Heippa kaikille ja onnea vauvautuneille!
Meikäläinen pääsi tositoimiin viime la-su välisenä yönä, juuri ennen kuin kelloja piti siirtää.. rv silloin 40+6
La iltana oli sellainen olo, että varmaan ens yönä lähdetään, vaikkei mitään suurempia merkkejä ollutkaan, oli vaan sellainen fiilis. Tietenkin mies sanoi että olo on ihan kökkö, kurkku kipeä jne. Minä siinä että kiva sitten oot synnytyksessä 39 kuumeessa..
Niin joo.. eli siis supistukset jatkuivat sitten kymmenen minuutin välein, limatulppakin irtosi joskus neljän aikaan mutta lapsivettä ei tullut. Kuuden aikaan soitin kättärille, sanoivat että kärvistele vielä kotona kun ekakertalainen olet. No kun puhelun lopetin, supparit tulivat 6 minsan välein. 45 minsaa kärvistelyä, soitto kättärille etten pärjää ja laitettiin kamat kasaan. Oltiin kättärillä klo 8, tarkistivat ja olin 7 cm auki! Olin ihan että oho! Noei muuta kun ilokaasua vetämään, kysyin epiduraalia, ja kätilö sanoi että koitetaan hetki vielä ilman, jospa vauva tulisikin nopeasti ulos. No vauva ei ollut laskeutunut tarpeeksi, laitettiin supistuksia lisäävä tippa. Epiduraalin sain puol kymmenen maissa. 10.50 aikaan kävi lääkärit kattelemassa, pohtivat saanko vauvaa ulos kun oon aika pieni. Oli sitten tyssännyt tuo avautuminen, lääkäri sanoi että siinä 7-8 cm.. pikkusen harmitti, mutta supistukset eivät tuntuneet juurikaan kun oli se epiduraali. No, lekurit häipäsivät, mun kätilö sai toisen potilan ja oli suurimmaksi osaksi pois huoneesta. Yhtäkkiä klo 11.10 alkokin tuntua omituiselta, ja sitten alkoikin tuntua tosi ilkeältä, vedin ilokaasua minkä kerkesin, alkoi ponnistuttamaan ihan hirveästi. Pari muuta kätilöä kävi tutkimassa, ja sanoivat etten saa ponnistaa, kun vauva ei ole vielä kääntynyt, mutta olisin kyllä täysin auki. Voi piru sitä kärvistelemistä! epiduraalista loppu siis tehot just väärän aikaan.. huokaus.. oma kätilö oli poissa, se kävi välillä ja mä sain jossain veiheessa luvan ponnistaa.. mut kätilö kävi välillä toisessa honeessa, mun mies oli ihan äimänä, että mihin se nyt häviää koko ajan kun vaimoke tässä ponnistaa. Ponnitusvaihe itsessään, kun sain siis ponnistaa niin kesti sen 25 minsaa.. ja pikkuinen syntyi maailmaan 29.3 klo 12.15. Joutuivat leikkaamaan epparin ja silti tuli repeämää.. Mies kätilö auttoi ponnistuksessa painaen tuosta vatsan päältä. Pieni oli heti terhakkakana huutamassa, sai 9 pistettä. Napanuora oli kerran kaulan ympärillä.
Eli siinä se, oltiin kaks päivää kättärillä ja ti päästin jo kotiin. Tänään oli tarkistus punnitus neuvolassa ja pieni oli jo ylittänyt syntymäpainonsa! Itse ole melko kipeä tuolta alhaalta, rinnat on arat imettämisestä, molemmissa rinnoissa on vesirakkuloita, jotka on toosi kipetä kun tuo pieni imee..
Muta on tää mahtavaa! ei voi olla tuijottamatta pikkuista.. väsyttää sikana, mutta ei osaa oikein nukkuakkaan!
Isoja supistuksia kaikille niitä odottaville! Ja tsemppiä synnytykseen! Kyllä se ulos tulee, vaikkei ehkä siinä ponnistaessa silta koko ajan tunnukkaan!
Zerbula ja pieni tyttö 5 vrk
