*~ Maaliskuun mussukat 2013 ~* Elokuussa

Eilen juhlittiin nuorimmaisen 1-vee synttäreitä. Huh, aikamoista hulinaa.

Torstaina kävin neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä ja esikoinen tajusi, että meille on vauva tulossa. Noh, voitte arvata malttoiko pitää suutaan kiinni. Nyt sitten kummankin perheet tietää. Anopin suhtautuminen oli melko nuivaa (oli kyllä arvattavissa). Silti minuu ärsyttää ja loukkaa.

Ikää on 25-vuotta. 26 tulee täyteen 25. helmikuuta, eli aika lähekkäin on sitten vauvan kanssa synttärit.

Jalka kasvoi miulla nuorimmaista odottaessa yhdellä koolla. Melkein kaikki entiset kengät jäi pieniksi. : /

Torstaina viimein ultra. Jännittää kovasti!

Eea & Pallero 12+1 Eilen poksui taas viikot! :heart:

 

Eea: Mekin juhlittiin eilen kuopuksen synttäreitä, toisn 4veet oli kyseessä (21.8.08)
Ymmärrän siun loukkaantumisen, mie kans olin samoilla fiiliksillä viime viikolla mut suku taitaa ruveta jo tottumaan ajatukseen pikkuhiljaa onneks

Jalat: Hormonit löystyttää niveliä ja kudoksia, ihoakin, joten yhtä leviämistähän tämä on X) Jalka levis ekassa raskaudessa eniten miulla. Tokassa raskaudessa lonkat muljui välillä pois paikoiltaa, eli jalat petti alta jos nojas toiseen jalkaan liikaa. Palautuivat kun lopetti imettämisen.

rv12

 

Onnea Lillave! Kiva kun kävit kertomassa ihanat uutiset!

Jalan kasvu, en kauheena kyl huomannu esikoisesta....?? Laitoin varmaan turvotuksen piikkiin jos kengät puristi...

Eilen ekaa kertaa työkaveri oli huomannu mun mahan ja tajunnu sitten tilanteen... et ei tätä peitellä voi...

Täällä poksuu 13+0, 14. viikko siis pärähtää käyntiin ja olo onneksi on mitä mainioin ollu jopitkän aikaa! Selkäkin alkaa taas tuntua hyvältä, ainakin vaihteeksi, eli töissäkin jaksaa ihan ok. 4 pv lääkärineuvolaan...

Nopponen 13+0

 

Eea ja Sone onpa inhottavaa, että suku on suhtautunut nihkeästi . Raskaus on kuitenkin tosi herkkä asia ja hormonienkin takia kaikki nihkeily tuntuu tuplasti pahemmalta kuin normaalisti. Mäkin pelkään hieman samanlaista vastaanottoa anopin puolelta.

Miten teidän lapsettomat kaverit, sukulaiset ym on suhtautuneet raskausuutisiin? Mulla on yksi kaveri, joka ei terveyssyistä voi saada lapsia ja hän on sinkku, eli elää aika erilaista vaihetta kuin vakiintuneessa parisuhteessa olevat / perheytyneet kaverit. On suhtautunut muiden raskausuutisiin avoimen kateellisesti ja vähän ilkeästi tuhahdellut. Mulle on selän takana haukkunut yhteisiä kavereitamme, jotka on tuoreita mammoja. En tiedä kuinka hänelle kertoisin omasta raskaudesta sitten vähän myöhemmin... Tiedän että tympeä suhtautuminen johtuu ihan puhtaasta kateudesta kun hän on todella lapsirakas mutta ei voi omia saada. Silti en haluaisi halveksivia kommentteja kuulla.

Jalan leviämiseen ja kasvuun olen itse varautunut ostamalla numeroa liian suuret työsandaalit, jotka on leveälestiset ja pystyy tarroituksella säätämään. Tällä hetkellä ovat hieman hassun näköiset, kun tarrat on kiristetty äärimmilleen .

Niittis 12+2

 

Anopin ja miun välit ei ehkä muutenkaan ole kauheen lämpimät. Tullaan kyllä toimeen, mutta alusta asti on ollu olo, etten ole ollut toivottu miniä. Anoppi on myös aikamoinen asioihin puuttuja ja haluis, että kaikki hoidetaan hänen tavallaan. Taidan ihan anopin kiusaks sanoa, että me haaveillaan ainakin kuudesta lapsesta.

