Voi MaMa
Mitä tähän nyt sanoisi, kun ei sanoja oikein löydy. Toivottavasti saatte asiat setvittyä kuntoon tavalla tai toisella :hug:
Nannaliinan tavoin mäkin kiroilen välillä sitä, miten HITAASTI se paino putoaa...mutta kun katson pari viikkoa tai kuukauden taaksepäin, niin ihan kivastihan se paino on laskussa. Jos kuukaudessa putoaa 2 kg, niin siihen olen kyllä tyytyväinen
Olenkin tässä nyt pohtinut sitä, että josko siirtyisin siihen kertaviikkoon-punnaamiseen. Nyt olisin siihen ehkä henkisesti valmis
Ja se iltasyöminen...pois moinen
Mä olen koittanut ajatella iltasyömisen niin, etten söisi enää klo 20 jälkeen, ellei oikeasti ole tarvetta. Siis esim tänään pitää pohtia, että olisiko ehkä yksi ruokailu vielä ihan paikallaan, koska olen syönyt tänään hävettävän huonosti. Mutta normaalisti en syö enää klo 20 jälkeen, koska ei kroppa enää tarvitse yöllä ruokaa
Mä en tosiaan niitä kaloreita laske, joten en tiedä paljonko olen niitä tänään syönyt. Mutta kyllä ne alle suositusten on.
Heikottaako?!?
En tiedä oltiinko kysymystä suunnattu varsinaisesti mulle, mutta vastaan silti. Tuo kysymys on siinä mielessä todella typerä, että jos mua heikottaisi, niin kai mä nyt senvertaa kuitenkin järissäni olen, että mä söisin sitten enemmän.
Vaikka mulla on kalorit luultavasti siellä 600-1000 pintaan per päivä, niin ei se silti sitä tarkoita, etteikö pää pelaisi enää yhtään
Ja toisaalta, jos kuitenkin edistyy treeneissä, niin ei silloin ihan kuolemankielissä kuitenkaan voida vielä olla
Kuten olen kertonut, olen omalla kohdallani laihduttanut kymmeniä kertoja...ja mikä olikaan sitten se lopputulos. Aika iso.
Nyt olen löytänyt keinon, jonka avulla olen elämäni ensimmäistä kertaa onnistunut pudottamaan painoa ihan oikeasti. Myönnän kyllä, että terveellisempiäkin tapoja löytyy, mutta nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä on kuitenkin ainoa keino, jolla onnistun. Ja siksi aion sitä jatkaa.
Mä kannoin melko suurta ylipainoa 4 vuotta...ehkei muutaman kuukauden kestävä tiukka dietti ole sen suurempi rasite kropalle. Varsinkin kun miettii asiaa sitä kautta, että jos en olisi tällä dietillä, olisin nyt ja jatkossakin ylipainoinen.
Olen kyllä kovasti pohtinut tätä diettiäni...olen pohtinut onko se hälyttävää vai ei, etten tunne nälkää. Toisaalta en tuntenut sitä joulukuussakaan, jolloin mätin hiilareita kaksinkäsin.
Olen pohtinut olenko normaalia väsyneempi. En mielestäni muutoin, mutta treenien jälkeen kelpaa torkut.
Olen pohtinut sitäkin, että nousisiko penkistä rautaa enempi, jos söisin enempi. Tähän en osaa antaa vastausta.
Olen pohtinut sitäkin, että onko minulla syömishäiriö ja ongelma ruokaan suhtautumisessa. Ja tähän oli itseasiassa aika helppo vastata. On.
Koen kuitenkin, että olen paranemaan päin. Tarkoitan siis sitä, että koen sen menneen hiilarimättöelämän huonompana vaihtoehtona kuin tämän nykyisin. Tiedostan senkin, ettei nykyinen on paras mahdollinen. Mutta parempi.
Kovasti olen pohtinut ruokavaliota ja sen järkeistämistä entisestään, mutta se mietintätyö pitää saada rauhassa tehtyä loppuun.
Olen muutoinkin ääripään ihmisiä. Se on kaikki, tai ei mitään.
Ja mulle on ihan sama mitä muut sanoo...mä teen miten haluan. Välillä se vie mut ojasta allikkoon ja monasti olen hakannut päätäni seinään. Mutta näin se vaan vuodesta toiseen silti menee.
Selkeästi epänormaaliin syömiseen puuttuminen netin keskustelupalstalla on ajatuksena kovin kaunis...mutta vaikka te kaikki sanoisitte mulle, että mun pitää syödä lisää, niin arvatkaa söisinkö.
Jotta tällaista tällä kertaa. Aamupaino 65,3 kg, eli vähän tuli menetettyjä grammoja takaisin. Kovasti toivon, että sunnuntaina vaaka näyttäis 400g vähemmän, mutta katsotaan, katsotaan