Hei mammat ja masukit!
Näin heti alkuun paljon jaksamista ja voimia Julille ja pienelle pojallesi, olette niin sydämissämme molemmat. Toivottavasti leikkaus tuo lisää toivoa mukanaan :hug:
Tikulina Pikaista tervehtymistä ja voimia!
Kuulostaa tosi inhottavalta kyllä tuo joidenkin vanhempien suhtautuminen vauvauutisiin. Luulisin että pelot ja huolet, mitä vauvan tulo voi ehkä aiheuttaa kuitenkin hälvenee ajan myötä ja isovanhemmatkin osaavat iloita uudesta tulokkaasta. Muistetaan me kuitenkin iloita sanovat mitä tahansa ilkeyksissään ja ajattelemattomuuttaan, nämä ovat kuitenkin niin ainutlaatuisia hetkiä elämässä ja aika kulkee siivillä, muut iloitkoon sitten kun ovat siihen valmiita.
Muiden kyllästymisestä vauva-asioihin todellakin samaa mieltä kanssanne siitä, että sitä valikoituu kaverit jotenkin automaattisesti elämäntilanteen mukaan. Liikun nykyisin paljon enemmän kavereideni kanssa, joilla on pieniä lapsia, vaikken aikoinani osannutkaan iloita tai ymmärtää heidän lapsiasioistaan, nyt olen innoissani mukana. Bilekaverit ovat jääneet sen sijaan taustalle, mutta joskus näen heitäkin, vaikken usein jaksakaan lähteä baariin jms. Tiedät että jotkut heistä haluaisivat jo lapsia, mutta sinkkuiltojensa iloksi juoksevat baarissa. Näin ollen erilaiset ystävät on rikkautta, koska me kaikki muutumme.
Täälläkin oli linea negra ensiraskaudessa ja huomasin sen muistaakseni neljännen kuun lopulla suureksi yllätyksekseni. Olin jotenkin ajatellut että vaaleille suomineidoille ei sellaisia varmaan tule, mutta tulikin ja ihan selkeästi näkyi. Harmittaa vaan kun en ole kirjannut tarkemmin ylös milloin se viiva tuli viimeksi. Tässä raskaudessa ei mitään ainakaan vielä.. Niin ja viimeksi tuli poika. Ylimääräisiä villakarvoja en ole myöskään huomannut, enkä ole varma viimeksikään tuliko.
Täällä ollut ahdistusta johtuen siitä etten ole tuntenut vauvan liikkeitä laisinkaan ainakaan viikkoon. Aikasemmin hentoisia tuntemuksia tuli aina välillä, jo 11 rvkolta asti, mutta nyt ei mitään. Taas näinä hetkinä harmittaa ettei ole kotidoppleria. Mutta mietin sitten, kuten Emsuli ja Tigerinakin kans pohti asiaa, että todellakin näin alussa jos jokin menisi pieleen ei siihen tuskin voi itse eikä lääkärikään mitään tehdä, eli turhaan me murehditaan.. Täytyy vain luottaa että luontoäiti hoitaa asiat siellä masussa ja kaikella tod.näk. vauvalla on kaikki hyvin. Me annamme lähinnä vain "otolliset olosuhteet" kasvulle
Tigerina Pikemminkin luulisin että sulla on sikäli hyvin asiat, ettette ole joutuneet vielä säästöharavan uhriksi ja saatte täydet palvelut. Ehkä sokerirasitus on monelle turhantuntuinen ja inhottavakin testi, minullekin oli, mutta jollekin toiselle voi olla onni jäädä niistä kiinni. Ja saattehan nauttia myös mukavammista raskausajan palveluista, kuten esimerkiksi niistä 4D-kuvista, mistä monet saavat vain haaveilla
Straptokokki on mulle ihan vieras juttu, lähinnä pelkään toksoplasmoosia... siis kun olen ravintoloissa syönyt salaatteja ja pusuttelen poikaani joka peuhaa päivät hiekkalaatikossa jne. jne. jne. Apuaaah!
Mutta onnellisin kuuluminen tällä erää kuitenkin se, että vauvani oli päässyt seulojen läpi kirkkain tuloksin eli hyvin vähäisellä riskillä - tuli ihan tippa linssiin taas vauvaonnesta :heart: Tuntuu siihen päälle vielä niin ihanan konkreettiseltakin kun lääkäristä joku virallisesti soittaa vauvan asioista: En vain kuvittele olevani raskaana, vaikkei masu niin valtava olekaan, ei ole paljoa pahoinvointia, tuntemuksia eikä muutakaan oiretta enää... huokaus...
