Tiistaita arvon naiset!
Mie oon miettiny tässä viime aikoina paljon elämää ja kaikenlaisia vaikeuksia mitä sen aikana tulee. Oon aina nauttinu sellaisten ihmisten seurasta, jotka on kohdannu vaikeuksia elämässään, tuntuu että sellaisilla ihmisillä on jotenkin syvällisempi ja empaattisempi ote elämässä.
Tikuliina, HeidiHe, Nopponen, Minx ja kaikki muut joilla on vaikeaa: oon ajatellut miten voisi teitä lohduttaa. Kuulostaa typerältä, mutta älkää katkeroituko tai jääkö liikaa vellomaan kaikessa tapahtuneessa tai menneisyyden inhottavissa jutuissa. Totta kai nämä koettelemukset, jotka on päällä, teidän on pakko kohdata ja käsitellä. Hitto, mitähän mie yritän selittää. Miekin aina kun itsellä on ollu vaikeaa, mietin että mistä sitä sais voimaa jaksaa eteenpäin. Paljonhan se on sitten sitä että pakolla vaan puskee päivästä toiseen ja pakottaa itsensä tekemään asioita joista nauttii. Joskus oon kokenu tosi rajua katkeruutta ja vihaa ja on tuntunut että ne tunteet vie voiton. Nekin tunteet on vaan pakko jotenkin hyväksyä ja haistattaa sitten niille pitkät! Mie uskon ja toivon että teidän kaikkien osalta tämä paska kohta jo loppuu ja saatte nauttia raskaana olemisesta. Koittakaa sinnitellä:hug:
Täällä aurinko paistaa ja tuntuu että ehkä tämä päivä tästä lähteekin käyntiin. Eilen oli
hempparit 114, normaalisti on aljon korkeampi, niin nyt sitten alotin nuo rautalisät. Onkin ehkä tuntunu jotenkin himpun väsyneeltä. Salilla käyminen ja lenkkeily on tuntunu jotenkin tooooosi tahmeelta. Eli ei täällä ainakaan mitään energiapuuskaa huomattavissa
Noi rautalisät muuten aiheuttaa ihan jäätävää ummetusta meikäläisellä. Yritän sitten tasottaa sitä ummetuslääkkeillä. Hauska kierre
Kohta on lekuriaika neuvolassa, kerroin että kohtu kovettuu aina kävellessä reippaasti ja siivotessa yms, ja neuvolatäti halusin tarkistaa meikäläisen paikat. Miulla on sellanen hölmön usko siihen, että kaikki vaan rullaa hyvin meillä tän raskauden suhteen. En osaa olla silleen huolissani oikeen mistään, sitten mietin että teenkö liikaa; nostelen liian suuria painoja, tai muuten vaan teen jotain hurjan väärin.
Puhuin aiemmin että häpyluussa tuntuu puutumista. No, se on menny sellaseksi, että aina kun istun tai käyn makaan, niin kun nousen ylös, tuntuu että koko oikea puoli nivusesta ja häpyluusta on puutunu ja kipeä. Sitten on alkaneet sellaset miellyttävät
"sukkapuikolla jalkojen väliin" -tuntemukset. Vihloo ihan pirusti aina välillä.:kieh:
Ne nyt on varmaan niitä liitoskipuja, nivuset ja selkä kun on muutenkin kipeet.
Nanna puhuit siitä, miten osaa olla hyvä vanhempi. Miulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia, kun ei miullakaan sellaista hyvän vanhemman esimerkkiä ole ollut. Mut ehkä se on meidän vahvuus, että ainakin tulee paljon sitä mietittyä etukäteen ja itseään tutkiskeltua. Kyllä me varmasti osataan, mutta mietityttää kyllä kovasti.
Tällasia tänään täällä. Aurinkoista päivää kaikille!
Nippa ja pablo 23+3