Heipsan!
Onnea kaikille vauvaantuneille :flower:
Mimosa söi tänään ensimmäistä kertaa koko aterian suoraan tissistä! Jos ruokailu nyt vain alkaa sujumaan, pääsee murunen kotio jo muutamassa päivässä.
Maitoa tulee ja paljon, olen vuorokauden aikana pumpannut jo litran, nytkin tätä kirjoittaessa lypsykone lauloi tunnin
Sitten ''hiukan'' tarinaa
synnytyksestä:
Eli maanantaina mentiin miehen kanssa kimpsuinemme ja kampsuinemme SatKs:n synnytysvuodeosastolle aamukahdeksaksi, jossa saimme kuulla kaikkien salien olevan täynnä ja että välttämättä en pääsisikään osastolle sinä päivänä. Osa sinä päivänä käynnistykseen tulleista käännytettiin takaisin kotiin, mutta minä, nainen jolla perätilavauva rv 40 sekä nainen jolla perätilakaksoset rv 38 pääsimme sisään. Sairaalakuteet päälle, Cytotecit kohdunsuulle ja eikun odottelemaan. Kohdunkaulan tilanne maanantai-aamuna oli siis 1,5cm kaulaa jäljellä, pehmeä ja tiukasti sormelle auki. Ensimmäisestä tabletista ei tapahtunut mitään, joten sain toisen neljän tunnin kuluttua ensimmäisten laittamisesta. Iltapäivällä alkoi supistelemaan muutamia kertoja tunnissa, mutta supistukset olivat kivuttomia, eivätkä tehneet kohdunsuulle muutoksia. Yön yli supistuksia tuli samaan tahtiin, ja aamulla lääkäri päätti ettei Cytotecejä laiteta lisää koska supistuksia oli alkanut tulemaan, vaikkakin ne olivat yhä kivuttomia.
Maanantaina huonekavereiksi saamani perätilasynnyttäjistä kaksosia odottava pääsi maanantaina sektioon ja toinen lähetettiin kotiin odottamaan torstaista sektioaikaa. Sain uuden huonekaverin, jolla aloitettiin myös käynnistys ja jonka kanssa höpöttäessä aika kului mukavasti. Iltapäivällä tuli jo muutama kipeäkin supistus, mutta iltaa kohden tuntui että koko homma alkoi mennä ohi. Huonekaveri taas sai heti kunnon poltot, ja hän alkoikin pyöriä ympyrää ja kärsimään kivuista illansuussa. Minä menin nukkumaan, mutta puolenyön aikaan heräsin kun mahasta kuului kovaääninen ''naps''. Luulin jo hetken että nyt meni lapsivesi, mutta äänen aiheuttikin limatulpan irtoaminen. Informoin tästä kätilöä, joka tuli katsomaan huonekaveriani. Samaan aikaan alkoivat kipeät supistukset n. 10-15 min välein.
Soitin miehen paikalle, ja loppuyön kipeitä supistuksia (tuntuivat voimakkailta kuukautiskivuilta ja kestivät n. minuutin) tulikin 10 min välein. Olin rättiväsynyt ja torkahtelin suppareiden välillä, muuten yö menikin huonekaverin kanssa voivotellessa ja ympäri huonetta kumarassa kävellessä. Aamuseitsemän-kahdeksan aikaan huonekaveri lähti kävellen synnytyssaliin (ehti olemaan siellä 8min kun vauva jo syntyi) ja kätilö kokeili kohdunsuun tilanteen; yön kärvistelyn tuloksena kanava oli lyhentynyt vaivaisen SENTIN!!! Siinä vaiheessa otti päähän ja lujaa, passitin miehen kotiin nukkumaan, ja pyysin jotain kipuun jos pystyisin nukkumaan. Sain aamiaisen sänkyyn, lääkettä, ja torkahdin. Supparit jatkuivat.
Hiukan yhdeksän jälkeen lääkäri tuli tsekkaamaan kohdunsuun: parissa tunnissa kanava häipynyt ja olin auki 4-5cm! ''Saliin vaan niin puhkaistaan kalvot'' sanoi tohtori, ja sitten meikää vietiinkin jo niin rivakasti etten ehtinyt kuin hälyttää miehen paikalle ja napata kamerat mukaan. Kalvot puhkaistiin klo 9.45 ja samantien supistukset alkoivat tulla parin minuutin välein ja olivat kipeitä. Ilokaasu auttoi, mutta pian tuli tarve jollekin tujummalle kivunlievitykselle, ja lääkäri tuli laittamaan kohdunkaulanpuudutteen. Se lievitti kipuja tunniksi, jonka jälkeen sain spinaalin. sen jälkeen aloinkin pikkuhiljaa olemaan kymmenen senttiä auki, ja sain luvan ponnistaa. Ponnistusvaihe oli nopea, helppo eikä sattunut juuri lainkaan. Minulle tehtiin pieni eppari, jonka jälkeen pää oli ulkona, ja pari työntöä myöhemmin koko tyttö, klo 13.26.
Siinä vaiheessa pääsi onnenkyyneleet niin äidiltä kuin isältäkin. Tytsy sai 9 pistettä (yksi meni muistaakseni väristä ) ja imi rintaa heti salissa. Kuitenkin pienen syntymäpainonsa vuoksi häneltä mitattiin verensokeri, joka alitti raja-arvon 2,5 lukemalla 2,4. Typy kiikutettiin vastasyntyneiden tarkkailuun samalla kun minua lähdettiin kärräämään synnytysvuodeosastolle. SVO:lla vaihdoin vain sängyn pyörätuoliin ja lähdin miehen kanssa samantien katsomaan vauvaa.
Toivu(i)n synnytyksestä todella nopeasti, istuminen reikätyynyn kanssa luonasi heti ja nyt kykenen istumaan hienosti ilmankin. SVO:lla oleminen ilman vauvaa oli kamalaa, joten synnytyksen jälkeen kävin siellä vain syömässä ja nukkumassa. Lauantaina pääsin kotiin, ollaan miehen kanssa oltu sairaalassa Mimosan luona klo 8.30-13.00 ja 16.30-21.30 välisenä aikana. Rankkaa, mutta tuoreen vanhemmuuden onnenhuuruissa sitä jaksaa mitä vain. Ja pian mekin saamme oman myttymme kotiin :heart:
upupa ja Mimosa 5vrk
