Maaliskuun mussukat 2015 *Elokuu*

Täällä sitten hieman eri tunnelmissa kuulumisia kuin viimeksi.

Tosiaan kävin siellä NP-ultrassa 19.8.
Tänään soitti kätilö arvelen ja kertoi että riskiluku oli sen verran iso että kannattaisi seuraavaksi otattaa se lapsivesinäyte rv viikolla 15.
En laittanut vastaan. Kyllä sitä haluaa varmuuden mikä on vauvan terveys hyvissä ajoin.

Minulla on vain suuri epäilys siitä että jo pelkästään ikäni vuoksi laittoivat ehdolle tuohon operaatioon. Edellinen raskaus ollut täysin normaali ja terve lapsi.

Ohuella neulalla otetaan vatsapeitteen läpi kohdusta 20 ml lapsivettä. Ei kuulemma pitäisi tuntua lihaspistosta kummemmalta. Ajan antoi 11.9. Kertoi vielä että hänelle itselleenkin on tuo tehty kaksi kertaa. Ei sanonut että itsellään olisi ollut paha kokemus.

Muutenkin ollut mielialassa matalapainetta .
Mullahan oli se kuumetauti vielä reilu viikko sitten. Allerginen kun olen niin limaa on purkanut vielä tämänkin viikon ja yskittänyt :/... Sitten kun en voi käyttää mitään allergialääkettä niin alkaa jo väsyä tähän olotilaan. Tukossa olen siis ollut toista viikkoa :snotty:.

Poskissa jo alkanut tuntua painetta, näinköhän vielä menee poskionteloihin ja joutuu antibiootit ottamaan vaikkei tähän asti ole koskaan tarvinnut. Eipä toisaalta olis ihme kun tauti pitkittyy. Sepä tästä puuttuisi. Mielellään en ottais niitäkään raskaana.

No, jospa tämä tästä alkaa helpottamaan. Viime yö vielä meni jotenkin huonosti nukkuessa. Tunnin päiväunet hieman auttoi kuiten asiaan. Huomenna on päivä uusi.

 

Höh, voi sua Daria! Tukkosena ja väsyneenä ei kyllä varmasti moiset uutiset yhtään paranna päivää saati ohenna olotilaa. Koitahan saaha levättyä, toivotaan että lähtis olo helpottumaan eikä tarviis turvautua lääkkeisiin. Sitä kun saa kunnolla levättyä nii jaksaa paremmin, kova paranemis mantra vain päälle ja räkä mäkeen

 

Liikunnasta: täällä meinaa pää seota kun kuudes viikko pakkolepoa alkaa maanantaina! Odotan kovasti liikuntalupaa, ainakin pyöräily ja uinti on sellaisia kait mitä sopii tehdä jaksamisen rajoissa ja niissähän voi vastusta itse säädellä helposti suorituksen aikana.
Painonnousu: musta tuntuu että vaikka maha kasvaa ja turvottaa niin yllätyin kuinka vähän neuvolan puntari näytti! Se näytti kiloa vähemmän kuin joulukuussa ( Kkm raskauden aikana) joten jatkan jatkuvaa syömistä. Oon vaan vaihtanut patongit ja juustot porkkanoihin ja hedelmiin ehkä se painonhallinta löytyy sieltä mun kohdalla tms? Nää on niin maagisia juttuja et ei kyl tiiä.
Synnytys: apuva..... Oon ajatellut että alatiesynnytys olis lähtökohta mulle kun noi leikkauksista toipumisen on niin inhottavia. Oon kans kuullut että alatiesynnytys olisi turvallisempaa molemmille vaikka eniten pelkään henkilökunnan viivyttelevät hätätilanteessa sektiopäätöstä jne kun näitä tarinoita on korviin kantautunut. Mieheni aina sanoo että luota ammattilaiseen, ne kyl tietää mitä tekee...
Mitään ei vaan pidä päättää etukäteen...
Muuta: kysyin yksityislekurilta eilen että koska voin huokaista tän raskauden osalta ja alkaa luottamaan et kaikki järjestyy? Totesi vaan naurahtaen että viikon 34 jälkeen ja jos asut sairaalan vieressä niin vkon 24 jälkeen lapsi pärjää yleensä teholla
Olin vähä hiljasena hetken, sit kerroin ettei täällä tehdä edes hätäleikkauksia ja sairaalaan on 45 min ajo niin se totes että Kauheeta joo, sitten et voi kyl muuta kun ottaa sairaalan vierestä itsellesi asunnon!
Ehkä se oli vitsi mut ajattelin kyllä ettei mun stressiäni helpottanut....
Vaan mielihyvin muistelen eilistä ultrakuvaa jossa pienokainen 9+4 pyöri ja hyöri niin ettei meinattu mittaa saada! Oih! Sydämeni suli ja miehen silmä kostui :heart:
Isoäitini totesi tuohon että sit se on poika!
Onko tuosta kokemuksia voiko liikkumisen perusteella päätellä mitään?
Hih, ihanaa odotuksen aikaa! ( ja Darialle voimia!)

 

Heippa!
Ilmoittaudunpa minäkin nyt tänne. Viiden viikon ajan olen sulatellut tätä ihmeellistä asiaa itsekseni ja puolison kanssa ja vihdoinkin alun jännitys on alkanut laantua. Toisin sanoen en ajattele asiaa enää _ihan_ jokainen sekunti. Viikkoja on tällä hetkellä 9+2 (LA 26.3.2015, 31v., ensimmäinen lapsi, synnytyssairaala KOS).