Hauskaa syysiltapäivää toivottaa :wave:
BabyBloom ja möttönen 14+2
Näin heti alkuun paljon jaksamista ja voimia Julille ja pienelle pojallesi, olette niin sydämissämme molemmat. Toivottavasti leikkaus tuo lisää toivoa mukanaan :hug:
Tikulina Pikaista tervehtymistä ja voimia!
Kuulostaa tosi inhottavalta kyllä tuo joidenkin vanhempien suhtautuminen vauvauutisiin. Luulisin että pelot ja huolet, mitä vauvan tulo voi ehkä aiheuttaa kuitenkin hälvenee ajan myötä ja isovanhemmatkin osaavat iloita uudesta tulokkaasta. Muistetaan me kuitenkin iloita sanovat mitä tahansa ilkeyksissään ja ajattelemattomuuttaan, nämä ovat kuitenkin niin ainutlaatuisia hetkiä elämässä ja aika kulkee siivillä, muut iloitkoon sitten kun ovat siihen valmiita.
Muiden kyllästymisestä vauva-asioihin todellakin samaa mieltä kanssanne siitä, että sitä valikoituu kaverit jotenkin automaattisesti elämäntilanteen mukaan. Liikun nykyisin paljon enemmän kavereideni kanssa, joilla on pieniä lapsia, vaikken aikoinani osannutkaan iloita tai ymmärtää heidän lapsiasioistaan, nyt olen innoissani mukana. Bilekaverit ovat jääneet sen sijaan taustalle, mutta joskus näen heitäkin, vaikken usein jaksakaan lähteä baariin jms. Tiedät että jotkut heistä haluaisivat jo lapsia, mutta sinkkuiltojensa iloksi juoksevat baarissa. Näin ollen erilaiset ystävät on rikkautta, koska me kaikki muutumme.
Täälläkin oli linea negra ensiraskaudessa ja huomasin sen muistaakseni neljännen kuun lopulla suureksi yllätyksekseni. Olin jotenkin ajatellut että vaaleille suomineidoille ei sellaisia varmaan tule, mutta tulikin ja ihan selkeästi näkyi. Harmittaa vaan kun en ole kirjannut tarkemmin ylös milloin se viiva tuli viimeksi. Tässä raskaudessa ei mitään ainakaan vielä.. Niin ja viimeksi tuli poika. Ylimääräisiä villakarvoja en ole myöskään huomannut, enkä ole varma viimeksikään tuliko.
Täällä ollut ahdistusta johtuen siitä etten ole tuntenut vauvan liikkeitä laisinkaan ainakaan viikkoon. Aikasemmin hentoisia tuntemuksia tuli aina välillä, jo 11 rvkolta asti, mutta nyt ei mitään. Taas näinä hetkinä harmittaa ettei ole kotidoppleria. Mutta mietin sitten, kuten Emsuli ja Tigerinakin kans pohti asiaa, että todellakin näin alussa jos jokin menisi pieleen ei siihen tuskin voi itse eikä lääkärikään mitään tehdä, eli turhaan me murehditaan.. Täytyy vain luottaa että luontoäiti hoitaa asiat siellä masussa ja kaikella tod.näk. vauvalla on kaikki hyvin. Me annamme lähinnä vain "otolliset olosuhteet" kasvulle
Tigerina Pikemminkin luulisin että sulla on sikäli hyvin asiat, ettette ole joutuneet vielä säästöharavan uhriksi ja saatte täydet palvelut. Ehkä sokerirasitus on monelle turhantuntuinen ja inhottavakin testi, minullekin oli, mutta jollekin toiselle voi olla onni jäädä niistä kiinni. Ja saattehan nauttia myös mukavammista raskausajan palveluista, kuten esimerkiksi niistä 4D-kuvista, mistä monet saavat vain haaveilla
Straptokokki on mulle ihan vieras juttu, lähinnä pelkään toksoplasmoosia... siis kun olen ravintoloissa syönyt salaatteja ja pusuttelen poikaani joka peuhaa päivät hiekkalaatikossa jne. jne. jne. Apuaaah!
Mutta onnellisin kuuluminen tällä erää kuitenkin se, että vauvani oli päässyt seulojen läpi kirkkain tuloksin eli hyvin vähäisellä riskillä - tuli ihan tippa linssiin taas vauvaonnesta :heart: Tuntuu siihen päälle vielä niin ihanan konkreettiseltakin kun lääkäristä joku virallisesti soittaa vauvan asioista: En vain kuvittele olevani raskaana, vaikkei masu niin valtava olekaan, ei ole paljoa pahoinvointia, tuntemuksia eikä muutakaan oiretta enää... huokaus...
Hauskaa syysiltapäivää toivottaa :wave:
BabyBloom ja möttönen 14+2