Ohessa eilen lupaamaani synnytyskertomusta jos joku jaksaa/haluaa lukea =)
Ti 10.3 kävin aamulla normaalisti vessassa ja vessakäynnin jälkeen tuntui, että jotain meni housuun. No ei muuta kuin takaisin vessaan kurkkaamaan mitä sinne tuli. Huomasin että kyseessä on limatulppa. Ei siis mitään isoa klönttiä kuten esikoiselta, vaan sellaista limaa, jossa on verta mukana.
Ja sitä tulikin sitten pitkin päivää.
Jonkun verran päivän mittaan supisteli, mutta ei mitään kivuliaita.
Odottavalla kannalla olin kuitenkin.
Illalla sanoin esikoiselle (7-vee), että varautuu yöllä mahdollisesti heräämään jos äidin täytyy lähteä synnyttämään. Poika kun kiikuutetaan siinä tapauksessa naapuriin.
Mies nukahti yhdeksän jälkeen sohvalle ja mä tapani mukaan roikuin netissä keskustelupalstoja selaillen
n.22.30 alkoi tuntua siltä, että olisi parasta laittaa supistuksia paperille ylös.
Siinä vaiheessa supistuksia tuli noin 10min välein koko ajan tihentyen. En siinä sitten enää malttanut mennä nukkumaan, vaan ajattelin pikkuhiljaa laittaa loppuja tavaroita kasaan ja keittelin varmuuden vuoksi synnärille rintakumit ja tutit mukaan.
Hieman ennen kahta olivat supistukset jo sitä luokkaa, että piti pysähtyä ja keskittyä hengittämään. Eli alkoivat olla kivuliaita ja tulivat 3-5min välein.
Soitin Kättärille, josta sanoivat että olisi hyvä tulla pikkuhiljaa sinne päin.
Tämän jälkeen herätin miehen, joka hieman epäuskoisena kysyi, että oletko nyt ihan varma?!
Ihan kun sitä ei itse tietäisi, että vauva taitaa tosiaan olla tulossa.
Tämän jälkeen esikoisen herättelyä ja suunta ensin naapuriin ja sen jälkeen Kätilöopistolle.
Noin 15min. ajomatkan aikana supistuksia tuli jo 2min. välein ja toivoin ettemme ole liian aikaisessa, emmekä liian myöhässä.
Sisään kirjauduimme klo 3.20 ja pääsin suoraan synnytyssaliin, jossa kätilöopiskelija oli meitä vastassa. Ajattelin, että opiskelija on hyvä juttu ja siitä voisi olla apua synnytyksen aikana.
Varsinainen kätilö tuli hetken päästä jolloin mitattiin vauvan sydänkäyrää ja supistuksia. Tämän jälkeen molemmat suorittivat sisätutkimuksen. Olin tuolloin 4cm auki. Tuli kehotus nousta pystympään ja siitä sitten keinutuoliin kiikkumaan.
Heti keinutuoliin siirtymisen jälkeen supistukset muuttuivat kivuliaimmiksi ja sain ilokaasumaskin käteen.
En itse aina tuntenut milloin supistus lähtee tulemaan, joten piti sitten siinä sivussa vahtia laitetta joka näytti koska supistus on voimistumassa. Ilokaasuahan pitää hönkäillä reilusti etukäteen, jotta vaikutus kerkeää kivuliaimpaan kohtaan (vaikutus alkaa vasta n. 45sek kuluttua).
Eihän sillä ilokaasulla pitkälle pötkitty ja ajattelin pyytää puudutusta.
Tässä vaiheessa olin jo huomannut, ettei kätilöopiskelijasta (joka muuten suoritti viimeistä harjoitteluaan ennen toukokuun valmistumista) ollut mitään apua.
Hän ei kysellyt mitään, eikä oma-alotteisesti tuonut mitään vaihtoehtoja esille.
Jos en olisi ollut uudelleen synnyttäjä, en välttämättä itse olisi osannut myöskään vaatia mitään.