Näiden viiden viikon aikana, kun olen asiasta tiennyt, on tapahtunut niin paljon. Kävimme rv 7+4 varhaisultrassa, jota pelkäsin kovasti, koska minusta tuntui, että oireet (kuvotus, rintojen arkuus) olivat alkaneet hälvetä muutamaa päivää ennen ultraa. Kaikki oli kuitenkin hyvin, näimme sydämenlyönnit ja koko vastasi rv 7+3 (10,4 mm).

Kahdeksannella viikolla kerroimme omille vanhemmillemme ja varsinkin omalle äidilleni kertominen oli hyvin tunteikasta. Hän on odottanut kovasti lastenlapsia jo ainakin 10 vuoden ajan... Sairastin lapsena vakavaa sairautta ja äitini pelkona oli, etten tuon takia voisi saada lapsia lainkaan.

Lisäksi minulla on PCO (monirakkulasyndrooma), mutta siitä huolimata tulin raskaaksi heti ensimmäisellä tarkoituksella ajoitetulla kerralla. Käytin aikaisemmin ehkäisynä LadyComp-ehkäisytietokonetta ja kun päätimme, että haluamme lapsen, aloin käyttää LadyCompia päinvastaiseen tarkoitukseen. Hyvin toimi

Toisin sanoen, vaikka mitä vielä tapahtuisi, olen hyvin onnellinen siitä tiedosta, että voin ylipäätään tulla raskaaksi! Ihanaa myös lukea teidän muiden ajatuksia odotuksesta! Ja pahoittelut vielä teille, jotka olette kokeneet ikäviä vastoinkäymisiä.

 

Heips vaan

Uskaltaisinkohan minäkin jo tänne. Joka päivä oon plussattuani seuraillut, mutta jotenkin tuntunut niin epätodelliselta että oon pysytellyt sit taustalla.

Meillä siis jo 2 murusta, tyttö 7v ja poika 6v. Tyttö syntyi neljän vuoden yrityksen ja lapsettomuushoitojen aikaansaamana, poika olikin sitten ihana luomuylläri. Nyt mulla on pitkään ollut biologiset lääkkeet käytössä ja tuli hyvä hetki laittaa lääkitys tauolle ja hyvin suunnitelmallisesti.. ja onneksi nopeasti raskauduin <3

Eli tunnen itseni jo aika vanhaksi Jostain syystä sekin tuonut paljon lisää pelkoja onko kaikki hyvin, toisaalta suhtaudun tähän raskauteen ihan eri lailla kuin aikaisempiin.. Jotenkin seesteisemmin. Tosin mun np-ultra on vasta 12+5, ja silloin saadaan ekan kerran edes tietää onko "ukko" hengissä. Neuvola oli 8+1 ja silloin ei sydänääniä kuunneltu. Oon kyllä voinut tosi huonosti, enemmän iltaisin. Sekä väsymys on megalomaaninen!! Töitten jälkee pikku päikyt ja ysiltä silti nukkumaan.. Huhhuh kun musta on tosiasn tullu vanaha!!

Heti hirmu romaanit. Mä oon vielä kahden vaiheilla tuon facen kaa...

En osaa kännyllä värittää..

LA 25.3/Höpönenä/35V./3.lapsi/NKL tai KOS

Höpönenä ja pikku"ukko" 9+3


Darialle paljon voimia <3

 

Heippa vaan :wave:

Ensiksi tervetuloa uusille ja voimia kaikille ongelmien kanssa kamppaileville.

Mies lähti koulutusreissulle ja poika on äitinsä luona viikonlopun, joten tulin tänne hiukan kirjoittelemaan.

Täällä oli juteltu mammalomasta. Itsellä on sellainen tilanne, että työsopimus loppuu 19 joulukuuta. Siitä sitten suoraa pois jään, koska tuskin suostuvat kuukaudeksi uusimaan. Ja eihän sitä tiedä jaksaisiko silloin edes enää, olen työssäni kuitenkin jalkojen päällä melkein koko päivän. Aika voi toki hiukan pitkäksi tulla, mutta pestään ja järjestellään sitten vaikka vauvanvaatteita

Onko muilla jo muuten vaatteita hankittuna tulokkaalle? Sorruin nimittäin alennuksella jo jonkun verran ostamaan. Tietysti takaraivossa välillä jyskyttää ajatus siitä, että kaikki ei menekkään hyvin. Sitten täytyy vaan jättää vaatteet seuraavalle tulokkaalle.

Synnytyksestä alateitse olisi tarkoitus synnyttää, jos se vain mahdollista on. Avoimin mielin olen kuitenkin, tulee miten tulee

Labra-aika meillä on 29. päivä virtsa- ja verikokeisiin. Siitä sitten 12.9 kovasti odotettu ultra. Masu vaan tuntuu jo niin hirveän isolta, päässä pyörii jatkuvasti ajatus pidemmällä olosta. Malttaisi vain odottaa

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tarrasukka 9+1

 

Kauheesti täällä pulinoita, hitsi kun ei ehdi kaikkea miettiä ja kommentoida!

Pakko tulla kertomaan torstain kuulumisia. Meillä oli siis torstaina nt-ultra, jonne menin kauhusta jäykkänä, heräsinkin aamulla jo ennen neljää. Kuten arvata saattaa, kaikki oli pikkuisella oikein hyvin ja valtava helpotus ja onni oikein tulvahti. Sain viimein oikean la:n, joka on 5.3. . Pikkuinen hörppi lapsivettä ja liikkui ihanan rauhallisesti isosiskoonsa verrattuna. Voi kun olisi saanut videoida niitä liikkeitä!