12+1

 

Kiitos Kilu!! On tosta kyllä varmasti aika iso osa edelleen vaan turvotusta... Mutta vauvasta johtuvaahaan sekin on.

Heiduli hienoa että ultrassa oli kaikki hyvin! Toivottavasti omakin olos helpottuu.. nyt vaan sitä salmiakkia napaan.

Juli87 Paljon voimia sullekin! Voi kun sulla alkais jo toi ruoka pysymään sisällä.

Eilen tuli sitten lipsautettua isälle, että hän olisi saamassa lisää lapsenlapsia. Oli tarkoitus kertoa vasta np-ultran jälkeen ja sitten kun joskus taas nähdään (ehkä kuukausienkin päästä).. Eilen hän kuitenkin soitti ja kertoi ikäviä uutisia omasta elämäntilanteestaan. Ajattelin sitten että ehkäpä vauvauutiset piristäisi, ja kyllä hän vaikuttikin iloiselta meidän puolesta. Jännää miten tää raskaus tuntuu jo nyt muokkaavan omaa käsitystä vanhemmistaan... Me ollaan siis isän kanssa (ainakin mun mielestä) oltu aina aika etäisiä. Äidin kanssa puolestaan hänen sairautensa on jotenkin tullut väliin. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että haluaisin jotenkin läheisemmäksi heidän kanssaan kun omakin vauva on tulossa.. En oikein osaa selittää, mutta aika hämmentäviä tunteita herännyt. Ja alkanut nähdä omatkin vahemmat uudessa valossa. Ehkä osaan nähdä asioita nyt paremmin heidän kannaltaan tai jotain. Onko muilla raskaus ja vanhemmuus muuttanut suhtautumista/välejä omiin vanhempiin?

Muoks. Niittyvilla kyseli vielä lapsettomien kavereiden suhtautumista asiaan. Läheisimmille kavereilleni olen siis vasta kertonut, mutta he ovat ihan fiiliksissä asiasta. Elää hengessä mukana ja suunnittee jo ostavansa vauvalle hienoja Conversen lenkkareita ja muuta. Vaikka osa on juuri kokenut katkeria eroja, ja haaveilisi kuitenkin jo miehestä ja lapsista. Ei vois parempia ystäviä olla. Mutta mun mielestä se onkin ainoa oikea tapa suhtautua, jos on "tosiystävä". Sellaset jotka ei osaa tuntea asiasta kuin kateutta, ei mun mielestä voi olla oikeita ystäviä. "Rakkaus ei kadehdi", vai miten se nyt meni...

Nanna 10+1?

 

Nanna, minä olen myös huomannut että välit äitiin ovat lähentyneet, samalla myös koko sukuun. Isäni kanssa en ole ollut tekemisissä yli 10 vuoteen erinäisistä syistä mutta äidin kanssa olen todella läheinen. Jotenkin sitä oman lapsen myötä alkaa tuntea ihan erilaista yhteenkuuluvuutta oman perheen ja suvun kanssa.

Kuulostaa tutulta Eea, minulla oli samanlaiset välit oman anoppini kanssa ja kuvittelin vielä naiivisti että kun synnytän heille sen ensimmäisen lapsenlapsen niin sitten minut vihdoin hyväksytään ja aletaan kohdella niin kuin aikuista ihmistä mutta mitä vielä. Vähättely, mitätöinti ja arvostelu sen kuin paheni. Lopulta välit tulehtui niin että ainoa ratkaisu oli välien totaalinen katkaiseminen. Kohta on vuosi oltu näkemättä ja voin sanoa että hyvää on tehnyt minulle kun ei ole joku koko naputtamassa. Toivottavasti muiden ei tarvitse ryhtyä ihan näin radikaaleihin ratkaisuihin.

Särö 13+2

 

Kertomisesta ja suhtautumisesta oli puhetta. Meillä suhtautuminen on ollut varovaisen iloista ja onnellista. Sama juttu oli esikoisen raskauden kanssa, että oikeastaan itse kielsin muita iloitsemasta ja onnittelemasta kunnolla, ennen kuin ollaan oikeasti varmoilla vesillä. Mitä ei tietenkään koskaan tule, sillä ainahan elämässä voi sattua ihan mitä vaan, kuten raskaudessakin. Nyt on vähän samalaiset fiilikset, edelleen vaikea ottaa onnitteluja vastaan, sillä tuntuu, ettei mitään onnittelemisen aihetta välttämättä olekaan. Toivotaan, että oma luottamus tässä vahvistuu pikku hiljaa. On todella surullista, että jotkut teistä olette saaneet muilta vähätteleviä tai negatiivisia kommentteja raskaudestanne. Maailman ihanin, ihmeellisin ja suurin asia, ja sitten jotkut osaavatkin latistaa tuon uutisen arvon. Hmph !

