maanantaita!
Koitanpas nyt naputella synnytyksestä jos neiti maltaa nukkua
Mies ja poika lähti pilkille joten rauhallista on.
Mutta ensin
Kaatjuska ja Mömmis: Hienoa että olette nyt vauvoinenne kotona!
Jadekettu: Jospa se pian tulis lähtö sullekkin =)
Kuten myös muille kärvistelijöille
Kiitos kaikille onnitteluista ja osanotoista, :hug:
eli siis..
to 2.3 käytiin pojan kanssa polilla ja ottivat multa sitä käyrää.. samalla lääkäri sanoi että haua ultrata samalla reissulla niin ei tartte maanantaina tulla, milloin mulle oli poliaika varattu.. Että maanantaina käynnistykseen jos ei synny vkl:n aikana. Tuolloin olin siis 3cm auki ja kanavaa 2cm.
Käveltiin polilta kauppaan ja naureskelin siellä työkavrereille (tai siis entisille työkavereille) että maanantaina alkaa tapahtua viimein.
Hyvä kun kotiin päästiin niin alkoi selkää ja alamahaa poltella aaltomaisesti.
Laittelin ruokaa ja askartelin pojan kanssa. Mies tuli töistä ja tuumasi että mitähän se lääkäri mulle teki kun tulin näin kauheen kipeeks heti. Vessassa käydessä tuli veristä limaa paljon.
Siinä siivoilin sitten ja pohdin että raskisko poikaa viedä vielä mummolaan jos vaikka kuitenkin loppu kivut. Välillä piti jo pysähtyä henkeä vetämään kipeimpien suppareitten kohdalla. Mies kuitenkin sanoi että lähtee pojan viemään kun menee kuitenkin jokunen tunti.
Minä jäin kotiin ja touhuilin kaikkea.. imuroin , tarkistin sairaalakassin jne.. Sitten laitoin saunan päälle ja lähdin koiran kanssa kävelylle kun tiesin että mies on ihan just kotona jos tartee kesken lenkin tulla hakemaan
Katottiin salkkarit ja pistin supistuksia vähän ylös.. soitin synnärille... ihjeeksi sain että kun supistuksia tulee alle 10min välein tunnin ajan niin voi miettiä tuloa.. että vähän omien fiilisten mukaan.
salkkareitten aikana alkoi tulla kipeämpiä supistuksia ja vikisinkin sohvalla että mene jo pois, mene jo pois!
saunaan mentiin ihan rauhassa (vaikka mies ois jo sillon ollut lähdössä synnärille). laitoin yöpuvun päälle että jos katotaan vähän telkkua ja mennään nukkumaan.. Vaan eipä mentykkään kun aloin olla jo niin kipeä että päätettiin lähteä näytille.
Sisään kirjauduttiin 21.10 ja olin silloin 5cm auki.
Ottivat käyrää ja kaikki ok. Kivunlievityksenä kaurapussit, suihku ja amme.
8cm:n kohdalla aloin olemaan tosi kiepä.. siihen asti pärjäsi hyvin suihkulla ja keskittymällä rentoutumaan ja hengittelyyn.
Jumppapallon päällä istuin ja supistuksia vaan tuli toisen perään.. miestä puristin rystyset valkoisena ja sitten alkoi tuntua että voimat ei yksinkertaisesti riitä. (mies näin jälkeenpäin sanoi että äytin siltä kun olisin ollut tolkutomassa humalassa
) mutta siltä se tuntuikin.. tuntui että ei edes katsetta saa kohdistettua mihinkään. siirryin siitä sängylle ja sanoi että iha juuri syntyy.. auttoivat vauvan pään edestä jäljellä olevan reunan pois ja annettiin lupa ponnistaa kun siltä alkaa tuntua.
Muistan että meinasin miltei suuttua kun eivät mulle mitään lääkettä antaneet vaikka pyysin ja anelin.. sanottiin vaan että ei keretä kun vauva syntyy juuri.
Ja siltähän se sitten tulikin :heart:
Napanuora 2krt kaulanympärilla ja käsi kaulalla. ääntä päästi jo ennen kuin oli kokonaan edes maailmassa..
Niin siro, niin täydellinen :heart: pisteet 9-9-10. 3.4.2009 klo. 00.50
Tikata ei tarvinnut. pieniä pintanaarmuja vain.
Koko synnytyksen kesto 5h josta ponnistusvaihe 5min ja jälkeisvaihe 10min.
Kun iskä oli kylvettänyt tytön sain hänet takaisin rinnalle ja alkoi imeä heti.
Hänet käytettiin vauvalassa kahden tunnin ikäisenä ja tuotiin sitten takaisin rinnalle. Mies lähti kotiin nukkumaan ja minäkin torkuin jonkun tunnin.
Tosi huonosti nukuin sairaalassa ja oli ihana päästä jo eilen kotiin!
Aamulla käytiin lääkärin tarkistus ja kaikki ok. väähn ehkä kellertävä mutta sanoi että jos ei enempää ala kellertää niin ei huolta. Solisluun murtumaa ei myöskään ollut jota kötilö hieman epäili kun ponnistusvaiheessa oli napsahdus kuulunut.
hyvät fiiilisket jäi ja kätilö ja kätilöopiskelija mukavia
jotenkin tuntui että synnytys oli paljon "selvempi" ilman puudutteita.. esikoista tein 14tuntia ja sain epiuraalin jne.. nyt tuntui että kroppa on koko ajan tietoinen ja ajantasalla mitä tapahtuu.
mutta kuitenkin sanoin miehelle että kun puolen vuoden päästä iskee mulle vauvakuume niin muistuta että nyt sanoin että ei ihan heti
isoveli ottanut "Nennulin" hyvin vastaan ja haluaa silitellä ja sylissä pitää. Koira myös vahtii tarkkana jokaisen toimenpiteen mikä pikkuiselle tehdään
kai tätä tekstiä tulisi sivu tolkulla mutta lopettelen tähän
taisi muutenkin kunnon romaani tulla :ashamed:
danjuska ja "Nennuli" (ei vilma enää
ja etunimikin taitaa olla koko perheelle jo sanattomasti päätetty
)