Miehen kanssa käytiin samalla vähän ostoksilla kun kerrankin täältä Suomen mustasta pisteestä päästiin kaupunkiin. Oltiin menossa kauppakeskukseen pihville, kun herra pysähtyi korukaupan edessä ja kysyi pitäisikö mennä ostamaan sormukset, vai ostetaanko vasta seuraavan ultran jälkeen. Vastasin jotain "just joo" tms. ja sitten hän sanoi uudestaan, että käydään ostamassa sitten, kun ollaan seuraava ultra käyty. Siinä vaiheessa oli pakko pysähtyä ja pyytää miestä toistamaan ja vielä kerran oli senkin jälkeen pakko kysyä oliko hän tosissaan. Ja olihan se. Pikaiset muiskut vaihdettiin ja sitten olinkin jo rullaportaissa kyynelehtimässä. :heart:

Kyllä sitä vaan jotenkin yllättyy, vaikka meillekin on ihan kohta tulossa jo 10 vuotta yhteiseloa täyteen. Mitään romanttista toispolvikosintaa saatika flasmob-tempausta oli turha meidän jössikältä odottaakaan, joten elämän ainutlaatuinen hetki oli tällä kertaa tämmöinen, vähän arkisempi. Silti tunne on varmasti sama kuin jos puitteet olisivat olleet romanttisemmat.

Sen verran täytyi kuitenkin ottaa sanojaan takaisin alkujärkytyksestä toivuttua, että sanoin heti, etten kyllä suostu mihinkään 10 vuoden kihla-aikaan, vaan sitten kanssa mennään naimisiin ja jätetään vaikka kihlasormusten osto kokonaan välistä. Itse tahtoisin minihäät jo nyt joulukuussa, neuvottelut ovat vielä käynnissä...

Alppis + Aarre 12+2

 

Oih Alppis!!!
Ihanaa ja suloista! Onnea paljon! :flower:
Tervetuloa kaikille uusille, vielä mahtuu mukaan opcorn:

 

Sunnuntainen tervehdys! Itselläkin jäänyt tänne kirjoittelu vähemmälle, kun on niin paljon iisimpää facessa, mitä käyttää päivittäin. Mutta tässäpä mietteitä käytyihin keskusteluihin.
Meillä esikoinen on kahden ja puolen ja tietää äidin masussa köllivän vauvan. Miettii, mitä se osaa tehdä ja mitä sen kanssa voi tehdä. Tyttö siellä kuulema "luikertaa" ja heiluttaa käsiä. Hassua, vahva tyttöolo on myös meillä vanhemmilla. Ei suuremmin puhuta esikoisen kuullen vauvasta, ajantaju on kuitenkin pienellä tämän suhteen niin hukassa... Aikaa myöten sitten enempi.
Meillä nuo veriseulatulokset pitää soittaa ja ottaa matkaan ultraan. Mietin just, pitääkö kokeita aikaistaa, kun kulkevat Hesan kautta ja väliä tulee vaan neljä päivää. Nt- ultra 12+0.
Neuvolakäyntejä täällä ei ole varsinaisesti vähennetty, mutta tarkka sanoi niitä harvennettavan tosikon kohdalla, jos odotus näyttää etenevän mallikkaasti.
Liikunnan vähyydestä koen huonoa omaatuntoa. Esikoisen aikana harrastin säännöllisesti ja monipuolista liikuntaa, nyttemmin en juuri mitään arjen kiireisiiin ja esikoiselle ajan pyhittämiseen vedoten. Peruskunto on rapistunut ihan taatusti. Nyt on otettava itseä niskasta kiinni ja alettava ulkoiluttaa itseä. Jumppaa ja puolen tunninkaan kävelymatkoja.
Työsuhteeni on vakituinen eikä mulla ole aikomusta aloittaa mammista varhennettuna. Mielelläni kuljen töissä, jos vain olot antavat myöten.
Synnytyksen suhteen koitan pysyä viileänä ja avoimena. Esikoisesta tein ajatustyön sektioon, koska istukka nousi kohdunsuulta vasta jtn rv30+. Alatiesynnytys oli pelkästään hyvä kokemus eikä siitä jäänyt mitään hampaankoloon. Toki ymmärrän, ettei kaikki välttis nyt mene yhtä mallikkaasti, mutta pohjalla on ainakin positiivinen kokemus, josta ammentaa voimaa ja uskoa.
Darialle extratsempit! Sua kyllä vastustaa kohtuuttoman paljon. En voi kuin jaksamista toivotella!
Mutta nyt pyöräilylenksulle! Tästä se uusi, ehompi elo alkaa (täytyy varmaan pakata eväkset matkaan, niin ei mene kulutuksen puolelle!

 

Onnea Alppis! <3
Täällä hormonihirmu ihan kyynelehtii

Tervetuloa uusille odottajille! :flower:

Äippälomasta: Aikomus on jäädä töistä pois sitten kun on "pakko". Jos vointi vaatii lepoa tms. niin sitten täytyy vaan jäädä sairaslomalla aikasemmin. Lisäksi olisi jonkin verran lomia pitämättä, niin täytyy nyt katsoa miten nekin ehtii pois pitämään..

Synnytyksestä: Toivon, että pystyisin suoriututumaan synntyksestä täysin luomuna, mutta avoimin mielin menen kuitenkin synnyttämään ja otan vastaan mitä vastaan tulee. Ainoa mikä suorastaan ahdistaa on tipan laitto käteen. Ne muutamat kerrat, kun olen joutunut tippaan käsi on välittömästi turvonnut täysin liikkumattomaksi ja tullut todella kipeäksi, niin toivon ettei kanyylia laiteta joko ollenkaan tai että sen voi laittaa muualle kuin käteen. Ilmsesti kanyylin kuitenkin laittavat varmuuden vuoksi jokaiselle, jos tulee kiire..