Toki itse täytyy myöntää, että juuri keskenmenon jälkeen on ollut hirveän vaikea iloita toisten onnesta. Minulla on nyt molemmilla kerroilla käynyt niin, että jollain kaverilla on ollut LA samoihin aikoihin oman keskenmenneen raskauden LA:n kanssa. Rehellisesti sanottuna on ollut todella vaikeaa onnitella kaveria raskaudesta, kun itse on juuri kokenut menetyksen. Olen jopa pelännyt tai ihan kokonaan vältellytkin raskaana olevien kavereiden kohtaamista pahimman surun aikaan. Tiedän, että nämä ovat molemmille vaikeita tilanteita, mutta onneksi niitä voidaan selvittää puhumalla. Toki omasta raskaudestaan saa ja pitääkin olla iloinen, mutta tietynlainen hienotunteisuus (tahattomasti) lapsetonta tai menetyksen kohdannutta ystävää kohtaan voi olla paikallaan. Ja vaikka rehellisesti tunnustaa, että kertominen jännittää, sillä et halua loukata toisen tunteita. Se, miten toinen tähän sitten reagoi, ei ole enää sinusta kiinni. Mutta toivottavasti ymmärtäväisesti ja ehkä hieman iloitenkin. Ainakaan mitään halveksuntaan tai selän takana puhumista en soisi kenenkään joutuvan kokemaan! Itse olen myöntänyt kavereille, että en oikein nyt pysty iloitsemaan puolestanne, mutta toivottavasti vielä myöhemmin. Ja onneksi niin on tapahtunutkin

kwaidan ja Puh 10+6 (nalle sai uuden nimen )

 

Lapsettomat kaverit: Mun yks suht hyvä kaveri ei voi ehkä saada lapsia (pcos käsittääkseni syynä), en tosin ymmärrä kun hän on joskus ollu raskaana mut ku asiasta yrittää kysellä nii ei halua puhua, liittyy hänen entiseen huonoon suhteeseen. Sillon sai keskenmenon. Oon lukenu yhtä hänen nettipäiväkirjaa ja se päivä ku laitoin rajatun facebook albumin missä oli yks mun kuva ja papusen ultrakuva, nii samana päivänä se oli kirjottanu sinne nettipäikkyynsä että "Voi hyvä luoja, mää en nyt enää kestä.." tms. Veikkasin että se vois liittyä niihin mun kuviin. Eikä hän onnitellu edes tai mitään. Olis pitäny piilottaa koko albumi siltä, en haluais pahottaa kenenkää mieltä mut ilmi se olis jokatapauksessa tullu jossain vaiheessa.

Omppulimu ja papunen 12+5

 

Juli Ikävää, kun sulla on pahoinvointi noin voimakasta. Toivottavasti se pian helpottaisi!

Suhtautumisesta Mä olen pahoittanut mieleni ja osittain se varmaan johtuu hormoneista. Miehen suvusta kukaan ei ole meitä onnitellut, ei siis kukaan hänen vanhempiaan lukuunottamatta. Mietityttää kovin, miksei voi edes onnea sanoa. Pitäisi mennä miehen sukulaisia pian katsomaankin, mutta jostain syystä ei huvita. Meille vauva on kovin toivottu ja odotettu, sitä toivoisi että useampi olisi onnellinen meidän puolesta.

12+1

 

Juli säm mansensit mut Mä oon koko ajan uskotellu itelleni että tää karsee olo loppuu viikolla 12 mutta sulla se ainakin jatkuu aina vaan... Honey, I feel your pain! Mulla on nyt 11+2 ja meno senkun pahenee.

