hei täällä jälleen !!!
kohtutulehduksen kourissa kyllä....lauantaina nousseen kuumeen taustalla oli raju tulehdustila jonka takia jouduin sunnuntaina takaisin sairaalahoitoon, antibiootit suoraan suoneen ja suun kautta. Pelko oli alkuun kova, kun en tiennyt mikä tilanne oli, ja oliko kohtuun kenties jäänyt synnytyksessä jotain joka aiheutti moisen. Tuossa tapauksessa oisin joutunut nukutettavaksi ja kaavintaan. Järkyttävän mädän hajuinen runsas vuoto havahdutti ja neljä tuntia ensimmäisen vuodon havaitsemisen jälkeen olin jo matkalla sairaalaan.
itkin pelkoa ja pettymystä... eihän tän NÄIN pitänyt alkaa vauvan kanssa :headwall: No, mut otettiin synnyttäneiden vuodeosastolle takaisin, lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultran alakautta.
Voin hei kertoo, et perkule kun sattu, ja lääkäri aivan säälien teki tutkimuksen... mä olin todella kipeä.
Tulehdusarvot 110... vuodon mukana tuli jo klönttejäkin hyytymiä, isoja...
No, kaavintaa en tarvinnut, ultra näytti et ei ole kohdussa mitään. Ja mäkin muistan että synnytyksen jälkeen kätilö kun näytti istukkaa, se roikotti sitä napanuorasta josta istukka roikkui "pussina". et ei kovin repaleiselta muistaakseni näyttänykkään.
Sain oman huoneen ja vauvan sinne mukaan tietenkin. Kaiken kukkuraks helvetillinen eksä pommitti illan parilla viestillään mitkä ei tosiaan mitään positiivisia olleet sisällöltään.
ilta meni itkiessä, mutta ihana hoitaja lohdutti että paranen varmasti pian, ja että moisen eksän viestit vielä tietenkin lisäsi mun surkeutta.
Kuumetta oli lauantaista saakka reilusti yli 38. Olin siis varsin heikoilla. Jatkuva särkylääkitys päällä ja kuume ei laskenu millään...
Kunnes hikoilin tuon yön ja aamu aukeni jo paremmalla asenteella.
Mut siirrettiin naisten tautien osastolle,kun en enää periaatteessa kuulunut synnäriosastolle. Vastassa aivan ihanat hoitajat,sain taas oman huoneen.
Ruuat ja kahvit ja iltapala tuotiin huoneeseen ,kaikkea sain, ja monet kerrat käytiin kyselemässä oloa.
Vihdoin eilen aamulla ei ollut kuumetta. valkosolut alkoi laskea mutta CRP jatkoi matkaa ylöspäin, oli sit jo 139. Sanottiin kuuluvan taudin kuvaan että kun olo alkaa kohentua niin tulehdusarvot nousee.. siellä sitte makailin ja lepo teki hyvää, muuta en oikeestaan ois ees jaksanutkaan. Vauvaa hoitelin täysin itse, ja vauva antoikin mulle toivoa ja piristystä kotiin paluu tavoitteena
Tänä aamuna sitten tulehdusarvot oli vihdoin laskeneet, enää 77. Pääsin kotiin kymmenen päivän antibioottikuuri mukana. kahta eri antibioottia menee kolmesti päivässä, lisäks särkylääkettä nappailen. Alavatsa on TODELLA hellänä... tulehdus ollut raju, sanoi lääkäri,mutta koska tulin hoitoon tosi hyvissä ajoin, parantuminen saatiin nopeasti käyntiin
Meidän vauva-arki saikin sitten hiukan erilaisen alun
nyt jo hymyilyttää, kun kotisohvalla makaan, mies hoitaa vauvaa ja mua, vaikkakin mä jaksan jo jotain hiukan tehdäkin. Mutta vaakataso on noiden ärtyneiden sisuskalujen kannalta paras asento...
Vauva voi erittäin hyvin, syö rintaa ja vastiketta, mun ravintola-ketju ei ihan tuota hänelle riittävää ravintoa,mut saan edes jonkin verran rintamaitoa annettua. Nukkuu neljän tunnin jaksoissa, ja seurustelee vallan tiiviisti tuijotellen ja hymyillen aina hereillä ollessaan
ollaan ihan rakastuttu häneen :heart: yöllä herää kerran, ja syöttöineen menee noin reilu tunti et nukahtaa uudestaan. saan siis unta ihan kivasti itsekin kun vauva nukahtaa kymmenen tienoilla, herää kahden maissa ja kolmesta puoli kahdeksaan nukkui tänäkin aamuna
mulla on siis kirittävää mitä kaikkea täällä on ehtiny tällä välin tapahtuakaan
luesken teidän tekstejä nyt ja alan taas hengaileen täällä
Mieli oikein hyvä ja vaikka onkin voimat vähän hukassa, OON KOTONA :heart:
Flower again ja pitkäripsinen neiti kohta 1 viikon ikäinen