Liikunnasta: Ennen raskautta liikuin kolmesta kuuteen kertaan viikossa, jumppaa, salia, juoksua.. Alkuraskauden väsymys vei kuitenkin sängyn pohjalle ja urheilu jäi oikeastaan kokonaan. Väsymys on aika hyvin nyt väistynyt, mutta liikunnan herättely on ollut aika takkuista.. Viime viikolla kävin kerran jumpassa, mikä olikin aivan mahtavaa pitkästä aikaa, mutta taas tällä viikolla en ole käynyt kertaakaan! Ens viikolla on kyllä taas mentävä vähintään kertaalleen, mielummin tietysti useammin, mutta katotaan kuinka käy..

Ostoksista: On tullut tehtyä vaateostoksia alesta jo, mutta hyvin maltillisesti. Enemmän täällä on mummi (minun äiti) hurahtanut villalankoineen, potkupukuineen ja lakanoineen

Huomenna olis sitten ultra, toivottavasti kaikki on pienokaisella hyvin! :heart:

 

Mukavia ultra- ja muitakin kuulumisia täällä
Itse en ole vielä saanut aikaiseksi varata ultraa, mutta kerkiäähän sen, kun viikkoja on vasta 9+2

Tulevaa vauvaa varten ei tarvitse oikeestaan hankintoja tehdä. Esikoinen on just täyttänyt 1v niin kaikki on tallessa
Mulla on alusta asti ollut semmoinen tunne että toinen tyttö on meille tulossa. Esikoisesta ei haluttu tietää sukupuolta etukäteen mutta tällä kertaa aion sen kysyä

Synnytystäkin olen jo kerinnyt miettiin. Esikoinen syntyi käynnistettyä rv42+1 ja synnytys kesti 20h 30min josta ponnistus vaihe n.1h
Seuraavan toivon syntyvän nopeammin ja ilman käynnistystä. Aion myös perehtyä tarkemmin lääkkettömiin kivunlievitys vaihtoehtoihin. Mutta mitään suunnitelmia en suuremmin tee vaan avoimin mielin. Esikoisesta se toimi ja huumorilla mentiin ja yhtään en edes kiroillut saati huutanut koko aikana

 

Äääh mäkin haluan jo ultraan, mut torstaina vasta!

Oltiin lauantaina kaveriporukalla huvipuistossa ja kävin muutamassa laitteessakin, vaikka niitähän ei suositella. Ajattelin kuitenkin, että ehkä ne kiellot on enempi sitä aikaa varten kun on iso maha ja turvalaitteet saattavat painaa. Mulla kun ei maha ole lainkaan kasvanut, vaikka onkin kakkonen ja painoa tullut kolme kiloa lisää (olen siis yhden kilon saanut pudotettua sen ekan neuvolan järkytyksen jälkeen!).

Kkatinka 12+5 (asdfgh onpas niitä jo paljon )

 

Hyviä huomenia kaikille! Täältä kun on viikonlopun ollut poissa niin juttujen lukemisessa meni ihanan pitkä tovi

Ensin onnittelut Alppis kihloista! Ihanaa <3 Ja samaan hengenvetoon tsempit Daria09. Pidetään kaikki peukkuja sinulle ja pienelle että saatte hyviä uutisia!

Meille putosi perjantaina jo kirje kotiin seulan tuloksista, ja kohonutta riskiä ei ollut 21-trisomiaan. Mulle jäi nyt vähän epäselväksi että olisko tuo tulos nyt myös siitä 18-trisomiasta vai tuleeko siitä vielä erikseen tulokset kun ne molemmat seulassa on. Joka tapauksessa olo on todella onnekas ja kiitollinen..

Esikoiselle kerrottiin viikonloppuna, ja samoin päiväkodissa tänään. Mutta eipä oikein tainnut jäädä pienelle mieleen tämä uutinen, ja onhan se kevät vielä aika kaukainen ajatus 2-vuotiaalle Ei myöskään sen kummemmin tästä puhuta kotona hänelle, lähinnä ettei äidin mahan päälle saa kamalasti hyppiä tms. eli jos tilanne sitä vaatii. Ehtii varmasti mahan kasvaessa sitä vielä ihmettelemään ja pikkusisarus vähän konkretisoituu.

Liikunnan puutetta olen harmitellut täällä myös. Se kesän kamala helle vei musta kaiken mehun pahoinvoinnin ja väsymyksen kanssa. Nyt pitäisi myös aloittaa uudelleen, huomaa heti selässä/niskoissa että tämä istumatyö ja liikkumattomuus tekee inhottavia päänsärkyjä ja jumeja joka paikkaan. Salilla ja lenkillä olen normaalisti käynyt. Nyt juoksu on poissa laskuissa näiden rintojen takia, ei vaan sellaisia liivejä saa näiden päälle kiristettyä ettei juostessa tuntuisi kurjalta Salille siis ja uimaan, siitä mä olen aina tykännyt ja kävin viime raskaudessa loppuun asti uimahallissa. Ilmoittauduin myös loka-joulukuussa olevaan raskausjoogaryhmään, jos sieltä saisi vinkkejä rentoutumiseen ja hyviin venytysasentoihin synnytystä ajatellen.