 

Täällä ollaan taas pidelty hiljaiseloa, mutta taustailtu ahkerasti.
Ensimmäisenä onnittelut kaikille hyvistä ultrakuulumisista :heart: ja suuret osanottoni niille jotka saivat surullisia uutisia:hug:

Itsellä olis huomenna sitten np-ultra ja sitä olen tässä jännitellyt kovasti. Tänään tuli jopa hankittua sellanen kotidopplerlaite sellaselta nettikirppikseltä kun on tälläinen hermoheikko :ashamed: . Onneksi sain sydänäänet kuuluviin niin helpotti olo hetkeksi

Joku kyseli täällä jalankasvamisesta raskauden aikana... Juu täällä ainakin niin kävi edellisessä raskaudessa. Kyllä muutamat vanhat kengät vielä jalkaan menevät mutta on sitä aina ne uudet kengät joutunut ostamaan numeroa suuremmat kun ennen ensimmäistä raskautta. Toivon mukaan ei nyt jalka ala suurentumaan joka raskauden aikana sillä kohtahan täällä omataan ihan kamalan kokoiset lapiot

Me ei olla kerrottu vielä kenellekään muulle kun mun äidille tästä raskaudesta. Saa nähdä jos kaikki on kunnossa tuolla np-ultrassa niin varmaan tulee tuo kertominen ajankohtaiseksi. Ihmettelen vaan ettei kukaan ole mitään vielä huomautellut kun mielestäni tuo maha on kyllä selvästi raskausmahan näköinen. Olen ihan suosiolla siirtynyt jo äitiysvaatteiden puolelle. On muuten paljon rennompi ja mukavampi fiilis

Tässäpä oli pikaisia kuulumisia täältä... Jään tänne huomista jännittelemään!

Sannamary ja sissi 11+6

 

Suhtautumisesta, mulle ei kyllä ole kukaan onneksi ikävästi sanonut, kaikki on olleet positiivisiä asian suhteen ja onnitelleet.

Lapsettomat kaverit, yhdellä tutulla on ollut ongelmia raskautumisen suhteen, mutta hänkin otti uutisen hyvin vastaan, ei ainakaan ole minulle mitään negatiivistä sanonut.

(.) Tänään oli aamusta tosi paha olo, ensimmäisen kerran oikein oksetti. Varmaan olen antanut itselleni luvan nyt olla raskaana, kun näin ultran jälkeen vihdoin uskon tähän. Leivottiin tytön kanssa muffinsseja kun meikäläinen täytti eilen 28v. Yhden muffinssin söin, enempää ei mennyt alas, ei nuo makeat oikein maistu. Nyt jotain sapuskaa, on jälleen nälkä!

Muoks! Oon ollut hirmu itkuherkkä viime aikoina. Eilen luin tytölle Äidin vatsassa kirjaa ja itketti koko ajan, keskiviikkona itkin puolet matkasta töihin ( eli n. 15 minuuttia, enkä tiedä miksi?!), nyt sitten katsoin tuota Kadonneen jäljillä iso pala kurkussa. Aina kun tuota ohjelmaa katsoo, niin pakosti miettii, että näinköhän oma tyttö on joskus reilun 10 vuoden päästä tuossa ohjelmassa etsimässä isäänsä. toivotaan, että he saavat yhteyden takaisin aiemmin, jos isänsä vaan kasvaisi aikuiseksi jossain välissä....

CandleLight ja toukka POKS 13+0

 

Paljon onnea kaksos uutisista Soonfabille!

Joku sanoi että np ultra käynti olisi palkallinen?! Ja minä menin ottamaan palkattoman vapaan..no eivätpä paljon töissäkään huudelleet, vaikka tiesivät että raskauden takia sairaalaan olen menossa..

Toista kaksosta ei kauan ehtinyt suremaan, kun tiistaina ostoskasseja purkaessa holahti päällyshousuihin asti verilimaa Säikäytti ihan hirmuna ja olin jo ihan varma että kesken meni jo toinenkin. Pääsin neuvolaan ultrattavaksi ja silloin ainakin siellä vielä vilkutteli pikkuinen. Siitä sitten alkoikin kipeät supistelut, mitkä yltyi eilen niin koviksi, että tovin päästä olisi ollu lähdettävä lääkäriin, mutta onneksi helpottivat kuitenkin. Terveydenhoitaja sanoi että varmaan sitä toista kaksosta nyt poistaa sieltä supistuksilla. Verta ei onneksi ole enempää tullut. Toisaalta pelottaa että mitä nämä näin kipeät supistukset nyt tekevät kohdun suulle yms. Ensi torstaina pääsisi neuvolaan ja ultralla katsomaan vieläkö kaikki on hyvin ja otattamaan bakteeri näyte..alussa oli niitä hiivoja x3 ja samalla kasvoi myös leukkareita, mitä ei erikseen hoidettu..joten itselle tuli mieleen että sekin voisi tällaista tehdä. Hieman pelonsekaisin tuntein siis, vaan eipä se murehtiminen auta Sairaslomalla nyt kuun loppuun asti..saas nähdä kuinka käy, sopimus loppuu syyskuun loppuun. Noinkohan jatkaavat..pomo tosin suullisesti jo lupasi että sopimusta jatkaisivat vuoden loppuun asti..joten voi varmaan siltä pohjalta liittoon olla yhteydessä, jos käykin niin ettei jatkukaan.Etenkin kun lähihoitajista koko ajan tässä pitäjässä on pula.

