoristeet pois. Jotenkin joulun riisuminen on joka vuosi yhtä surullista. Mutta lähdetään huomenna reissuun anoppilaan, joten haluan aloittaa uuden vuoden sitten kotiin tullessa puhtaalta pöydältä, ilman joulukuusia ja muita. Harmi vaan, että uuden vuoden siivous jää ensi viikkoon. Odotan niin kovasti, että saa laittaa uudet lahjapyyhkeet ja petivaatteet. Pienestä se onni tulee.
Aplolle paljon myötätuulta yritykseen.
kaatjuska: teidän jouluaatto kuulostaa niin ihanalta. Minäkin aina haaveilen kotijoulusta, mutta toisaalta se on hankala järjestää, kun perinteistä on, että kaikki menevät aina minun porukoille. Ja ihania päikkäreitä Siirillä.
Miltä tuntuu nyt, kun saa taas jäädä vähän kotiin?
marza: Kivoja lahjoja olit saanut. Minäkin tarvitsisin uuden luurin, täytyy vissiin joulurahoilla ostaa. Kävinkin jo aleissa ja hamstrasin itselleni vaatteita. Mikä on muuten tosi tyhmää, kun eihän sitä tiedä, mahdunko niihin kohta enää.
Zoe: oletpa reippaana karkin suhteen. Miten joulu meni, oliko vaikea kieltäytyä kaikista herkkusuklaista? Ja ihana kuva Ronista, meillä ei vielä seiso suorassa itse.
Onnea uusista taidoista ja askelista! Anteeksi kun en muista nyt kommentoida kaikkea. Olen niin sekaisin vieläkin, että eilen unohdin tankata auton, vaikka tiesin, että pitäisi. Eiköhän sitten bensa loppunut ja arvatkaa minne jäin: junaradan tasoristeyksen eteen! Onneksi joku herrasmies työnsi meidät heti pois siitä. Ja onneksi mitään ei sattunut.
Piti jouluja toivotella teille, mutta enhän minä sitten koneelle kerennytkään, mutta sitäkin parempaa uutta vuotta kaikille!
-Minea ja Anton 9,5 kk