Ostoksista Mitään en ole vielä ostanut, viimeksikin vasta pidemmällä intouduin hankintoihin, paitsi vaunut ostettiin jo rv12 esikoisesta Ja meillä myös esikoisesta valtaosa vielä jäljellä. Muutossa tuli myytyä sitterit, leikkimatot ja muut isommat, mutta vaatetta on vaikka kuinka. Otatteko äitiyspakkausta? Mulla harkinnassa, vaikka esikoisen pakkaus on kokonaisuudessaan jäljellä niin houkuttaisin säästää sitten lapselle oma pakkaus, toisaalta päällekkäisiä haalareita ym. on sitten aika paljon. Katsotaan

Vappuvaavi ja tulokas 11+6

 

Ihana taas lukea kuulumisianne!
Jatkuva kuvotus alkanut helpottaa, vatsan tyhjeneminen tai liian paljon kerralla saattaa tehdä vielä huonoa oloa ja hammastenpesu kyökityttää edelleen.
Neuvola-aika perjantaina,jolloin kuunnellaan sydänääniäkin. 4.9. vasta ensimmäinen ultra ja sitä odottelen mielenkiinnolla
Vatsani on kyllä näkyvissä jo,vaikkei kaiketi pitäisi? Hajut ottaa edelleen, tuoksutkin nenään
Kovasti on tuttuja saanut tai saamassa vauveleita.
Koetan nauttia joka hetkestä tässä odotuksessa, vimeisestä kun on aikaa jo 9 vuotta ja ikää on jo sen verran, että jääköhän viimeiseksi :saint:
ihanaa odottelua kaikille maaliskuun mussukoille ja muillekin :kiss:
Vaavi-haavi 11+6

 

Pikaiset kuulumiset. Turvotus on laskenut todella paljon. Saan taas omia housuja jalkaan. Huono olo on loppunut kokonaan. Nälkä on astunut kuvioihin, mutta ei mitenkään jatkuvana nälkänä. Myös väsymys on tullut mukaan kuvaan. Jatkuvasti pahenevana. Normaalisti nukun noin 5 tuntia yössä. Nyt olen nukkunut 8 ja 9 tunnin yöunia ja siihen päälle 2-4 tunnin päikkäreitä. Eikä sekään välillä helpota. Hereillä saatan kulkea zombiena ja nukahtaa istualtani. Juuri ultrassa ultraaja totesi, että tätä väsymystä voi sitten kestää ihan loppuun asti. Aiemmissa raskauksissa ei väsymystä ollut, joten olen aivan pulassa tämän asian kanssa. Toivottavasti ei kestä loppuun asti.

 

Oltiin viikko lomalla, ja tuli pidettyä netti lomaa samalla.

Nt ultra kuulumisia: Pikkuinen nukkui kun alettiin ultraamaan, ja hetken jo luulin ettei se elä, mutta sitten alkoi kädet vpattamaan kasvojen edessä "hei täällähän minä". Jumppaili ja nosteli pyllyä. Suloinen tyyppi. Niskaturvotus oli normaali ja kaikki paikallaan. Eli kaikki kunnossa. Laskettuaika saattaisi ollakin ihan helmikuun loppupuolella, mutta taidan seurailla hiukan molempia ketjuja. Kylläpä helpotti jännitys! Nyt voi olla turvallisin mielin raskaana. :hug: Seulan tuloskin ehti tulemaan ja downin syndroomaa ei pitäisi olla.

Sokerirasitus: Koettu ja maistettu. ei se juoma niin kamalaa ollutkaan. Hiukan tuli etovaa oloa 1h kohdalla, mutta lopuksi oli vain nälkä. Oli ihana päästä kotiin syömään! Testin tulos oli normaali: paasto = 4,9 -> 1h = 7 -> 2h = 6.

Vauvan pieniä vaatteita pitäisi hankkia koska, niitä annoin läjän ystävälleni kun hänelle syntyi poika. Mutta äitiyspakkausta en ehkä hanki kuitenkaan, koska toppavaatteita on ja muita ihan pienelle sopivampia vatteita saa kaupasta tai kirpparilla aika kivan läjän 140 eurolla. Pakkauksen vaatteet on aika isoja vastasyntyneelle. Meinasin turvakaukaloon hankkia sellaisen toppapussin johon vauva sujautetaan, koska se vaikuttaa kätevämmältä vastasyntyneelle, kun ne kädet on niin hentoiset ja pienet isoihin toppahaalarin hihoihin.

Vaunut hankin jo käytettynä. Gesslein yhdistelmävaunut, maksoin vaan 50e. Ja ihan hyvässä kunnossa, vaikkakin kankaat oli haalistuneet.

Hoitotaso pitäisi hankkia, koska meillä ei ole sopivaa "uudessa" kodissamme. Aikaisemmassa asunnossa oli vessassa sopiva taso jolla vaihdoimme vaipat. Muut härpäkkeet meillä taitaakin olla: pinnasänky, sitteri, kaukalo. Ehkä jokin leikkimatto hankitaan ja joitain uusia leluja.

Olo: olo alkaa olemaan aika normaali. Etovaolo ja oksentelut on jääneet pois, rintoja aristaa yhä ja nenä on tukossa. Vatsalla maatessa kohtu tuntuu jo alavatsassa selvästi Kamala turvotuskin on myös vähentynyt. Mutta mullakin on kamalia väsymyspuuskia tullut tilalle. Välillä ei jaksa kuin tuijottaa ruutua..

Työnimeksi on alkanut muodostua nappula Mutta ei ole poika eikä tyttö oloa - vain onnellinen olo! Taidetaan haluta tietää rakenneultrassa sukupuoli, jos nappula haluaa sen näyttää.