Seksihalut on lisääntyneet entisestään raskauden yötä, sikäli kun pahoinvoinnit helpottavat.

Ikää on 28 vee.

Ihania ultra kuvia oli kaikilla! Oli melkein hieman pelottavan näköinen pikkuotus kun np ultrassa näytti 4d kuvaa vauvan päästä sivusuunnassa, nenä näytti ihan hirrrmusen isolta ja terävältä. Vaan suloisesti se siellä muuten viuhtoi ja heilutteli..melkoinen pallomasu :heart:

Sunshine9 +pikkuinen 14+0

 

Kamalasti taas tekstiä. Ajattelin kommentoida vähän kaikkeen, mutta enhän mä enää muista kuka kyseli ja mitä.

Joka tapauksessa: Pahoinvointi vain pahenee pahenemistaan. En ole kyllä oksentanut, mutta lähellä on ollut. Yököttää lähes kaikki ja olo on jatkuvasti kuin vatsatautisella. Hajuaisti on ihan järkyttävän tarkka ja se on ihan kamalaa.

Töissä pystyn vielä olemaan, mutta tämän päivän huonekalujen kantamisen jälkeen alavatsaa on poltellut aika paljon, mikä ei tunnu kovin mukavalta.

Vatsa on pallo, ihan koko ajan. Työkaverit huomaavat sen jo ihan selkeästi. Toisaalta mun kohtu on voimakkaasti eteenpäin kallistunut, ja lapsivettä on jokaisessa raskaudessa ollut hyvin runsaasti, joten iso vatsa ei ole yllätys. Mun 161 sentin pituuteen vatsan ympärys oli viimeisessä raskaudessa rv 37 153 cm.. ei siis ihme, että olen ollut raskauksien loppuvaiheet pitkälti vaakatasossa. Yli 4-kiloiset lapset ja hyvin runsaasti lapsivettä on mielenkiintoinen yhdistelmä.

Hormonit ovat ottaneet vallan. Tunteet menee ihan vuoristorataa ihan koko ajan. Itkettää vähän väliä, raivostuttaa ihan hassut asiat ja tekee mieli kaikenlaista. Yritän kuitenkin pitää mielihaluja kurissa, sillä tuo gestaatiodiabetes vain odottaa puhkeamistaan. Ja sit ottaa päähän vielä enemmän. Onneksi mies ei oo ollut viikkoon kotona, vaan työmatkalla. Se ei ois ehkä pystynyt yhdistämään mun mielialanvaihteluja ja omia yötöitään.

Jalkojen kasvamisesta, kun jalkapöydän kaari madaltuu, jalka tavallaan kasvaa sekä pituutta että levenee. Se on ihan normaalia. Mä käytän töissä aina turvakenkiä ja muuten tennareita, joten vaikka huomaan selkeästi jalan muodon muuttuvan, se ei aiheuta tarvetta ostaa isompia kenkiä. Yksi inhottava jalkoihin liittyvä oire mulla on kyllä ollut jokaisessa raskaudessa, eli kantapäiden kipeytyminen. Aamuisin kävely on ollut yhtä helvettiä ja huomaan, että kantapäät ovat taas alkaneet kipeytyä. Päivän mittaan se aina helpottaa mutta aamut ovat hyvin syvältä.

Siinäpä sitä omanapaisuutta taas. Se kyllä vähenee sitten kun mulla on töitä vähän vähemmän ja enemmän aikaa roikkua täällä.