Pyyntö kaikui kuuroille korville. Jouduin kolme kertaa pyytämään puudutusta, ennenkuin harjoittelija lähti kertomaan asiasta varsinaiselle kätilölle.
Tuossa vaiheessa en meinannut kestää enää keinutuolissa, vaan supistusten tullessa olin selkä kaarella ja melkein valuin lattialle (huvittaa ehkä näin jälkikäteen itseänikin).
Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen kätilö lopulta saapui ja teki uuden sisätutkimuksen todeten, että olen 6cm auki. Anestesialääkäri on kuulemma tilattu, mutta hänen tuloaikaansa ei pysty sanomaan.
Tuossa vaiheessa sanoin aika sarkastiseen sävyyn, että ensin joutuu puudutusta pyytämään monta kertaa ja kohta sitten sanotaan, että mitään ei ole tarjolla kun paikat ovat auki.
Kätilö tarjoutui laittamaan kohdunkaulan puudutusta, mutta en sitä vielä halunnut. Se kun ei kuulemma auta kuin ponnistusvaiheen kipuun.
Onneksi anestesialääkäri saapui kuitenkin muutaman minuutin sisällä ja sain kuin sainkin epiduraalin klo 6.00. Puudutuksen laitto sujui hyvin ja lääkäri töykeydestään huolimatta oli ammattitaitoinen ja nopea.
Puudutuksen jälkeen puhkaistiin kalvot.
6.30 olin jo 9cm auki ja synnytyslääkäri kävi vielä tarkistamassa tilannetta herpeksen takia. Vaikka herpes ei ollutkaan aktiivivaiheessa, he päätyivät laittamaan suoneen asikloviria estolääkityksenä.
Seitsemän aikaan oli kätilöjen vuoronvaihto ja siitä olin kiitollinen. Harjoittelijasta kun ei apua ollut ja varsinainen kätilö ei huoneessa käynyt kuin pari-kolme kertaa.
Uusi kätilö ja harjoittelija olivatkin sitten jo toista maata =)
Pikkuhiljaa tunsin kun vauvan pää alkoi painaa jalkojen välissä. En ensin sanonut mitään, koska varsinaisesti ei ollut vielä kova tarve ponnistaa. Seuraavalla supistuksella tuntui kuitenkin jo siltä, että nyt täytyy ponnistaa. Kätilö nosti peittoa ja sanoi, että niinhän tuo pää näyttää olevan tuossa tulossa, joten nostappa jalkaa.
Makasin kyljellälläni ja opiskelija nosti toisen jalkani olkapäälleen ja mies tuki polvesta.
Pää tuli ulos kuin itsestään, mutta vartaloa sai sitten jo oikein ponnistaakin. Tuntui että lapsi kyllä tulee ulos, mutta loppuraskaudesta vaivana olleet pukamat muistuttelivat olemassaolostaan tuossa vaiheessa. Sanoinkin, että kyllä se lapsi ulos saadaan, mutta toivottavasti ei perse repeä ennen sitä
Ponnistusvaihe kirjattiin alkaneeksi 7.15 ja prinsessa syntyi 7.23, mutta kätilön mukaan ei kestänyt niin kauaa.
Tyttö sai 10 pistettä ja isä leikkasi tietenkin napanuoran ja väänsi asiaankuuluvat ylpeän isä kyyneeleetkin :x
Istukka irtosi 7.32 ja painoa oli 740g.
Oksitosiinia sain vasta synnytyksen jälkeen, joten synnytys mentiin ihan omilla supistuksilla.
Osastolla olimme vauvan kanssa 2 päivää ja kotona kaikki lähtenyt sujumaan hyvin. Yöllä herää 1-2 kertaa syömään ja aamuisin on pidemmän aikaa jo hereillä katsellen maailmaa suurilla silmillään.
Tsemppiä kaikille masukkaille!
Kellohelma + prinsessa 1vko ja 2pv