Rv 13 + 3

 

Moikka kaikille! Kiva lukea kuulumisia, ihanaa että monet on saaneet hyviä uutisia ja raskaus on sujunut mukavasti!

Itselläkin on hieman pelko astunut sivuun kun viikkoja on tullut lisää. Np-ultra on ensi viikon perjantaina, sitten kun kaikki on siellä hyvin niin lupaan itselleni olla hermoilematta enää yhtään

Oireita on älytön väsymys, ihan vähän ajoittain pahaa oloa ja isot, kipeät rinnat. Tosin jälkimmäisistä mies tykkää kovasti ja ai niin, turvotus! Aivan valtaisaa!

En ole tehnyt vielä mitään hankintoja, myöhemmin sitten. Koska tämä on esikoinen en edes tiedä mitä kaikkea sitä tarvitseekaan. Vaunuistakin kun vaihtoehtoja on niin paljon! Täytyy tutkailla asioita miehen kanssa sitten ihan ajan kanssa rauhassa. Mitä ilman te ette pärjäisi ja mitkä tavarat on olleet täysiä turhakkeita?

VanillaLady ja pikkuinen 9+2

 

Heippahei! Jokohan sitä jaksaisi hetkeksi keskittyä tänne kirjoittelemaan, yövuorot tahtoo niin sekoittaa rytmiä että kukkuu, siihen päälle vielä tämä ylimääräinen väsymys.. |O
On se vain aina päivän kohokohta käydä lukemassa muiden kuulumisia ja niin paljon kommentoitavaa keksii, muttei enään muista kun rupeaa tänne kirjoittelemaan. Tänne saapui postista np-ultran aika, joka olisi 12.9. Innolla sitä odotellen. Lisäksi jännitystä meidän elämään! Rakkaani päätti vihdoin suostua ruinauksiini ja lähdemme huomenna katsomaan koiran pentuja! opcorn: Vähän jännittää jos meille koira tulee, kuinka sen ehtii koulia ruotuun ennen pikkuisen maailmaan tuloa jajaja miten se vauvaan suhtautuu jne. No siis jos edes koko koiraa tähän talouteen tulee, iiks huomenna sitten vähän viisaampana reissun jälkeen.

Hankinnoista itsellä samanalaiset tunnelmat kuin VanillaLadyllä, ei oikein tiejä mitä hankkia eikä oikein vielä uskalla hankkia jne. Jospa sitten paremmin alkaisi perehtymään ja jotakin jo hankkimaan kun ensimmäinen kolmannes takana.
Äitiyspakkauksen ehdottomasti haluan, koska kyseessä esikoinen. :heart:

Hmm, en nyt jaksa muistaa muita mielessä olleita asioita paitsi että ihanaa, onnea Alppis!

Piip-

ps. voi kun tuntuu ettei nuo viikot lisäänny koskaan! enemmän pistää harmittamaan vielä kun ei nyt ole varmuuttaa mikä se todellinen tilanne tuolla mahassa on, onko 9+1 vai 10+3

 

Hei kaikille!

Kauhea kiire muka on ollut, että olen ehtinyt vain lukemaan teidän juttuja, mutta en kommentoimaan.

Enterosta selvittiin ainakin toistaiseksi ilman, että se tarttui minulle.

Synnytyksestä oli puhetta ja olen miettinyt, että luomuna synnyttäisin. Toki tilanteen vaatiessa otan kyllä kivunlievitykset vastaan, jos siltä tuntuu. Esikoisen synnytys kesti 4h10min, joten en ehtinyt saada epiduraalia, vaikka halusin. Hengittelin ilokaasua, mutta siitä tuli vain huono olo, ja tuntui, että pää meni vähän sekaisin. Kipuun se ei auttanut yhtään. Nyt kiinnostaa lääkkeetön kivunlievitys, sillä selvisin kuitenkin lähes ilman lääkkeitä esikoisen synnytyksen, joten haluaisin kokeilla kuinka paljon kävely, jumppapallo tai lämmin suihku auttaisivat supistuksiin. Silloin minut vain kiinnitettiin kaiken maailman piuhoihin ja kärsin sängyllä maaten kaikki supistukset. En osannut kysyä, eikä kätilö neuvonut mitään esim parempaa asentoa supistusten tullessa. Niin ja siis alatiesynnytystä toivon.

Liikunta on minullakin jäänyt hävettävän vähälle. Nyt on pahoinvointi vihdoinkin helpottanut, ja väsymys ei ole enää niin infernaalista, joten voisin kyllä ryhdistäytyä ja lähteä lenkille!

Meillä on np-ultra samaan aikaan kuin Piip-illä 12.9. Silloin kasassa on tasan 13 viikkoa, joten tuntuu, että se on kauhean myöhään. En millään malttaisi odottaa.
Nyt puntaroin uskallanko kertoa töissä, vai enkö, vai uskallanko... Mitä jos ultrassa tulee huonoja uutisia ja kerronkin ennen sitä...Ääh vaikea päättää!:headwall:

Hankintoja en ole vielä tehnyt. Haluan vielä hetken odotella. Lisäksi esikoisen vanhoja vaatteita on vaikka kuinka paljon. Haluan tietää vauvan sukupuolen, jos vain mahdollista, joten jos tyttö tulee, se tietysti tarkoittaa lisähankintoja kaiken vaaleansinisen tilalle Mutta kaikki sängyt, sitterit, turvakaukalot yms yms on tallessa.

Äitiyslomalle aion jäädä vasta kun on "pakko" pakko joko kunnon vuoksi tai sitten siksi, että äippäloma alkaa.