Tikuliina ja tyyppi 9+1

 

Kertomisesta:
Tämän viikonlopun aikana sekä omani että mieheni loputkin sukulaiset ovat tulleet tietoisiksi raskaudestamme. =)

Suhtautumisesta:
Olen kärsinyt lapsettomuudesta 9 vuotta. Kaikki ovat onnellisia puolestamme, kun vihdoinkin onnistuimme tulemaan IVF-hoidoilla raskaaksi.
Itse asiassa meidän onnistumisemme hoidoissa, on tuonut toivoa monelle muullekin parille jotka yrittävät raskautua lapsettomuushoidoilla.

IVF-hoitohistoriaa:
Meillähän vasta tämä 5.IVF tuotti sen odotetun tuloksen. 1 tuulimuna ja kemiallinen takana.
Monesti hoidoissa olevat luovuttavat liian aikaisin, jo 3:n hoitokerran jälkeen kunnallisella puolella tai sitten ei vain ole resursseja mennä yksityiselle.
Meillä juurikin yksityiselle hoitoihin siirtyminen oli oikea päätös, koska vasta sitten alkoi tulla tulosta.
Kyllähän hoidot yksityisellä maksaa, mutta säästämällä mekin olemme jokaiseen hoitokertaan päässeet.
Nämä hoidot ovat kuitenkin tulleet paljon halvemmaksi, kuin mitä adoptio tulisi maksamaan.

Sintu74 & masukki 12+4

 

Iästä ollut puhetta, tällä hetkellä oon 23v, sitten jos pikkuinen turvallisesti pääsee perille asti oon 24v, mies tällä hetkellä 24v.

Suhtautumisesta, oma perheeni ja ystävät tietävävt lapsettomuushoidoita ym., ja kuinka kovasti tätä pikkuista olemme toivoneet, joten oletan heidän ottavan uutisen hyvin vastaan. Moni ystävistä kyseli ennen kun tiesivät lapsettomuudesta, että koska te teette lapsia ja joko teille olisi pian tulossa niin saisitte nämä vauvanvaatteet mitä ei enää tarvita, joten tiedän osan sitä kovasti toivovan. Oman äitini reagtiota en malta odottaa, repeää varmaan liitoksistaan ja lähtee samantien kirpparille vauvavaateostoksille, ja niitä se tulee hankkimaan varmaan ihan älyttömiä määriä. Muistan kun reilu vuosi sitten oli tarjoukses semmoset pikkureinot, niin äiti tuskaili, että taitaa olla vähän liian aikasta. Veljeni tulee myös olemaan onnellinen meidän puolesta, tietää jo, että hänestä tulee pikkuisen kummisetä.

Kun taas mieheni puolelta ei kukaan tiedä lapsettomuushoidoista tai ylipäätään siitä, että meillä on vauvahaaveita. Jännittääkin vähän kertoa, kun tiedän, että he ovat sitä mieltä, että ensin talo ja naimisiin ja sitten vasta lapsia. Varmasti kyllä ovat onnellisia meidän puolesta, miehen puolen suvussa lapsettomuutta, eikä vielä kukaan mieheni serkuista ole lapsia saanut. Todella lämpimät välit meillä siis molempien puolien sukuun, joten en nyt kamalasti jaksa stressiä ottaa.

Tekstit luen täällä päivittäin, tiedä miksi on niin hankalaa tuo kirjautuminen ja kirjoittaminen.

Mutta vähän omaa napaa, tänään np-ultra, huonosti nukuttu yö takana asian vuoksi. Heräsin jo hieman viiden jälkeen, enkä enää millään saanut unta. Jännittää ihan kamalasti.

Minttu ja kääpiö 11+6

 

Kiitos kwaidan ja nallu kissakertomuksistanne! Kissat kun ovat niin arvaamattomia ni ei tiedä miten lähtevät reviiriään puolustamaan kun tulee ihan uusi tuttavuus asumaan taloon. Joku kertoi että kissojen pitäisi heti saada haistaa ja nuuskia tulokasta kun sairaalasta vaan kotiutuu niin tottuisivat paremmin. Meilläkään kissoilla ei asiaa makkariin joten ei pelkoa että menisivät pinnasänkyyn. Tosin tarkkana saa silti olla. Eniten huolta herättää kun vauva taaperoiässä ja kiinnostuu kissoista enemmän, voi olla että kissat ärsyyntyy helposti jos taapero esim. vetää hännästä? Mutta se on sitten sen ajan murhe.

(.) vatsa on sen verran pallo ja turvoksissa että kyllä se näkyy vaatteiden läpi.. Vähän helpottanut huonovointisuus, mutta päänsärky on uusi paras kaverini. Eikä lähde millään! Edelleen väsyttää paljon päiväsaikaan, ja paha olokin eniten vain bussimatkoilla.

