Vihdoin edes hetken jaksan istua koneella ja lukea miten teillä muilla etenee raskaus. Ihana lukea et mitä ajatuksia itse kullakin pyörii mielessä just' tällähetkellä.
Mun raskaus on ollut erittäin vaikea, pahoinvointi on ollut enemmän kuin järkyttävä. Ja hehkeydestä ei oo pienintä unelmaakaan, en osaa ollenkaan nauttia tästä raskausajasta. Joskus aikanaan kuvittelin olevani erittäin hehkeä äitiehokas, kun tulen raskaaksi. Nyt en selviä ilman Zofrania (lääke, jossa vaikuttava aine ondansetroni) ja niitä päiviä et kykenen kodin ulkopuolelle on hyvin vähissä. Tottakai olen enemmän kuin onnellinen tulevasta lapsestamme, mutta tämä neljä kuukautta on vienyt kaikki voimat.
Asun ulkomailla, ja meidän lähipiirissä ei ole lapsiperheitä ollenkaan. Kun ensimmäistä lasta odotan niin olen välillä vähän hukassa kun en tiedä mitä kuuluisi millonkin tapahtua/mitä kuuluisi millonkin tuntea. No, internet tuo onneks kaverit ja perheen lähelle tännekkin.
Täällä käyn lääkärissä vähintään kahden viikon välein. Sen lisäksi toki tullut useamman kerran oltua tiputuksessa sairaalassa. Täällä oon tykännyt siitä että raskautta seurataan todella tiheästi, vaikkei terveydenhuollon taso olekkaan yhtä hyvä kuin Suomessa.
Lääkityksen lisäksi syön rautaa, foolihappoa ja B12-vitamiinia. Toisinaan yritän syödä myös muita vitamiineja mutta pahoinvoinnin takia en saa lääkkeitä alas.
Perjantaina pääsen taas näkemään miten pieni voi ja et onko kaikki hyvin. Kummasti sitä kasvaa kaikkia huolenpeikkoja mieleen parissakin viikossa kun itse en voi hyvin. Onneksi tähän asti vauvalla on ollut kaikki hyvin. Nyt sais jo tietää vauvan sukupuolenkin, mut taidan jättää sen itse vauvan syntymähetkeen.
Vauvalle en oo juuri mitään hankkinu, enkä oo ajatellut hankkiakkaan kuin jotain mikä on pakollista. Kestovaippoja ostin, niitä oon ajatellut käyttää pikkusella. Katotaan et kuinka pitkään se ajatus kestää sit syntymän jälkeen.
Toistaseks oma mahakin on kasvanut vain vähän eikä oo tarviinnu käydä vaatekaupoilla. Yritän opetella syömään kovasti kun oma paino on vain laskusuunnassa.
Hyviä ja hehkeitä vointeja teille kaikille!
rv 15+5
Mun raskaus on ollut erittäin vaikea, pahoinvointi on ollut enemmän kuin järkyttävä. Ja hehkeydestä ei oo pienintä unelmaakaan, en osaa ollenkaan nauttia tästä raskausajasta. Joskus aikanaan kuvittelin olevani erittäin hehkeä äitiehokas, kun tulen raskaaksi. Nyt en selviä ilman Zofrania (lääke, jossa vaikuttava aine ondansetroni) ja niitä päiviä et kykenen kodin ulkopuolelle on hyvin vähissä. Tottakai olen enemmän kuin onnellinen tulevasta lapsestamme, mutta tämä neljä kuukautta on vienyt kaikki voimat.
Asun ulkomailla, ja meidän lähipiirissä ei ole lapsiperheitä ollenkaan. Kun ensimmäistä lasta odotan niin olen välillä vähän hukassa kun en tiedä mitä kuuluisi millonkin tapahtua/mitä kuuluisi millonkin tuntea. No, internet tuo onneks kaverit ja perheen lähelle tännekkin.
Täällä käyn lääkärissä vähintään kahden viikon välein. Sen lisäksi toki tullut useamman kerran oltua tiputuksessa sairaalassa. Täällä oon tykännyt siitä että raskautta seurataan todella tiheästi, vaikkei terveydenhuollon taso olekkaan yhtä hyvä kuin Suomessa.
Lääkityksen lisäksi syön rautaa, foolihappoa ja B12-vitamiinia. Toisinaan yritän syödä myös muita vitamiineja mutta pahoinvoinnin takia en saa lääkkeitä alas.
Perjantaina pääsen taas näkemään miten pieni voi ja et onko kaikki hyvin. Kummasti sitä kasvaa kaikkia huolenpeikkoja mieleen parissakin viikossa kun itse en voi hyvin. Onneksi tähän asti vauvalla on ollut kaikki hyvin. Nyt sais jo tietää vauvan sukupuolenkin, mut taidan jättää sen itse vauvan syntymähetkeen.
Vauvalle en oo juuri mitään hankkinu, enkä oo ajatellut hankkiakkaan kuin jotain mikä on pakollista. Kestovaippoja ostin, niitä oon ajatellut käyttää pikkusella. Katotaan et kuinka pitkään se ajatus kestää sit syntymän jälkeen.
Toistaseks oma mahakin on kasvanut vain vähän eikä oo tarviinnu käydä vaatekaupoilla. Yritän opetella syömään kovasti kun oma paino on vain laskusuunnassa.
Hyviä ja hehkeitä vointeja teille kaikille!
rv 15+5