Malttamattomasti ultraa odotellen Mins ja napero 10+4

 

Piip: onpa teille nyt kovasti tulossa perheenlisäystä! Kun olette pentuja menossa katsomaan ja ostolupakin on niin eihän sieltä pysty ilman pentua kotiin lähtemään meillä kaksi isoa koiraa (5 ja 3 v) ja oon kans miettinyt niiden kanssa eloa ja oloa vauva-arjessa! Kyllä ne tuovat aika paljon myös tekemistä vaikka eivät pentuja enää olekaan. Mutta myös iloa.

Unia! Näin toissa yönä unta että ystäväni kuoli, tulkkasin sen näppärästi googlettamalla tänään ja se toden totta voi kertoa uuden alusta, syntymästä ja raskaudesta! Unessa oli myös itkua ja rahaa joka molemmat ovat myönteisiä asioita enneunissa. Toisaalta mukavaa mutta olihan tuo uni aika pelottavakin...

Hankinnoista: en oo vielä rohjennut hankkia mitään, meillä on yksi pupulelu jonka työkaverit osti mulle joulukuussa ennen Np-ultraa..se raskaushan meni kesken ja todettiin vasta tuossa ultrassa. Tuo pupu kuvastaa meille kuitenkin myönteisiä asioita, uuden alkua ja aina näillä siitä vetäistäänkin narusta tuutulaulu käyntiin ja siitä tulee hyvä mieli meille

Äitiyspakkaus otetaan meillekin kun on esikoinen tulossa!

En minäkään muista taas mitä kaikkea piti kirjoittaa tässä nyt jotakin kuitenkin.

 

Omanapainen, anteeksi.

Mutta äsken yhdynnän jälkeen tuli jonkin verran punaista verta.. Aaapuua. Edellisissä kahdessa raskaudessa ei tällaista oo ollu.

Onko kellään tapahtunut näin.. Pelottaa että enteilee nyt huonoa. Ihme painetta myös kohdunsuulla ja vähän vihloo alavatsaa..

Jotenkin jo huokaisin kun viikkoja alkanut tulla ja kerroin jo tänään esimiehelle, lähinnä työtehtävien vuoksi... Mut apua.. Np ultra vasta 15.9. Eikä siis olla käyty missään ultrassa kun aateltiin ihan rauhassa odotella. Mut mitäs nyt tekis???

Höpönenä ja pikku-ukko 9+6.. Jonka toivoisi pysyvän nyt kyydissä <3

 

Höpönenä: mulle sanottiin lekurissa että voi tulla vähäsen verta ja aika paljon keskustelut netissä kans viittaa siihen että on normaalia.
Yritä saada nukuttua vaikka huolettaa, pieni vuoto ei haittaa ja aamulla voit soittaa neuvolaan, ehkä tsekkaavat vauvan voinnin että saat mielenrauhan...
Meillä yhdyntäkielto ollut päällä nyt kuudetta viikkoa eikä siis omakohtaista kokemusta.
Alavatsaan vihlontaa just googlettelin kun alkoi itseä huolestuttamaan, ne on varmastikin kasvukipuja

 

Ompas taas tullut paljon tekstiä! Mukavaa lukea ultrakuulumisia. Tässähän aletaan olemaan siinä vaiheessa, että toinen kolmannes jo häämöttää.

Paljon on tullut tekstiä ja tietty munki pitää päästä kommentoimaan.

Synnytyksestä toivoisin minäkin hiukan nopeampaa kun viimeksi. Esikoisen kanssa mentiin pitkän kaavan mukaan ja synnytys kesti 29 tuntia. Olin toivonut luonnollista synnytystä, mutta 23 tunnin jälkeen olin vasta 4 cm auki. Siinä vaiheessa vesien menostakin oli jo 12 tuntia ja synnytystä piti vauhdittaa. Sain epiduraalin (jota en siinä vaiheessa vastustellut enää yhtään) ja oksitosiinitipan. Jotenkin tuntuu, ettei tämä kakkonenkaan tule ulos ilman oksitosiinia, kun se aukeeminen oli viimeksikin niin nihkeetä. Suvussa on muillakin ollut pitkiä synnytyksiä ja luulen, että syy on geneettinen. Yritin olla kyllä hyvin rentona, keinutella lantiota ja niin pois päin, mutta mahtoikohan siitä olla mulle mitään apua.... Mulle kylpyamme oli hyvä apu. Sain sairaalassa onneksi huoneen, jossa amme oli. Nyt meillä on kotonaki amme ja tarkotus olis yrittää viipyä kotona omassa ammeessa pitkään.

Täällä ei ole laikaan ilokaasu käytössä. En sitten tiedä että miksi. On aikaisemmin kai ollut, mutta nykyään ei. Olis kyllä ihan hassu sitä kokeilla.

Miten muilla epiduraalin saaneilla? Mullahan meni oikea jalka niin, etten pystynyt sitä lainkaan liikuttamaan epiduraalin jälkeen. Vasen jalkakin liikkui vaan kovalla ponnistelulla. Se kyllä harmitti. Muutenkin epiduraalin jälkeen harmitti tavallaan se kontrollin menetys, vaikka kipu olikin poissa ja pystyin jopa syömään jotain. Kätilö ja mies yhdessä mua pissati johonkin alusastiaan sairaalan sängyllä ja pystyin vaan sanomaan, että nyt jotain valuu, mutten tiedä onko pissaa vai lapsivettä. Enhän edes päässyt nousemaan siihen astian päälle vaan mut piti siihen nostaa. Suoliston pidätyskykykin taisi kadota epiduraalin myötä. Peräruisketta ei ollut ja tuli aika sotkusta touhua. Suihkuun menessä oli polvissakin ruskeita tahroja. En jäänyt asiaa sen kummemin ajattelemaan, koska se on varmasti kätilöille ihan arkipäivää, mutta olishan se kiva jos ens kerralla menis sen suhteen paremmin :ashamed: Tämä nyt oli vähän tämmönen nolo avautuminen, mutta koittakaa kestää.