Hyvää viikon alkua kaikille!!

 

No nyt on nt-ultra ohi, aivan turhaan sitä taas murehti. Kaikki oli hyvin. Pikkunen vastas viikkoja 12+2, mutta laskettua aikaa ei lähdetty siirtelemään.

Itku tuli ku sai kuulla sydämensykkeet.:heart: Nyt taas yks etappi takana, toivottavasti loppuraskaus jatkuu yhtä ihanilla uutisilla.

Kissoista, meilläkin kaks leikattua sisäkissaa, narttu ja kolli, kovin on sosiaalisia ja valtavan leikkisiä, joten vähän jännittää mitä tulee jatkos tapahtumaan, mutta se on sitte sen ajan ongelma. Eiköhän ne sopeudu.

Ärsyttää vaan kovasti, niin tuo kätilö kuin neuvolan tätiki oli heti niin voi voi, olkaa nyt varovaisia ja huolellisia ja vakuutukset kunnos ja plaaplaa, ku ollaan kerrottu, että ollaan reissuun lähdös. Ihan niinku muitten voivottelua kaipaisin lisäämään jännitystä. Tiedän, että mitä tahansa voi tapahtua, mutta ei me nyt ruvettu matkaa perumaan, kun kaikki on kerta hyvin ja raskaus kuitenkin alkutaipaleella. Huoh.

minttu ja kääpiö 11+6

 

Sunshine9 Onneksi selvisit säikähdyksellä! Toivotaan nyt että supparitkin helpottaa!

Minttu_89 Onnea hyvistä ultrakuulumisista!

CandleLight täällä toinen joka pillittää vähän väliä! :wave: Tää ei siis todellakaan ole mun tapaista, en yleensä turhista itkeskele. Eilen kun luin sunnuntain Hesaria, rupesin itkemään yhdestä syntyneet-ilmoituksesta, kun siinä oli niin liikuttava runo ja niin suloinen vauvan kuva. Mun mies on ollut nyt viikon reissussa, ja melkein joka päivä on tullut tippa linssiin kun on niin ikävä. Vaikka on se nyt ennenkin poissa ollut, ei tää oo mitään uutta. Ja äsken rupesin vetistelemään ihan tosi paljon, kun meillä tuli tänään miehen kanssa 2,5 vuotta seurustelua ja tasan 2 vuotta avoliitossa täyteen, ja mies lähetti sieltä matkaltaan niiin kauniin viestin. :heart: Mä olen tullut ihan höperöksi. Helpottaakohan tää tunteilu alkuraskauden jälkeen, vai onks tää tällasta loppuun saakka?!

(.) Omaan oloon ei sen ihmeempiä kuulu, samaa rataa mennään. Väsymys oireista pahin. Np-ultraan enää kolme päivää, mä en kestä! Kamalasti pelottaa, että kaikki ei ole hyvin. Mutta toivotaan nyt, että pelot osoittautuu turhiksi...

Nanna 10+2?

 

Hehei, mukaan keskusteluihin 23v. esikoisen odottaja Tampereelta. Laskettu aika 21.3. Eipä olekaan muita samalla päivällä Ja sairaala siis TAYS.

Meillä raskaus oli täysi (superihana) yllätys, kun vuoden verran ollut kierukka, enkä osannut edes epäillä olevani raskaana. Heinäkuun lopulla hoksasin, että eipä ole menkkoja ollut hetkeen ja olo on ihan kummallinen, ja sieltähän se plussa ilmaantui. Kaikki sujunut tähän asti hyvin ja juuri tulin ekasta lääkärintarkastuksesta, jossa pienen sydänäänetkin hienosti kuului - ihanaa! Nyt on niiiiiin ihana ja iloinen olo! <3

Ensi viikolla päästään ekaan varsinaiseen ultraan (kierukan poiston yhteydessä ultrattiin viikoilla 6+1 yksityisellä) - eipä maltettaisi odottaaa!

Me ollaan kerrottu raskaudesta molempien perheille, mutta juuri muut ei vielä tiedä. Sovittiin miehen kanssa, että ultran jälkeen kerrotaan, kunhan siellä kaikki hyvin. Ultra sattuu vikoille 12+1.

