Zuzalle voimia viimeiseen rutistukseen, tulisipa vauva jo pian!
Kiva kuulla
Minxistä82! Jaksamisia sinne sairaalaan, toivottavasti pääsette pian kotiin.
nippatäti hyvä vaan, kun otat herkästi yhteyttä sairaalaan. Tuollaisilla arvoilla kannattaakin mennä näytille, vaikka niillä verenpaineilla on tapana nousta loppuraskaudessa ilman raskausmyrkytystäkin. Itselläni oli ekassa raskaudessa lopussa muutamaan otteeseen ihan hulluja lukemia (100/140), mutta laskivat onneksi itsestään, eikä ollut kyse mistään vakavammasta.
fanny07 itsekin olen pariin otteseen syönyt surutta kiellettyjä juustoja sun muuta ja skumppaakin otin yksissä juhlissa, mutta muistin kyllä sitten heti maistettuani,
että täähän ei ollutkaan ihan ok juttu Tuskinpa vaan siitä mitään sen vakavampaa koituu kuitenkaan.
Como minulla oli ekassa raskaudessa pienehkö sf-mitta, joka loppua kohden vaan laski koko ajan. Silloin kyllä harmitti ja huoletti, kun neuvolassa kuitenkin todettiin
tämän olevan ihan normaalia, eikä syytä lisätutkimuksiin. Miksi ne sitten sitä mittaa, jos sillä mitalla ei ole kuitenkaan mitään väliä? Hienoa, että pääset tutkimuksiin, varmasti helpottaa omaa mieltä! Meillä kaikki oli siis ok, mutta pienikokoinen vauva oli syntyessään, rv 42 ja 2970 g. Eli ehkä se mitta jotain osviittaa antoi.
Rena ja muut miesten kanssa tuskastelevat: kyllä niille vaan välillä saa vääntää ihan rautalangasta! :kieh: Itse olen voinut melko hyvin, mutta totta kai tämä raskaus vaatii veronsa enkä ihan kaikkea jaksa entiseen malliin. Tuntuu, että miehen on vaikea muistaa/ymmärtää tätä, kun kuitenkin pääasiassa olen toitottanut olevani hyvävointinen. Olenkin nyt ottanut tavakseni ihan päivittäin muistutella (ja kyllä - liioitella myös vähän!), että maha painaa aika lailla ja selkääkin särkee (vaikka ei särje!) ja tarvitsen kotitöissä normaalia enemmän apua jne. Ettei vain pääse unohtumaan. Tänään kyllä olen jo tehnyt suursiivuoksen kylppärissä ja saunassa, joten en tiedä, miten tää valitusvirsi oikein menee läpi
(.) Ihanaa olla vihdoin kotona. Kyllä se töissäolo vaan verotti ihan eri tavalla omaa jaksamista. Vaikka täällä on tuo 2,5-vuotias pikkuapuri seurana, niin olen kyllä nauttinut kaikesta täysin siemauksin. Kauankohan tätä vielä kestää, jännittävää!? Esikoisen kohdalla ehdin olla äitiyslomalla seitsemän viikkoa ennen vauvan syntymää, siinä kyllä ehti jo hieman turhautua. Nyt ainoana huoelena on tuo
perätila. Vaikka ensin tuntui, etten huomaa itse yhtään, miten päin vauva on, niin nyt olen
HP:n lailla tajunnut ikävän paineen tuolla keuhkojen alla. Eli eiköhän se ole se pää, joka siellä painaa. Välillä tuntuu myös jommalla kummalla puolella kyljessä. Potkut ja liikkeet kyllä tuntuvat kaikkialla muualla, paitsi alamahalla? Eli lieköhän kaveri enemmänkin sivuttain sitten? Lääkärineuvola on 15. päivä, jolloin ultrataan ja varmaan saan sitten lähetteen synnärille. Ellei ole ennen sitä kääntynyt. Alan olla ihan skeptinen sen suhteen, että älyäisi itsekseen kääntyä. Ja jostain luin, että edessä olevan istukan takia eivät välttämättä yritä ulkokäännöstä ollenkaan. Eikä se muutenkaan kai ole kauhean toimiva tapa ole. Plääh. Haluaisin kovasti synnyttää alakautta ja sektio pelottaa ihan hirveästi. Äh. Tylsää, kun koko ajan pitää olla joku huoli, joka painaa, vaikka periaatteessa kaikki on sujunut tähän asti oikein hyvin. Ihan kuin pitäisi oikein keksimällä keksiä jotain, josta olla huolissaan, en osaa antaa itselleni lupaa odottaa rauhaisin mielin. No, parin viikon päästä tässäkin asiassa ollaan taas viisaampia.
Mukavaa tiistaita kaikille!
kwaidan ja Puh 34+6