Moi. Eka yö vauvan kanssa kotona ohi ja se meni kyllä kurjasti :'( Vauva itkeskeli koko illan ja enemmän ja vähemmän koko yön. Tuntuu että sitä vaivaa masu, kun se paukuttelee aika paljon. Tänään mennyt paremmin ja vaavi (ja äitikin) saanut nukuttua. Jospa se on vaan ohimenevää masuvaivaa.
Synnytyskertomukseni kokonaisuudessaan:
Kaikki alkoi supisteluilla, jotka voimistuivat iltaa kohden silloin 11.3. Vastaanotolle mentiin illalla klo.18:30 Supistukset olivat kovia ja säännöllisiä, mutta kohdunsuun tilanne vasta alkuvaiheessa, auki pari vaivaista senttiä. Olin ammeessa joskus yhdeksän maissa ehkä noin tunnin, siellä olo helpotti vähän, mutta vain hetkeksi. Kun nousin ammeesta, pyysin ilokaasua tai jotain kivunlievitystä sitä kuitenkaan saamatta kohdunsuun tilanteen vuoksi. Tässä vaiheessa olin jo kovin väsynyt ja itkuinen. Kymmenen ja yhdentoista aikoihin sain vaan lämpötyynyn vatsalle kipua helpottamaan ja tilanne kohdunsuulla edelleen sama vaikka kivut sietämättömiä. Itkin ja kysyin että miksei mitään tapahdu, sain selitykseksi että olen liian väsynyt ja jännittynyt, ettei kohdunsuu pääse "rentoutumaan". Minua ja miestäni kehoitettiin nukkumaan, vaikka aamuun asti. Synnytyssalista valot kiinni ja hyvää yötä. Itkin ja huusin supistuksia. Vartin päästä tästä meni lapsivesi, soitin kätilön paikalle. Kohdunsuuta ei edes tutkittu vaan vesi kuivattiin altani ja kehoitettiin jatkamaan unia. Kysyin että eikö tämä ole nyt edistystä kun vesi menee, kuulemma luultavasti silti menee aamuun.! Mielestäni tässä vaiheessa mulle olis jo pitäny antaa jotain kivunlievitystä! |O Valot taas kiinni ja hyvää yötä. Supistukset oli niin kovia että mä todella huusin ja kirosin. Tunsin painetta kohdunsuulla ja sanoin miehelle että mä synnytän kohta. Soitin taas kätilön joka lämmitti lämpötyynyn ja neuvoi rentoutumaan!Soitin taas kelloa heti kun kätilö oli taas jättänyt meidät mieheni kans keskenään. Kello oli vartin yli kaksitoista ja mä huusin ja itkin etten jaksa enää, haluan kivunlievitystä. Kätilö lähti huoneesta soittamaan päivystäjälle joka oli suositellut epiduraalia. Kello oli puoli yksi yöllä kun karjuin että mä synnytän nyt! vihdoinkin kohdunsuu tutkittiin ja kätilön yllätykseksi se oli täysin auki! Kätilö sanoi että älä ponnista ja lähti juoksien huoneesta. Huusin miehelle, että ota vauva kiinni, se syntyy. Vihdoinkin kätilö palasi sen päivystäjän kanssa ja alkoi ottaa vauvaa vastaan. Tässä vaiheessa muuten olin saanut käsiini ilokaasumaskin jota hädissäni hengitin, mua neuvottiin että heti kun tunnet että supistus tulee niin vedä henkeen jne. ja mä karjuin että ei ne ala ja lopu vaan kipu on jatkuvaa, hengitin sitä hädissäni ihan kokoajan ja joku sanoi että älä ota niin paljon kun menee pää sekaisin.! Mulle laitettiin hädissään niitä remmejä mahan ympärille mittaamaan niitä käyriä, vauvan sydänääniä ei saatu. Kehoitettiin työntämään kovaa. Kysyin onko vauvalla hätä, kuulemma oli. Sattu niin että huusin että kuolen ja niin luulinkin. Sitten 00:40 vauva syntyi. Se oli sininen mutta onneksi kunnossa. Kipu loppui siihen, mutta pelkäsin ett olin halvaantunut kun kumpikin käteni oli tönkkösuorana enkä saanut niitä yhtään liikkumaan. Kyselin hädissäni et miksei kädet toimi, kuulemma johtuu siitä kun hyperventiloin. Sain vauvan vatsan päälle. Sit kun kädet alko vihdoin toimia niin sain vauvan rinnalle ja se alkoi heti hyvin imemään. Kuin ihmeen kaupalla en ollut revennyt pahasti, ei tarvinnut ommella yhtään. Kokemus oli aivan kammottava ja olenkin sanonut että meidän lapsiluku on nyt tässä.
enne ja aarre-poju 3vrk
Ja oikein mukavaa loppuodotusta sinulle :heart: 