Oiikein kivaa viikkoa kaikille

Ssaraa & Tiiti 10+5

 

^^ Tervetuloa! neuvolan mukaan olisin samalla päivää kuin sinä, mutta odottelen tuota kaukaista np ultraa jotta saadaan varmistettua tuo päivä. Sitten jos la ei muutu hyppään sun kanssa samaan väliin =) neuvola menee aina sen päivän edellä täällä joka on kyllä aika outoa. ihana kierrukka ylläri vauva teille tulossa :heart:

eilen yritin kuunnella ekaa kertaa dopplerilla, mutta ei sieltä vielä mitään kuulunu suhinaa vaan ja loppuviimein sain oman sykkeen kuuluviin. oli sitäkin hankaluuksi löytää. mulla on tuollainen angel sounds perus doppleri tuolla isolla kämmentäkin isolla koneella. tuollainen valko vaaleanpunainen. kertokaan milloin ootta sillä saanu kuuluviin. tellä viime viikolla vauveli voi ihan hyvin, joten en ala huolestumaan. viime odotuksessa ostin tuon rv12+ ja silloinkin oli hankaluuksia löytää.

mulla jomottelee välillä menkkamaisesti. taitaa pieni siellä kasvaa :heart:

Leo rv10+3

 

Heips taas piiiitkästä aikaa! Joka päivä käyn lukemssa kuulumisia mutta tuo taapero pitää niin kiireisenä ettei aina ehdi kirjautua ja kirjoitella!

Pahoittelut kaikille surua kohdanneille,itsekin keskenmenoja kokeneena tiedän kuinka kamalaa se suru on! :hug: Hurjasti voimia teille!

Iästä on ollut puhetta,itse täytin juuri 30 ja mies on 39.Esikoinen ehtii juuri täyttää 2 ennen kuin siskoveli syntyy.

Kissoista oli ollut myös puhetta,mulla 3 kissaa,sisäkissoja kaikki,omistavat 20 neliön ulkohäkin kyllä niin pääsevät vähän haistelemaan ulkoilmaakin!2 kissaa on varsinaisia sylikissoja ja 1 kissa nukkuu aina öisin rinnanpäällä ja pelkäsin hirveästi aluksi että menee nukkumaan vauvan päälle mutta jo raskausaikana kissat "vierasti" isoa mahaa ja muutaman kerran sylissä kun olivat niin saivat "potkun" mahasta ja vauvan synnyttyä kävivät kyllä haistelemaas atulokasta mutta eivät ole eded yrtittäneet mennä nukkumaan pienen sänkyyn,antavat todella hienosti pojan "hoitaa" heitä,eivät pure/raavi yms mitään sellaista,kaipa aavistavat että tuo on pieni eikä tarkoita kovakouraisuudellaan mitään!

Pää on tyhjä enkä muista mistä kaikesta muusta on ollut juttua...:O

ONNEA KAIKILLE HYVISTÄ ULTRA KUULUMISISTA!

ONahoinvointi on hieman helpottanut mutta herkästi tulee edelleen jos ei syö säännöllisesti,painoa tulee hirmusti kun syö koko ajan jotain..:ashamed: Kaipa se tasoittuu jossain vaiheessa..

Tänään oli np-ultra ja kaikki oli todella hyvin,kaveri vaan oli isompi kuin pitäisi ja laskettu-aika siirtyi hieman.Oli todella ihana lääkäri ja opiskelijakin ultrasi niin sain katsella pikkuista pitkään ja hartaasti,sain myös paljon kuvia! :heart:

Ihanaa alkanutta viikkoa maalismasut!

Taffo ja vilkas 12+2



Eli mulle voi päivittää LA 9.3 KIITOS!

 

Onnea ultrakuulumisista minttu ja Taffo

Leo Mulla on tuo sama doppler, jos oikein ymmärsin. Tästä raskaudesta sain sydänäänet kuulumaan 11+0 ja esikoisesta vasta 15+ viikolla (sillon oli istukka edessä, jos se vaikuttaa). Kannattaa kuunnella niin, että rakko on täynnä, sillon mulla ainakin kuuluu paremmin

Väsymys on jo vähän helpottanut ja päätäkään ei ole pariin päivään särkenyt, *koputtaa puuta. Itkettää kaikki mahdolliset asiat ja muutenkin mielialat vaihtelee kovasti.

Nallu 12+2

 

Leo miulla kans tuo sama dopleri ja eka kertaa kuulin sillä äänet 11+0.

Eea & Pallero 12+2