Niin ja mikä vielä harmitti oli se, etten tuntenut lainkaan tarvetta ponnistaa. Tällä kertaa haluaisin sen tuntea.

Noh, kaikesta tästä huolimatta odotan jo innolla seuraavaa synnytystä. Olisin valmis vaikka heti. Jotenkin tämä raskausaika ei tällä kertaa niin nappaa. Ihan positiivisin mielin oon kyllä synnytykseen menossa. Ei jäänyt mitään traumoja ekasta kerrasta.

Synnytystavasta Äiti lähetti mulle jonkun melko uuden kaksplus- lehden (olisko ollu ihan elokuun lehti), missä oli ihan lyhyt juttu alatiesynnytyksen eduista. Mulle kyllä pahoin mahdollinen tilanne olisi se, että tarvittaisiin sektio. Jotenkin hirvittää vauvan mentävä aukko vatsassa. Tietenkin jos tilanne sitä vaatii, niin se tehdään, mutta vapaaehtoisesti en siihen suostuisi. Epiduraalista oli vähän samanlaiset ajatukset, mutta niin vaan neula tuikattiin selkärankaan ja ihan hyvinhän se lopulta meni.

Hankinnoista Ei oo kyllä tarkotus ostaa vielä mitään. Käytetään niitä mitä esikoisellakin. Joitain tavaroita oli kyllä silloin meillä vaan lainassa eli meiltä puuttu esim turvakaukalo sekä vauvan kylpyamme. Mikä mulle oli turha ostos oli imetystyyny. Imetin esikoisen oikeestaan aina sängyllä maaten. Esikoinen kyllä oli niin nopee ruokailija, että siksikin jäi imetystyyny käyttämättä. Hyvin saattaa olla, että se tuleekin kakkosen kanssa käyttöön. Niin ja yhtään imetyspaitaa tms en oo ikinä vielä omistanut. Vaan imetysliivejä.

Äitiyspakkausta en edes sais vaikka haluisin, joten sitä ei tarvitse pohtia. Esikoisesta vielä sen sain ja se on tallessa.

Äitiyslomalle aijon jäädä vasta kun on pakko. Täällä äitiysloma alkaa jo 2 kk ennen laskettua-aika. Lisäksi meidän vauva tuskin poistuu yksiöstää ennen kuin viime hetkellä, joten lomailuun jää kyllä aikaa. Odotan, että vauva syntyy vähintään viikko lasketunajan jälkeen. Esikoinen oli 10 päivää yliajalla. Täällä synnytys käynnistetään 10 päivää lasketun ajan jälkeen.

Liikunta on jäänyt aika vähiin esikon jälkeen, mutta olis kyllä tarkotus ryhdistäytyä ja käydä ainakin kävelyllä jossain vaiheessa. Lisäksi youtubesta löytää jumppavideoita, joita on hyvä tehdä, kun mies ei oo kotona ja lapsi on jo nukkumassa. Kun olo tästä paranee, niin alan varmaan taas kulkea pyörällä töissä. Matkaa töihin on 13 km eli saa siinnä jo ihan mukavasti liikuntaakin.

Hyviä vointeja kaikille!

Efi ja vauveli 10+5

 

höpönenä täältä taustalta huutelen että itsellä tullut yhdynnän aikana / jälkeen verta kaksi kertaa, soitin neuvolaan ja sanoivat että on täysin normaalia kun limakalvo on raskaudesta johtuen niin turpea ja verekäs. Jos vuoto ei jatku niin tai runsastu niin on luultavasti ihan täysin normaalia ja limakalvoista johtuvaa. Itsellä nyt siis rv 11+5 ja vuotelu tapahtu joskus rv 7-9 muistaakseni.

 

Kiitti maaliskuu ja evaparadise. Mäkin heti googlailin tietysti kaikenmaailman jutut sellasetkin jota ei ehkä ois pitänyt.

Mut joo, vuoto loppui kyllä jo melkein heti alettuaan eikä niin kovin runsasta ollut mutta punaista verta kuitenkin.

Oli pojan 6vee neuvola sopivasti aamulla mut eivät laittaneet nyt lähetettä kun vuoto on loppunut. Plääh. Kerroin kyllä et nyt mulla on ikävää kipua/juilintaa vasemmassa nivusessa ja selkäpuolella sekä kohdunsuu tuntuu vähän kuin pullistuisi ulospäin. Sanoivat vaan ettei näillä viikoilla oikein pystytä mitään tekemään ja ooteltava vaan. Jos kovat kivut ja vuoto niin sit lääkäriin.

No pah. Mä varasin yksityisen ja meen sinne kahden maissa ultraan. Enhän mä tämmöstä epätietoisuutta kestä ihan sairaaaan kalliita noi yksityiset.. 200 egee. Tosin sano et tosta saa ehkä sen kelakorvauksen nyt.

Sori oikeesti ku vaan näin huonoists ja omista jutuista kirjottelen mut toivon et ultran jälkeen palaan kirjottelemaan ja kommentoimaan nuita synnytys ja tavaran hankinta mietteitä..